Unimaan Kutsu

Silmiä kirvelee
väsymyksestä,
silti uni viipyy.
Tänä yönä saa
taasen odotella
unimaan kutsua.
Mieltäni kaihertaa
huoli ja kaipuu.

Tähyilen taivaalle,
mutta tähtiä ei näy
lumisateen seasta.
Mahtaako kutsuni
löytää perille
myräkän keskeltä?
En saa lähetettyä
edes ajatuksia Sinulle
noiden kauniiden
taivaankappaleiden kautta.

Huokaan ja mietin minne
kutsuni on jäänyt.
Missä Sinä olet?
Lumisade rauhoittaa mieltäni.
Taivaalta tipahtelevat
lumihiutaleet ovat kauniita.

Mietin Sinua.
Muistutat juuri tuollaista
lumihiutaletta. Niin vapaa ja
irtautunut olet kaikesta.
Sinusta on vaikeaa saada
otetta, juuri kun siinä
luulen onnistuneeni karkaat.
Reagoit herkästi asioihin,
silti kauniisti - tunteella.

Haluaisin myös olla lumihiutale.
Jokaisella niillä on omat
yksilöllisen kauniit piirteensä.
Yhdessä muodostaisimme
kauniin kuvion hohtavaan hankeen.
Leijailisimme kevyinä tuulien
mukana, vailla huolia.

Havahdun sohvalta.
Kehoni leijaili höyhenen
lailla silkkisiin uniin.
Kutsuni löysi sittenkin
perille ja kosketti minua
hellästi pehmeällä kuorellaan.

Vai olitko se Sinä?
Olet niin huumava ja pehmoinen
minulle, kosketuksesi saa
minut levolliseksi.
Taisit kutsua minut uniisi.
Nähdään pian uudelleen.
Pehmeitä unia Rakas.