>> Näköjään minulla on vielä paljon opittavaa. Kiitos ja anteeksi.
Hyvästi!
Terveisin: Mikko, Voitto, Kankare >>
David katseli epätoivoisena ja epäröivänä kädessään olevaa e-maili tulostetta. Sitten hän silmäili edessään istuvaa järeäpiirteistä, pitkää ja tukevaa Jamesia.
- En oikein ymmärrä tämän viestin signaalia. Tarkoitatko, että tuollaisten 'kalkkisten' kanssa (tark. itseäni) ei voi käydä rakentavaa keskustelua.
- En suinkaan, Herra David. Tarkoitin, että voimme toki käydä kiintoisaa keskustelua, jos jättäisimme nämä pienet yksityiskohtien hiomisen ja perehtyisimme oleelliseen ja keskusteltavaan asiaan. Minua ärsyttää silmäänpistävät linkkimestarit suunnattomasti, joten pahoittelen Herra David, että seuranne ei aika ajoin ole miellyttänyt minua ja se on saanut minut jo sanomaan hyvästejä teille. Minua ei myöskään miellyttänyt viimekertaiset julmat sananne: Siellä on sinulle kokonaisuuksia…ja kun menin katsomaan, niin löysinkin vain pelkän sirpalekranaatin miljoonine linkkeineen ympäri maailmaa, miljooniin eri saitteihin.
Ettekö ymmärrä, että meidän on luovuttava näistä pienistä ongelmantuottajista aivan rakentavan keskustelun nimiin? Toivon, että te käsittäisitte sen, mitä minä ajan takaa.
Tiedän, että olette kiireinen mies ja hoidatte erilaisia projekteja ympäri maailmaa, mutta tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että teiltä ei irtoaisi aikaa ympäröivälle maailmalle ja muille kanssaihmisille.
- Niin mutta, mutta, kun me olimme juuri pääsemässä varsinaiseen aiheeseen, miten pystyy muodostamaan hyväksyttävän ajatusmallin olemassaolon tarkoituksesta...
Eikö tämä kiinnostakaan sinua, James? En ole ehtinyt analysoimaan viime vastauksiasi. Panin sivuosoitteeni, että sieltäkin voisi heti löytyä se, mitä etsit…
- No mutta Herra David, älkäähän nyt änkyttäkö. Minun Isäni asunnossa on monta ovea, kuten on Jeesuskin aikoinaan sanonut. Tai ainakin minä oletan niin. Kyllä minä ymmärrän, että te olette kaulaanne myötä täynnä erilaisia projekteja ynnä monia muita kiireellisiä tehtäviä. Olen valmis antamaan anteeksi pienen epäkohteliaisuuden, jos suostunette seuraaviin keskustelun ehtoihin, joissa muun muassa mainitaan siitä, että keskustelukumppania ei saa halveerata missään nimessä, eikä loukkaantua saa aivan pienestä. James esitteli Davidille paperilappusta jossa oli viiden teesin lista eri asioista, joita tulee noudattaa keskustelussa.
>> 1.Älä solvaa. 2. Älä halveksi. 3. Älä loukkaannu. 4. Tulkitse Raamattua realistisesti. 5. Suhtaudu joihinkin Raamatunkohtiin kriittisesti. >>
Eiköhän lyödä kättä päälle ja sovita tämäkin naurettava ristiriitaisuuksien yhteensattuma. Kyllä minua kiinnostaa Teidän ja monien muiden ongelmat siinä määrin, että voin kirjoittaa lohdutuskirjelmiä vaikka ympäri maapalloa, jos se teitä helpottaa. Älkää suatta huolestuko, vaikka minä astinkin teidän huolestuneisuutenne.
Mitä minun pikkuruisiin ongelmiini tulee sinun suuren suurine maailmantehtäviesi rinnalla, niin annettakoon niiden olla ja paisua aivan rauhassa. Kyllä ne sieltä sitten pulahtavat esiin erilaisine lieveilmiöineen, uskokaa pois.
