Kati?

Muutin sunnuntaina veljeni luokse. Tilanne on ainakin nyt väliaikainen, olen täällä niin kauan, kun siltä tuntuu. Päätin kuitenkin, että ennen helmikuuta en mene takaisin kotiin, tulee sieltä sitten minkälaista lupausta tahansa.
Ilmoitin perjantaina isälleni, että muutan. Hän sanoi, ettei ole mielissään, mutta ymmärtää ratkaisuni. Hänelle kuitenkin puhuin epämääräisestä ajasta, jonka täällä vietän. Luulen, että hän kuvittelee minun palaavan viikon sisällä. Toiselle veljelleni en maininnut muutostani mitään, koska sopivaa tilaisuutta ei ollut. Minun piti kyllä kertoa, mutta silloin kun olisin kertonut, hänelle tuli pari kaveria, enkä heidän aikanaan viitsinyt.

Lainasin joskus veljelleni, jonka luona nyt asun, vuokrarahat, joita hän ei ole vielä maksanut takaisin. Sovimme, että saan asua ainakin kaksi kuukautta maksutta täällä, ja sen jälkeen tilanne katsotaan uudestaan. Tammikuussa täytän kuitenkin jo 17, jolloin saan paremmin tukia, ja mahdollisesti muutan omilleni.

Ajattelin, että jos he (isäni ja toinen veljistäni) eivät tule toimeen tai pysty elämään/hoitamaan kotiamme ilman minua, niin se ei ole minun ongelmani. Käyn hoitamassa koiramme niinä päivinä, kun minulla on lenkitysvuoro.
En sanonut muutostani muille kuin isälleni ja tietysti veljelleni, jonka luokse muutin. Nyt asiasta kuitenkin koko perhe, ja osa sukulaisista. Minusta on varmasti puhuttu paljon roskaa, syyllistetty ynnä muuta, mutta nyt en jaksa välittää.
Olo on todella hyvä, itsevarma ja tuntuu, että kaikki kääntyy tavalla tai toisella hyväksi. Vaikka asunkin veljeni kanssa yksiössä, on se parempi kuin kotona oleminen. Sitäpaitsi veljeni on täällä niin vähän, että tuntuu kuin asuisin yksin. Koulukin sujuu paremmin, kun ei tarvitse murehtia muita. Sitäpaitsi on mukavaa, kun tänne tullessa voi olla tyytyväinen, ei tarvitse heti riidellä tai harmitella hoitamatonta kotia jne..
Vielä en ole ajatellut huonoja puolia tai sitä, mitä tein veljelleni, kun vain lähdin kotoa ja jätin hänet sinne. Tämä oli muutenkin paljon helpompi ratkaisu, kuin muuttaa heti yksin omaan asuntoon, koska tämän ei tarvitse olla niin pysyvä ratkaisu, eikä minun kuitenkaan tarvitse huolehtia siitä, onko laskut maksettu ynnä muuta. Tiedän kyllä, että tekoni on erittäin itsekäs ja epäreilu muita kohtaan, mutta on minun vuoroni välillä tehdä asiat kuten haluan. Muut saavat kantaa vastuun, ja jos he eivät sitä tee, niin sitten eivät. Siihen, että menisin takaisin kotiin, tarvitaan muutoksia, ja ennen kaikkea sitä, että minun vastuullani ei ole kuin koulunkäyntini ja yhtä suuri osuus kodin hoidosta, kuin muillakin. Plus isäni raitistuminen.

Sosiaalityöntekijöille en ole keskustellut, mutta jos muutan muutaman kuukauden päästä yksin asumaan ja hommaan asunnon, niin siinä vaiheessa sekin tilanne on edessä. Nyt elän kuitenkin päivä kerrallaan, otan etäisyyttä koti-asioista ja katson tilanteen myöhemmin uudestaan.

Kiitos paljon kannustavista viesteistä, ne todellakin ovat auttaneet tilanteen etenemistä ja oman etuni katsomista! Olen myös opetellut olemaan kantamatta niin suurta vastuuta ja takonut itselleni päähän, että ei ole minun tehtäväni pitää kaikkea väkisin koossa. Tähän on vaikuttanut paljon sinun viestisi, joten todella iso kiitos!