Mitä etuja kirkosta eroava menettää?

Sen verran tarkentaisin, että eikö kakkoskohta tulkita s.e. "perhepakkaus" on sallittu eli vanhempi tai vanhemmat voidaan kastaa (tai liittää kirkkoon, jos on jo kastettu ja rippikoulun käynyt) ja lapset samalla kertaa?

Vastauksessa sanottiin, että kirkkohäät ovat mahdolliset vain, jos molemmat kuuluvat kirkkoon. Asia ei ole ihan näin. Kirkkohäät ovat mahdolliset myös silloin, jos toinen kuuluu kirkkoon ja toinen johonkin muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan, kuten mm. helluntaiseurakuntaan, vapaaseurakuntaan, ortodoksiseen tai katoliseen kirkkoon, metodistikirkkoon, adventtiseurakuntaan, jne.

mainitsemasi asiat eduiksi.

>>Myös sillä on merkitystä, että kirkko auttaa ja tukee lukemattomia ihmisiä myös minun tukeni välityksellä.>Etujen näkökulmasta ajattelen kyllä myös sitä, että lapsemme ovat seurakunnan päiväkerhossa ja kokkikerhossa, kesäisin lasten leireillä, saamme seurakunnan lehden ja perheneuvonta näyttäisi toimivan.>Tässä kaikessa en pidä vapaamatkustajan asemaa hyvänä tai rehellisenä, en halua ottaa kaikkia etuja osallistumatta itse mitenkään kuluihin.

mitä kirkkoon kuuluva voi tehdä?

Toiseksi, kirkolle maksetusta veroeurosta korkeintaan murto-osa menee apuun, sillä suurimmalla osalla kartutetaan vain kirkon entisestään valtaisaa omaisuutta. Näinpä rahallinen apu menee perille paremmin, jos sen lahjoittaa järjestöille, jotka pistävät sen apuun lyhentämättömänä, kirkon välistävedon sijaan.

Kolmanneksi: kirkko ei tee mitään pyyteettä, vaan kaikkialla vaikuttaa tärkein motiivi: aivopesu. Pakkosyöttäämällä uskontoa enemmän ja vähemmän näkyvästi kirkko pyrkii saamaan enemmän jäseniä (kymmenysten maksajia), voidakseen säilyttää omaisuutensa ja toisaalta myös jatkaakseen sen kartutusta. Ah, kuinka ihanaa onkaan istua valtavan rahakasan päällä ja voi sitä setelien kahinaa piispan seljän alla, kuinka mukavaa se onkaan! Tärkeintä evlut kirkolle ovat siis kassavirrat sisäänpäin, sekä omaisuuden säilyttäminen ja edelleen kartuttaminen. Näinpä ymmärrän erittäin hyvin heitä, jotka katsovat olevansa OIKEASTI uskovaisia ja täten eroavat kirkosta.

Sanoit että kummiudella ei ole merkitystä jos kummi ei kuulu kirkkoon.
Ole hyvin varovainen mitä kirjoitat. Sinua voidaan seurata ja kantaasi tulla kysyvään aivan nokakkain.
Silloin kannattaa miettiä mitä vastaa.
Perusteluja ei tarvita jos vastaat väärin
33v KUMMISETÄNÄ ollut, ilman kirkkoa.

on tärkeintä kirjoitti:

mitä kirkkoon kuuluva voi tehdä?

Toiseksi, kirkolle maksetusta veroeurosta korkeintaan murto-osa menee apuun, sillä suurimmalla osalla kartutetaan vain kirkon entisestään valtaisaa omaisuutta. Näinpä rahallinen apu menee perille paremmin, jos sen lahjoittaa järjestöille, jotka pistävät sen apuun lyhentämättömänä, kirkon välistävedon sijaan.