- Enhän minä nyt sitä tarkoittanut, minä tarkoitin, että…
- Älkäähän nyt selittäkö turhia ja vaivatko pientä päätänne, Herra David. Kyllä minä ymmärrän, että te loukkasitte minua ja minun arvovaltaani eikä teidän tarvitse sitä enää erikseen kysyä. Eiköhän juoda sen kunniaksi kupposelliset kahvia sovinnon merkiksi. Kutsukaa vain neiti Rosa paikalle, niin hän kyllä hoitaa loput…
David tarttui kultaiseen kelloon ja kutsui Rosan paikalle. Rosa tipsuttelikin hieman väsyneen näköisenä aamutossuissaan ja leningissään Jamesin eteen. Hän näytti aivan kuin olisi saanut sähköiskun. Hiukset olivat pystyssä kuin heinäseipäät ja minulta oli päästä pieni ivallinen naurunhörötys. Olihan hän melko herttaisen näköinen, eikä vielä mitenkään vanhakaan.
- Niin! Mitäpä Herralle saisi olla, hän kysyi?
- Tuokaa meille kupillinen kahvia ja tippaleipiä.
- Hyvä on, kyllä minä tuon.
Rosa lähti laahustaen, mitään sanomatta keittiöön ja löi kammarin oven tiukasti kiinni perässään. Hän oli minun omaa palvelusväkeäni, rehti ja tunnollinen keittiömestari. Muistan kuinka hän aikoinaan tuli talooni nuorena ja orpona maalaistyttönä vailla kotia ja työtä. Hän oli sellainen rääsyläinen, kerjäämällä elänyt alemmistokansalainen, jollaista yksikään silloinen porvari ei olisi ottanut taloonsa edes maksua vastaan. Mistä lie tullut, hempukka, mutta aivan säälistä otin hänet palvelusväkeeni, enkä kertaakaan ole katunut.
- Niin Herra David? Mitä mieltä olette ehdoistani keskustelun jatkamisen kannalta?
- Tuota noin. Yhtä kohtaa lukuun ottamatta olen tyytyväinen kaikkiin kohtiin paitsi tähän. En halua, että keskustelisimme realistiselta pohjalta Raamatusta saatikka, että suhtautuisimme siihen kriittisesti. Ymmärrättekö Herra James, että tämä on minun elämäntyöni ja että minä olen kokenut ilmestyksen asian puitteista ja että minun tulee ottaa jokainen Raamatunkohta vakavasti.
- Niin, aivan, ymmärrän tilanteenne ja hieman kun sovellamme, niin eiköhän tuo pieni yksityiskohta voida sorvata sellaiseen muotoon, että se miellyttää meitä molempia. Ainakin minä toivon niin, ja jos Herra suo, niin keskustelumme voi olla jopa hedelmällistä, mikäli saamme asiat kolahtamaan yhteen. Te olette vain niin itsepintainen persoonallisuus, että en voi käsittää aivan kaikki pinttyneitä ajatuskuvioitanne.
David rapsutteli kuumeisesti päätään ja mumisi jotakin itsekseen. Ilmeisesti hänen ailahteleva mielensä oli jo aivan jossain muualla.
- Eikö tuosta kirotusta artiklasta voitaisi kuitenkin luopua kokonaan? Ihan kiusallasiko sinä olet tuollaisen epäkohdan saanut asetettua tähän manifestiisi? Mikä ihmeen manikyyri on sinustakin tullut, kun sinun täytyy alentua minua kiusaamaan ja halveksimaan, David kiroili ja samalla vilkuili Jamesia epäluuloisena, kuin olisi halunnut suoraan syöksyä huoneesta ulos.
Älkäähän nyt. Te ette aivan käsittänyt minä sanoin. Me voimme soveltaa hieman sitä kohtaa, mutta luopua emme siitä voi. On tärkeää, että Raamattua voidaan lähestyä realistiselta pohjalta ja että voimme suhtautua hieman kriittisesti sen eri kohtiin. Ettekö ymmärrä?
