ama-fanin tää on paras tarina on siiretty
TÄNNE!
Kirjoittanut: ama-fani :) 15.6.2004 klo 12.58
nonii,täs on tää ama-fanin tarina alkuperäis asussa:)
Sirius käveli rivakkaan tahtiin. Oli lämmin heinäkuun iltapäivä kello kolmen tienoilla. Lintu sirkutti merkillisesti jossain, mutta Siriuksella ei ollut aikaa kuunneella, oli ehdittävä kummipojan syntymäpäiville.
Vihdoin Sirius saapui kauniin omakotitalon pihalle ja oli juuri sulkenut portin ja alkanut tähyillä ympärilleen, kun kuului jo iloinen ja riemastunut 1-vuotiaan huudahdus: "Sihus," pieni Harry kipitti niin kovaa kuin pikkujaloillaan pääsi ja pienet kädet ojossa kuin pyytöen, että Sirius nostaisi hänet syliinsä.
Sirius nosti harryn hellästi syliinsä ja tämä kiersi kätensä hänen kaulaansa ja painoi päänsä hänen olkaansa vasten. James tuli Siriuksen luo hymyillen.
"Ihmettelin, että minne Harry maltta rynnätä lahjojensa luota, mutta sinähän se tietenkin olit!" James sanoi ja puristi Siriuksen olkapäätä.
Sirius nauroi onnellisena ja tyytyväisenä, kantoi Harryn lahjojensa luo ja sanoi: "No niin, Harry, näytä sedälle, mitä lahjoja olet saanut."
Lily purskahti nauruun tullessaan talosta pihalle huomatessaan, miten Sirius oli kyykistynyt maahan Harryn viereen pojan ojentaessa lahjojaan hänen tutkittavakseen.
"Sinä se jaksat aina leikkiä pojan kanssa. Senkin iso vauva!" Lily hymähti.
"Mitä?!? Olen pojan kummisetä!" Sirius huudahti muka loukkaantuneella ja järkyttyneellä äänellä, ponnahti seisomaan ja alkoi jahdata Lilyä leikillään.
"James, apua, apua!" Lily kirkui nauraen juostessaan. "James!"
James kääntyi; hän oli jutellut Remuksen kanssa. "Kiusataankos sitä minun vaimoani?" hän sanoi muka vihaisella äänellä yhtyen leikkiin.
"Oi! Anteeksi," Sirius sanoi muka pahoitellen. "Minä -" hän vaikeni, sillä Harry oli nykinyt hänen kaapunsa helmaa. "Mitä Harry?" Sirius kysyi ja hänen äänensävynsä muuttui tyystin.
Harry ojensi Siriukselle nallea.
"Oi! Oliko sinulla vielä nalle-lahja näyttämättä?" Remus, Lily ja James purskahtivat nauruun.
"Anturajalastahan on tullut varsinainen lepertelijä," Remus totesi Siriuksen sanottua: "Nyt setä antaa oman lahjansa," ja vedettyä Harryn sivummalle.
"Minä kuulin tuon!" Sirius huudahti auttaessaan Harrya paketin avaamisessa.
James, Lily ja Remus keskeyttivät juttelunsa kuullessaan Harryn riemunkiljahduksen ja kääntyivät; paketista oli kierähtänyt leluluudanvarsi.
"Sirius!" James henkäisi.
"Nuohan maksavat kamalasti!" Lily huudahti.
"Pöh. Pääasia, että poika tykkää." Sirius sanoi.
"Jonkun täytyy sitten olla Harryn vieressä kun hän putoaa," Remus huomautti. "Voi tulla itku."
"Tietysti," Sirius sanoi. "Minä olen."
Mutta Harry ei pudonnut. Hän osasi välittömästi lentää eikä horjahtanutkaan kääntyessään.
"Uskomatonta!" Remus henkäisi. "En ole koskaan nähnyt kenenkään lapsen, etenkään 1-vuotiaan, osaavan lentää ensimmäisellä kerrallaan!"
