Unestani heräsin niin kauniista,
se täynnä oli sinua ja minua,
maisema kuin silmiesi vihreys,
koivumetsän kuultavia runkoja,
auringon kultaamia polkuja,
pikkulintuin heinäsirkkain ääniä,
hunajainen tuoksu kaiken kruunasi,
käteni sun ympärilläs kuljettiin,
mut leninkisi kukallinen muuttuikin,
sylissäni tyynyksi mun, aamuiseen
se täynnä oli sinua ja minua,
maisema kuin silmiesi vihreys,
koivumetsän kuultavia runkoja,
auringon kultaamia polkuja,
pikkulintuin heinäsirkkain ääniä,
hunajainen tuoksu kaiken kruunasi,
käteni sun ympärilläs kuljettiin,
mut leninkisi kukallinen muuttuikin,
sylissäni tyynyksi mun, aamuiseen
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämmöiselle luonnonlapselle tämä oli kertakaikkisen ihana runo lukea työvuoron päätteeksi ja lähteä mammimaan.
*hymyä päivääsi*
Entä mitä se "mammiminen" tarkoittaa, jotain hurjaa?
*hymyä Sinullekin*
Aamulla. Kädet puutuneena, kun koko yön on
puristanut tyynyä kainalossaan. :)))
Mukavasti puit sanoiksi unen :)
Ei olekaan pitkään aikaan tullut inspistä.
Kiva kun pidit!
Niin ja huomenta Sinullekin, vaikka ollaankin jo keskipäivässä!
uni sulla oli mutta miltä tuntui herätä todellisuuteen? Kun luin runosi niin heräsi kaipuu taas kesään
Kauniisti kirjoitit!
Taisin paiskata tyynyn "plaatialle".
Kas kun ei talvimaisema tule uniin milloinkaan, ja tyttö karvamyssyineen :)
Kesään ei ole kuin puoli vuotta enään!
Hepskukkuu!
on minullakin aina kesä
kaunehin
Aurinko lämpöinen
niittyjen kukat
loistavan värimeren muodostavat
Ei erotu päivä yöstä
ei pimeys meitä ahdista
Kesästä voimia keräämme
talven kylmän pimeyden
että jaksaisimme
jatkaa tietämmä
kohti kesää seuraavaa
Hyvää yötä Kaukomieli!
Kiva yllätys kun kirjoitat taas!