Mä luen samalla kun kuuntelen musiikkia mp3:sta. En sit tiiä onko kovin tehokasta lukemista...
Entäs te?
Entäs te?
Mitä "taktiikkaa" käytät läksyjen teosssa?
abitus
142007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...kun teen jotain tehtäviä tms., niin on radiot ja tv:t päällä, muuten en pysty keskittymään. Lukemaan en pysty kovin kovassa melussa.
Kirjoitin ylioppilaaksi äskettäin syksyllä. Valmistuin ruotsin yo-kokeeseen ottamalla aina ruotsin kirjan vessareissulle mukaan "henkiseksi tueksi". Lähti vessahätä, tuli eximia.
Mun läksyjenteko taktiikka on etten tee niitä :D Ja keksiarvo on aika lähellä ysiä..
Itse valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2004 taktiikkani oli lukiossa olla tekemättä yhtäkään läksyä 3 vuoden aikana ja kun lukulomat yllätti luin enemmän kuin 6 vuoteen yhteensä, ehkä noin 3-4 tuntia päivässä joskus vähemmän...rima jäi heilumaan mutta läpi mentiin
Kielten sanoja päntätessäni kuuntelen usein musiikkia. Silloin tuntuu, että sanoja voisi lukea vaikka ikuisuuteen asti.
Lukuaineiden kokeisiin luen puolestaan mahdollisismman hiljaisessa paikassa, jossa saa lukurauhan ja saa keskittyä rauhassa. Näissä aineissa taktiikkani on opetella ulkoa jokaisen koekirjan sivun. Näin ei ole kokeessa enää mitään hätää, kun tietää muistavansa jokaisen sivun.
Taktiikkani on kaiken kaikkia yksinkertainen eli opetella kokeisiin kaikki kurssin asiat. Tällä taktiikalla olen myös menestynyt mainiosti.
En voisi kuvitellakkaan opettelevani ulkoa koko oppikirjaa... On jo työn ja tuskan takana että saan itteni lukemaan edes jotain kys. om. kirjasta... :S
Läksyjä en tee, säätän ne koeviikolle... Tuntuu tympeältä lukea samat asiat kahteen kertaan... :P Kun tietää jo mistä on kyse...ei jää mitään uutta ja mielenkiintoista tutkittavaa... siksi usein luen mielummin kaikken epäoleellisen, kuten ekstatietoiskusivut yms.
Tunneilta muistan lähes sanatarkasti mitä opettaja on milloinkin sanonut, ehkä juuri siksi olenkin saanut kokeista kiitettäviä vaikken ole lukenut kunnolla.
Oikeastaan lukutekniikkani on surkea, klassinen päivää ennen koetta avataan kirja....:P ja siitä selataan sattumat... Kirjotukset tulossa ja pitäis saada parempi tekniikka haltuun... viimetippaan jättö saattaa toimia taviskokeissa mutta ylppärit on vähän eri juttu... saas nähä saanko luettua.
Itsekin lukiossa opin monesta aineesta pitkät pätkät kirjan tekstiä ulkoa, vaikken siihen mitenkään pyrkinytkään. Kokeet menivät sitten aika hyvin :-D Ulkoa opettelu ei kyllä yliopistossa toimi enää ollenkaan, mutta onneksi pääsin siitä eroon...ulkoa opettelusta siis.
No ylleensä katon telekkaria ja radio huutaa vieressä täysillä, ja sitte voivottelen seuraavana päivänä kiireitä. En yleensäkään harrasta läksyjen tekemistä, luen sitten koeviikolla kaikki aineet ulkoa 1 aine/päivä suklaalevy kourassa ja stressiakne naamalla. Ihan toimiva taktiikka.
Muutenki oon teheny silleen, että 1. vuonna tekkiin kaikki läksyt ja lukkiin koeviikolla, 2. vuonna en tehnyt läksyjä, mutta lukkiin koeviikolla, nyt apivuonna en tee läksyjä, enkä lue koeviikolla. Kohta alkaa kirjotukset, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Ja mulla ei oo yhestäkkään aineesta alle 9 keskiarvoa tulossa päättötoikkariin, joten ei se menestyminen ainakaan siitä järjettömästä pingottamisesta oo kiinni. Tosin lukion päättötoikkarilla saa pyyhkiä perseensä talosta poistuttaessa; sillä ei oo ees tunnearvua.
