Äiti pakottaa mut lukioon.

Et taida tuolla keskiarvolla päästä kauppikseen taikka kampaajalinjalle, ovat molemmat aika suosittuja. Äitisi uskoo sinun kykyihin kuitenkin, miksi sinä itse et usko?

Hei. Joo, noita äitejä ja isiä riittää, jotka tietävät aina ja absoluuttisen varmasti, mikä sen lapsen parasta olisi.
Jos omasta kullannupusta ei tule tohtoria tai juristia, niin he tuntevat epäonnistuneensa kasvatuksessa. Heidän päämääränään ei tällöin ole lapsensa opastaminen ja tukeminen tätä kiinnostavaan työhön, vaan toteuttaa omia puutteitaan tai käsitystään menestymisestä.
Yleensä tällaiset vanhemmat tarkoittavat hyvää (omasta mielestään), mutta tosiasiassa yrittävät hallita lapsensa elämää pitkälle tulevaisuuteen. Ainoa motiivi on hyväksyntä omien työkavereiden, sukulaisten ja muiden silmissä. Tämä paha vaikutin puetaan kuitenkin "hyvän" alle: "me ajattelemme sinun parastasi Lissu pieni".

Kerro vanhemmillesi, että jos he pettyvät sinuun siksi, että sinua kiinnostaa oma elämä ja sen toteuttaminen, niin olet syvästi pahoillasi. Kerro samalla, että ehkä hekin tarvitsevat elämässään hyviä partureita, jolleivät molemmat satu olemaan kaljuja.
Suoraan sanottuna: haistata paskat jamene juuri siihen kouluun, johon haluat.
T. Jussi, joka päätyi psykologin ammatista eräoppaaksi.

Kunpa nämä vanhemmat ymmärtäisivät että pakottamisesta/painostamisesta ei hyvää seuraa...
lapsenne saattaa lopettaa koulun kesken tai käy sitä väkipakolla.

Kun nuori saa itse valita häntä kiinnostvan alan,oli se sitten lukio,kauppis tai jokin ammatillinen koulutus niin motivaatio on huipussaan!

Vaikka yläaste olisi mennyt huonosti,niin kun pääsee opiskelemaan jotain mikä kiinnostaa niin tulokset ovat aivan toista luokaa.Näin kävi itselleni.Yläasteen päättötodistuksessa ka.oli 7.1,opiskelu ei kiinnostanut yhtään.Enemmän kiinnosti kaverit ja viikonloppujen viettäminen kaupungilla...

Lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi,koska olen aina halunnut päiväkotiin töihin,aikomuksena vielä jatkaa lastentarhanopettajaksi.Lukioon en halunnut,koska tiesin,että motivaatio ja lukupää ei riitäisi.Valmistuinkin ka.4,7 (numerot 1-5)
Nyt olen tehnyt yli 2 vuotta töitä varhaiskasvatusalan ammattilaisena :)

Vanhempani antoivat minun itse valita mihin haluan lähteä opiskelemaan ja tukivat päätöstäni.Lukion voi aina käydä myöhemminkin jos siltä tuntuu.

tekemään ne , ja sano, että itte halusit lukioon, käy sitten!
Pidä oma pääsi ja hae sinne amikseen, ei voi kieltää sua menemästä kun/jos sinne pääset.
Ja todella, alle seiskan ei kannata paljoa lukioon hakea, tahti on kova. Hikisesti jos ekasta lukukaudesta selviät, ei hyvä, hukkaan menee sekin aika!
Pidä puolesi!
Onnea.

Kun minä tuossa jokin aikasitten hain lähihoitajakoulutukseen, monet (isäni ja veljeni muunmuassa) olivat tätä vastaan. Tiesin, ettei lukioon pääse(6.7 ka), enkä kylllä sinne haluaisikaan.

