onko meitä..

Olen yh-isä, ja kun tänne joskus kirjoittelen, muut sanovat minua yh-äidiksi, silloin tuntuu ettei yh-isiä olekaan. Tai kaikkien pitäisi olla äitiä, tai luullaan että on vain äitiä.

Olen myös yh-isä ja olenkin ihmetellyt miksi ei ole esim yh-isien asioita ajavaa yhdistystä jne. Koska kyllä kaiken valtakunnan verkostoja ja verenhimoisia asianajajia löytyy kun äiti haluaa ylisuuret elarit mutta miksi meidän asioita ei kukaan puolusta niin hanakasti?

Voi kyllä kai meitä on, mutta ei siitä melua pidetä. Matala profiili on parempi. Kaipa naapurit epäilee ja kaupan kassa kun samalle sattuu, muut kai luulevat mitä luulevat tai eivät uhraa ajatustakaan koko asialle niinkuin arvelen.

En tiedä mutta ainakin siltä tuntuu välillä. Tosin me ei kai saada ääntämme kuuluviin, kenties se johtuu sukupuolesta:)

..pari kohtalotoveria tiedän itseni lisäksi.
Yh-isyys on joka tapauksessa lisääntyvä perhemuoto - lieneekö se sitten mitenkään toivottava kehityssuunta?

Joka tapauksessa kyllä meidän yh-miesten pitäisi pitää enemmän meteliä itsestämme ja osoittaa, että pärjäämme lastemme kanssa, vaikka meiltä kieltämättä puuttuukin monia naisille luontaisia ominaisuuksia.

Ennen kaikkea asennemuutosta kaipasin sosiaali-ihmisille, joille yh-isä näyttää yhä olevan jonkinlainen kummajainen. Minua loukkasi aika tavalla sekä itseni että tyttäreni äidin puolesta, kun saimme kuulla - sosiaalityöntekijän sanomana!!! - että 'äiti on hylännyt lapsensa'. Aika luokaton heitto tältä alan 'ammattilaiselta', koska tosiasiassa äidin ratkaisu jättää tyttö minulle vaati häneltä todella suurta sydäntä ja epäitsekyyttä. Tilanne käytiin läpi erittäin hyvässä yhteisymmärryksessä exäni kanssa ja kieltämättä lapselle oli siinä tilanteessa parempi jäädä kotiin minun kanssani.

Tyttäreni äidille ei tuottanut mitään ongelmia se ajatus, että satun olemaan miespuolinen - sääli, että se vaivaa monia muita kanssaihmisiä.

ja hyvin pyyhkii.En tarvitse sosialihuoltoa apuun missän merkeissä.Siis huoltoapua tai rahallista apua.Komeesti elellään ja elämä hymyileee.

Puolet erovanhemmista on miehiä ja yhteishuolto yleisin huoltajuusmuoto - näin ollen on aika vääristävää puhua yh-äideistä/iseistä. Etävanhempi on yleensä myös "yksinhuoltaja" - elää yksin lastensa kanssa. N 16% erolapsista on kirjoilla isän luona - loput äitinsä luona.

Tiedän muutaman yh isän. Yhdellä on 3 poikaa,yhdellä 2poikaa ja 2 tyttöä(lasten äiti juo ) ja yhdellä on 1 poika.

Oikeita yh-isiä on varmaan vähemmän. Minusta sekä äitien että isien ongelmat ovat paljolti samanlaisia. Tosin naisten esiintuomia. silti on todella vähän sitä keskustelua että meillä on myös tällaista ja enemmän sitä keskustelua että kyllä naisetkin osaa. Hankala sanoa mistä johtuu kun ei tiedä kirjoittajaa onko lähi-isä etä isä vai ehkä uusi puoliso. Monesti tuntuu että jos lapsen asioita hoidellaan samalla retoriikalla kuin täällä niin ei ole ihme että välit on lapsen vanhemmilla huonot. Tällä en nyt viittas kehenkään tässä ketjussa olevaan.

mun isä oli 3 lapsen yh. Erosi äidistäni 90-luvulla. Oisko ollu vielä harvinaisempaa sillo. Nyt sit itse olen yh äiti. Arvostan isääni todella paljon ja äitiäni en yhtään. Yhteinen tekijä mulla ja isälläni on sekin miksi ollaan yksinhuoltajia.