ikävä kiipeää syliini
kapuaa harteilleni
levittää kylmän viitan
kirveltää silmäkulmat
hiljaiseen huoneeseni
annoin sen luvan tulla
voimaton olen taistelemaan
aina sitä vastaan
yön hämärä ei vaadi
selittämään kyyneleitä
tilittämään tuntoja
antaa vain siinä olla hiljaa
annan ajan olla
kuuntelen kipua
pieninä palasina
murennan ikävän
ripotan terälehdiksi
päiväkirjani väliin
aamuuni voimani kerään
kapuaa harteilleni
levittää kylmän viitan
kirveltää silmäkulmat
hiljaiseen huoneeseni
annoin sen luvan tulla
voimaton olen taistelemaan
aina sitä vastaan
yön hämärä ei vaadi
selittämään kyyneleitä
tilittämään tuntoja
antaa vain siinä olla hiljaa
annan ajan olla
kuuntelen kipua
pieninä palasina
murennan ikävän
ripotan terälehdiksi
päiväkirjani väliin
aamuuni voimani kerään
Vastaukset 9
Vanhimmat
kirjoitit niin kauniin haikeasti ikävästä.
Aina on jotain ikävä...
*halii*
*voimia, jaksamisia, valoa, rakkautta ja enkeleitä päivääsi* : ))
.. oon taas piirrelly. Halipula kun on niin paha sairaus, ett valvomaankin pistää.;)))))))))
Yön pimeydessä tuo ikävä viereen aina hiipii eikä kääri ympärille kultasiipii.. Vastaan taistella ei aina kannatakaan, vaan antaa kyyneleen tulla. Aamuun mennessä helpottaa, voimia taas kertynyt joilla jaksaa. Muutama kyynel oloa usein helpottaa! Koskettavan kaunis runosi sun kaipuusta, ikävästä! Voimia päivääsi sekä iloa ja valoa elämääsi! :)
On pakko myöntää ettö ei ihan niitä helpoimpia ole viimeinen vuorokausi ollut. Mutta kaikkien kyydelten jälkeen on aina hymy herkempi.
Kiitos sanoistasi ja hyvää alkavaa päivää sinulle.
Ei koskaan tiedä mitä päivä tuo tullessaan. ))
tässä silmiin tulee, yritän seuraavan kerran olla hereillä kun kirjoitat, niin voin turistakin jotain
... kellon ympäri, jos meinaat kohdalle osua kun seuraavan kerran kirjoitan. Miun kello ko on niin ihmeellinen, etten itekään aina tiedä mihin aikaan itseni mistäkin löydän. Mutta ajatuksesi oli kaunis ja sanasi lämmitti. Kiitos siitä:))))
tuntuu olevan kellomme käynti.terveiset
ainoita ystäviä on ikävyyden yössä, anna niiden virtanaan valua, älä anna niiden patoutua sydämeesi vaan itke kunnes paha mielestäsi häviää
Runosi oli koskettavan kaunis!
Joskus se vaan on niin, että kyyneleiden on annettava tulla ja annettava aika murheellekin.
Muuten sitä murtuu taakkojen alle, jotka ei valttämättä ole niin suuria, kun ne purkaa.
Kiitos Lio jälleen sanoistasi ja miellyttävää perjantai-iltaa Sinulle. :)))