Rakensin linnan,
muurit jykevät.
Sitä puretuksi,
enkö enää saa?
Se kestää iskut,
se kestää kolhut.
Kalliin hinnan,
hyökkääjä maksaa.
Mutta yksi oveni
pyytämättä avaa.
Valloittaa linnan,
valloittamattoman.
Vuoksesi lasken aseeni,
luovun sodastani.
Vuoksesi murran muurit,
sydämeni avaan.
Kun tietäsit...
muurit jykevät.
Sitä puretuksi,
enkö enää saa?
Se kestää iskut,
se kestää kolhut.
Kalliin hinnan,
hyökkääjä maksaa.
Mutta yksi oveni
pyytämättä avaa.
Valloittaa linnan,
valloittamattoman.
Vuoksesi lasken aseeni,
luovun sodastani.
Vuoksesi murran muurit,
sydämeni avaan.
Kun tietäsit...
Vastaukset 4
Vanhimmat
ovat koskettavia, ne minuun kolahtaa ja kovaa, kyynel poskellein vierähtää, kun hän mielessäin viivähtää..
noin surulliselta? Eiköhän kaikki aikanaan loksahda paikoilleen, jotenkin.
Tilanteet usein vaikuttaa/ne kokee hankalammiksi kuin ne itse asiassa oikeasti onkaan...
Kiva runo silti, kiitos siitä.
kirjoitettu sydämen muureista :)
kaunis
kerro se hänelle
kiitos runostasi