Joulu tulee. Siispä joulusiivoukseen!
Aloitin keittiön astiakaapista. Äkkiähän tässä vaihtaa niihin hyllypaperit.
No, huomasin, että kaapissa on ihan turhaan kippoja, jotka joutavat ruokatilan senkkiin. Siellä on tilaa viemässä ihan turhaan avaamaton lahjapakkaus, jossa on kaunis Iittalan lasikulho.
Panenpa sen tuonne makuuhuoneen komeroon, jossa on muutakin tarpeetonta, mutta silti säilytettävää.
Niin kuin nyt tämäkin vanha, koristeellinen pahvilaatikko.
Siinä on pitsejä. Käsinvirkattuja, metrin pituisia, pyöreitä, pieniä, isoja. Ne ovat minulle siunautuneet isoäitini ja anoppini perikunnista.
Minulla ei ole sisua heittää pois kaunista käsityötä, vaikka niillä ei ole mitään käyttöä tänä päivänä. Voin sieluni silmillä nähdä entisajan taitavat rouvat virkkaamassa ohuella langalla ja pienen pienillä virkkuukoukuilla näitä käsitöitä. Varmaan he tulisivat uniini kummittelemaan, jos kehtaisin heittää pitsit menemään.
Samassa kaapissa on nypläystyynykin, jonka käyttäjä on ollut tuonpuoleisessa kohta 30 v. Mutta minä en vaan voi hävittää sitäkään.
Keittiön kaappi on puoleksi purettuna, astiat, joita en ole aikoihin käyttänyt, ovat menossa pesuun. Minä päivittelen makuuhuoneessa pitsien kanssa!
Ja nyt vielä internetissä.
Pitäisiköhän minun tarkistaa työmenetelmiäni?
Ketjureaktio
27
6723
Vastaukset
kovin on tuttua DDDDDD
kaatopaikalta eilisen raivausurakan jälkeen.
Sinne meni satoja muovipurkkeja kansineen, niin myös säkillinen hengareita, joita en enää tarvitse, vaatteet olen vienyt aikaisemmin kierrätykseen.
Pari vanhaa puhelinta, radio, vanhoja tyynyjä...
Oikein nautin kaiken krääsän poisheittämisestä!
Vielä on aukaisematta laatikot, missä säilytän kankaita, lankoja, valmiita ja puolivalmiita käsitöitä.
Tuttavapiirissä ei ole ketään, jonka tietäisin harrastavan käsitöitä, joten en tiedä mitä tekisin näitten käsityötarvikkeitten kanssa. Pitkiä puikkoja ja virkkuuneuloja on kaikkia vahvuuksia, kun nuorempana olin kova kutomaan ja virkkaamaan. Puikot heiluivat aina esim. TV:tä katsellessa, virkkuutyö oli helppo ottaa mukaan esim. matkoille.
Kirjahyllyihin käyn käsiksi joulun jälkeen.
Muuttojen yhteydessä olen heittänyt paljon vanhoja kirjoja menemään, mutta lisäharvennusta täytyy vielä tehdä.
Muutenkin lajitella ainakin kielen mukaan.Löytyisi mitään kerhoa tai päiväkotia jotka ottaisi käsityö juttuja.
Kuten ankoja ym..
Koetapas kysellä.
Säälihän niitä olisi hukkaan heittää..eikö???muori67 kirjoitti:
Löytyisi mitään kerhoa tai päiväkotia jotka ottaisi käsityö juttuja.
Kuten ankoja ym..
Koetapas kysellä.
Säälihän niitä olisi hukkaan heittää..eikö???Tuli mieleeni seurakunnan ompeluseura, jossa naiset ehkä keksivät mitä käyttöä langoille ym. olisi.
Kiitti muori67!- Pääsky64
MdK-MdK kirjoitti:
Tuli mieleeni seurakunnan ompeluseura, jossa naiset ehkä keksivät mitä käyttöä langoille ym. olisi.
Kiitti muori67!ja langoille olisi käyttöä Karjalassa.
Ne pyysivät vanhoja mallilehtiä meiltä olen antanut ne.
Lähetysseuta tai pelastusarmeija on hyvä paikka koska sieltä nuoret joilla ei ole rahaa voivat ostaa.
Tai ostoskeskuksen ilmoitustaululle.
