Pieni Novelli!

Syyssade tuhruinen
on piiskannut matkaani.

Lähestyn hiljalleen
lapsuuteni maisemaa.
Jo kaukaa näen portin -
saranoistaan repsottaa.
Kui syrämeni avoin ovi
ko rakkaus niin äkkiä lähti.

Seisahdun portille
kui tuvas on valo.
Eihä sinne oo avainta
ko naapurin isännällä.

Jo porstuaan tullessain
aistin pehmeän lämmön
tuvan on joku lämmittäny.

Peremmälle astuessani
jään mykkänä katsomaan.

Naapurin vanhin poika, Jussi
tai on kai pakko sanoa mies.
Seisoo makuukammarin ovella
silmät ilkikurisesti vilkuttaen
nojaa kyynerpäätään ovenkamanaan
ja haroo takaraivolta paksu tukkaansa.

" Jo kaukaa kattosin, ett Liisa
on tainnu tulla kotiseen käymään.
Tulin tarkastamaan vaan ett mitä
se viimeyön myrsky on rikkonu.
Oli tuo kammarin ikkuna menny
rikki myrskykuusen oksasta.
Pistin siihen pahvin ja aattelin
ett vähän lämmitän ko oli vetänyt
tuuli vähän pirttiä kylmäks."

Siinä sitten seisoin ovensuussa
seisoin ja katselin, ei tullut
sanaa suusta ei pihaustakaan.
Ko aikani yritin sain sanotuks,
ett hyvä ko joku pittää huolen.

Jussi veti takin niskaansa ja
alko tekee lähtöä.
Porstuan ovelta palasi ja kysys.

"Soppiiko, jos tuun huomen käymään,
korjaan ton rikkonaisen ikkunan ja
ehkä tuon portinkin pönkkään pystyyn:"

Sain jotenkin sanotuks, ett kyl se passaa.
Ajattelin kuitenkin viipyä vähän pitempään.

"No hyvä sitten" vastas Jussi ja jatkoi
"Taitaisi se Liisan sydänkin olla vähän
paikkauksen tarpees, kattotaan jos sill vois
joittain tehä, sitten huomenna."

Jäin keskelle tupaa seisomaan
katsoin ikkunasta pitkään peräänsä.

Näinkö pitkä kehä oli siis minun kulkeminen
ennen ko sieluni saa rauhan.

Sinä yönä ei tarvittu unta.
6312
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Oletpa saanut tuntemuksesi hienosti esille!
Lämminhenkinen, uskomattoman todentuntuinen, tapahtunut?

Äänestä
  • ... oikein antaa vallan sanoille ja miettii tämän elämän kulkua. Syntyy runoja tai pieniä novelleja, joihin ei enään piirretä mitään satuolentoja vaan aitoja ihmisiä.
    Mukavaa kuitenkin ett pidit tekstistäni.
    Hyvää illan jatkoa Sinulle!

    Äänestä

Helmi...pieni novellisi piristi kummasti
tätä iltaa :)Hyvä!

Äänestä
  • ... tuota ajatusta runon muotoon joten tarinan siitä rakensin. Mukavaa, että piristi. Pilkettä iltaasi. :))))

    Äänestä

novellisi Sinun olikin kuin suuri elämäntarina kuitenkin. Joskus on todellakin kuljettava pitkä matka ennen sielunrauhaa ja käytävä kaukana nähdäkseen lähelle. Mukava oli tarinasi mukana matkustaa! Hienoa! :))

Äänestä
  • ... joskus pitkäkin, voi tuottaa ilon tai vaikka pienen tarinan. Mutkaista on ihmisen elo, mutta eiköhän juuri se tuo suolan leivälle.
    Mikavaa illan jatkoa Sinulle. :)))

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Helmikankare kirjoitti:

Syyssade tuhruinen
on piiskannut matkaani.

Lähestyn hiljalleen
lapsuuteni maisemaa.
Jo kaukaa näen portin -
saranoistaan repsottaa.
Kui syrämeni avoin ovi
ko rakkaus niin äkkiä lähti.

Seisahdun portille
kui tuvas on valo.
Eihä sinne oo avainta
ko naapurin isännällä.

Jo porstuaan tullessain
aistin pehmeän lämmön
tuvan on joku lämmittäny.

Peremmälle astuessani
jään mykkänä katsomaan.

Naapurin vanhin poika, Jussi
tai on kai pakko sanoa mies.
Seisoo makuukammarin ovella
silmät ilkikurisesti vilkuttaen
nojaa kyynerpäätään ovenkamanaan
ja haroo takaraivolta paksu tukkaansa.

" Jo kaukaa kattosin, ett Liisa
on tainnu tulla kotiseen käymään.
Tulin tarkastamaan vaan ett mitä
se viimeyön myrsky on rikkonu.
Oli tuo kammarin ikkuna menny
rikki myrskykuusen oksasta.
Pistin siihen pahvin ja aattelin
ett vähän lämmitän ko oli vetänyt
tuuli vähän pirttiä kylmäks."

Siinä sitten seisoin ovensuussa
seisoin ja katselin, ei tullut
sanaa suusta ei pihaustakaan.
Ko aikani yritin sain sanotuks,
ett hyvä ko joku pittää huolen.

Jussi veti takin niskaansa ja
alko tekee lähtöä.
Porstuan ovelta palasi ja kysys.

"Soppiiko, jos tuun huomen käymään,
korjaan ton rikkonaisen ikkunan ja
ehkä tuon portinkin pönkkään pystyyn:"

Sain jotenkin sanotuks, ett kyl se passaa.
Ajattelin kuitenkin viipyä vähän pitempään.

"No hyvä sitten" vastas Jussi ja jatkoi
"Taitaisi se Liisan sydänkin olla vähän
paikkauksen tarpees, kattotaan jos sill vois
joittain tehä, sitten huomenna."

Jäin keskelle tupaa seisomaan
katsoin ikkunasta pitkään peräänsä.

Näinkö pitkä kehä oli siis minun kulkeminen
ennen ko sieluni saa rauhan.

Sinä yönä ei tarvittu unta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu