miten pukea sanoiksi

kauan etsin runoa mun tilanteeseen. täytyi kirjoittaa itse. jos vain osaisi.
*****
vuosia kuljin vierelläsi,
tunsin syyllisyyttä kuljettuani edelläsi,pysähdyin.
suljin silmäni,hämärsin katseeni,
kuuntelin sinua kun neuvoit tietä.
askel askeleelta kanssasi.

Kuin painajaisesta heräsin.
Etsin sinua, mutta olet kadonnut.
edes jälkiäsi en löytänyt polulta.
Hetken hengähtäessäni, päästin katseeni harhailemaan.
miten olinkaan unohtanut maailman ympärilläni?

Siellä sinä olit, toisella polulla, omallasi.
Katselin jälkiäsi, ne eivät koskaan eronneet polustani,
eivät koskaan edes yhtyneet.
et ole kulkenut kanssani, ohjasit minua seuraamaan polkuasi,
sinun tietäsi.
en syytä sinua. minä seurasin. minun jalkani kävelivät.

Olit itsekäs, ohjasit minua harhaan.
ja minä kun luulin sinun ajattelevan etuani.
tämä on polkuni .
Tämä on minun polkuni, ja minä määrään minne se johtaa.
*****