On tuttua tuo tavaroitten poisvienti,niin vähän ihminen tarvitsee.
Muusta ei saa niin hyvää mieltä kun antamisesta.
Helsingissä ollessani veimme tytön tavaroita Malmin pelastus armeijaan.
Siinä oli vanha kitara kielet poikki,sattu mies siihen joka sanoi että sasipa tuon kitaran.
Annoin sen sille pihalla yhtä tarpeeseen meni,sen tyttöystävä sanoi että siitä tuli onnellinen mies.
Luulen, että tätä tautia on liikkeellä enemmänkin näin joulun alla. Minulla pölyjen pyyhkiminen keittiön kaapiston päältä johti kuparien kiillotukseen. Astiakaapin päällyspölyt taas vanhojen lasikannujen, -kippojen ja -kuppien pesuun. Hopeaesineitä on keittiön pöydällä kiillotusta odottamassa. Ne ilmestyivät siihen kammarin pölyjen pyyhkimisen seurauksena. Niin ja lakanat odottavat salin lattialla liinavaatekaapin uudelleen järjestelyä. Ja...enpäs kerrokaan. Joku voi vielä luulla, että minuun on iskenyt siivousreaktio.
Ehei! Tämä on ihan tavallista joulurönsyilyä. Sellainen jatkumo, jota ilman en oikein pääse joulutunnelmaan. En aio muuttaa työskentelytapojani ainakaan vielä.
Mutta jossain vaiheessa saattaa iskeä kaappeihin ja laatikoihin piillotusreaktio. On muuten paha tauti. Sen seuraukset ovat katastrofaaliset. Kaikki on hukassa "varmassa paikassa" ja jälkiselvittely kestää kauan.
Kyllä tämä tästä vielä jouluksi muuttuu!T E olette hyviä DDDDDD
Minun päivä on pelastettu
Astianpesukoe teetti töitä kun en muistanut kumpaan suuntaan sitä yhtä vipua piti kääntää,mutta selvishän se kun aikansa yritti.)))))
Jos paikkakunnallasi on työväen opisto,lähde sinne opetteleen nypläystä.
Minä olen käynyt pari vuotta ja kyllä on kivaa hommaa.
En voi tehdä oikein muita käsitöitä,mutta niitä nypylöitä on kiva heitellä.- mirjamarja
Kun aikanaan nypläystyyny rupesi minua kiinnostamaan, menin pyrkimään työv.opistoon. Kurssi oli niin täynnä, että pöydän kulmaakaan ei minulle löytynyt.
Oli siihen aikaan nypläys muodissa.
Sittemmin olen kiinnostunut muusta.
Mutta ne pitsit! Mihin niitä panisi? Sanoppa. - Pääsky64
mirjamarja kirjoitti:
Kun aikanaan nypläystyyny rupesi minua kiinnostamaan, menin pyrkimään työv.opistoon. Kurssi oli niin täynnä, että pöydän kulmaakaan ei minulle löytynyt.
Oli siihen aikaan nypläys muodissa.
Sittemmin olen kiinnostunut muusta.
Mutta ne pitsit! Mihin niitä panisi? Sanoppa.jälkeen päin niitä pitsejä,en usko että menee hukkaan.
Ja jos haluaa tieneta luulisin että torin rannassa menee kaupaksi jos ei kovin kalliita. Siis helsingissä.
- señora lyyli
sitä se joulu teettää. voi voi eikös sinulla ole vinniä, sinne mie kaikki työnnän ko piironkit alkaa täyttyy;)))
iittalan kulho pakkauksessaa, senhä sie voit antaa lahjaks ko on valmiiks paketoitu.
virkattuja pitsiä, älä ihmeessä viskaa niitä mänemää, kyllä ne on monen illan työn tuloksii.niitä voip laittaa pussilakanoihinkin.
kyllä sie oot sulonen hössöttäjä, mutta kuitenkin niin järkevä ajatuksissas. ei siun tarvii tarkistaa työtapoja nehän on upeat, liiallinen järkeily pilaa koko touhun.
kohan taas ens kerran siivoot paikkoja saatat löytää tavaran joka taas tuo muistoja, jotka olit jo unohtanu.
ne on niitä hyviä hetkiä.