Kolmanneksi: kirkko ei tee mitään pyyteettä, vaan kaikkialla vaikuttaa tärkein motiivi: aivopesu. Pakkosyöttäämällä uskontoa enemmän ja vähemmän näkyvästi kirkko pyrkii saamaan enemmän jäseniä (kymmenysten maksajia), voidakseen säilyttää omaisuutensa ja toisaalta myös jatkaakseen sen kartutusta. Ah, kuinka ihanaa onkaan istua valtavan rahakasan päällä ja voi sitä setelien kahinaa piispan seljän alla, kuinka mukavaa se onkaan! Tärkeintä evlut kirkolle ovat siis kassavirrat sisäänpäin, sekä omaisuuden säilyttäminen ja edelleen kartuttaminen. Näinpä ymmärrän erittäin hyvin heitä, jotka katsovat olevansa OIKEASTI uskovaisia ja täten eroavat kirkosta.

Lue lisää

Hyvimpä sanoit. Kirkkoon kuulumalla vain kasvatetaan jättipottia johonkin mikä ei ainakaan mene täysin sinne missä apua tarvitaan. Ymmärrän kyllä ulkomaan avun, mutta kyllä suomessakin on paljon jotka apua tarvisivat todelliseen hätään. Eikä ole sellaisia että vasiten tuhoaisivat omaa ja toisten elämää eläen huonosti viinan ja muiden tuholaisten mukaan.Uskon et joillain papeilla on todellinen tarkoitus puhua ihmisille kaikkein tärkeimmästä ja ovat sentähden kirkon palveluksessa, mutta ikävä kyllä,suurimmalta osin leipäpappeja.

Juurikin noin.

Tuolta löytyy tietoa alaikäisen liittymisestä kirkkoon:

https://evl.fi/tietoa-kirkosta/jaseninfo/liity-kirkkoon/alaikaisen-kirkkoon-liittyminen

Sinun mahdollista liittyä kirkkoon rippikoulun aikana ja päätös on omasi. Jos haluat sitoutua kirkon tunnustamaan uskoon, niin olet tervetullut.

Alle 18-vuotias voi liittyä kirkon jäseneksi omasta halustaan ja molemman huoltajan/vanhemman suostumuksella, sikäli kuin molemmat huoltajat ovat tiedossa. Mikäli toinen vanhempi on menehtynyt, tällöin yhden vanhemman suostumus riittää. Ja mikäli toinen huoltaja ei suostu alaikäisen liittymiseen kirkkoon, tällöin täytyy odottaa 18 vuoden ikää. Asiasta määrää tylysti laki, jota kirkon on noudatettava. Harvinaisissa tilanteissa voi tehdä poikkeuksen - mikäli toista vanhempaa ei tavoiteta laisinkaan asian suhteen, hän ei ota mitään yhteyttä yms. niin tällöin saattaa olla mahdollinen alaikäisen liittyminen kirkkoon vain toisen huoltajan suostumuksella ja allekirjoituksella. Tämä viimeinen täytyy tosin tarkistaa.

Jos käy niin tylysti, että toinen vanhemmista kieltää alaikäisen lapsensa liittymisen kirkkoon, tällöin kannattaa keskustella papin kanssa, voiko kirkkoon kuulumaton alaikäinen osallistua konfirmaatioon ilman konfirmointia, esim. siunataan ryhmän mukana, mutta ei osallistuta itse vahvistamisosioon. Tämä on vain oma sovellukseni asiassa, mitä itse "korvaavaa ja juhlavaa" keksisin oheen.

Voit siis liittyä rippikoulun aikana tai sen jälkeen, mutta rippikoulun voi käydä ilman liittymistä. Konfirmaatio vaatii kastetta ja seurakunnan jäsenyyttä. Eli jos sinua ei ole aiemmin kastettu, sinut kastetaan sitä ennen.

Tutustu tuohon edellä olevaan linkkiin ja kysy paikallisesta seurakunnasta joltain papilta tai esim. toimistosihteeriltä.

Pohdi rauhassa asiaa ja tee päätös oman valintasi mukaisesti.

LuterilainenPappi kirjoitti:

Sinun mahdollista liittyä kirkkoon rippikoulun aikana ja päätös on omasi. Jos haluat sitoutua kirkon tunnustamaan uskoon, niin olet tervetullut.

