Olin ihastunut häneen
Jokin hänessä
veti minua puoleensa
kuin magneetti
Selittämätöntä
kuten elämän koukerot yleensä
Yhtä selittämätöntä
kuin sekin, hän ihastui
Kaksi toisiinsa takertunutta
pääsemättä irti
Löytämättä ulospääsyä tunteista
niin mahdottomista
luvattomista
Pulputin kuin papupata
toivoin tunteiden katoavan
pulppuavan yli äyräiden
ja viimein kävikin niin
pulputin kaivoni kuiviin
Vaan tunteita ei määräillä
eikä kaivon kuivuminenkaan auta
ei loppupeleissä, totesin
Nyt olen hiljaa
kaivossa ei ole mistä ammentaa
joten vaihdamme osia
Pulputa sinä, minä kuuntelen.
Sinut on maalattu,
tai oikeastaan tatuoitu,
kiinni minuun
enkä voi kuin kuljettaa
sinua mukanani jokaiseen aamuun,
jokaiseen iltaan,
hiljaa, luvatta.
Jokin hänessä
veti minua puoleensa
kuin magneetti
Selittämätöntä
kuten elämän koukerot yleensä
Yhtä selittämätöntä
kuin sekin, hän ihastui
Kaksi toisiinsa takertunutta
pääsemättä irti
Löytämättä ulospääsyä tunteista
niin mahdottomista
luvattomista
Pulputin kuin papupata
toivoin tunteiden katoavan
pulppuavan yli äyräiden
ja viimein kävikin niin
pulputin kaivoni kuiviin
Vaan tunteita ei määräillä
eikä kaivon kuivuminenkaan auta
ei loppupeleissä, totesin
Nyt olen hiljaa
kaivossa ei ole mistä ammentaa
joten vaihdamme osia
Pulputa sinä, minä kuuntelen.
Sinut on maalattu,
tai oikeastaan tatuoitu,
kiinni minuun
enkä voi kuin kuljettaa
sinua mukanani jokaiseen aamuun,
jokaiseen iltaan,
hiljaa, luvatta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ihastuminen, aina selittämätön,
jälki hänestä minussa,
puuttuva pala,
löytynyt kadonnut koodi.
Vetovoima, kosketuksen ikävä,
jota ei koskaan ollutkaan.
Se näkymätön kultainen sidos,
tatuoitu ainaiseksi sydämeen.
Kosketuksen kaipuu,
kosketuksen, jota ei ollut
kerää jännitteitä minuun
Ja jos hipaisisitkaan
hajoaisin tuhansiksi paloiksi
miljooniksi sirpaleiksi...
Siksi olen onnellinen,
olet niin lähellä
mutta niin kaukana.
Mitä kosketus kertoisi,
tuoksusi, ihosi lämpö lähelläni.
Olisiko se viimeinen askel
jolta ei paluuta,
kiinni sulautuminen,
josta ei enää pääsisi irti
ilman sirpaleita,
ilman lopullista särkymistä.
Niin kauan kosketusta kaihdettu
monta tuskaista katsetta vaihdettu
että tietää ei saata
millaisia askeleita
kosketus toisi.
Särkyä en tahtoisi.
Yhteen emme sulautuisi,
kumpikaan ei siihen pyri,
ellemme jotenkin tyri.
Jään odottamaan hiljaa,
unohtaa en kuitenkaan
koskaan saa.
Tunteet säilyy tavallaan.
Et särkyä sinä saa
sen sulle lupaan,
etäältä sua aattelen,
joskus ehkä tietämättäs jopa katselen ;)
Tunteet ehkä kaikki nuo säilyy,
vaikka elämä epävarmana häilyy.
Siis kuitenkin pelkäät sinäkin,
siinä syy,
mutta näin elämä uomissaan pysyy.
Ajanoloon unohtaa, joskus ehkä
jotain muistaa,
silloin itsekseen päätään puistaa
ja hymyilee :)
Pelosta kaikki alkoi
ja pelkoon se näemmä "päättyy".
Oikeassa olet,
näin elämä uomissaan pysyy,
sitä molemmat tahtoi.
