Suomi- Viro perhe

Jos kummankin vanhemman äidinkieli, ja yhteinen kotikielenne, on suomi, se tulee riittävän vahvasti ja selkeästi ykköskieleksi lapselle/lapsille.

Jos lapsenhoitajan tai joidenkin muiden lapsen/lasten kontaktien halutaan puhuvan lapselle viroa, ei sekään ole ongelma. Tärkeintä on, että nämä kaksi kieltä pidetään siten erillään toisistaan, ettei lapselle tule mahdottomaksi hahmottaa kumpi on kumpaa.

Esimerkiksi Suomessa kaksikielisille perheille (yleensä siis suomenruotsalaisille joiden puoliso suomenkielinen) suositellaan, että toinen kielistä on selkeästi perheen yhteisten hetkien kieli, ja sitten vanhemmista se, joka puhuu ruotsia, puhuu (kahden lapsen kanssa ollessaan) vain sitä, ja suomenkielinen suomea, jne.

Kun pienen lapsen kieli vasta kehittyy, hänellä varmasti välillä tulee sekaannuksia eri kielten välillä. Tämä ei ole mikään ongelma, kun vanhemmat itse pitävät kiinni sovitusta. Vähitellen lapsikin oppii hahmottamaan eri kielet ja niiden erot. Tähän tosiaan vain tarvitaan vanhempien ja muiden kasvattajien johdonmukaisuutta.

mielettömän hyvin! Jos toinen vanhempi puhuis vaikka ruotisa lapselle ja toinen suomea, lapsi oppisi kaksi kieltä täysin.
Tärkeintä on johdonmukaisuus, eli se, joka puhuu lapselle suomea, puhuu sitä AINA. ja se joka puhuu eestiä, puhuu sitä lapselle AINA. Keskenänne te aikuiset voitte puhua vaikka kieltä vaihtaen, se ei lasta kokemuksieni mukaan sekoita. Minulla on sukulaisia, joiden lapsien kotikielet ovat suomi ja englanti ja hyvin sujuu molemmat!
Eikä lapset edes arastele vierasta kieltä. 6v poikani, joka ei osaa sanaakaan eestiä, oli heti sinut uuden yli 50-vuotiaan vain eestiä puhuvan tuttumme kanssa... :)

Itsellä sama tilanne edessä sen jälkeen, kun esikoisemme pitäisi syntyä vapun tietämillä. Asumme Tallinnassa virolaisen vaimoni kanssa, ja omien kieliopintojeni johdosta tähänastinen yhteinen kotikielemmekin on ollut viro.

Pohdimme kuitenkin sitä, olisiko lapsi sittenkin hyvä koulia "aidosti" kaksikieliseksi mm. suomalaisten isovanhempiensa, tätiensä ja serkkujensa tähden. Muuttoa Suomenlahden pohjoispuolelle emme lähivuosina ole harkitsemassa, joten virolainen päiväkoti jne. ympäristötekijät tulevat varmasti vaikuttamaan "ensikielen" omaksumiseen.

Moni palstalainen sekä myös muutama jututtamani ammattiväen edustaja on painottanut eri kielten puhumista ja johdonmukaisuuden tärkeyttä - seikkoja, joita itsekin pidämme luonnollisina. Mutta KAIKKI tähänastiset malliesimerkit ovat koskeneet tapauksia, jossa kielten välinen sanavarasto sekä kielioppi poikkeavat toisistaan selkeästi = suomi/englanti, suomi/ruotsi tai suomi/latvia.

Aga kuinka käy, kui sanat lähevad sassi lauseen sees - ja siltikin puhe kuulostaa suht ymmärrettävältä? Suomen ja Viron kielten perusfonetiikka sekä sanavarastot ovat niin lähellä toisiaan, että itse olen hieman huolissani uhkakuvasta. Altistammeko lapsen omasta tinkimättömyydestämme huolimatta kehitykselle, jota nykyisin kuulee Helsingissä suomenruotsalaisten taholta: "Det är ju kiva!"

Sandalle tiedoksi, että olemme vielä talven mittaan saamassa asiasta lisätietoa lastenlääkäri-tuttavan ja hänen pedagogikontaktiensa kautta. Kirjoitan kun kuulen lisää..

T: Sini(musta)valkoista elämää eli nimim. "varsti õnnelik issi"

Alussa on lapsella varmaasti vaikeeta ja kielen kehitys ei ole ehkä niin nopea kuin toisilla lapsilla. Meidän perheessämme on juuri nyt sellainen tilanne. Mieheni on suomalainen ja minä itse eestiläinen. Muutimme vuosi sitten Tallinnaan. Poikaamme on 3 vuotias. Tällä hetkellä hänen vahvemmaksi kieleksi on eesti, luulen itse, että se johtuu siitä, että hän käy eestin kielisessä tarhassa. Kotona puhutaan suomea. See on lapselle iso lahja, jos hän oppi molemmat kielet jo nuoreena.Niin kuin alussa jo sanoin on alusssa varmaasti vaikeeta, mutei saa luovutta. Tiedän myös perheitä, missä on eestiläinen äiti ja suomalainen mies ja he asuvaat suomessa. Yksikään lapsista ei osa eestiä, koska äiti luovuttii. ¨Tiedän myös perheitä, missä puhutaan kolmea kieltä, myös lapset on oppineet ajan kanssa ne kaikki kielet. Pitää vaan muista, että puhut lapselle aina sitä sama kieltä, se helpotta lapsen kielten hahmottamista.Se ei ainakaan ole kovin kivaa jos lapsi ei voisi puhua omien isovanhempien kanssa koska hän ei osa sitä kieltä. Elikkä luulen, että kaikki on lastenvanhempien halukkuudesta kiinni. Ei voi luovutta, vaikka välillä ehkä vaikealta tuntuu.