Alle 18-vuotias voi liittyä kirkon jäseneksi omasta halustaan ja molemman huoltajan/vanhemman suostumuksella, sikäli kuin molemmat huoltajat ovat tiedossa. Mikäli toinen vanhempi on menehtynyt, tällöin yhden vanhemman suostumus riittää. Ja mikäli toinen huoltaja ei suostu alaikäisen liittymiseen kirkkoon, tällöin täytyy odottaa 18 vuoden ikää. Asiasta määrää tylysti laki, jota kirkon on noudatettava. Harvinaisissa tilanteissa voi tehdä poikkeuksen - mikäli toista vanhempaa ei tavoiteta laisinkaan asian suhteen, hän ei ota mitään yhteyttä yms. niin tällöin saattaa olla mahdollinen alaikäisen liittyminen kirkkoon vain toisen huoltajan suostumuksella ja allekirjoituksella. Tämä viimeinen täytyy tosin tarkistaa.

Jos käy niin tylysti, että toinen vanhemmista kieltää alaikäisen lapsensa liittymisen kirkkoon, tällöin kannattaa keskustella papin kanssa, voiko kirkkoon kuulumaton alaikäinen osallistua konfirmaatioon ilman konfirmointia, esim. siunataan ryhmän mukana, mutta ei osallistuta itse vahvistamisosioon. Tämä on vain oma sovellukseni asiassa, mitä itse "korvaavaa ja juhlavaa" keksisin oheen.

Voit siis liittyä rippikoulun aikana tai sen jälkeen, mutta rippikoulun voi käydä ilman liittymistä. Konfirmaatio vaatii kastetta ja seurakunnan jäsenyyttä. Eli jos sinua ei ole aiemmin kastettu, sinut kastetaan sitä ennen.

Tutustu tuohon edellä olevaan linkkiin ja kysy paikallisesta seurakunnasta joltain papilta tai esim. toimistosihteeriltä.

Pohdi rauhassa asiaa ja tee päätös oman valintasi mukaisesti.

Lue lisää

Erikoistapauksista: Toinen vanhemmista, tai joku muukin, voi olla yksinhuoltaja muutenkin kuin toisen vanhemman kuoltua. Jos toista vanhempaa ei lainkaan tavoiteta, mutta hän on silti huoltaja, on tilanne peräti outo muutenkin.

Lisäksi uskonnonvapauslain mukaan jompikumpi huoltajista voidaan määrätä yksin päättämään lapsen uskonnollisesta asemasta. En tiedä onko sellaisia päätöksiä koskaan tehty.

jori.mantysalo kirjoitti:

Erikoistapauksista: Toinen vanhemmista, tai joku muukin, voi olla yksinhuoltaja muutenkin kuin toisen vanhemman kuoltua. Jos toista vanhempaa ei lainkaan tavoiteta, mutta hän on silti huoltaja, on tilanne peräti outo muutenkin.

Lisäksi uskonnonvapauslain mukaan jompikumpi huoltajista voidaan määrätä yksin päättämään lapsen uskonnollisesta asemasta. En tiedä onko sellaisia päätöksiä koskaan tehty.

Lue lisää

Kyllä, asia pitää paikkansa. Erikoistapaukset ovat oma todella oma juttunsa. Jouduin tässä viime vuosina käsittelemään tapausta, jossa toinen vanhempi oli luterilainen ja toinen muslimi... Tajunnet, että tilanne oli hankala. Rippikoulussa oleva halusi itse liittyä kirkkoon, mutta kaksoishuoltajuus edellytti molempien suostumusta. Yksinhuoltajuustapauksissa asia on täysin selvä, mutta kaksinhuoltajuus on sellainen asia, että neuvoa oli kysyttävä reippaasti jo ylemmältä taholta. Mutta uskonnonvapauslain 3§ mukaan juuri molempien huoltajien suostumus on edellytyksenä uskontokuntaan liittymiselle, ellei tuomioistuin ole päättänyt asiasta toisin.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030453

Kirkossa kunnioitetaan lakia syvästi. Aina ei voi toimia ihmisten toiveitten mukaan, sillä valtiollinen laki antaa yhteiset pelisäännöt. Palasi mieleen yksi tapaus Karpolla on asiaa -ohjelmasta, jossa kumpikaan vanhemmista ei kuulunut luterilaiseen kirkkoon, mutta he halusivat silti kastaa lapsensa. Toinen vanhemmista oli ollut luterilaisen kirkon jäsen, mutta jostain syystä ei enää ollut. Juttu jäi todella hämäräksi mikä asian laita oikein oli. Varmaan youtuben ihmemaailmassa tapaus saattaa olla, siellä on useampia Karpon ohjelmia striimattu näkyville.