minul on joulu hommat tehty, kinkku ainoastaa paistetaa aatonaattona, kaikki muu on pakkasessa.
mie nyt vaa oottelen joulun tuloa,poltan kynttilöitä, soittelen musiikkia. laulelen jehun kanssa.
sauna on lämpiimässä panin tuikkujonon saunapolulle ko toivo ja jehu tullee kylpemää, niin yllättyvät. se on sitten kaunis kinosten päällä.
terveisin lyyli- mirjamarja
Siinäpä se, että kaikki on pidettävä vaan komerossa. Se Iittalan lasikippo on ollut vastuksina vaikka kuinka kauan, mutta kun en muista, mistä sen sain. Noloa, jos antaisin sen takaisin lahjoittajalle joulahjaksi.
Enhän minä tietenkään hävitä pitsejä enkä mitään muutakaan.
Minä olen se hamsteri, jonka komerot täyttyvät muittenkin suvun jäsenten tavaroista.
Kun muuttavat pienempään asuntoon, niin kantavat minun kaappeihini ihania, vanhoja juttuja, joita ei voi millään heittää menemään.
Matkamuistoja en huoli, enkä kirjoja.
Mutta kun minulle pamautetaan eteen vanhoja valokuva-alpumeja, kuparisepän tekemiä kaffepannuja, satavuotiaita öljylamppuja tms. niin mitä minä voin! Vastaan ne on vaan otettava.
Olisinpa katsomassa, kun perikunta aikanaan avaa kaappien ovet! - Hintriika
mirjamarja kirjoitti:
Siinäpä se, että kaikki on pidettävä vaan komerossa. Se Iittalan lasikippo on ollut vastuksina vaikka kuinka kauan, mutta kun en muista, mistä sen sain. Noloa, jos antaisin sen takaisin lahjoittajalle joulahjaksi.
Enhän minä tietenkään hävitä pitsejä enkä mitään muutakaan.
Minä olen se hamsteri, jonka komerot täyttyvät muittenkin suvun jäsenten tavaroista.
Kun muuttavat pienempään asuntoon, niin kantavat minun kaappeihini ihania, vanhoja juttuja, joita ei voi millään heittää menemään.
Matkamuistoja en huoli, enkä kirjoja.
Mutta kun minulle pamautetaan eteen vanhoja valokuva-alpumeja, kuparisepän tekemiä kaffepannuja, satavuotiaita öljylamppuja tms. niin mitä minä voin! Vastaan ne on vaan otettava.
Olisinpa katsomassa, kun perikunta aikanaan avaa kaappien ovet!Jos perikuntasi ymmärtää (kuten todennäköistä on) niiden kaffepannujen, öljylamppujen ja muun ihanan vanhan tavaran päälle, niin riemusta kiljahtelevat. Elleivät itse pysty tavarapaljoutta pitämään, niin panevat rahoiksi! Keräilijät ja löysän rahan omistajat ryntäävät kukkarot ojossa sellaisen tavaran kimppuun ja maksavat melkein mitä vain. Ja perikunta siunaa, että kyllä oli mummu viisas, kun ei heittänyt pois moista arvotavaraa!!!
Hintriika kirjoitti:
Jos perikuntasi ymmärtää (kuten todennäköistä on) niiden kaffepannujen, öljylamppujen ja muun ihanan vanhan tavaran päälle, niin riemusta kiljahtelevat. Elleivät itse pysty tavarapaljoutta pitämään, niin panevat rahoiksi! Keräilijät ja löysän rahan omistajat ryntäävät kukkarot ojossa sellaisen tavaran kimppuun ja maksavat melkein mitä vain. Ja perikunta siunaa, että kyllä oli mummu viisas, kun ei heittänyt pois moista arvotavaraa!!!
perikunta todella ymmärtää.
Tuota kuparikannua, kippoa on minullakin keittiön ylähyllyt täynnä pölyä keräämässä.
Joskus kiillotinkin nämä "kahvikaisat" nyt en viitsi ja on ylen hankala niitä alas hakea.
Tikkaille nousu on jo melkoista akropatiaa.
Jonkun verran löytyy myös muuta "arvokasta" joita toivoisi jälkipolven osaavan arvostaa,oman etunsa nimissä.
Pitäisikö laitella laput kaikkiin tavaroihin ja kirjoittaa,älkää menkö "halpaan".
