Ehkäpä olen vain sentimentaalinen juntti, mutta en VOI sille mitään että aina, kun luen Taru Sormusten Herrasta, minua alkaa itkettämään! Varsinkin eräät kohdat; kun Gandalf 'kuolee', kun Frodo ja Sam ( Klonkku) vievät sormusta Tuomiovuorelle, kun Saattue on jälleen koossa (paitsi ei tietysti Boromir), kun Frodo, Gandalf muut lähtevät Harmaista Satamista.. Kohtia on paljon. Myös elokuvassa meinasi itku tulla, jo musiikinkin takia. Huoh. On se vaan NIIIIN hyvä kirja. Ja leffa myös.
Onkos kellään muulla samankaltaisia pillityskokemuksia? Vai olenko oikea oddball tämänkin asian suhteen??
Eipä muuta.. Hei... :) eikun, namárië.
Onkos kellään muulla samankaltaisia pillityskokemuksia? Vai olenko oikea oddball tämänkin asian suhteen??
Eipä muuta.. Hei... :) eikun, namárië.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vuokrasin just leffan... itkin KOKO AJAN! ei six että se olis surullinen, vaan six et se on niin kaunis... kaikki musiikit ja sen sellanen..
kirjassa ihan sama juttu.. Itken aina siinä lopussa... Ja Silmarillionin lopussa...
"Syksyn hämärässä se purjehti ulos Mithlodista kunnes Käyrän Maailman vedet vajosivat sen alta eivätkä pyöreän taivaan tuulet enää siihen koskeneet, ja korkeat ilmat kantoivat sen maailman sumujen yllä Ammoiseen Länteen, ja laulujen ja tarujen eldar olivat poissa."
Minulle on käynyt samoin vain kirjassa, kun jotain surullista tapahtuu niin kyyneleet tulevat. =)upea kirja
Sama homma on meikäläisellä... kirjahan on kiistatta aivan jotakin mille ei ole ainakaan suomenkielessä vielä keksitty oikeanlaista adjektiivia. Jotain äärimmäisen huikeaa. Ei se mikään ihme ole että sen lukeminen nostaa tunteet pintaan. Ja sen musiikin suhteen olen myös ihan samaa mieltä! Joka kerta nousee tippa linssiin kun kuuntelen "The breaking of the fellowship:iä"
varsinkin "In dreams"-osaa. Howard Shore on melkoinen ihmeidentekijä...
Itse ainakin toivon että nuo jaksaa liikuttaa vielä kymmenen vuoden päästäkin. On se kuitenkin niin hieno fiilis. Että jatketaan vaan itkemistä! =)
.."Breaking of the Fellowship". Siinä on jotain... Melkein jo kappaleen nimi rupeaa itkettämään! Huoh. Ja toinen ihana biisi, tosin pirteämpi, on Concerning Hobbits. :) Siihenkin on saatu juuri niin hobittimainen fiilis että..
No, eipä muuta, taidanpa tästä lähteä pillittämään!
Se "Concerning hobbits" on miltei paras laulu koko soundtrackillä :)
Minulle tuli tippa linsiin kuin Boromir taisteli leffassa urheasti, vaikka 3 nuolta törötti rinnasta. Halusi vain puolustaa hobitteja....
Määkin aina itken kun luen kirjaa,tai katon elokuvaa.oon lukenu kirjan ainakin 1000 kertaa,ja silti vielä itkettää...
En minä koskaan ole meinannut itkeä Tolkienia lukiessani, mutta Gandalfin syöksuessä pimeyteen meinas kyllä tulla vetelät housuun. Säikähin että näinkö suosikkihahmo poistui jo aikaisessa vaiheessa...
mulla tulee aina ja poikkeuksetta itkut kun Frodo ja kumppanit lähtee Harmaista satamista ja tuleehan se itku monissa muissakin kohdissa..mutta tossa äsken mainitussa vaan useimmiten
mulla samallaisia ongelmia, oikeestaan mun tekee aina mieli itkeä niitten puolesta!
mä itkin ku eläin nii leffassa kuin kirjaa lukiessanikin!!! varsinkin ku se lukitar "tappaa" frodon!kauheeta kuinka mä itkin! samoin siinä kun gandalf roikkuu moriassa siitä kuilun partaalta ja sanoo jotain "paetkaa hullut" ja tipahtaa alas!! vielkin voisin ruveta pillittää!