"Hän on varmaankin perinyt isänsä lahjakkuuden," Lily sanoi hellästi katsoessaan liikuttuneena pikku-Harryn riemukasta lentoa leluluudalla, joka ei lentänyt kovinkaan nopeasti ja nousi vain sen verran, että Harryn varpaat hipoivat nurmikkoa.
Kun Harry ei jaksanut enään lentää, olivat Lilyn, Jamesin, Siriuksen, Remuksen ja muiden aikuisten tuolit ringissä ja he juttelivat.
"Ai miksi Peter ei tullut?" Sirius kysyi.
"Jotain menoa," James vastasi.
"Hänellä on nykyään huomiotaherättävän usein 'jotain menoa'," Remus tuumasi.
"Olen pannut merkille," James sanoi. "Harryllä taitaa sivumennen sanoen olla jotakin asiaa sinulle, Anturajalka," hän sanoi huvittuneena ja hymyillen pojalleen hellästi.
Sirius käänsi katseensa vasemmalle ja alas. Harry katsoi häntä tuimasti ja odottavasti kirkkan vihreillä silmillään, täsmälleen samanlaisilla kuin äidillään, uusi nalle kädessään.
"Mitä, Harry?" Sirius kysyi lempeästi.
Harry huomasi saaneensa kummisetänsä huomion ja kohotti kätensä.
Sirius ymmärsi eleen ja nosti Harryn ja nallen syliinsä.
"Hän alkaa näyttää väsyneeltä," Lily sanoi katsoessaan, kun Harrylta pääsi haukotus. "Pitäisi varmaan viedä hänet nukkumaan."
"Nääh, antaa vesselin olla tässä vielä vähän aikaan," Sirius sanoi ja silitti Harryn sekaista mustaa tukkaa, samanlaista kuin isänsä.
"Olet tainnut kiintyä poikaani, Sirius," James sanoi ja Sirius virnisti vastaukseksi.
Noin puolen tunnin kuluttua kaikki vieraat, paitsi Sirius ja Remus olivat lähteneet.
"Nyt minä kyllä vien Harryn nukkumaan," Lily sanoi, nosti nukkuvan pojan hellästi Siriuksen sylistä ja katosi häntä kantaen sisälle taloon.
"Jäätkö sinäkin yöksi, Kuutamo?" James kysäisi.
"Enpä taida, Sarvihaara," Remus sanoi ja käveli portille. "Minun on mentävä töihin aamulla, hei sitten!"
"Hei hei, Remus!" Sirius huikkasi.
"Hei sitten!" James huusi. "No niin, mennäänkö sisälle sitten?"
"Jep," Sirius sanoi.
He joivat vielä teetä keittiössä ja juttelivat.
"Ihme, että vesseli on jo vuoden vanha. Aika on kulunut nopeasti," Sirius sanoi.
"Niin," James myönsi. "Tämä on ollut elämäni paras vuosi."
He puhelivat vielä hetken, kunnes...
"Hmm...James. Onko, onko Dumbledore jo varmistanut sen ennustuksen aitouden?" Sirius kysyi varovasti ja aidosti huolissaan.
"On kyllä," James sanoi murheellisesti.
Lily niiskaisi. "Ta-taidan mennä nukkuumnaan. Hyvää yötä," ja hän katosi yläkertaan annettuaan ensin suukon Jamesin otsalle.
"Se on siis aito?" Sirius kysyi alakuloisesti.
"Niin," James huokaisi. "Harryn, Harryn on oltava joko Voldemortin kukistaja tai uhri... vaikea sitä on uskoa..." James sanoi surullisena. "Minä, minäkin taidan mennä nukkumaan. Hyvää yötä," hän sanoi ja nousi ylös lähteäkseen.
"James," Sirius sanoi.
James kääntyi Siriukseen päin. "Niin?"
Sirius nousi ylös, käveli parhaan ystävänsä luo ja rutisti häntä pitkään.
Hetken päästä he kävelivät portaita vaiteliaina. Tuttuun tapaan Sirius pysähtyi toisen kerroksen kohdalla. "Hyvää yötä," hän kuiskasi ja James jatkoi matkaansa kolmanteen, jossa oli ainoastaan hänen ja Lilyn makuuhuone.
