Monen moista mietittävää ja kysyttävää, osaisiko joku vastata?
Ensin: Olen eroperheen lapsi itse, ja isäni solmi uuden avioliiton ollessani ihan pieni. Heillä ei ole yhteisiä lapsia vaimon kanssa, molemmilla omia. Epäilen, että kaikki omaisuus on vaimon nimissä. Miten perintö menee silloin, kun isäni kuolee? Emme varmaankaan peri siis mitään sisarusteni kanssa?
Entä jos kuitenkin heillä on yhteistä omaisuutta, niin kuka perii ja mitä, kun heistä aika jättää? Miten siis omaisuus jaetaan minun ja sisarusteni, sekä isän vaimon ja hänen lapsensa kesken? Eli jos heillä on esim. yhteinen asunto, onko siitä puolet sitten vaimon lapsen (hänellä siis yksi)ja toinen puolisko tulee minun ja sisarusteni jaettavaksi?
Entä miten jaetaan sisarusten kesken ns. irtain omaisuus? Äidillämme ei ole ns. arvokasta omaisuutta, mutta tiedän hänen kirjanneen ylös, mitä "pikkutavaraa" kukin lapsista aikanaan perii.Siis esim. jos hän on paperille merkannut, että haluaa antaa lasikipponsa minulle, ja se olisikin siskoni hänelle ostama tms, niin päteekö äidin "sana"? Miten yleensä toimitaan irtainta jaettaessa?
Näitä asioita kyselen, koska emme ole sisarusten kanssa kovinkaan lämpimissä väleissä, ja pelkään, että kun vanhemmistamme aika jättää, minä kilttinä ihmisenä jään "puille paljaille" vain siksi, etten tahdo enkä jaksa taistella sisarusteni ja heidän puolisoidensa kanssa... olen vanhemmilleni ilmoittanut, etten halua heiltä mitään, en ole niin maallisen mammonan perään että riitelisin tavaroista. Olisin vain kuitenkin kiinnostunut kuulemaan mikä näissä tilanteissa on käytäntö.
Entä periytyvätkö velat vanhemmilta lapsille? Asuntolainat, ulosottovelat tms?
Ensin: Olen eroperheen lapsi itse, ja isäni solmi uuden avioliiton ollessani ihan pieni. Heillä ei ole yhteisiä lapsia vaimon kanssa, molemmilla omia. Epäilen, että kaikki omaisuus on vaimon nimissä. Miten perintö menee silloin, kun isäni kuolee? Emme varmaankaan peri siis mitään sisarusteni kanssa?
Entä jos kuitenkin heillä on yhteistä omaisuutta, niin kuka perii ja mitä, kun heistä aika jättää? Miten siis omaisuus jaetaan minun ja sisarusteni, sekä isän vaimon ja hänen lapsensa kesken? Eli jos heillä on esim. yhteinen asunto, onko siitä puolet sitten vaimon lapsen (hänellä siis yksi)ja toinen puolisko tulee minun ja sisarusteni jaettavaksi?
Entä miten jaetaan sisarusten kesken ns. irtain omaisuus? Äidillämme ei ole ns. arvokasta omaisuutta, mutta tiedän hänen kirjanneen ylös, mitä "pikkutavaraa" kukin lapsista aikanaan perii.Siis esim. jos hän on paperille merkannut, että haluaa antaa lasikipponsa minulle, ja se olisikin siskoni hänelle ostama tms, niin päteekö äidin "sana"? Miten yleensä toimitaan irtainta jaettaessa?
Näitä asioita kyselen, koska emme ole sisarusten kanssa kovinkaan lämpimissä väleissä, ja pelkään, että kun vanhemmistamme aika jättää, minä kilttinä ihmisenä jään "puille paljaille" vain siksi, etten tahdo enkä jaksa taistella sisarusteni ja heidän puolisoidensa kanssa... olen vanhemmilleni ilmoittanut, etten halua heiltä mitään, en ole niin maallisen mammonan perään että riitelisin tavaroista. Olisin vain kuitenkin kiinnostunut kuulemaan mikä näissä tilanteissa on käytäntö.
