Särkynyt sydän

Sydämeni särkyi, särkyi pieniksi
palasiksi.
Kokosin ja taas pudotin,
ihmettelin miksi.
Se oli pieninä muruina lattialla,
minä surkeena maailmalla.

Sitten päätin nyt sen kokoan,
liimaan eheäksi,pala palalta.
Laitoin liimaa ja jälleen pudotin,
pyysin apua yksin en jaksa.

Sain apua ystäviltä ja neuvoa monta,
onhan se kummaa ja onnetonta,
ellet yhtä sydäntä ehjäksi saa
ei pidä kaikesta valittaa.

Silloin mä oivalsin, että yksin
täytyy mun liimaus tehdä.
Luottaa vain siihen korkeimman voimaan.
Kyllä se pistää mun sydämein soimaan.

Niin minä teinkin ja huomasin että
se liima piti.
Sain sirpaleet kootuiksi sydämeksi,
on siinä säröjä mutta toivon vaan.
Vielä se kerran kirkkaana hohtaa ,
kun se oikean ystävän kohtaa.

Nyt minä kiitän sitä joka sydämein särki,
on sydän tallella eheämpänä ja järki.
Sain oppia mitä on ihminen toinen.
Olen vahva en mikään "poloinen" :))