Miten uskoa jumaliin?

Todisteita jumalan tai jumalattaren olemassaolosta tuskin kukaan voi antaa toiselle.

Maailma ei ole niin kova paikka kuin uutiset antaa ymmärtää, otamme vain ne hyvät asiat joskus itsestäänselvyytenä. Todella pahat asiat johtuvat ihmisistä, eivät jumaluuksista.

Minulle olisi vaikeampaa ymmärtää sitä, miksi jumaluudet ylipäätään puuttuisivat aktiivisesti meidän olemassaoloomme, tai yrittäisivät muokata ihmiskuntaa johonkin suuntaan. Todennäköisesti he(kin) odottavat ihmiskunnan kasvavan siihen pisteeseen asti, jolloin erimielisyyksiä ei ratkaista itsemurhapommein tai sodin. Muutenhan tuntuisi, että jumaluudet ovat valinneet puolen tässä mikroskooppisen pienellä mittakaavalla mitattavassa asiassa.

Tämä tosin sellaisen ihmisen näkövinkkelistä, joka vakaasti uskoo suurempaan voimaan.

Ehkäpä ei tarvitse niin paljoa kiinnittää huomiota ajatuksiin väitteiden totuusarvoista ja käsitteiden olemassaoloihin ja olemattomuuksiin, kuin kehittää luottamusta, että kaikki tapahtuu loppujen lopuksi niin kuin on tarkoitettu, että myös omat tekosi ovat jumalisia, arvotti tekoja ja tapahtumia kulloinenkin mielipide milloin hyväksi, milloin huonoksi.

Luottamusta voi kehittää esimerkiksi luopumalla uskomuksesta, että mieli on pelkästään fyysisten aivojen tuote.

Asetetaanpa kysymys näin päin:
Haluatko välttämättä uskoa johonkin "ylhäältä annettuun" evankeljumiin (olipa sen sepittäjä sitten Paavali, Muhammed tai Gardner)

vai

Olisiko mielenkiintoisempaa kokeilla, voiko havaitun todellisuuden selittää muutenkin kuin valmiin sapluunan mukaan?

Jos olet rationaalinen ihminen, niin kertoisitko minulle, miten voi olla mahdotonta, että olisi jokin jumala. Eihän sitä tarvitse palvoa tai siihen uskoa. Mutta eikö olisi täysin mahdollista, noin teoreettisesti. Jokin.

Jos tälläinen olisi, niin haittaisiko se?

Jos tälläinen olisi, eikö siitä saisi tukea?

Jos tälläinen olisi, miksei se voisi olla juuri sellainen, kuin millaista tarvitsemme?

Jos voimme luoda itsellemme jumalan, jollaista tarvitsemme, niin miksemme sellaista loisi? Kerro minulle, rationaalisesti, miksemme loisi itsellemme jonkinlaista mystiikkaa?

"Oonko ikuisesti pimennossa? "
Olet, ja niin olen minäkin:
"mutta me emme ole kahden, meitä on monta tuhatta miljoonaa"
-hassisen kone, odotat

"Kova maailma on tehnyt musta ateistin, mutta haluaisin muuttaa asiaa."
Muutama asia:
"stop trying to hit me, hit me"
-Matrix, said by Morpheus

"-Don't try to bend the spoon, it is impossible. Just try to relise the truth, said bizarre kid
-What truth, asked Neo
-There is no spoon"
-Matrix

"Kylmä ja kova maa
Mun kotimaa isieni maa
Karu kansa ja kova maa
Mun oma maa
Kuunnelkaa kun se laulaa"
-A.P. Sarjanto, Kova maa


Älä pyri uskomaan. Usko. Älä välitä niinkään siitä, onko se totta, tiedä, että se ei ole. Älä niinkään keskity siihe, mikä on totta ja mikä ei, vaan enemmänkin siihen, mikä on tärkeää ja mikä ei. On tärkeää säilyttää otteensa maailmaan, siispä älä anna fantasian viedä sinua. On tärkeää kestää tämä kylmä ja kova maa, siispä hanki itsellesi pieni soma lämöinen koto omaan mieleesi.

Minulla ei ole ollut ongelmia pitää todellisuus, ja fantasia erillään. En usko että kenelläkään on.

Mielestäni luonnonuskonnot ovat yksi parhaista tavoista luoda ihmiselle kuva itsestään rituaalisena olentona. Se opettaa näkemään itsensä osana kaikkea, joka on tärkeää hahmottaa.

Tiedä totuus, nauti saduista. Tarvitseko enempää?

Muista myös "ihmeparantumiset". Rituaaleilla voi parantaa itseään, jos mieli uskoo parantuneensa, saattaa keho jopa parantaakkin ihmisen.


Toivottavasti ymmärsit

Ja toivottavasti wiccat eivät pahastu, vaikka opetankin erilaista "polkua" kuin te.