Entä periytyvätkö velat vanhemmilta lapsille? Asuntolainat, ulosottovelat tms?
Vastaukset 12
Vanhimmat
siinä.
Mutta velat periytyy, eli velat masetaan perinnöstä ensin pois ja loput jää perijälle. Jos velkojen ja verojen jälkeen tili näyttäisi miinusta, voi perinnöstä toki kieltäytyä, eli pakko ei ole vanhempien lainoja hoitaa. Sitten vain jää ilman muutakin perintöä.
perintö kyllä menee velkoihin,mut jos jotain silti jää (siis velkaa) se ei perijälle jää rasitteeks,paitsi jos on takaajana tai osallisena lainan tms ottoon..
lapsi perii aina vanhempansa. Jos lapsella on lapsia voi perinnön siirtää suoraan heille, samoin käy jos lapsi kuolee ennen kuin on perinyt vanhempansa.
Puolison kuollessa voi toinen puoliso antaa tasinkoa mikäli omaisuudet ovat erillään, koskee nykyään oikeastaan enää vanhaa maaomaisuutta ja mahdollisesti ennen avioliiton solmimista hankittua omaisuutta. Avioehdon ollessa lapset perivät vanhempansa suoraan. Leskellä on kuitenkin oikeus jäädä yhteiseen kotiin hänen niin halutessaan.
Jos isälläsi on omaisuutta siitä puolet menee leskelle ja puolet jaetaan teille lapsille yhteensä. Isäsi vaimon lapsilla ei ole oikeutta isäsi jättämään perintöön ei edes äitinsä kuoltua.
Perintöä jaettaessa ratkaisee tietysti se missä järjestyksessä asianosaiset kuolevat. Jos isäsi kuolee niin hänen jälkeensä tehty jako on ainoa johon teillä on oikeus; asia on siis siltä osin loppuunkäsitelty. Jos taas hänen vaimonsa kuolee ensin peritte aikanaan isällenne jaossa siirtyneen omaisuuden te. Lapset jakavat omaisuuden aina tasasuuriin osiin.
Lapsi tulee perimysjärjestyksessä vanhempansa tilalle vain jos vanhempi on kuollut tai luopunut perinnöstään.
Omaisuudestaan voi määrätä vain testamentilla jos tahtoo niin tehdä. Lupaukset raukeavat kun henki herkiää... Vainajan omaisuus on siis vainajan ja kuuluu pesälle huolimatta siitä keltä tai miten se on hankittu. Sopu on kaikille kannattavinta jos ei kyse suuresta omaisuudesta.
Vainajan jäämistöstä tulee suorittaa perunkirja kolmessa kuukaudessa ja toimittaa se verotoimistoon perintöveron määräämistä varten. Perunkirjoitukseen on todistettavasti kutsuttava kaikki asianosaiset. Pesän varoihin tai tavaroihin ei ole lupa kajota ennen jakoa/ositusta josta tehdään erillinen sopimus josta selviää kuka saa mitä ja sen arvo ellei se ole vähäinen. Pesänhoitaja vastaa pesän asioiden hoidosta ja hänet valitaan yhdessä ja jos yhteisymmärrykseen ei päästä niin raastuvassa määrätään sitten... Hänelle maksetaan korvaus työstä ja siinä käy äkkiä niin että varat menee kuluihin jos riittää1
Jos pesän varat ovat kulujen jälkeen pienemmät kuin velat muodostuu negatiivinen pesä joka jää velkaa minne sattuu. Silloin perilliset eivät "ryhdy pesään", mutta kerran jakoon ryhdyttyään ottaa myös velat hoidettavakseen. Siksi perunkirjan jälkeen vasta yleensä aloitetaan ositus eli ryhdytään...
Jos asunnosta on lainaa niin asunto on yleensä myös vakuutena. Vaikka ei olisi niin on yleinen käytäntö myydä omaisuutta jotta velat saadaan maksettua pois jonka jälkeen suoritetaan jako jos jaettavaa jää.
Auttoiko yhtään?
Suomessa leski ei peri mitään. Jollei ole toisin sovittu (avioehto, testamentti yms.) lasketaan pesän varat yhteen, josta leskelle kuuluu puolet AVIO-OIKEUDEN perusteella. Siis leski ei peri.
