Nimien taivutus

Lu-Mi
Nii-a
Mi-o

Lumi, lumille. lumialle
Niia ,niille, niialle
Mio, miolle, miolle.

Lumi- Lumin, Lumia, Lumille, Lumilta... (ei samoin kuin tuo valkoinen tuolla maassa: lumen, lunta...)

Niia- Niian, Niiaa, Niialle, Niialta...

Mio- Mion, Mioa, Miolle, Miolta...

vrt. Liisa- Liisan, Liisaa, Liisalle, Liisalta

Kysyin kerran asiaa tietohuoltoasemalta ja näin sieltä vastattiin sähköpostiini:

Satu taivutetaan useimmiten Sadun. Kaunis merkitys on lisännyt halua säilyttää yhteys nimen ja yleisnimen välillä. Pilvi-nimessä on horjuvuutta: se voidaan taivuttaa Pilvin tai Pilven. I:llinen taivutus on yleistymässä, kuten on jo tapahtunut esimerkiksi nimen Tuuli kohdalla.

Pirjo Mikkonen kirjoittaa Kielikello-lehdessä (3/2002) etunimien taivutuksesta. Tässä muutama siteeraus pitkästä artikkelista "Pilvin vai Pilven – etunimien ja appellatiivien ristivetoa"

"Yleisohje on, että etunimeä taivutetaan samoin kuin vastaavaa appellatiivia (yleisnimeä). Jos kuitenkin nimenkantaja tai hänen lähipiirinsä haluaa poiketa tästä säännöstä, se on mahdollista. Nimenkantaja ei voi kuitenkaan vaatia, että vieraatkin ihmiset tuntisivat hänen toiveensa. Siksi pitää hyväksyä myös yleisohjeen mukainen taivutus."

"Etunimien taivutuksessa vaikuttaa ainakin kolme osittain ristiriitaistakin pyrkimystä:

Kauniiden ja mieluisten sanojen merkitys halutaan säilyttää tunnistettavana, esimerkiksi Kulta : Kullan, Satu : Sadun. Toiseksi vaikuttaa halu pitää erossa helposti sekoittuvat nimet, esimerkiksi Virpi : Virpin eikä Virven, Tyyni : Tyynin eikä Tyynen. Kolmanneksi voidaan erilaisella taivutuksella etäännyttää etunimet vastaavista appellatiiveista. Tämä pyrkimys on sitä selvempi, mitä nuoremmista ja kaupunkilaisemmista kielenkäyttäjistä on kyse. Suomenkielisetkin nimet ovat nykyihmiselle enemmän pelkkiä nimiä kuin merkityksiä sisältäviä sanoja, mikä lisää halua säilyttää nimien muoto mahdollisimman muuttumattomana."
Terveisin
iGS-toimitus / Helsingin kaupunginkirjasto

Periaatteessa käyttäjä saa itse päättää, mutta yleisnimen näköistä erisnimeä yleensä taivutetaan eri tavalla kuin yleisnimeä, erotuksen vuoksi. Itse taivuttaisin näin: Lumi (nom.), Lumin (gen.), Lumia (part.), Lumille (allat.) jne..
Niia ja Mio ovat helppoja: Niia, Niian, Niiaa, Niialta, Niialle jne. Mio, Mion, Mioa, Miolta, Miolla.