Sirius pysähtyi Harryn huoneen kohdalla. Avasi oven ja hiipi sisään. Hän istui pitkän tovin kehdon vierellä katsomassa suloista ja viatonta nukkuvaa pientä poikaa ja miettimässä hänen kohtaloaan. Pieni käsi oli sykertynyt nallen ympärille... Viimein Sirius nousi ja lähti vierashuoneeseen nukkumaan.
Kolmen päivän kuluttua Sirius, joka oli yhä Pottereilla, leikki pihalla Harryn kanssa, joka lensi leluluudanvarrellaan.
Sirius oli polvillaan nurmikolla ja oli juuri kehottanut: "Lennä tänne, Harry, lennä tänne!" Kun portti narahti.
Sirius katsoi taakseen ja näki Albus Dumbledoren katsovan heidän leikkimistään silmät tuikkien.
"Dumbledore!" Sirius huudahti ja nousi ylös. "Mitä sinä täällä?"
"Tulin puhumaan Lilylle ja Jamesille," Dumbledore sanoi ja kumartui Harryn puoleen, joka oli laskeutunut ja seisoi nyt hieman ujon näköisenä Siriuksen vieressä. "Oletpas sinä taitava lentäjä ja miten hieno luuta sinulla onkaan, Harry! hän sanoi ystävällisesti ja lempeästi.
Harry tuijotti Dumbledorea hetken silmät pyöreinä. Sitten hän hymyili hieman ja katsoi luottavaisesti Dumbledoren vaaleansinisiin silmiin.
"He ovat sisällä," Sirius sanoi, nosti Harryn syliinsä ja käveli Dumnbledore perässään sisään.
Lily ja James löytyivät olohuoneesta. Harry kipitti suoraan äitinsä luo ja tämä kysyi: "Eikö äidin kulta halua enään ola ulkona?" ja sitten: "Dumbledore!" Kun Dumbledore astui sisään Siriuksen perässä.
James kohotti katseensa kirjasta, jota oli kukenut ja kysyi hivenen yllättyneenä: "Mitä sinä täällä, Dumbledore?"
"Tulin hieman puhumaan kanssanne," Dumbledore sanoi vakavana. Hän istui Lilyä vastapäätä olevaan nojatuoliin ja Sirius Jamesin viereen sohvalle. Harry oli löytänyt nallensa sohvan vierestä ja leikki nyt sillä matolla.
"Onko jotain tapahtunut?" James kysyi laskien kirjansa pienelle pöydälle sohvan viereen.
"Voldemort on ilmeiseti perässänne," Dumbledore sanoi hiljaa. "Hän on luultavasti vihdoin saanut selville, että asutte täällä, Godrickin Notkossa.
Lily vilkaisi säikähtäneen näköisenä matolla leikkivää Harrya ja James kysyi hiukan tärisevällä äänellä: "Mitä, mitä me nyt teemme?"
Harry nousi matolta, käveli nalle sylissään sohvan luo ja kipusi Siriuksen syliin.
"Ehdottaisin uskollisuusloitsua," Dumbledore sanoi.
"Mitä se tarkoittaa, siis mitä siinä tapahtuu?" Lily kysyi heikolla äänellä.
"Se tarkoittaa sitä," Dumbledore vastasi," että salaisuus suljetaan yhden ainoan elävän sielun sisään. Kukaan ei löydä teitä, vaikka painaisi nenänsä kiinni olohuoneenne ikkunaan, ellei niinsanottu salaisuudenhaltija päätä paljastaa olinpaikkaanne. Minä voin olla salaisuudenhaltijanne, vai onko teillä joku muu luotettava henkilö mielessänne?"
"Sirius," James sanoi heti. "Voisimmeko me käyttää Siriusta?"
"Olisitko valmis siihen?" Dumbledore kysyi huolestuneena.
Sirius vilkaisi sylissään istuvaa ja nalleaan tutkivaa Harrya, kohotti katseensa ja nyökkäsi päättäväisenä.
"Oletteko varmoja?" Dumbledore kysyi vielä. "Sirius, he saattavat tulla sinun luoksesi. Sinun on pysyttävä lujana.