LuterilainenPappi kirjoitti:

Kyllä, asia pitää paikkansa. Erikoistapaukset ovat oma todella oma juttunsa. Jouduin tässä viime vuosina käsittelemään tapausta, jossa toinen vanhempi oli luterilainen ja toinen muslimi... Tajunnet, että tilanne oli hankala. Rippikoulussa oleva halusi itse liittyä kirkkoon, mutta kaksoishuoltajuus edellytti molempien suostumusta. Yksinhuoltajuustapauksissa asia on täysin selvä, mutta kaksinhuoltajuus on sellainen asia, että neuvoa oli kysyttävä reippaasti jo ylemmältä taholta. Mutta uskonnonvapauslain 3§ mukaan juuri molempien huoltajien suostumus on edellytyksenä uskontokuntaan liittymiselle, ellei tuomioistuin ole päättänyt asiasta toisin.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030453

Kirkossa kunnioitetaan lakia syvästi. Aina ei voi toimia ihmisten toiveitten mukaan, sillä valtiollinen laki antaa yhteiset pelisäännöt. Palasi mieleen yksi tapaus Karpolla on asiaa -ohjelmasta, jossa kumpikaan vanhemmista ei kuulunut luterilaiseen kirkkoon, mutta he halusivat silti kastaa lapsensa. Toinen vanhemmista oli ollut luterilaisen kirkon jäsen, mutta jostain syystä ei enää ollut. Juttu jäi todella hämäräksi mikä asian laita oikein oli. Varmaan youtuben ihmemaailmassa tapaus saattaa olla, siellä on useampia Karpon ohjelmia striimattu näkyville.

Lue lisää

Niinpä niin.

Kuinkahan moni pakolla kastettu lapsi ei sitten loppuviimeksi olisi halunnutkaan liittyä kirkon jäseneksi. Niin tosiaan, yhdeltäkään sylivauvalta ei kysytä, haluaako hän liittyä kirkon jäseneksi. Kyse on vanhempien omahyväisestä määräämisvallasta.

Ja tosiaan, vaikeahan se on lapsen ottaa asiaa puheeksi perheessä, että haluaisi erota, jos kerran kirkkoon on pakkoliitetty. Eikö moinen ole vähän nyt ristiriidassa tuon hurskastelun "haluaa tulla liitetyksi, mutta ei voi, jos toinen huoltajista ei suostu" kanssa ? Eiköhän tyypillinen tapaus mene juuri toisin päin.

Hehhah kirjoitti:

Niinpä niin.

Kuinkahan moni pakolla kastettu lapsi ei sitten loppuviimeksi olisi halunnutkaan liittyä kirkon jäseneksi. Niin tosiaan, yhdeltäkään sylivauvalta ei kysytä, haluaako hän liittyä kirkon jäseneksi. Kyse on vanhempien omahyväisestä määräämisvallasta.

Ja tosiaan, vaikeahan se on lapsen ottaa asiaa puheeksi perheessä, että haluaisi erota, jos kerran kirkkoon on pakkoliitetty. Eikö moinen ole vähän nyt ristiriidassa tuon hurskastelun "haluaa tulla liitetyksi, mutta ei voi, jos toinen huoltajista ei suostu" kanssa ? Eiköhän tyypillinen tapaus mene juuri toisin päin.

Lue lisää

Heidät pitää siis aivopestä ja indoktrinoida uskontoneutraliuteen ja uskontokriittisyyteen, ilman, että ovat voineet valita sitäkään? Kuulehan omilla aivoillaan ajatteleva, vanhemmat huolehtivat parhaansa mukaan lapsesta ja yleensä heidän tarkoituksena on tarjota lapselleen vain hyvää. Jos uskonnollisuus on heistä mielekästä, niin tulisiko jättää lapsi sen hyvän ulkopuolelle? Eli ovatko vanhemmat syyllisiä? Syytätkö heitä väärinteosta?