No hain olosuhteiden pakosta kauppiksen matkailuvirkalijalinjalle. Huomasin melko nopeasti, ettei minusta ole toimistotyöhön. Olin pienestä pitäen rakastanut hoitaa sairaita(flunssa yms) ihmisiä. Aina, kun meidän äiskä sairastui, otin lääkärin tavarani ja menin häntä hoitamaan.
Huomasin, että haluanlähihoitajaksi. Menin soveltuvuuskokeeseen ja pääsin ensimmäisellä sisään.

Koulutus kuiteskin alkaisi vasta kahden kuukauden päästä, joten minulle oli hyvä rako eräästä (toimisto)työpaikassa. Siellä huomasin, ettei minulle sovi todellakaan istumatyö, saatika vielä toimistotyö.

Se, että äitisi pakottaa sinut lukioon on väärin. Hän ei huomaa sitä, että teet sitä koulutusta itseäsi varten, etkä vanhempiasi. Kampaajalinjalle on vaikea päästä, sinne on vuosittain monia satoja hakijoita(ainakin muistaakseni). Kauppikseen on suhthelppo päästä, jopa 5.4 keskiarvolla.

15-vuotias ei aina osaa päättää mitä tehdä, niinkuin en minäkään osannut. Se vain tuli sitten myöhemmin syksyllä kuin kutsumuksena.
Monet suuntaavat lukioon juuri sen takia, koska eivät tiedä mitä tehdä, ja lukio ns. avaa uusia ovia. Yliopistoonkin pääsee vaikka olisi käynyt ammattikoulun, mutta harvempi ammattikoululainen lähtee yliopistoon opiskelemaan.

Itseasiassa, sanoisin, että sinulla on oikeus ja velvollisuus päättää mikä sinusta tulee isona. Puhut vain vanhemmillesi.

Entäs sitten, kun olisit tahtonut tehdä jotain muuta, olet nelikymppinen perheenäiti, jossain äitisi haluamassa paikassa, olet onneton. Yritä saada äitisi pää kääntymään!

Eikä se koulutus aina takaa työpaikkaa. Vrt. Suomen nykyinen tilanne.

Minullakin on nuori, jolla ei oikein lukuhaluja yläasteella ollut. Toki olisin halunnut hänen menevän lukioon ja saavan valkolakin. ehkä oli päässytkin.
Mutta siinä vaiheessa, kun päätöksen aika tuli, hän ilmoitti tutkineensa eri koulutusvaihtoehtoja ja hakeutuvansa ammatilliseen koulutukseen. Perusteluina hänellä oli, että hän haluaa opiskella tiettyä alaa, hän tulee pärjäämään siellä ja hänen elämästään tässä on kysymys.

Niinpä nyt opiskelee toista vuotta ammatillisessa oppilaitoksessa, tyytväisenä ja motivoituneena.

Äitinä ajattelen, että olisi ollut virhe pakottaa jonnekin, minne ei itse halua ja tapella loppuikä hänen kanssaan siitä asiasta.

Toivon, että sinäkin saat loppujen lopuksi hakeutua alalle, joka sinua kiinnostaa.

Mitäpä, jos antaisit äitisi lukea tämän viestiketjun?

Itse olen lukion käynyt ja kärvistelen nyt yliopisto-opiskelijana, tietäen sen, että tulevaisuuden työnäkymät ei suinkaan näytä hyvälle.

Vaikka itse olinkin kohtalaisen hyvä peruskoulussa, tuo akateeminen maailma onkin sitten eri juttu. Nyt jos saisin valita, suuntaisin ehdottomasti opiskelemnaan jotain oikeaa, ihmisen arvoista amaattia. Työpaikat kun tulee olemaan tuolla reaali-maailmassa, oikeiden duunareiden keskellä.

Sinulla on täysi oikeus päättää tulevaisuudestasi. Ajattelet selkeästi pidemmällä tähtäimellä kuin äitisi. Yritä vakuuttaa myös hänet tästä!!!