Vai pitäisikö myydä itse ja laittaa rahat kiertoon.
No osin leikilläni puhun,mutta monasti perikunnilta menee ohi suun,kun eivät osaa vanhaa arvostaa.- mirjamarja
Hintriika kirjoitti:
Jos perikuntasi ymmärtää (kuten todennäköistä on) niiden kaffepannujen, öljylamppujen ja muun ihanan vanhan tavaran päälle, niin riemusta kiljahtelevat. Elleivät itse pysty tavarapaljoutta pitämään, niin panevat rahoiksi! Keräilijät ja löysän rahan omistajat ryntäävät kukkarot ojossa sellaisen tavaran kimppuun ja maksavat melkein mitä vain. Ja perikunta siunaa, että kyllä oli mummu viisas, kun ei heittänyt pois moista arvotavaraa!!!
Minulla on oman isoäitini tavaroita. Eipä kovin isoja eikä montakaan, mutta kyllä olen kertonut jokaiselle, niin lapselle kuin lapsenlapselle, mikä tarina mihinkin kapistukseen liittyy.
Olen aina ollut sitä mieltä, että jos edellisten polvien edustajat ovat katsoneet tarpeelliseksi säästää jonkin esineen, ei minulla ole oikeutta sitä ruveta hävittämään.
Nyt pitää vain sinnitellä niin kauan, että lapsenlapset muuttavat omiin oloihinsa, jolloin koteja ja kaappeja ehkä taas on sen verran monta, että nämä aarteet saavat säilytyspaikan.
Eipä ole kuin muutama kuukausi siitä, kun viimeksi erästä perikuntaa hajotettiin. Minulle tuli taas muutama täysin hyödytön, mutta kaunis vanha esine kaappien täytteeksi. Tietenkin yritän pitää parhaimpia esillä, mutta en osaa peittää kaappieni päällisiä tavaroilla pölyä keräämässä.
Tämä kaikki aiheuttaa juuri sen ketjureaktion, jonka pyörteisiin jouduin, kun rupesin pahaa aavistamatta vaihtamaan hyllypaperia keittiön astiakaappiin.
Olen aina suhtautunut siivoukseen epäluulolla. Nytkin pahimmat aavistukseni näyttävät taas toteutuvan. SkillaN kirjoitti:
perikunta todella ymmärtää.
Tuota kuparikannua, kippoa on minullakin keittiön ylähyllyt täynnä pölyä keräämässä.
Joskus kiillotinkin nämä "kahvikaisat" nyt en viitsi ja on ylen hankala niitä alas hakea.
Tikkaille nousu on jo melkoista akropatiaa.
Jonkun verran löytyy myös muuta "arvokasta" joita toivoisi jälkipolven osaavan arvostaa,oman etunsa nimissä.
Pitäisikö laitella laput kaikkiin tavaroihin ja kirjoittaa,älkää menkö "halpaan".
Vai pitäisikö myydä itse ja laittaa rahat kiertoon.
No osin leikilläni puhun,mutta monasti perikunnilta menee ohi suun,kun eivät osaa vanhaa arvostaa.jos haluaa kupariesineitten arvon säilyvän, jopa lisääntyvän!
Olen katsellut täällä kesäisin ohjelmaa "Antiikkikierros", missä asiantuntijat
arvioivat vanhoja esineitä, mitä ihmiset tuovat heille arvioitavaksi.
Aina kuulee saman "tämä OLISI niin ja niin paljon arvoinen, jos et olisi sitä kiillottanut, nyt se on VAAN xx kruunun arvoinen".
Sama juttu vanhojen puuesineitten kanssa.
Ei kannata mennä niitä parantelemaan ja maalaamaan, jos haluaa niitten raha-arvon säilyvän. Mitä kuluneemman näköinen, sen parempi!- vanha hopea.
MdK-MdK kirjoitti:
jos haluaa kupariesineitten arvon säilyvän, jopa lisääntyvän!
Olen katsellut täällä kesäisin ohjelmaa "Antiikkikierros", missä asiantuntijat
arvioivat vanhoja esineitä, mitä ihmiset tuovat heille arvioitavaksi.
Aina kuulee saman "tämä OLISI niin ja niin paljon arvoinen, jos et olisi sitä kiillottanut, nyt se on VAAN xx kruunun arvoinen".