David vaihtoi asentoa nojatuolissaan ja kaivoi savukerasian frakkinsa taskusta ja sytytti Saimaan palamaan. Sakea savu kohosi ilmaan peittäen hänen kasvonsa ja tuoden ilmaan kitkerän tuoksun. Seurasi pitkä hiljaisuus ja David tuijotti suoraan Jamesia silmiin hämärässä huoneessa. Samalla hän suki viiksiään ja mutisi jotain yksikseen…
- Niin kai se sitten on. Minä hyväksyn nuo sinun ehtosi, toki vain sillä ehdolla, että niitä myös noudatetaan, David tokaisi ja samalla nyökytteli edelleen epäluuloisena päätään ja imaisi henkoset savukkeestaan..
- Kop, Kop…
- Sisään.
Rosa astui sisään tarjottimineen ja tippaleipineen.
- Tässä olisi nyt sitten Herroille vähän pureskeltavaa, jos kelpaa. Laitoin hieman kermaa ja sokeria kumpaankin kuppiin, ette kai pahastu?
- Ei suinkaan. Hyvä vain niin.
- Saanko poistua seurastanne, Herra James, Rosa kysyi hieman empien.
- Toki, poistukaa jos siltä tuntuu.
Rosa lähti lähes juoksujalkaa nähdessään Davidin tummat silmät ja ruskean tukan, aivan kuin hän olisi ollut riivattu nähtyään Davidin. Tiedä vaikka olisi ollutkin.
Rosa oli hieman vaivaantuneen oloinen, mikäköhän hänelläkin oli?
- Hm, ei olenkaan paha, ei ollenkaan, David mutisi.
- Niin mikä?
- No tuo sinun palvelustyttösi. Eikö hän palveluväkeesi kuulunutkin?
- Niin, aivan, kyllä. Olettekos te vielä poikamies, Herra David?
- No en suinkaan. Onhan minulla perhettä ja vanhin tyttäreni meni juuri tuossa taannoin naimisiin erään israelilaisen telttakauppiaan kanssa.
- Niinkö, kertokaa ihmeessä lisää, sillä ollen halukas kuulemaan elämästäsi.
- No kaikki alkoi kun olin hieman yli kaksikymppinen, kun Etelä-Ruotsissa etsin tosissani elämälleni tarkoitusta. Ja löysin, hurahtamatta mitenkään yksin kotona. Elettiin vuotta 1945, kun tuli lähtö Suomen Savosta Ruotsiin, vähän Tukholman tuolle puolen. Työ perässä sinne jouduin lähtemään, putkimieheksi. Siellä minä tapasin ensimmäisen vaimoni, Victorian, jonka kanssa sain ensimmäisen lapseni, Julian. Hän oli elämäni tarkoitus ja häntä minä palvoin päivin ja öin.
Se oli todella kovaa aikaa. Siihen aikaan oli pulaa kaikesta ja jokaisesta asiasta sai penniä venyttää. Muistan yhdenkin joulun, kun oli pakkasta 35 astetta, ruokaa ei ollut. Siinä sitä kyyhötettiin takkatulen loimutessa pienessä hirsimökissä toisiimme kietoutuneina, seuranamme vain yksi pöytä ja kolme tuolia. Seuraavana arkiaamuna nälkä pakotti minut tarttumaan suksiin. Se oli maanantaiaamu, ensimmäinen arkipäivä, kun päätin lähteä 35 asteen pakkasessa kymmenen kilometrin päähän Håkanin T- Kauppaan. Perille päästyäni sormeni olivat niin jäässä, että oli työn ja tuskan takana irrottaa ne sauvoista. Rahaa oli juuri sen verran, että sain yhden purkillisen papusoppaa, paketin näkkileipää ja 100 grammaa porsaanläskiä. Kun sain ostokseni tehtyä, niin taas oli sama matka kotikonnuille.
