Jätimme pillerit viimevuoden marraskuussa, mutta "oikeasti yrittämään" aloimme vasta maaliskuussa. Vielä ei ole kuulunut elonmerkkejä masusta. Minä olin aluksi epäileväisempi. Nyt mieheni on ryhtynyt hyvin passiiviseksi, viimeksi rakastelimme ainakin 3 vkoa sitten. Ihmettelen tätä siksi, että hän oli ja on kai edelleen enemmän se, joka lasta haluaa! Hän on aina ollut hulluna lapsiin, ja jo seurustelumme alusta (yli 3v) asti hän olisi halunnut vaikka heti lapsia. Mikä nyt on tullut? Nyt, kun minä olisin valmis ja haluaisin jo kovastikin päästä mammailemaan. Olen yrittänyt kysellä, mutta hän vaan väittää, että haluaa edelleenkin lasta. Pitäiskö mun nyt ruveta "lakkoon", vai millä herättelen? Apuva...
miksi nyt?
nanna
2265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eihän niitä lapsia synny, jos ei rakastella. Hommiin siis!
Voi hyvinkin olla, että miehesi on ajatellut, että tulet heti raskaaksi ja se, ettet ole jo raskaana saa hänet pelkäämään koko yritystänne.
On varmasti stressaavaa ja vaikea käydä läpi tunteita, kun toivoo lasta eikä tahtoisi, että joutuu sitä odottamaan, pelkäämään (omaa hedelmällisyytään, ja mitä sitten ja sen jälkeen) ja sitten kuitenkin on pakko tyytyä osaansa.
Miten ihanaa se olisikaan, miten monille käy, että halutaan lasta ja vaimo on heti raskaana.
Kuitenkaan puoli vuotta yritystä ei ole ollenkaan suunnatonta, päinvastoin. En voi kuin suositella, että keskustelet miehesi kanssa. Kysy häneltä, miksi ette rakastele, mikä asiassa on vaikeaa. Puhukaa peloistanne, tulevaisuudesta, vaihtoehdoita. Maailma ei tähän lopu.
No nyt on muutkin mieltä painavat asiat sitten käyty kertaheitolla läpi. Pidettiin pitkät porinat eräänä yönä, kun mulla paloi kiinni ihan muusta asiasta. kylläpä helpotti! Että voikin olla ihmisellä hyvä olo ihan vain tavallisesta arjesta, kun ei ole "mörköjä" mieltä painamassa!!!
Mikään ei ole nyt enää hullusti. Vauva-asiakin on taas vireillä... =))