Jääpuikkojen Sulatus

Sieluni kaipaa rauhaa.
Ei enää epävarmuutta
ja hurjastelua elämän
vuoristoradalla.
Vauhti on käynyt liian
hurjaksi, haluan
pysäyttää tämän kiihtyvällä
tahdilla etenevän
vaunun ennen kuin tipahdan.
Joudun taistelemaan
tosissani pysyäkseni kyydissä.
Elämäni on hiuskarvan varassa.

Olen tippumassa suureen
kylmänsiniseen onkaloon,
jonka seinämien valtaisat
jääpuikot raapisivat
herkän sydämeni riekaileiksi.
Kuilun pohjalla ikirouta
jäädyttäisi sydämeni
tunnottomaksi.
Lopullisesti.

Aina välillä tunnen
jo hohkavan kylmyyden ja
jääpuikkojen terävyyden.
Sydämeni kylmenee ja
siihen sattuu suuresti.
Kuka pysäyttäisi elämän
vaununi ja vapauttaisi
sieluni taas elämään,
sydämeni taas tuntemaan
onnellisuutta?

Kyllä minä tiedän
vastauksen.
Ja Sinäkin tiedät.
Vain Sinulla on tarpeeksi
voimia pysäyttää tämän
vuoristoratani vaunu ja
pelastaa minut elämään.
Vain Sinä voit sen tehdä
jos haluat.

Tee se pian, sillä minua
pelottaa ja tuska on
käymässä liian suureksi.
Sydämeni syke on jo hidastunut,
kylmä kangistanut sieluni.
Tule sulattamaan nuo jääpuikot
pois ja ota sydämeni lämpöösi.
Pysäytä vaununi ja nosta minut
turvaan, helli ja pidä hyvänä.
Vain Sinä osaat tehdä kaiken
oikein ja rakkaudellasi
hoitaa sydämeni haavat.

Haluan rakastaa vain Sinua.