Millainen opinto-ohjaaja luokallesi on sattunut? Pyydä häneltä henkilökohtainen keskusteluaika, jossa voitte käydä läpi toiveammattisi hyviä ja huonoja puolija. Hän tievät myös millä arvosanoilla sisälle/pääsykokeisiin on viimevuosina päässyt. Häneltä saat varmasti myös vinkkejä siitä miten vanhempien (äidin) kanssa kannattaa menetellä. Tarpeen tulleen voitte pitää palaverin, johon osallistuu opo, sinä ja äitisi, jossa keskustelette eri vaihtoehdoista.

Muista, että lukio ei poissulje mitään ammattia. Toisaalta, jos sinulla on selvät kuviot älä anna äitisi sotkea niitä.

Vanhemmat suosivat lukiota monesti, koska heidän ikäpolvensa arvostaa ylioppilaita aivan toisin kuin meidän ikäluokat. Lisäksi heitä saattaa pelottaa, että et ole aikauisena tyytyväinen noin nuorena tehtyy uravalintaan, lukion jälkeen olisit kypsempi päättämään tulevaisuudestasi (ainakin äidin mielestä). Vanhempia huolestuttaa myös, jos joudut muuttamaan pois kotoa ammattikoulun vuoksi (lukiohan on yleensä kotikunnassa).

että tiedät mitä haluat tuossa iässä! Äitisi ei ehkä tajua kuinka hieno asia se ylipäätään on ja hänellä on lukion suhteen ilmeisesti jonkinlainen "meidän lapsi ainakin lukee ylioppilaaksi!"-syndrooma. Jos olet ainoa lapsi, ymmärrän hyvin äitisi asenteen. Kun on useampi lapsi, on ehkä helpompi antaa lasten valita jatkokoulutuksensa. Meillä esim. yksi meni ammattikouluun mieleiselleen alalle, toinen ei tiedä vielä tänäkään päivänä mikä hänestä isona tulee (takana kauppakoulu ja nyt satunnaisia työsuhteita) ja kolmas luki ylioppilaaksi ja jatkaa korkeakoulussa kun pääsi hakemaansa opiskelupaikkaan.

Aina on noita vanhempia jotka pakottaa ja haluaa lapsen menevän lukioon. Mutta perustele oma kantasi, ja vakuuta äitisi. Sulla on oikeus mennä opiskelemaan sinne minne haluat.

Meillä oli ilmeisesti ihmeellinen tilanne, tiesin kyllä jo vuoden ennen valintaa että haluan kauppikseen, niin isäni oli että "huh, onneksi. lukio on sellasta puurtamista että ei se ole ihmisten paikka" ja äitinikin oli vaan tyytyväinen etten mennyt lukioo. Nyt kaikki ok, opiskelen kauppiksessa ja sain heti iltatöitäki. Heti mut palkattiin.

Tekstisi on kuin suoraan pikkusiskoni suusta, tosin hänellä oli haaveena eri ammattiala. Pienen vänkäämisen jälkeen sisko päätti lähteä suorittamaan kaksoistutkintoa, lukio ammatillinen koulutus. Sen aloittamisessa et menetä mitään, suosittelen! Jos lukio ei sujukaan, et jää tyhjän päälle vaan voit suorittaa ammattitutkinnon loppuun ja olet ainakin yrittänyt äitisi mieliksi, ja toisaalta taas jos ala osoittautuisikin vääräksi, sinulla olisi sentään lukio. Tai sitten voi vetää molemmat hampaat irvessä loppuun asti, ja kaikki ovet ovat sinulle vielä avoinna.

Sisareni valmistuu ensi keväänä ylioppilaaksi ja ammattitutkintoon (kirjoitti viime lukuvuonna). Omista uhkailuistaan huolimatta hän pärjäsi lukiossa hyvin. Itsekin olen suorittanut kaksoistutkinnon ja luokkakaverini tuli ryhmäämme keskiarvolla viisi pilkku jotain ja suoritti molemmat koulut kunnialla.

Mulla sama ongelma. Haluan työmieheksi mutta vanhemmat pakottavat viikkoraha poiston uhalla lukioon.