LuterilainenPappi kirjoitti:

Kyllä, asia pitää paikkansa. Erikoistapaukset ovat oma todella oma juttunsa. Jouduin tässä viime vuosina käsittelemään tapausta, jossa toinen vanhempi oli luterilainen ja toinen muslimi... Tajunnet, että tilanne oli hankala. Rippikoulussa oleva halusi itse liittyä kirkkoon, mutta kaksoishuoltajuus edellytti molempien suostumusta. Yksinhuoltajuustapauksissa asia on täysin selvä, mutta kaksinhuoltajuus on sellainen asia, että neuvoa oli kysyttävä reippaasti jo ylemmältä taholta. Mutta uskonnonvapauslain 3§ mukaan juuri molempien huoltajien suostumus on edellytyksenä uskontokuntaan liittymiselle, ellei tuomioistuin ole päättänyt asiasta toisin.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030453

Kirkossa kunnioitetaan lakia syvästi. Aina ei voi toimia ihmisten toiveitten mukaan, sillä valtiollinen laki antaa yhteiset pelisäännöt. Palasi mieleen yksi tapaus Karpolla on asiaa -ohjelmasta, jossa kumpikaan vanhemmista ei kuulunut luterilaiseen kirkkoon, mutta he halusivat silti kastaa lapsensa. Toinen vanhemmista oli ollut luterilaisen kirkon jäsen, mutta jostain syystä ei enää ollut. Juttu jäi todella hämäräksi mikä asian laita oikein oli. Varmaan youtuben ihmemaailmassa tapaus saattaa olla, siellä on useampia Karpon ohjelmia striimattu näkyville.

Lue lisää

Teologisesti lienee kuitenkin niin, että merkintä valtion väestötietojärjestelmässä ei minkään oppisuunnan mukaan pelastusta ratkaise suuntaan eikä toiseen. Ja vaikka laki voi määrätä kuuluuko 17-vuotias Jehovan todistajiin vai ei, on tuon ikäistä paha sen paremmin pakottaa lukemaan Vartiotornia ajatuksen kanssa kuin estää menemästä valtakunnansalille.

DeadManWalks kirjoitti:

Heidät pitää siis aivopestä ja indoktrinoida uskontoneutraliuteen ja uskontokriittisyyteen, ilman, että ovat voineet valita sitäkään? Kuulehan omilla aivoillaan ajatteleva, vanhemmat huolehtivat parhaansa mukaan lapsesta ja yleensä heidän tarkoituksena on tarjota lapselleen vain hyvää. Jos uskonnollisuus on heistä mielekästä, niin tulisiko jättää lapsi sen hyvän ulkopuolelle? Eli ovatko vanhemmat syyllisiä? Syytätkö heitä väärinteosta?

Lue lisää

<< Kuulehan omilla aivoillaan ajatteleva, vanhemmat huolehtivat parhaansa mukaan lapsesta ja yleensä heidän tarkoituksena on tarjota lapselleen vain hyvää. >>

Varmasti, mutta monesti menee niin, että se, mitä vanhempi pitää hyvänä, ei olekaan hyvä.

<< Jos uskonnollisuus on heistä mielekästä, niin tulisiko jättää lapsi sen hyvän ulkopuolelle? Eli ovatko vanhemmat syyllisiä? Syytätkö heitä väärinteosta? >>

Syytän.

Eikö vaan, että sama tilanne on tuossa yllä selitetyssä: jos lapsi haluaisi liittyä kirkkoon ja mennä rippikouluun, niin eikö olisi kohtalaisen väärin, että vanhemmat eivät suostuisi liittämään lasta kirkkoon ? Siis vaikka vanhemmat ajattelisivat oman uskomuksena kautta lapselle vain pelkkää hyvää.

Ihmisen pakottaminen johonkin aatemaailmaan on aina väärinteko. Oli sitten kyse lapsesta tai vanhemmasta.