Kun olin jonkin matkaa hiihtänyt, niin minun onneksi eräs mies tuli takanani reellä ja pääsin hänen kyydillään kotiini. Taisi mies olla nimeltään Åke Lindman. Ihan erikiva jannuhan hän oli. No joo, nyttemmin ovat vuodet vierineet ja kehitys on harpannut melkoisen askeleen. Enää ei tarvitse tingata joka asiassa ja nykyisin on jo varaa joulukinkkuunkin. Nyttemmin tuo minun vanhin tyttäreni onkin, kuten sanoin, telttakauppiaan kanssa naimisissa Tel Avivissa. Kuulemma hyvin pyyhkii ja arabit vievät teltat käsistä. Voi niitä aikoja, jolloin nuoret eivät olleet rikollisia ja viinakin maistui paremmalta.
Hm.. James oli täysin uppoutunut ajatuksiinsa ja kelaili Davidin kertomusta mielessään, kunnes lopulta kohottautui tuolistaan ja laski jalkansa kirjoituspöydältään.
- Hmm…Se oli hyvin mielenkiintoinen tarina. Olisi varmasti ollut mukavaa elää tuona aikana, siis ei sillä tavalla, vaan mielessään. Tuntui kuin olisin vaipunut uneen, kun kuuntelin tarinaasi…Ässsh…en minä osaa kuvailla, miltä se minusta tuntui, mielenkiintoinen se oli kuitenkin.
- Teen jakoa, jos kiinnostaa. Tänään en jaksa kirjoittaa enempää. -
Hyvästi!
Terveisin: Mikko, Voitto, Kankare >>
David katseli epätoivoisena ja epäröivänä kädessään olevaa e-maili tulostetta. Sitten hän silmäili edessään istuvaa järeäpiirteistä, pitkää ja tukevaa Jamesia.
- En oikein ymmärrä tämän viestin signaalia. Tarkoitatko, että tuollaisten 'kalkkisten' kanssa (tark. itseäni) ei voi käydä rakentavaa keskustelua.
- En suinkaan, Herra David. Tarkoitin, että voimme toki käydä kiintoisaa keskustelua, jos jättäisimme nämä pienet yksityiskohtien hiomisen ja perehtyisimme oleelliseen ja keskusteltavaan asiaan. Minua ärsyttää silmäänpistävät linkkimestarit suunnattomasti, joten pahoittelen Herra David, että seuranne ei aika ajoin ole miellyttänyt minua ja se on saanut minut jo sanomaan hyvästejä teille. Minua ei myöskään miellyttänyt viimekertaiset julmat sananne: Siellä on sinulle kokonaisuuksia…ja kun menin katsomaan, niin löysinkin vain pelkän sirpalekranaatin miljoonine linkkeineen ympäri maailmaa, miljooniin eri saitteihin.
Ettekö ymmärrä, että meidän on luovuttava näistä pienistä ongelmantuottajista aivan rakentavan keskustelun nimiin? Toivon, että te käsittäisitte sen, mitä minä ajan takaa.
Tiedän, että olette kiireinen mies ja hoidatte erilaisia projekteja ympäri maailmaa, mutta tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että teiltä ei irtoaisi aikaa ympäröivälle maailmalle ja muille kanssaihmisille.
- Niin mutta, mutta, kun me olimme juuri pääsemässä varsinaiseen aiheeseen, miten pystyy muodostamaan hyväksyttävän ajatusmallin olemassaolon tarkoituksesta...