Lily, James ja Sirius nyökkäsivät.
Dumbledore nousi ylös. "Selvä. Se on parasta tehdä nyt heti. Sirius, tulisitko tänne?"
Sirius siirsi Harryn Jamesin syliin, nousi ylös ja käveli Dumbledoren luo. Dumbledore kohotti sauvansa, mutisi jotain ja osoitti Siriusta. Sirius tunsi valtavan voiman hyökyvän itseensä ja sitten... se oli ohi.
"No niin," Dumbledore sanoi. "Minun on tästä lähdettävä ja ehdotan, että sinä, Sirius, teet samoin ja piiloudut jonnekkin. Hei sitten!"
Dumbledore astui ovesta ulos. Koko matkan portille talo näytti kutistuvan ja pian sitä ei enään näkynyt. Kun hän astui portista kadulle, hän ei enään muistanut, missä Potterit asuivat.
"No niin," Sirius sanoi. "Minä sitten lähden. Hei, sitten Lily," hän halasi Lilyä. "Hei, hei James," hän halasi Jamesiäkin. "Hei, Harry," hän pörrötti Jamesin sylissä olevan Harryn tukkaa. "Tulen käymään kerran viikossa."
"Nähdään sitten, Sirius," Lily ja James sanoivat ja kiittivät Siriusta. Harry vilkutti suu auki ja silmät ymmyrkäisinä kummisetänsä äkkinäisen lähdön vuoksi. Sirius lähti.
Kurpitsajuhlan päivänä, hieman lounasajan jälkeen Sirius ja Peter astuivat Potterien olohuoneeseen, juuri kun Harry ratsasti lattialla konttaavan Jamesin selässä, Lily, joka oli seurannut miehensä ja poikansa touhuja huvittuneena, huomasi tulijat ensimmäisenä.
"Tulithan sinä, Sirius, mutta miten Peter -!?!" Lily kysyi.
Lilyn puheen hätkähdyttämä James käänsi katseensa Siriukseen ja Peteriin ja samassa Harrykin huomasi tulijat, kiljahti: "Sihus!", liukui isänsä selästä ja kipitti halaamaan Siriuksen jalkoja. Sirius nauroi ja nosti pojan syliinsä. Harry kiersi kätensä Siriuksen kaulan ympärille ja painoi päänsä onnellisena tämän olkapäälle.
James virnisti Siriukselle ja tämä virnisti takaisin.
"Mutta - mitä - miten - mitä Peter täällä tekee?"
"Minä paljastin Peterille asuinpaikkanne," Sirius vastasi, "Minulla on idea... Tajusin vasta eilen illalla, että Voldemort ilman muuta joko minun tai Dumbledoren olevan teidän salaisuudenhaltijanne ja hän voi tosiaan tulla kovistelemaan minua. Niinpä ajattelin, että Peter on paljon epätodennäköisempi salaisuudenhaltija. Joten meidän kannattaa vaihtaa häneen?"
"Hmm, tuota -" James mietti hetken, " - tuossa on järkeä! Vaihdamme Peteriin, vai mitä Lily."
"Öh...hmm...öh...selvä!" Lily sanoi. "Nyt heti?"
"Niin," Sirius sanoi, antoi Harryn Lilylle ja kaivoi taikasauvansa esiin. Oletko valmis, Matohäntä?"
"Selvä se, Anturajalka!" hän sanoi ja ohikiitävän hetken Lily oli näkevinään hänen silmissään jotain... voitonriemuako se oli? Ei, ei nyt hän kuvitteli; Matohäntä auttoi heitä, hän oli Jamesin ystävä, James luotti häneen! Ja Lily ravisti moiset ajatukset mielestään ja istui Harry sylissään sohvalle.
"Sirius osoitti sauvalla otsaansa, mutisi jotain, osoitti Peteriä, kuului kohahdus ja valtava voima lensi Peterin suuntaan. Sitten hän äkkiarvaamatta horjahti kalpeana, mutta James sai häntä kainalosta kiinni ja talutti sohvalle.
"E-ei tässä mitään, alkoi vain vähäsen heikottaa," Sirius sanoi täristen.