DeadManWalks kirjoitti:

Heidät pitää siis aivopestä ja indoktrinoida uskontoneutraliuteen ja uskontokriittisyyteen, ilman, että ovat voineet valita sitäkään? Kuulehan omilla aivoillaan ajatteleva, vanhemmat huolehtivat parhaansa mukaan lapsesta ja yleensä heidän tarkoituksena on tarjota lapselleen vain hyvää. Jos uskonnollisuus on heistä mielekästä, niin tulisiko jättää lapsi sen hyvän ulkopuolelle? Eli ovatko vanhemmat syyllisiä? Syytätkö heitä väärinteosta?

Lue lisää

<< Heidät pitää siis aivopestä ja indoktrinoida uskontoneutraliuteen ja uskontokriittisyyteen, ilman, että ovat voineet valita sitäkään? >>

Aika hyvä tuo termi "indoktrinoida neutraliuteen".

Eikös se nimenomaan olisi tavoite: objektiivisuus ja neutraalius - ynnä kriittinen suhtautuminen väittämiin.

Ja tosiaan, tuohon jätetään lapselle mahdollisuus kun häntä ei esim. pakkokasteta ja liitetä yhteen, vanhempien päättämään uskontoon.

Hehhah kirjoitti:

<< Kuulehan omilla aivoillaan ajatteleva, vanhemmat huolehtivat parhaansa mukaan lapsesta ja yleensä heidän tarkoituksena on tarjota lapselleen vain hyvää. >>

Varmasti, mutta monesti menee niin, että se, mitä vanhempi pitää hyvänä, ei olekaan hyvä.

<< Jos uskonnollisuus on heistä mielekästä, niin tulisiko jättää lapsi sen hyvän ulkopuolelle? Eli ovatko vanhemmat syyllisiä? Syytätkö heitä väärinteosta? >>

Syytän.

Eikö vaan, että sama tilanne on tuossa yllä selitetyssä: jos lapsi haluaisi liittyä kirkkoon ja mennä rippikouluun, niin eikö olisi kohtalaisen väärin, että vanhemmat eivät suostuisi liittämään lasta kirkkoon ? Siis vaikka vanhemmat ajattelisivat oman uskomuksena kautta lapselle vain pelkkää hyvää.

Ihmisen pakottaminen johonkin aatemaailmaan on aina väärinteko. Oli sitten kyse lapsesta tai vanhemmasta.

Lue lisää

Alaikäisen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan säätää laki, että sieltä se kirkonkin omahyväisyys.

Uusateistit... Monta kertaa olen jo tuumannut, että he ovat innokkaimpia tynnyrikasvatuksen kannattajia.

DeadManWalks kirjoitti:

Alaikäisen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan säätää laki, että sieltä se kirkonkin omahyväisyys.

Uusateistit... Monta kertaa olen jo tuumannut, että he ovat innokkaimpia tynnyrikasvatuksen kannattajia.

Lue lisää

<< Alaikäisen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan säätää laki, että sieltä se kirkonkin omahyväisyys. >>

Kyllä kyllä, mutta nyt onkin kyse siitä, vastaako tuo enää modernin yhteiskunnan käsitystä ihmisarvoista. Pitäisikö lakia vielä muuttaa. Toki laki antaa nykyiselläänkin hyvän mahdollisuuden jättää lapsi liittämättä aatteelliseen järjestöön. Kyse on enää vanhempien omista arvoista pakottamisen ja vapauden välillä.

Mutta mutta, kiersit nyt kysymyksen:
Eikö vaan, että sama tilanne on tuossa yllä selitetyssä: jos lapsi haluaisi liittyä kirkkoon ja mennä rippikouluun, niin eikö olisi kohtalaisen väärin, että vanhemmat eivät suostuisi liittämään lasta kirkkoon ?

Hehhah kirjoitti:

<< Alaikäisen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan säätää laki, että sieltä se kirkonkin omahyväisyys. >>

Kyllä kyllä, mutta nyt onkin kyse siitä, vastaako tuo enää modernin yhteiskunnan käsitystä ihmisarvoista. Pitäisikö lakia vielä muuttaa. Toki laki antaa nykyiselläänkin hyvän mahdollisuuden jättää lapsi liittämättä aatteelliseen järjestöön. Kyse on enää vanhempien omista arvoista pakottamisen ja vapauden välillä.