Sama juttu vanhojen puuesineitten kanssa.
Ei kannata mennä niitä parantelemaan ja maalaamaan, jos haluaa niitten raha-arvon säilyvän. Mitä kuluneemman näköinen, sen parempi!Se tummuu niin törkeän näköiseksi, ettei viitsi pöytään laittaa.
Milläs systeemillä sen saisi inhimillisemmäksi? - mirjamarja
MdK-MdK kirjoitti:
jos haluaa kupariesineitten arvon säilyvän, jopa lisääntyvän!
Olen katsellut täällä kesäisin ohjelmaa "Antiikkikierros", missä asiantuntijat
arvioivat vanhoja esineitä, mitä ihmiset tuovat heille arvioitavaksi.
Aina kuulee saman "tämä OLISI niin ja niin paljon arvoinen, jos et olisi sitä kiillottanut, nyt se on VAAN xx kruunun arvoinen".
Sama juttu vanhojen puuesineitten kanssa.
Ei kannata mennä niitä parantelemaan ja maalaamaan, jos haluaa niitten raha-arvon säilyvän. Mitä kuluneemman näköinen, sen parempi!Kyllä kuparia joskus on kiillotettava kuparin kiillotukseen tarkoitetulla aineella, kuten vanhalla, hyvällä Sampolla. Tietenkään niitä ei saa raaputtaa teräsvillalla eikä hankausjauhella, vaan pinta on vain puhdistettava ja saatava taas hohtamaan.
Ennen muinoin pannut kiillotettiin viikottain.
Nyt ei sentään. Ovat minullakin lasin takana.
Sain jokin aika sitten pari kupariastiaa, joita ei oltu kiillotettu pariinkymmeneen vuoteen. Olivat juuri niitä kaapinpäällä olleita.
Huh, kuule, että oli kova työ saada niistä pois pöly, rasva ja muu lika.
Pesin astianpesuaineella, hellävaraisesti, Sampolla pariinkin kertaan, huuhtelin ja kuivasin. Monen tunnin työ.
Nyt ovat kauniit ja saavat taas patinoitua minun puolestani tasaisesti. - kristalli
MdK-MdK kirjoitti:
jos haluaa kupariesineitten arvon säilyvän, jopa lisääntyvän!
Olen katsellut täällä kesäisin ohjelmaa "Antiikkikierros", missä asiantuntijat
arvioivat vanhoja esineitä, mitä ihmiset tuovat heille arvioitavaksi.
Aina kuulee saman "tämä OLISI niin ja niin paljon arvoinen, jos et olisi sitä kiillottanut, nyt se on VAAN xx kruunun arvoinen".
Sama juttu vanhojen puuesineitten kanssa.
Ei kannata mennä niitä parantelemaan ja maalaamaan, jos haluaa niitten raha-arvon säilyvän. Mitä kuluneemman näköinen, sen parempi!Minulle on siunaantunut perintönä kristalliesineitä. Miten niitä puhdistetaan?
- mirjamarja
vanha hopea. kirjoitti:
Se tummuu niin törkeän näköiseksi, ettei viitsi pöytään laittaa.
Milläs systeemillä sen saisi inhimillisemmäksi?...on myytävänä puhdistusliinoja, joilla hopea kiillottuu kauniisti.
Tosi kamalat mustuneet hopeat olen käyttänyt kiehuvassa astiassa, emalisessa, jossa on pohjalla vanha alumiinilusikka.
Esine saa takaisin kauniin hopean värin.
Mutta jos hopeat kiillottaa kiillotusliinalla kerran vuodessa, niin eivät ne ehdi mustaksi mennä. Lapsuudessani lusikat ja ottimet olivat hopeiset. Jatkuvassa käytössä ja pesussa ne pysyivät kiiltävinä pitkään, mutta nyt kun käytännöllisemmät materiaalit ovat ulottuvillamme, hopeat ovat laatikoiden pimennossa ja silti tummuvat. mirjamarja kirjoitti:
Kyllä kuparia joskus on kiillotettava kuparin kiillotukseen tarkoitetulla aineella, kuten vanhalla, hyvällä Sampolla. Tietenkään niitä ei saa raaputtaa teräsvillalla eikä hankausjauhella, vaan pinta on vain puhdistettava ja saatava taas hohtamaan.