Kuitenkin,
siis minäkin!!
Älä aina katsele tietämättäin
salaa(?) toivon silti näin,
että sinut joskus nään
muutenkin kuin unissain.
Nyt jo tässä hymyää
yksi josko toinenkin... ;-)!
Siispä kuvas säilyy mielessäin
mennään iltaan taikka aamuun päin...
niin jokos huolettaa,
mistä se tiihottaa :)))
Katsoo ulos ikkunasta,
pälyy ovesta aukeevasta,
no ei, et minua huomannut
päivänä muutamana, sitä tarkoitan.
Joskus nähdään varmaan,
se ei ole sitten harhaa.
Etäällä pysyttelen, kosketusta varoen,
en sinuun kajoa, ettet hajoa :)
Jää nähtäväksi?
Olet mielessäni!
No jo hetken hikikarpaloita pyyhin
akkunastain tiirailin
jos alaa päätit vaihtaa
ja tuolla aloit rakentaa
naapureiden autotallille kattoa... ;-)
No ei sentään
arvailuja ilmaan entää,
niin moneen paikkaan
tässä ehättänyt olen,
laskut meni sekaisin.
Ja se on varmaa
että nyt tolkuttomasti harmittaa
etten sua huomannut!
Oisit korvaan karjunut... ;-)!!
(Niin tottunut kun oon
laput silmilläni kulkemaan,
tuskin ketään tunnenkaan...?)
-Kas, jo pelko hellittää,
jotain hyvää toi kirjoittelu tää.
Jos uskallusta riittää
ehken kosketuksestasi sittenkään särähdä...
(Ootko yllytyshullu, testaan)
Kun alaa vaihdoin,
niin mitä jos timpuriksi ryhdyin?
Arvostettua käsityötä-
Mitääh... kuitenkin olisit hulluna mun
vasaraan!!!
No en nyt sentään
kuitenkaan sitä alaa valinnut :)
nyt on pakko kirjoittaa:
kyllä meikäläinen arvostaa
hommia sen timpurin!
Alalla on veljetkin... =)
Osaan sitä minäkin
vasarata heiluttaa,
nikkaroida, rakentaa,
vaik vaikea ois uskoa
ehkä sitä minusta...?
Sen tiedän kyllä, arvostat
alaa sinäkin.
Mut jos en voi hulluna olla vasaraan,
niin mihin mahtaisinkaan....?? ;-)
Menee levottomiks jutut nää,
kun nukkumaan ei pääsekään,
flunssat kovin leviää....
Alan väsyneenä kälättää.
(Munhan piti hiljaa olla..)
Pitäisihän sitä voida valvotun yön jälkeen nukkua,eikä enää väsyksissä kukkua, päiväunet
nuku välissä jossain kuitenkin.
Tuttuja on nuo hommat timpurin ja rakennusala
suuremminkin, oikein tiedät :)
Osaat siis rakentaa, vasaralla naputtaa, en epäile yhtään, alaa silti sinäkään älä vaihda :)
Pakko lähteä taas kulkemaan,kohta junalle juoksemaan.
Pääsisitpä nukkumaan, levottomia unia näkemään.
Voisin tulla kanssas peiton alle, mutta lupaus on lupaus, et saa mennä hajalle :))))))
joten katsoa saan mutta en koskea.....!!!!!!
"Mukavia unia!"
Kiitos toivotuksista
ja hyvää matkaa
minne ikinä menetkin.
Harmi, että olemme
eri paikkakunnilla
ja kaipaamme (?)
eri henkilöitä...
(omasta "kaipauksestani" en tiedä)
Kiitos jutustelutuokiosta
ja anteeksi, kun "vedätin"
näin pitkään juttuamme
vaikka tiesinkin
etten jutellut hänen kanssaan
(hän ei "juttele", mutta lukee)
Ajattelin kuitenkin selventää
koska olis ilkeää
tätä selittämättä jättää.
Alan väsyneenä pälättää,
tätä se univelkaisuus teettää.
(Ja tämähän on harmitonta kuitenkin)
On aika minun kaikki taaksein jättää,
itseni tyystin hiljentää.