TASINKO taas on näin, että mikäli kuollut on ollut varakkaampi osapuoli, on leskellä oikeus vaatia tasinkoa, eli saada puolet omaisuudesta kuten yllä mainittu. MUTTA mikäli leski onkin varakkaampi osapuoli, hänellä on oikeus kieltäytyä luovuttamasta tasinkoa.
Eli kuten tuo katkera suttura tuossa alempana totesi, voi tosiaan käydä niin, ettet saa mitään, mikäli omaisuus on kaikki isäsi vaimon nimissä, isäsi kuolee ensin ja vaimo kieltäytyy luovuttamasta tasinkoa.
(Sutturalle: Oletko muuten tullut ajatelleksi, että talo voi olla vaimon nimissä siksi, että hän OMISTAA sen, eikä hänellä ole mielenkiintoa jakaa omaisuuttaan tuntemattomille lapsille.)
Avioehtojakin on nykyisin erilaisia; avioehto voidaan laatia siten, että se turvaa toisen osapuolen omaisuuden eron sattuessa, mutta kuolemantapauksessa leskellä on kaikki oikeudet. Vanha avioehto oli täysin oikeudet poissulkeva, oli kyseessä ero tai kuolema.
Vaimo pitää huolen siitä ettei miehen edellisille lapsille jää yhtään mitään. Siis et saa edes lakiosuutta. Jäät puille paljaille sillä suullisilla ja joillakin kirjaamisilla ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan testamentti kahden ei sukuun kuulumattoman allekirjoittamalla on kai merkitystä.
Ilmeisesti itse olisit sellainen kotka, joka yrittää omia toisen omaisuuden itselleen, kun ajattelet muiden toimivan niin. Mulla on omaisuus puoliksi oman miehen kanssa ja meillä molemmilla on lapsia edellisestä liitosta. Molemmille on päivänselvää että kun kuollaan, molempien osuuden perii omat lapset. Ja piste.
Kyllä se on oma suku, joka pahin on yleensä. Meillä mun sisko yritti haalia itselleen niin paljon kuin lähtee isän kuoltua. Kaikin kepulikonstein piilotteli arvotavaraa, kun me muut ei surressa pystytty ajattelemaan näitä omaisuusasioita. Äitikin oli siinä tilassa, että mielenterveys järkkyi, joten sisko kykeni hääräämään meidän muiden selän takana pitkään ennen kuin jäi kiinni.
vaimolle 50% ja loput rintaperillisille tasajaolla.
Kun vanhemmat eroaa, niin eikö sillon olisi aihetta isän tehdä testamentti heti lapsileen,jottei mahdollinen uusinainen ja hänen omat lapset millään tavoin pääse miehen omien lasten perintöön käsiksi. Olisi tosi loukkaavaa, jos miehen omienlasten peritö menisi vieraiden hyväksi, tai edes osa siitä.
Miten ihmeessä "uuden naisen" lapset pääsisivät perintöön käsiksi? Perintökaari on ihan selkeä. Mikäli taas mies itse haluaa suorittaa erilaisia järjestelyjä (esim. testamentti puolisolle), se on asia erikseen ja jokaisella täysi-ikäisellä ja täysipäisellä on siihen oikeus. Rintaperillisillä on joka tapauksessa lakiosuutensa.
Totta kai on lakiosuudet, mutta mistäs maksat jos ei ole omaisuutta...siitä kyllä huoli pidetään ettei omaisuus mene uudelle äijälle ja sille karseelle akalle jos aika sattuu jättämään ennen lasten muuttoa kotoa!
ei ole perintöäkään, onhan tuo aivan selvä asia. Perintö ei ole mikään perusihmisoikeus. Aikuisten ihmisten velvollisuus ei ole kerätä omaisuutta taataksen perinnön jollekulle. Aikuinen ihminen saa omat rahansa aivan rauhassa vaikka kaataa kurkustaan alas, pelata, rällätä tai antaa kodittomille kissoille. Perintö muodostuu jäljelle jääneestä omaisuudesta vasta perinnön jättäjän kuoltua.