Eikö tämä kiinnostakaan sinua, James? En ole ehtinyt analysoimaan viime vastauksiasi. Panin sivuosoitteeni, että sieltäkin voisi heti löytyä se, mitä etsit…
- No mutta Herra David, älkäähän nyt änkyttäkö. Minun Isäni asunnossa on monta ovea, kuten on Jeesuskin aikoinaan sanonut. Tai ainakin minä oletan niin. Kyllä minä ymmärrän, että te olette kaulaanne myötä täynnä erilaisia projekteja ynnä monia muita kiireellisiä tehtäviä. Olen valmis antamaan anteeksi pienen epäkohteliaisuuden, jos suostunette seuraaviin keskustelun ehtoihin, joissa muun muassa mainitaan siitä, että keskustelukumppania ei saa halveerata missään nimessä, eikä loukkaantua saa aivan pienestä. James esitteli Davidille paperilappusta jossa oli viiden teesin lista eri asioista, joita tulee noudattaa keskustelussa.
>> 1.Älä solvaa. 2. Älä halveksi. 3. Älä loukkaannu. 4. Tulkitse Raamattua realistisesti. 5. Suhtaudu joihinkin Raamatunkohtiin kriittisesti. >>
Eiköhän lyödä kättä päälle ja sovita tämäkin naurettava ristiriitaisuuksien yhteensattuma. Kyllä minua kiinnostaa Teidän ja monien muiden ongelmat siinä määrin, että voin kirjoittaa lohdutuskirjelmiä vaikka ympäri maapalloa, jos se teitä helpottaa. Älkää suatta huolestuko, vaikka minä astinkin teidän huolestuneisuutenne.
Mitä minun pikkuruisiin ongelmiini tulee sinun suuren suurine maailmantehtäviesi rinnalla, niin annettakoon niiden olla ja paisua aivan rauhassa. Kyllä ne sieltä sitten pulahtavat esiin erilaisine lieveilmiöineen, uskokaa pois.
- Enhän minä nyt sitä tarkoittanut, minä tarkoitin, että…
- Älkäähän nyt selittäkö turhia ja vaivatko pientä päätänne, Herra David. Kyllä minä ymmärrän, että te loukkasitte minua ja minun arvovaltaani eikä teidän tarvitse sitä enää erikseen kysyä. Eiköhän juoda sen kunniaksi kupposelliset kahvia sovinnon merkiksi. Kutsukaa vain neiti Rosa paikalle, niin hän kyllä hoitaa loput…
David tarttui kultaiseen kelloon ja kutsui Rosan paikalle. Rosa tipsuttelikin hieman väsyneen näköisenä aamutossuissaan ja leningissään Jamesin eteen. Hän näytti aivan kuin olisi saanut sähköiskun. Hiukset olivat pystyssä kuin heinäseipäät ja minulta oli päästä pieni ivallinen naurunhörötys. Olihan hän melko herttaisen näköinen, eikä vielä mitenkään vanhakaan.
- Niin! Mitäpä Herralle saisi olla, hän kysyi?
- Tuokaa meille kupillinen kahvia ja tippaleipiä.
- Hyvä on, kyllä minä tuon.
Rosa lähti laahustaen, mitään sanomatta keittiöön ja löi kammarin oven tiukasti kiinni perässään. Hän oli minun omaa palvelusväkeäni, rehti ja tunnollinen keittiömestari. Muistan kuinka hän aikoinaan tuli talooni nuorena ja orpona maalaistyttönä vailla kotia ja työtä. Hän oli sellainen rääsyläinen, kerjäämällä elänyt alemmistokansalainen, jollaista yksikään silloinen porvari ei olisi ottanut taloonsa edes maksua vastaan. Mistä lie tullut, hempukka, mutta aivan säälistä otin hänet palvelusväkeeni, enkä kertaakaan ole katunut.
- Niin Herra David? Mitä mieltä olette ehdoistani keskustelun jatkamisen kannalta?
- Tuota noin. Yhtä kohtaa lukuun ottamatta olen tyytyväinen kaikkiin kohtiin paitsi tähän. En halua, että keskustelisimme realistiselta pohjalta Raamatusta saatikka, että suhtautuisimme siihen kriittisesti. Ymmärrättekö Herra James, että tämä on minun elämäntyöni ja että minä olen kokenut ilmestyksen asian puitteista ja että minun tulee ottaa jokainen Raamatunkohta vakavasti.