Kaikkea hyvää! =)
(kohtalotoveri...)
kun melkein kokoajan vieressäin oli Hän.
Sun tyylis kyllä tunnistin,
itsekseni naureskelin.TAAS SINÄ!;)
Eri kaupungeissa varmasti oomme,
sama tuo,
aina näin me törmätään,
hauskaa runoa heitetään.
Se on tämä kielen samankaltaisuus,
ehkä mielenkin, jotenkin.
Vapaata ajatuksenvirtaa luulisin.
Outoa ja kummallista,
mutta sinusta on ollut minulle
paljon iloa!Todella!!!
Tuossa junassakin asiaa mietiskelin,
itsekseni hymyilin, kukahan sinäkin lienet.
Veljiäkin sulla jotka rakentaa???:)))
Samalla alalla siis ollaan.
Hyvin arvattu, hakuammuntaa ?
Malta et kauan olla hiljaa,
tiedän sen,
olet runoilija aikamoinen!!!!
Mutta nyt Sinulle ja hänelle, joka vain lukee,
jälleen kerran,
Me täällä toivottelemme hyvää jatkoa,
seuraavaan kertaan..;)
Halaus sinulle!
että kun Hän minulta kysyi, onko tämä jotain enemmän, niin ei todellakaan ole, vaan kahden
kirjoittajan mielikuvitusleikkiä ja minulle hyvää harjoitusta, koska kirjoitan myös ammatikseni.Ei mitään muuta, tämä selvennyksenä kaikkien väärinkäsitysten välttämiseksi ;)
No tässähän suorastaan punastuu!
Tottahan me toisemme
tunnistimme
Itseksein jo mietin
pitäisikö tässä alkaa runoilla
"joutessaan" vaikka sinulle ;-)
Kun tämä toinenkin
"rakkaus" onneksi kasaan kuivahti.
Siis onneksi siksi,
että mahdoton on mahdoton
vaikka miten ajattelisi.
Mutta ei, en häiriköi unelmiasi
lupasin keskittyä omiini
ja päätöksessäin on pysyttävä,
saavutettu tilaisuus on merkittävä.
Kaikkeni tilaisuuden eteen tein!
Ihastukseniko sitä lie vauhditti,
kaiken henkiin elvytti...?
Mutta miten kauan tätä kestää,
aina se hiukan epäilyttää. :-/
Jääköön silti avoimeksi tää,
jos ei hiertämään se ketään jää
että toisillemme runoillaan
kun kohdillensa osutaan?
Runoratsun jostain sain,
olisi se harmi ehkä, kai
olla sitä hoitamatta,
joskus sitäkin ois ulkoilutettava?
Siks en malta olla pois
vaikka tunteitakaan ei enää ois
ilmoillensa kuuluttaa.
-Täällä jotkut rakentaa
autoillensa katosta,
kun piti ikkunasta kurkata
saatoin sellaisenkin hokasta.
Arvostukses timpurin ammattiin
näkyy, rivien välistä luettiin. ;-)
Veljet mulla, kummatkin
alalla on, kuten kerroinkin,
vaikka ammatteja myös heillä muitakin.
Itse joskus puutarhoja hoivailin,
ikuista onneani etsin,
sitten turhaks totesin
ja vanhaan hyvään palasin.
Siks käsissäin pysyy saha ja naulain.
Vaan, onpa mulla ehkä syy palata,
sua uudelleensa silloin halata
Ystävääni, Runoilijaa,
rakkaastansa haaveilevaa?
Tuskin keltään onkaan pois,
sanailua runot nää ois
ihan niinkuin ennenkin?
Sulle halaus,
hyvän joulun toivotus!
Toivon, joulun yli ainakin
pitäis lupaukseni, hiljenin! ;-)
Ja hälle, joka lukee:
tämä tästä viimein lähtee
eikä sulle runoile.
Väänsin, käänsin
rautalankain melkein katkaisin
ja nyt vaan luovutin.
Aika näyttää, miten unohtuu!
tämä ei ole mitään muuta kuin kahden runoilevan mielikuvitusta!
