Voiko vain kuolema auttaa?

Mitään muuta en voi sanoa kuin että OTAN OSAA.
Useinkin elämässämme tapahtuu sellaista mitä emme ymmärrä. Miksi, miksi kysymme usein. Vastausta emme valitettavasti saa tai jos saamme emme sitä ymmärrä. Valitettavasti vain aika auttaa!!!Unohda ei koskaan mutta ajan myötä lupaan myös sinulle tuska "vähän" hellittää. Mutta surutyö on jokaisen tavallaan käytävä läpi. Kysymyksineen, itsesyytöksineen kaikkineen. Vasta sitten kun surutyön on tehnyt suhtautuminen läheisen poismenoon saa jotenkin erilaisen näkökulman. Aikuisenkin näitä asioita on vaikea ymmärtää, mutta ajattele miten tällaisia asioita selvittää esim. 7v. lapselle???Joka kaipaa toista vanhempaa. Kun ei itsekkään ymmärrä miksi ihmisen parhaassa iässä olevan täytyy lähteä ja vielä niin äkkiä että ei mitenkään voinut asiaan valmistautua. Vaikka yhtä vaikeaa luopuminen on ollut vaikka on saanut vuoden verran asiaan valmistautua, koska aina on toivo, että jos sittenkin ihme tapahtuisi!! Nämä ajatukset nostattivat kaikki muistot mielee, joten en pysty enempää itkultani kirjoittamaan. En ole mikään uskonnollinen mutta silti ajattelen että meille ei kuitenkaan anneta taakkaa enempää kuin jaksamme kantaa!!Vaikka toisin nyt sinusta tuntuukin!!Haluaisin osaltani taakkaasi keventää näin ottamalla osaa suruusi. En voi sanoa että tiedän miltä sinusta tuntuu vaikka olen itsekin menettänyt läheisiäni, koska jokaisella suru on kuitenkin omanlaisensa!!Toivon sinulle voimia jaksaa eteenpäin!!Ajattele että olet nyt pitkässä tunnelissa MUTTA VIELÄ SE VALO PILKAHTAA NÄKYVIIN ENNEMMIN TAI MYÖHEMMIN!!!