Ennen muinoin pannut kiillotettiin viikottain.
Nyt ei sentään. Ovat minullakin lasin takana.
Sain jokin aika sitten pari kupariastiaa, joita ei oltu kiillotettu pariinkymmeneen vuoteen. Olivat juuri niitä kaapinpäällä olleita.
Huh, kuule, että oli kova työ saada niistä pois pöly, rasva ja muu lika.
Pesin astianpesuaineella, hellävaraisesti, Sampolla pariinkin kertaan, huuhtelin ja kuivasin. Monen tunnin työ.
Nyt ovat kauniit ja saavat taas patinoitua minun puolestani tasaisesti.minäkin pesen ne ylähyllyn kuparit kerran vuodessa, ei nyt aivan rasvan alle huku.
Lasikaappiin en kuparipannujani saa sopimaan, siellä on muuta herkemmin särkyvää.
Komeasti "näytössä" on pannuni siellä ylähyllyllä.
Mdk-Mdk hyvä kun kerroit tuon kiillotus asian, nyt voin hyvällä omalla tunnolla jättää kiilotuksen "unohduksiin".
Hopeita on aina juhlien edellä putsattava,mutta harvoin niitäkin.
Kristallin pesuun,onko helpompaa tapaa kuin pesu Fairy vedellä,ainakin kruunut on tosi hankalat.mirjamarja kirjoitti:
Kyllä kuparia joskus on kiillotettava kuparin kiillotukseen tarkoitetulla aineella, kuten vanhalla, hyvällä Sampolla. Tietenkään niitä ei saa raaputtaa teräsvillalla eikä hankausjauhella, vaan pinta on vain puhdistettava ja saatava taas hohtamaan.
Ennen muinoin pannut kiillotettiin viikottain.
Nyt ei sentään. Ovat minullakin lasin takana.
Sain jokin aika sitten pari kupariastiaa, joita ei oltu kiillotettu pariinkymmeneen vuoteen. Olivat juuri niitä kaapinpäällä olleita.
Huh, kuule, että oli kova työ saada niistä pois pöly, rasva ja muu lika.
Pesin astianpesuaineella, hellävaraisesti, Sampolla pariinkin kertaan, huuhtelin ja kuivasin. Monen tunnin työ.
Nyt ovat kauniit ja saavat taas patinoitua minun puolestani tasaisesti.Mutta kun nuo antiikkiekspertit sanovat että vanha kupari EI SAA HOHTAA! Sen pitää olla tumma ja patinoitunut.
Itselläni on mm 5 l:n kuparinen kahvipannu, reisjärveläisen kuparisepän tekemä, mummoni häälahja. Se on tumma, ajan patinoima, siinä on tumma rengas osoittamassa kuinka syvällä hellan renkaissa se tavallisesti on ollut.
En ole sitä koskaan kiillottanut, ainoastaan pyyhkinyt pölyt pois kostealla liinalla.
Olen ottanut eksperttien neuvot todesta :D!vanha hopea. kirjoitti:
Se tummuu niin törkeän näköiseksi, ettei viitsi pöytään laittaa.
Milläs systeemillä sen saisi inhimillisemmäksi?on vanha kotikonsti hopean puhdistamiseen.
Hammastahnaa pumpulitukkoon ja sitten jynssäämään! Kohta on pumpuli muuttunut mustaksi.
Sitten vaan tavallinen vesipesu päätteeksi.
Minulla on pullo S51-nimistä nestettä, joka on todellista taikanestettä hopean puhdistamisessa.kristalli kirjoitti:
Minulle on siunaantunut perintönä kristalliesineitä. Miten niitä puhdistetaan?
pestään käsin, kokokristalliesineitä ei pidä pestä koneessa, koska konepesuaine himmentää kristallin hohtoa.
Viimeisen huuhtelun voi suorittaa kylmässä vedessä ennenkuin laittaa ne kuivaustelineeseen, niin ei tule "tippuraitoja".- merimona1
mirjamarja kirjoitti:
Minulla on oman isoäitini tavaroita. Eipä kovin isoja eikä montakaan, mutta kyllä olen kertonut jokaiselle, niin lapselle kuin lapsenlapselle, mikä tarina mihinkin kapistukseen liittyy.