Ottaisin asian näin: toisen huvi on toisen hyöty. Toinen kirjoittaa huvikseen ja toinen saa siitä lentoa omiin kirjoitelmiinsa. Ei siinä liene pahaa?
Minä olen varattu ja yritän tuhota tunteita, jotka ei pääni sisälle kuuluisi. Aika hyvin tämä on toiminutkin! Olemme törmänneet tässä kirjoittelun saatossa kyseisen kirjoittajan kanssa ja saaneet lennokasta jutustelua aikaan. Mutta nämä ovat vain sanoja sanaviidakossa. Ihan tarpeeksi minulla on hommaa tuossa omassa rakkaudessani, en haaveile mistään mahdottomasta! Hätistän todellakin vain luvattomia tunteita pihalle ja luvaton vaatii aikamoisia keinoja, mutta kukapa ei tekisi mitä tahansa korjatakseen tilannetta?? Siis mistä ei ole kenellekään mitään suurempaa harmia, kuten tässä tapauksessa VAIN sanahelinää. Bittejä avaruuteen, kuten joku sen asian ilmaisi.
Mutta totesin sen saman jutun tuossa lopetus kirjoitelmassani. Vaan jos tässä kyseisen kirjoittajan kanssa vielä törmäillään, niin siitä ei saa ottaa mitään sen suurempaa lukua. Joskus runoilijoiltakin loppuu ideat ja ehkä tästä on jotain apua...? Kenpä tietää! (Vai Barbi? ;-) )
That's it. Nyt on jo kiire muualle! =)
Niin, runoillaan vaan,
:)
Onhan tässä pyöritty tätä piirileikkiä silloin
tällöin. Koskaan ei ole tavattu, ollaan täysin
ventovieraita toisillemme, mutta siitä huolimatta
juttu luistaa, se on kummallista todella OUTOA!
Helppoa, vapaata tajunnan virtaa, outoa!
Mutta sanon sinulle vieläkin, että nautin näistä
runoiluista, yhteisestä kielestä, ymmärryksestä.
Olen pahoillani "kuivuneesta rakkaudesta".Jos se kuitenkin on vielä elvytettävissä, koskaan ei tiedä?!
Mutta kuten sanottu sinä löydät minut tai minä sinut, niin se menee :) Varmasti!
Jos nyt olet sitten hiljaa....maltatko?
Niin palataan taas runoilemaan, maailmaa
parantamaan joulun jälkeen.
Hyvää Joulua Sinulle, halaus ja erittäin
hellä pusu poskelle! -ethän siitä rikki mene?:)))
aaltopituudella, telepaattisella???? jälleen kerran :0)
Voi hyvin!
joop... voi olla helpommin sanottu kuin tehty. ;-) Olla hiljaa siis!
Kiva, kun jonkun kanssa nämä jutut menee näin yksiin. Olen kaivannut sellaista sanahelinää ja tässä sitä tyydytystä saa tähän tarpeeseen! Niin siihen olen tavallaan kasvanut, huulenheittoon, ja täällä elelen keskellä nurinaa. Eli jos väittäisin, etten saa tästä mitään irti, niin valehtelisin! Miksi sitä muuten täällä "roikkuisinkaan", luulen...
Jep, nyt alkaa tuntua sille, että sinä olet se telepaattinen, joka niitä signaaleitaan sinkauttelee. Jotkut mystiset aallot ne vissiin meidän välillä kulkee joka tapauksessa! Toinen lähettää ja toinen ne vastaanottaa... ;-) Eikä tosiaan koskaan olla toisiamme nähty, tai toisistamme mitään tiedetty!
Kiitos, en mennyt rikki. Meidän välillä niitä jännitteitä ei varmaankaan ole. Menneeseen, kuolleeseen, jännitteet jäi. Enkä sitä lämmitellä halua, nyt olen pisteessä, jota kohti olen pyrkinyt. Ja kuolleeksi kuvitelmani suhde heräsi henkiin tässä yrittäessäni kuolettaa kiellettyjä tunteita. Jotain positiivista!
-Kuka siis väittää, että runoilu on turhaa...?? =D
Joulun jälkeen siis! *zip, vetoketju suusta kiinni ja sormet pois näppäimiltä..*