Pakko avautuu jonnekkin kun meinaa lähtee järki päästä.
Nainen otti ja lähti, pakkasi kamat ja soitti veljensä hakemaan. Jätti minut yksin yhteiseen kotiimme ja sanoi tulevansa hakemaan loput tavarat myöhemmin.
Miten yhtä'äkkiä voi vaan sanoe ettei ole onnellinen? Kuinka ihmeessä se kaikista rakkain voi vaan lähteä ja sanoa olevansa pahoillaan?
En tiedä kestänkö tätä eroa, tuntuu vaan niin pahalta ja kotona oleminen on tuskaa kun kaikki muistuttaa hänestä...
Kuinkahan tästä pääsee yli?
Nainen otti ja lähti, pakkasi kamat ja soitti veljensä hakemaan. Jätti minut yksin yhteiseen kotiimme ja sanoi tulevansa hakemaan loput tavarat myöhemmin.
Miten yhtä'äkkiä voi vaan sanoe ettei ole onnellinen? Kuinka ihmeessä se kaikista rakkain voi vaan lähteä ja sanoa olevansa pahoillaan?
En tiedä kestänkö tätä eroa, tuntuu vaan niin pahalta ja kotona oleminen on tuskaa kun kaikki muistuttaa hänestä...
Kuinkahan tästä pääsee yli?
Vastaukset 5
Vanhimmat
osaa näin aluksi.Voin vaan sanoa omasta kokemuksesta et pitkään se vie,mut yli pääsee. Pitää vaan käydä kaikki tuntemukset läpi.Mut älä jää yksin.,pidä ystäviin yhteyttä.tsemppiä!!
joo, yksin ei auta jäädä kun ajatukset puskee liikaa päälle. Ja kiitän kyllä onneani, että löytyy ihania ystäviä. Onneksi osasin pitää niistä kiinni parisuhteen aikana niin ei tipu sentään ihan tyhjänpäälle. Mutta ompas kyllä olotila.
Toivottavasti kellekkään ei käy samoin.
- en toivo sitä surua ja murhetta kenellekään--
jaksamista sulle ja parempaa ensi vuotta:)
kuulla etten ole yksin eroni kanssa. Pahinta on se, etten voi lähteä yhteisestä kodistamme juuri nyt. Monelle naiselle olen kelvannut, mutten yhdellekään sitten lopulta. Nyt sain kuulla, ettei tyttöni ole valmis parisuhteeseen vielä, että pitäisi saada olla yksin vielä muutama vuosi. Mä olen ihan hajalla, enkä osaa etsiä elämälleni oikeaa suuntaa. Mä vaan makaan peiton alla ja itken ja elämä menee mun ohi. Mun, joka vielä hetki sitten oli maailman onnellisin nainen, aina hyvällä tuulella ja pirteä läpänheittäjä. Elämä on.
se täytyy käydä läpi ja mitä enemmän itkee ja suree sen nopeemmin siihen kyllästyy. Ja alkaa nähdä taas muutakin kuin sen mitä joskus oli.
Sullekkin se suunta löytyy, kun olet siihen valmis. Ihminen tarvitsee surra surut ja nauraa ilot, niin me ollaan rakennettu.
Nyt se tuntuu ikuiselta, se suru, mutta joku päivä se on ohi ja elämä jatkuu.