Olen aina ollut sitä mieltä, että jos edellisten polvien edustajat ovat katsoneet tarpeelliseksi säästää jonkin esineen, ei minulla ole oikeutta sitä ruveta hävittämään.
Nyt pitää vain sinnitellä niin kauan, että lapsenlapset muuttavat omiin oloihinsa, jolloin koteja ja kaappeja ehkä taas on sen verran monta, että nämä aarteet saavat säilytyspaikan.
Eipä ole kuin muutama kuukausi siitä, kun viimeksi erästä perikuntaa hajotettiin. Minulle tuli taas muutama täysin hyödytön, mutta kaunis vanha esine kaappien täytteeksi. Tietenkin yritän pitää parhaimpia esillä, mutta en osaa peittää kaappieni päällisiä tavaroilla pölyä keräämässä.
Tämä kaikki aiheuttaa juuri sen ketjureaktion, jonka pyörteisiin jouduin, kun rupesin pahaa aavistamatta vaihtamaan hyllypaperia keittiön astiakaappiin.
Olen aina suhtautunut siivoukseen epäluulolla. Nytkin pahimmat aavistukseni näyttävät taas toteutuvan.keräilijä, mutta nyt taidan lopettaa sen harrastukseni jos pystyn.
Tämä vanha kotitaloni on täynnä tavaraa, paljon lapsuudestai tuttuja suvussa kulkeneita astioita, huonekaluja, tauluja ynm.
Kaupunkiasuntoni, jonka olen "vuokrannut" kalustettuna viime kesänä naimisiin menneelle sisareni tyttärelle, täytyisi ehkä purkaa talven aikana, sillä tyttö miehineen muuttaa omaan taloonsa, joka valmistuu helmikuun paikkeilla.
Aviomieheni myi kaupunkiasuntonsa tänne muutettuaan ja toi omat kamansa mukanaan.
Nyt meillä on tämän suuren talon kaksi huonetta varastona, missä pidämme vain miniimilämpötilan.
Enää en keräile mitään ja nuoret saavat tulla valkkaamaan uuteen kotiinsa mikä heille vain kelpaa. Hullua kerätä tavaraa...aivan älytöntä!
Näin kyllä sanomalehdessä houkuttelevan huutokauppailmoituksen ja mainitsin siitä miehelle joka sanoi: "Ethän nyt ole tosissasi"?
En minä ostamista ajatellut, katsellut olisin vain...mutta.. - noloa mutta niin on
merimona1 kirjoitti:
keräilijä, mutta nyt taidan lopettaa sen harrastukseni jos pystyn.
Tämä vanha kotitaloni on täynnä tavaraa, paljon lapsuudestai tuttuja suvussa kulkeneita astioita, huonekaluja, tauluja ynm.
Kaupunkiasuntoni, jonka olen "vuokrannut" kalustettuna viime kesänä naimisiin menneelle sisareni tyttärelle, täytyisi ehkä purkaa talven aikana, sillä tyttö miehineen muuttaa omaan taloonsa, joka valmistuu helmikuun paikkeilla.
Aviomieheni myi kaupunkiasuntonsa tänne muutettuaan ja toi omat kamansa mukanaan.
Nyt meillä on tämän suuren talon kaksi huonetta varastona, missä pidämme vain miniimilämpötilan.
Enää en keräile mitään ja nuoret saavat tulla valkkaamaan uuteen kotiinsa mikä heille vain kelpaa. Hullua kerätä tavaraa...aivan älytöntä!
Näin kyllä sanomalehdessä houkuttelevan huutokauppailmoituksen ja mainitsin siitä miehelle joka sanoi: "Ethän nyt ole tosissasi"?
En minä ostamista ajatellut, katsellut olisin vain...mutta..Miltei kaikki kalusteeni ovat vuosikymmeniä vanhoja. Vanhin kirjoituslipasto on 1800-luvun puolesta välistä. Seinillä on maalauksia, jotka ovat tulleet perintönä joiltakin isotädeiltä. Valoverhot ikkunassa ovat käsinvirkattu kalastajanlangasta.
Välillä ajattelen kadehtien, kuinka ihanaa olisi asua uusissa huoneissa ja uusien huonekalujen keskellä.