- Niin, aivan, ymmärrän tilanteenne ja hieman kun sovellamme, niin eiköhän tuo pieni yksityiskohta voida sorvata sellaiseen muotoon, että se miellyttää meitä molempia. Ainakin minä toivon niin, ja jos Herra suo, niin keskustelumme voi olla jopa hedelmällistä, mikäli saamme asiat kolahtamaan yhteen. Te olette vain niin itsepintainen persoonallisuus, että en voi käsittää aivan kaikki pinttyneitä ajatuskuvioitanne.
David rapsutteli kuumeisesti päätään ja mumisi jotakin itsekseen. Ilmeisesti hänen ailahteleva mielensä oli jo aivan jossain muualla.
- Eikö tuosta kirotusta artiklasta voitaisi kuitenkin luopua kokonaan? Ihan kiusallasiko sinä olet tuollaisen epäkohdan saanut asetettua tähän manifestiisi? Mikä ihmeen manikyyri on sinustakin tullut, kun sinun täytyy alentua minua kiusaamaan ja halveksimaan, David kiroili ja samalla vilkuili Jamesia epäluuloisena, kuin olisi halunnut suoraan syöksyä huoneesta ulos.
Älkäähän nyt. Te ette aivan käsittänyt minä sanoin. Me voimme soveltaa hieman sitä kohtaa, mutta luopua emme siitä voi. On tärkeää, että Raamattua voidaan lähestyä realistiselta pohjalta ja että voimme suhtautua hieman kriittisesti sen eri kohtiin. Ettekö ymmärrä?
David vaihtoi asentoa nojatuolissaan ja kaivoi savukerasian frakkinsa taskusta ja sytytti Saimaan palamaan. Sakea savu kohosi ilmaan peittäen hänen kasvonsa ja tuoden ilmaan kitkerän tuoksun. Seurasi pitkä hiljaisuus ja David tuijotti suoraan Jamesia silmiin hämärässä huoneessa. Samalla hän suki viiksiään ja mutisi jotain yksikseen…
- Niin kai se sitten on. Minä hyväksyn nuo sinun ehtosi, toki vain sillä ehdolla, että niitä myös noudatetaan, David tokaisi ja samalla nyökytteli edelleen epäluuloisena päätään ja imaisi henkoset savukkeestaan..
- Kop, Kop…
- Sisään.
Rosa astui sisään tarjottimineen ja tippaleipineen.
- Tässä olisi nyt sitten Herroille vähän pureskeltavaa, jos kelpaa. Laitoin hieman kermaa ja sokeria kumpaankin kuppiin, ette kai pahastu?
- Ei suinkaan. Hyvä vain niin.
- Saanko poistua seurastanne, Herra James, Rosa kysyi hieman empien.
- Toki, poistukaa jos siltä tuntuu.
Rosa lähti lähes juoksujalkaa nähdessään Davidin tummat silmät ja ruskean tukan, aivan kuin hän olisi ollut riivattu nähtyään Davidin. Tiedä vaikka olisi ollutkin.
Rosa oli hieman vaivaantuneen oloinen, mikäköhän hänelläkin oli?
- Hm, ei olenkaan paha, ei ollenkaan, David mutisi.
- Niin mikä?
- No tuo sinun palvelustyttösi. Eikö hän palveluväkeesi kuulunutkin?
- Niin, aivan, kyllä. Olettekos te vielä poikamies, Herra David?
- No en suinkaan. Onhan minulla perhettä ja vanhin tyttäreni meni juuri tuossa taannoin naimisiin erään israelilaisen telttakauppiaan kanssa.
- Niinkö, kertokaa ihmeessä lisää, sillä ollen halukas kuulemaan elämästäsi.