Miksi yrität vääntää tuollaista säälittävää murretta aina jossakin lauseessa, muttet koko tekstissä? Huomaa heti, ettet ole "oikea murteenpuhuja".
Puhun normaalistikki silleen. Murretta on paljon mukavampi lukia ku turhan jämäkkää kirjakieltä, josa on paljon virheitä. Mutta tapansa kullakin. Koulusa on sitte pakko kirjottaa oikialla tavalla. Mikä saa sinut sitten luulemaan, etten ole aito murteenpuhja, niin jääköön sinun pohittavaksesi.
Lukiotasolla kannattaa paukuttaa päähänsä vaikka millä ilveellä kaikki mitä kirjoissa seisoo. Kaikki siellä on perusasiaa joka täytyy hallita.
Itse menin siihen ansaan kun sanottiin että pitää ymmärtää lukemansa ja minä kun en ymmärtänyt niin masennuin ja ajattelin että lukuhommat eivät ole mun juttu. Ne jotka pänttäsivät, ne myöskin pärjäsivät. Ja ovat pääseet elämässään eteenpäin.
Minä en. :(
Vasta myöhemmin kun sitä tietoa on jo jonkunverran päähänsä varastoinut sitä voi ruveta analysoimaan ja ymmärtämään.
Siis ime kuin sieni kaikki mitä irti saat.
Lukiokirjoja ei todellakaan tarvitse saati sitten edes kannata yrittää opetella ulkoa saadakseen huippuhyviä arvosanoja. Kaikki oppikirjojen asiat eivät myöskään ole perusasiaa.
Suurin virhe, jonka voi tehdä, on vaatia itseltään koko oppikirjan tuntemusta. Vaikka opettajat ovat itse asiasta jotain tietäviä, niin eivät he vaadi oppilailtaan samaa osaamista vain 6 viikkoa kestävällä kurssilla. Älkää nyt hulluja luulko lukiosta.
Pänttääminen ei saa olla aivotonta kopioimista. Pänttäämisen pitää olla juuri analysoimista ja asiayhteyksien muodostamista. Ei auta, että lukee, vaan se luettu pitää tietenkin myös ymmärtää.
Koemenestykseen auttaa jo paljon, kun on peruspiirtein selvillä PÄÄASIOISTA ja joskus höystää koevastausta nippelitiedolla. Suuret linjat ratkaisevat. Jonkin sukkulamadon verenkiertojärjestelmän ulkoa opetteleminen ei ole se, mitä lukiolaiselta odotetaan.
Kielten opiskelussakin on paljon tärkeämpää osata peruasiat (kielioppi ja yleisintä sanastoa) ja vasta sitten, kun on jo jotenkin niistä perillä, alkaa hioa osaamistaan nippelitiedolla.
lukuaineet:
Otan kirjan käteen ja ensin selaan luettavan kappaleen läpi ja mietin mitä siinä mahdetaan sanoa. Sitten luen sen merkiten pääasiat marginaaliin tai alleviivaan tärkeimmät. Sitten katson merkinnät ja mietin mitä kappaleissa sanottiin ja teen miellekartan. Voisin tietysti laatia kysymyksiä ja vastata niihin myös.
matikka:
lasken, lasken, lasken, lasken - kuunnellessa musiikkia
kielet:
Kirjoitan tekstiä kyseisellä kielellä lukiessani sen sanoja tai kielioppia. Lauseissa käytän juuri opettelemiani sanoja tai kielioppia. Sanoja lukiessa kuuntelen musiikkia.
Lukuaineissa ei tosiaan riitä että pänttää ulkoa kirjan sisällön, se pitää ymmärtää. Hyvä keino on juuri konstruktiivinen oppiminen, eli tiedon oma käsittely. Tekee miellekartan, omia muistiinpanoja, kirjoittaa lyhennelmän jne. Muistaa pitää myös ettei kaikkea todellakaan tarvitse oppia!
Ja kertaaminen on opintojen äiti - Repetitio mater studiorum est - tiesivät jo roomalaiset.