Tunsin että jotain tapahtuu
Tunsin kuinka kylmä väre värisyttää minua kävelessäni puistossa
Huomaan kuinka syksy saapuu kaupunkiin
Huomaan vihreyden katoavan kaikkealta
Tunnen myös samalla itse haihtuvani pala palalta
Jatkan kävelyäni kunnes pysähdyn puun juurelle
Puuhun kaiverrettu on kirjoittamani teksti nuoruudestani
Toinen näistä tekstin nimistä on vaimoni
hän jonka kanssa elin 40v pitkää vuotta
hänet jonka saatoin haudanlepoon viime vuonna
Mietin että tässäkö tämä on?
Ihmisen elämä...
En voi sanoa että en jotain ihanaa en olisi saavuttanut
Olenhan saanut rakastaa ja minulla on ihanat lapset
Mutta silti sitä haluaisi että kuoltua minut muistettaisiin
ehkä tämä tapahtuu lasteni mielessä
mutta sekään ei tunnu riittävän
Näitä en kuitenkaan enää pohdi
löysinhän turvan uskosta
Monet sanovat että se on humpuukia
ehkäpä mutta ainakin se rauhoittaa...
Olen aina halunnut poistua tästä maailmasta yhtämatkaa syksyn tulon kanssa
Minusta siinä on jotain syvällistä
symboliikkaa joka saa minut aina tunteelliseksi
Herään kuitenkin mietteistäni todellisuuteen
ja löydän itseni istuen penkillä katsoen edessä olevaa merta
Usva vaipuu sen ylle
Se peittää kaiken allensa
saaria ei enää näy
ei enää horisontissa näkyviä laivoja
Mutta silti tunnen siinä jotain rauhoittavaa
ihan kuin jokin kannustaisi minua jaksamaan vielä hetken
Sitten näen sen..
Se on valo joka halkaisee usvan
se nostaa minut ilmaan
se kuiskaa korvaani
nyt voit päästää irti..
Äiti, katso tuota miestä!
sanoo poika joka huomaa vanhuksen
hän huomaa hänen raukean ilmeensä
hän tietää että hän on löytänyt
rauhan...
Tunsin kuinka kylmä väre värisyttää minua kävelessäni puistossa
Huomaan kuinka syksy saapuu kaupunkiin
Huomaan vihreyden katoavan kaikkealta
Tunnen myös samalla itse haihtuvani pala palalta
Jatkan kävelyäni kunnes pysähdyn puun juurelle
Puuhun kaiverrettu on kirjoittamani teksti nuoruudestani
Toinen näistä tekstin nimistä on vaimoni
hän jonka kanssa elin 40v pitkää vuotta
hänet jonka saatoin haudanlepoon viime vuonna
Mietin että tässäkö tämä on?
Ihmisen elämä...
En voi sanoa että en jotain ihanaa en olisi saavuttanut
Olenhan saanut rakastaa ja minulla on ihanat lapset
Mutta silti sitä haluaisi että kuoltua minut muistettaisiin
ehkä tämä tapahtuu lasteni mielessä
mutta sekään ei tunnu riittävän
Näitä en kuitenkaan enää pohdi
löysinhän turvan uskosta
Monet sanovat että se on humpuukia
ehkäpä mutta ainakin se rauhoittaa...
Olen aina halunnut poistua tästä maailmasta yhtämatkaa syksyn tulon kanssa
Minusta siinä on jotain syvällistä
symboliikkaa joka saa minut aina tunteelliseksi
Herään kuitenkin mietteistäni todellisuuteen
ja löydän itseni istuen penkillä katsoen edessä olevaa merta
Usva vaipuu sen ylle
Se peittää kaiken allensa
saaria ei enää näy
ei enää horisontissa näkyviä laivoja
Mutta silti tunnen siinä jotain rauhoittavaa
ihan kuin jokin kannustaisi minua jaksamaan vielä hetken
Sitten näen sen..
Se on valo joka halkaisee usvan
se nostaa minut ilmaan
se kuiskaa korvaani
nyt voit päästää irti..
Äiti, katso tuota miestä!
sanoo poika joka huomaa vanhuksen
hän huomaa hänen raukean ilmeensä
hän tietää että hän on löytänyt
rauhan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
kun ymmärremme, että meidänkin on lähdettävä joskus, luovutettava tämä maallinen pois,
syntyy varmasti jotain todella upeeta,
lepoa elävästä elämästä.