- No kaikki alkoi kun olin hieman yli kaksikymppinen, kun Etelä-Ruotsissa etsin tosissani elämälleni tarkoitusta. Ja löysin, hurahtamatta mitenkään yksin kotona. Elettiin vuotta 1945, kun tuli lähtö Suomen Savosta Ruotsiin, vähän Tukholman tuolle puolen. Työ perässä sinne jouduin lähtemään, putkimieheksi. Siellä minä tapasin ensimmäisen vaimoni, Victorian, jonka kanssa sain ensimmäisen lapseni, Julian. Hän oli elämäni tarkoitus ja häntä minä palvoin päivin ja öin.
Se oli todella kovaa aikaa. Siihen aikaan oli pulaa kaikesta ja jokaisesta asiasta sai penniä venyttää. Muistan yhdenkin joulun, kun oli pakkasta 35 astetta, ruokaa ei ollut. Siinä sitä kyyhötettiin takkatulen loimutessa pienessä hirsimökissä toisiimme kietoutuneina, seuranamme vain yksi pöytä ja kolme tuolia. Seuraavana arkiaamuna nälkä pakotti minut tarttumaan suksiin. Se oli maanantaiaamu, ensimmäinen arkipäivä, kun päätin lähteä 35 asteen pakkasessa kymmenen kilometrin päähän Håkanin T- Kauppaan. Perille päästyäni sormeni olivat niin jäässä, että oli työn ja tuskan takana irrottaa ne sauvoista. Rahaa oli juuri sen verran, että sain yhden purkillisen papusoppaa, paketin näkkileipää ja 100 grammaa porsaanläskiä. Kun sain ostokseni tehtyä, niin taas oli sama matka kotikonnuille.
Kun olin jonkin matkaa hiihtänyt, niin minun onneksi eräs mies tuli takanani reellä ja pääsin hänen kyydillään kotiini. Taisi mies olla nimeltään Åke Lindman. Ihan erikiva jannuhan hän oli. No joo, nyttemmin ovat vuodet vierineet ja kehitys on harpannut melkoisen askeleen. Enää ei tarvitse tingata joka asiassa ja nykyisin on jo varaa joulukinkkuunkin. Nyttemmin tuo minun vanhin tyttäreni onkin, kuten sanoin, telttakauppiaan kanssa naimisissa Tel Avivissa. Kuulemma hyvin pyyhkii ja arabit vievät teltat käsistä. Voi niitä aikoja, jolloin nuoret eivät olleet rikollisia ja viinakin maistui paremmalta.
Hm.. James oli täysin uppoutunut ajatuksiinsa ja kelaili Davidin kertomusta mielessään, kunnes lopulta kohottautui tuolistaan ja laski jalkansa kirjoituspöydältään.
- Hmm…Se oli hyvin mielenkiintoinen tarina. Olisi varmasti ollut mukavaa elää tuona aikana, siis ei sillä tavalla, vaan mielessään. Tuntui kuin olisin vaipunut uneen, kun kuuntelin tarinaasi…Ässsh…en minä osaa kuvailla, miltä se minusta tuntui, mielenkiintoinen se oli kuitenkin.
- Teen jakoa, jos kiinnostaa. Tänään en jaksa kirjoittaa enempää. -
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos omaperäisestä tekstistäsi. En arvostele kenenkään kirjoituksia mutta siinä vaiheessa, kun kertynyt teksti alkaa muodostua romaanin näköiseksi, alan antaa palautetta nimimerkeille. Huomaa tämä: tarkoitus on, että jatkat aloittamaani alkukirjoitusta.
Kirjoita lisää. Sinulla tuntuu olavan hyvät valmiudet siihen.
Sorry. Edellinen kommenttini oli tarkoitettu NETTIKIRJAILU -kirjoittajille. Huomasin vasta vastauksen annetuani, että kirjoitit eri otsikon alla. Mutta siitä huolimatta - jatka vaan kirjoittelua. Se selventää asioita itsen siinä kuin keskustelu kavereiden kanssa - ja ystävien.