Näissä vanhoissa on joissakin vielä meriheinätäyte jäljellä, ja se tuo huoneistoon museon tuoksun.
Joskus siivotessani teen päätöksen, että myyn vanhain tavarain kauppaan koko roskan, mutta sitten taas kadun, kun katson valokuvaa kymmeniä vuosia sitten edesmenneestä vaarista, joka istuu samassa nojatuolissa kuin minä iltaisin.
Mutta museossa eläminen ei ole mikään ilo kuitenkaan, joten lausun tässä varoituksen sanan: Älkää säästäkö ihan kaikkea. - Iili
mirjamarja kirjoitti:
Minulla on oman isoäitini tavaroita. Eipä kovin isoja eikä montakaan, mutta kyllä olen kertonut jokaiselle, niin lapselle kuin lapsenlapselle, mikä tarina mihinkin kapistukseen liittyy.
Olen aina ollut sitä mieltä, että jos edellisten polvien edustajat ovat katsoneet tarpeelliseksi säästää jonkin esineen, ei minulla ole oikeutta sitä ruveta hävittämään.
Nyt pitää vain sinnitellä niin kauan, että lapsenlapset muuttavat omiin oloihinsa, jolloin koteja ja kaappeja ehkä taas on sen verran monta, että nämä aarteet saavat säilytyspaikan.
Eipä ole kuin muutama kuukausi siitä, kun viimeksi erästä perikuntaa hajotettiin. Minulle tuli taas muutama täysin hyödytön, mutta kaunis vanha esine kaappien täytteeksi. Tietenkin yritän pitää parhaimpia esillä, mutta en osaa peittää kaappieni päällisiä tavaroilla pölyä keräämässä.
Tämä kaikki aiheuttaa juuri sen ketjureaktion, jonka pyörteisiin jouduin, kun rupesin pahaa aavistamatta vaihtamaan hyllypaperia keittiön astiakaappiin.
Olen aina suhtautunut siivoukseen epäluulolla. Nytkin pahimmat aavistukseni näyttävät taas toteutuvan.Siinä sanottiin, että museoalalla suunnitellaan sellaista, että jos lahjoittaa jotakin museolle, niin joutuu maksamaan säilytysmaksun (ehkä myös restauroinnin).
Toisin sanoen: Jos joskus sellainen toteutuu, niin kaikki vanhan tavaran säilyttäminen jää sinun kaltaisesti tunnollisten ihmisten harteille, jotka eivät raatsi hävittää historiallisia esineitä. Kuka sitä nyt vielä haluaa maksaa lahjoituksestaan? Lahjoitukset tyssäisivät siihen. - Antiikkikaupat ja restauroijat ottavat varmasti ilolla vastaan moisen ehdotuksen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Orpo hiiri kadoksissa, Marin jo kommentoi
Kuinka on valtiojohto hukassa, kun vihollinen Grönlantia valloittaa? Putinisti Purra myös hiljaa kuin kusi sukassa.1176319Lopeta jo pelleily, tiedän kyllä mitä yrität mies
Et tule siinä onnistumaan. Tiedät kyllä, että tämä on just sulle. Sä et tule multa samaan minkäänlaista responssia, kosk3796125Nuori lapualainen nainen tapettu Tampereella?
Työmatkalainen havahtui erikoiseen näkyyn hotellin käytävällä Tampereella – tämä kaikki epäillystä hotellisurmasta tie695900Tampereen "empatiatalu" - "Harvoin näkee mitään näin kajahtanutta"
sanoo kokoomuslainen. Tampereen kaupunginvaltuuston maanantain kokouksessa käsiteltävä Tampereen uusi hyvinvointisuunni3443962Lidl teki sen mistä puhuin jo vuosikymmen sitten
Eli asiakkaat saavat nyt "skannata" ostoksensa keräilyvaiheessa omalla älypuhelimellaan, jolloin ei tarvitse mitään eril1452355Ukraina, unohtui korona - Grönlanti, unohtu Ukraina
Vinot silmät, unohtui Suomen valtiontalouden turmeleminen.42345Orpo pihalla kuin lumiukko
Onneksi pääministerimme ei ole ulkopolitiikassa päättäjiemme kärki. Hänellä on täysin lapsellisia luuloja Trumpin ja USA1181395- 121231
- 1831064
- 59887