"No, minä haen ainakin vettä sinulle," sanoi huolestunut Lily, joka oli ponkaissut pystyyn ja antanut Harryn Jamesille.
James istahti Siriuksen viereen ja kutitti Harrya, joka kiemurteli, kikatti ja nauroi hänen sylissään.
Samassa Lily saapui vesilasia tuoden. "Peterkö lähti jo?" hön kysyi ojentaessaan lasin Siriukselle.
"Mitä?" James älähti, lakkasi kutittamasta Harrya ja katsoi ympärilleen. "Ilmeisesti. Hänellä oli varmaan taas vaihteeksi menoa. Kuinka voit, Anturajalka?" hän lisäsi huolissaan hypyttäen iloista Harrya polvillaan.
"Ihan hyvin jo," sanoi Sirius, joka oli jo saanut väriä kasvoilleen. "Taidan mennä kotiin lepäämään. Ei kai tätä loitsua ikuisuuksia tarvita? Tapaamme sitten kun se puretaan. Morjens!" ja hän kohotti kättään ja lähti.
Illalla yhdentoista aikaan, kun Harry oli jo pantu nukkumaan. Lily ja James istuivat olohuoneessa. Kuu oli pilvien peittämä, hyinen tuuli puhalsi Godrickin Notkon läpi.
Potterien talon pihalla seisoi yhtäkkiä mustakaapuinen, huppupäinen mies, kuin olisi ilmestynyt tyhjästä. Mies oli Lordi Voldemort.
Voldemort käveli Potterien ovelle johtavaa laattapolkua, mutta pysähtyi heidän ovellensa.
"AIvan kuin joku olisi kävellyt pihalla. Ehkä se on Peter," sanoi James ja nousi ylös. "Menen katsomaan," hän käveli ovelle, kataoi ovisilmästä, mutta ryntäsi samantien takaisin karjaisten: "LILY, se on hän, se on HÄN! Pakene! OTA HARRY JA PAKENE! Minä pidättelen häntä!"
Lily juoksi toiseen kerrokseen kyyneleet silmissä; entä jos hän ei näksisi Jamesiä enään!
Voldemort loitsi oven auki ja astui sisään. Eteisessä odottanut James langetti häneen välittömästi tainnutus-taian. Yllätyksestään huolimatta Voldemort torjui loitsun ja langetti Jamesiin tappokirouksen.
Jokin valtaisa kohahti Voldemortin taikasauvasta ja iski näkymättömänä Jamesiin vihreän valon välähtäessä - James vaipui kuolleena maahan ja eteinen täyttyi kimakasta naurusta.
Lily juoksi Harryn huoneeseen, kaappaai Harryn kehdosta ja poika heräsi säpsähtäen nalle kädessään, mutta pysyi hiljaa aivan kuin tajuten tilanteen merkittävyyden.
Alakerrasta kuului kimakkaa naurua ja Lilyn niskavillat nousivat pystyyn. Olikohan hän tappanut Jamesin? Lily lukitsi oven ja juoksi nyyhkyttäen kohti ikkunaa: he yrittäisivät paeta siitä.
Jamesista selvittyään Voldemort lähti yläkertaan. Eräästä huoneesta kuului hiljaista nyyhkytystä, ja hän käveli huoneen ovelle.
"Hyvää Kurpitsajuhlaa!" hän sanoi ilkeästi räjäytettyään oven.
Lily itki; he eivät päässeet enään pakoon! Harry sanoi: "ätti?" ja Lily rutisti hänet tiukemmin itseään vasten, kunnes laski hänet lattialle, mutisi: "Rakastan sinua, Harry" astui hänen eteensä ja sanoi: "Älä ota poikaa!"
Voldemort pyöräytti silmiään ja ärähti; "Väisty sivuun tyhmä naikkonen, niin minun ei tarvitse tappaa sinua!
"EI, ota mielummin minut, tapa minut mielummin!" Lily aneli.
"VÄISTY SIVYYN NYT!" Voldemort karjuisi.
"EI POIKAA! PYYDÄN, ARMOA!" Lily kirkui.
"AVADA KEDAVRA!" Voldemort huusi, kun ei jaksanut väitellä ja vihreä välähdys pyyhki elämän Lilystä: hän oli kuollut jo osuessaan lattiaan. Voldemort hymyili hirmuista hymyä ja kääntyi Harryyn päin.
Harry hämmästyi äidin kaatuessa maahan. Miksi äiti siinä makasi?
"Ätti?" Harry äännähti. Sitten hän ymmärsi; tuo mies oli tehnyt jotain äidille. Harry puristi nalleaan ja tuijotti hämmästyksen ja pelästyksen sekaisella ilmeellä julmiin, punaisiin silmiin, kun mies kääntyi häneen päin.
'Vihdoin,' Voldemort ajatteli. "AVADA KEDAVRA!" hän huusi. Harry vavahti ja parkaisi loitsun osuessa häneen ja Voldemort hätääntyi; loitsu kimmahti pojan otsasta häneen! Voldemortin ruumis katosi, kuului rusahdus ja talo sortui.
Mies osoitti Harrya sauvallaan ja huusi jotain. Yhtäkkiä välähti vihreä valo, Harry tunsi kamalaa kipua otsassaan ja parkaisi tuskasta. Mutta valo kimposikin hänestä ilkeään mieheen ja hän katosi.
Sekunnin kuluttua Harry istui, kuin ihmeenkaupalla naarmuitta, talonkappaleiden seassa. Talo oli sortunut, mutta häneen ei ollut osunut. Hänen otsaansa kivisti.
Hän huomasi äitinsä vihreiden silmien tuijottavan tyhjään viereisen kivimurskekasan alta. Näky säikäytti Harryn. Hän yritti vielä kerran: "Ätti?" ja kun vastausta ei kuulunut, hän puristi nalleaan tiukasti oikeassa kädessään ja purskahti lohduttomaan, kovaääniseen ja peläsyneeseen itkuun.
Harry itki yli tunnin, kunnes joku viimein tuli.
Valtava mies, noin kymmenen jalan pituinen, hölkkäsi kohti raunioita...
Hagrid liikkui nopeasti. Dumbledorelta oli tullut käsky, että Harry Potter oli haettava. Samassa hän näki talonraunion ja mietti että: 'tokkopa tuolla kukaan hengissä on,' kun matala jyly kantautui hänen korviinsa.
Pian valtavan kokoinen moottoripyörä laskeutui lähelle ja mies juoksi raunioiden reunalle.
Äkkiä Hagrid tunnisti miehen: hän oli Sirius Musta. Jamesin paras ystävä ja Harryn kummisetä.
Sirius ei voinut uskoa näkemäänsä; kaikki oli raunioina. Kukaan ei voinut olla elossa. Yhtäkkiä suuri mies lähestyi häntä. "Hagrid, mitä sinä täällä teet!?!" hän kysyi tärisevällä äänellä.
"Dumbledore käski hakee Harryn, mutta en tiiä, onko poika ees elossa, Dumbledoren mielest on... hetkonen, tuolta kuuluu...itkua!"
Nyt Siriuskin kuuli sen: lohduttoman ja pelästyneen lapsen itkun! "Harry!" hän huudahti, mutta hagrid oli jo kompuroinut raunioihin ja palasi kohta kantaen täyttä kurkkua parkuvaa, pelästynyttä, nallea puristavaa poikaa. "Istu äitinsä ruumiin vieres," Hagrid sanoi ääni värähtäen. "Kato, mitä sil on ottas!"
Sirius katsoi. Harryn vasemman kulmakarvan yläpuolella oli ohut arpi; kuin salama. "Kirousarpi," hän mutisi.
Harry itki yhä täyttä kurkkua ja ojensi pienet kätensä Siriusta kohti. "Poitsu taiaa tahtoo syliin," Hagrid mutisi ja antoi Harryn Siriukselle. Harry kiersi käsivartensa tämään kaulan ympäri ja painoi päänsä hänen olkapäälleen niin kuin aina ennenkin ja parkui yhä hillittömästi.
"Mi-minä tunsin kun loitsu murtui," Sirius kuiskasi. Tulin ottamaan selvää, mutta, nyt he ovat jo kuolleet," Sirius sanoi ja hänen äänensä särkyi.
"No, no," Hagrid sanoi ja taputti Siriuksen selkää. "Jäi sentäs Harry."
Heidän puhuessaan Harryn itku oli vaiennut tiheäksi hengitykseksi ja pieniksi nyyhkäisyiksi.
"Anna Harry minulle, Hagrid," Sirius sanoi yllättäen. "Minä olen hänen kummisetänsä, minä pidän hänestä huolta -"
"Ei ku Dumbledore sano, et mun pitää viedä se sen tädin ja sedän luo," Hagrid sanoi.
Sirius väitti vastaan, mutta antoi lopulta periksi: "Hyvä on," hän huokaisi. "Ota minun moottoripyöräni ja vie Harry sillä. En tarvitse sitä enään.
Silloin Harry sanoi hiljaa: "Sihus?"
"Niin?" Sirius kysyi murheellisena.
Harry tyrkkäsi nallensa hänelle.
"Minullekko?" Sirius kysyi.
"Joo," Harry sanoi tuskin kuiskausta kuuluvammin.
"Kiitos," Sirius sai sanottua hiljaa.
"Selkis, mennäänkö sitten, poitsu?" Hagrid kysyi vaimeasti.
"Hetki," Sirius pyysi. "En tiedä milloin tapaamme," hän sanoi ja halasi Harrya pitkään ja ojensi hänet Hagridille. Harry alkoi taas itkeä ja kun moottoripyörä nousi ilmaan Harry itki hysteerisesti ja kirkui välillä: "SIHUS!" vieraan miehen sylistä.
Hagrid katseli, miten Sirius rutisti pientä nallea ja vajosi polvilleen nyyhkyttämään raunioiden viereen, kunnes he joutuivat pilveen.
AMA-FANIN TARINA TÄÄLLÄ!
10
875
Vastaukset
- Olipa huippu...
Kirjoitusvirheitä huomaan...
Silti nous tippa silmään... :(
'Kunnes he joutuivat pilveen'---loppu on epäilyttävä... :) - lucy.3
♥ ~ ♥ ~ ♥ ~ ♥ ~ ♥ ~ ♥ ~ ♥
wow...(snif)...huippu!!
Sirius on hyvä!
ja Harry.
ja James ja Lily.
...hmp.(Peter)
...snif...(Voldemort)
Mitä oiskaa voinu voinu tapahtuu,
jos tuota ei ois tapahtunu...snif...
♥ ~ ♥ ~ ♥ ~ ♥ ~ ♥ ~ ♥ ~ ♥ - sarvipyrstö
tuli het tippa linssiin kun luin tota...se oli niin ihana mutta surullinen..
- IHANA!
Ihana tarina! :o
- klkhp
ihana tarina melkein rupesi itkettään, loppu oli hyvä paitsi se pilvi juttu!
- hyvä!
aika surullista, Harryn nalle Siriuksella
- hp-fan
uuh! aiivan ihana tarina! mullaki tuli melkee tippa linssii ;) sirius...harry anto nallensa siriukselle! uii tosi ihana tarina!!
- Tätä toi novellipuoli kaipa...
Luin tän kirjastossa, ja piti räpytellä silmiä ihan kamalasti, etten olis ruennu itkemään keskellä kirjastoo. Olen herkkä... Mutta ihan best tarina... :D
- kalkkaros fani
tuli melkein itku kun luin tarinan, siis tosi hieno. näin tari olisi voinut minun mielestäni alkaa.
- -eräs-
Tarina oli niin surullinen ja silti niin ihana! Yhdyn edelliseen! Näin tarina ois voinu alkaa!
(snif!) Ja sitten vähän kritiikkiä.Olen lukenut viisasten kiven (kappas,kappas) ja asiat oli tuossa hieman erilailla kuin kirjassa oli kerrottu, ja se valitettavasti hieman häiritsi.
Mutta muuten ylistän teosta koko sydämmestäni! se on aivan,siis todella ihana!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331935Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28850- 69845
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259728Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64710- 10677
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132671- 26644
- 77642
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200635