Mutta mutta, kiersit nyt kysymyksen:
Eikö vaan, että sama tilanne on tuossa yllä selitetyssä: jos lapsi haluaisi liittyä kirkkoon ja mennä rippikouluun, niin eikö olisi kohtalaisen väärin, että vanhemmat eivät suostuisi liittämään lasta kirkkoon ?

Lue lisää

Vanhemmat joka tapauksessa joutuvat aivopesemään lastaan yhteiskunnan arvomaailmaan eikä lapsiparka saa sitä itse valita, ynnä pakkosyöttämään hänet osaksi vanhempia ja perhettä ympäröivää yhteisöä, kuten sukua ja ystäväpiiriä, heidän keskinäistä kunnioitustaan yms. mitä ikinä aatemaailmaa siihen kuuluukaan. Lapsirukka ei saa itse valita taaskaan sitä ympäristöä, jossa hänet kasvatetaan ja indoktrinoidaan sen osaksi. Hänet on pakotettu olemaan osa sitä kasvupiiriä, jossa hän elää, eikä tuo pieni viaton herkkä ihminen saa itse päättää.

Vanhemmat siis tekevät väärin silloin, kun he liittävät lapsen uskontokuntaan, mutta oikein siinä tapauksessa, kun eivät tee sitä ja antavat lapsensa itse päättää. Luonnollisesti vanhempi on lapsensa huoltaja tämän täysi-ikäisyyteen asti ja siihen asti, lain perusteella, vanhempien suostumus on oltava. Eli lapsen liittäminen uskontokuntaan alaikäisen kohdalla kestää 18 vuoden ajan. Loogista on tällöin, että kun lapsi itse on oikeustoimikelpoinen, niin vanhemmat eivät suostu alaikäisen osallistumiseen rippikouluun tai liittymiseen kirkkoon. Se on oltava lapsen oma valinta ja päätös, eikä kiinni vanhempien suostumuksesta. Koska antaessaan luvan rippikouluun osallistumiseen, vanhemmat toimivat silloin väärin ja rikkovat lapsensa vapautta päättää itse omista asioistaan, ja myös lapsen vapautta olla uskomatta mihinkään. Koska muussa tapauksessa vanhemmat ovat niitä, jotka liittävät alaikäisen uskontokuntaan. Näin siis oman logiikkasi perusteella.

DeadManWalks kirjoitti:

Vanhemmat joka tapauksessa joutuvat aivopesemään lastaan yhteiskunnan arvomaailmaan eikä lapsiparka saa sitä itse valita, ynnä pakkosyöttämään hänet osaksi vanhempia ja perhettä ympäröivää yhteisöä, kuten sukua ja ystäväpiiriä, heidän keskinäistä kunnioitustaan yms. mitä ikinä aatemaailmaa siihen kuuluukaan. Lapsirukka ei saa itse valita taaskaan sitä ympäristöä, jossa hänet kasvatetaan ja indoktrinoidaan sen osaksi. Hänet on pakotettu olemaan osa sitä kasvupiiriä, jossa hän elää, eikä tuo pieni viaton herkkä ihminen saa itse päättää.

Vanhemmat siis tekevät väärin silloin, kun he liittävät lapsen uskontokuntaan, mutta oikein siinä tapauksessa, kun eivät tee sitä ja antavat lapsensa itse päättää. Luonnollisesti vanhempi on lapsensa huoltaja tämän täysi-ikäisyyteen asti ja siihen asti, lain perusteella, vanhempien suostumus on oltava. Eli lapsen liittäminen uskontokuntaan alaikäisen kohdalla kestää 18 vuoden ajan. Loogista on tällöin, että kun lapsi itse on oikeustoimikelpoinen, niin vanhemmat eivät suostu alaikäisen osallistumiseen rippikouluun tai liittymiseen kirkkoon. Se on oltava lapsen oma valinta ja päätös, eikä kiinni vanhempien suostumuksesta. Koska antaessaan luvan rippikouluun osallistumiseen, vanhemmat toimivat silloin väärin ja rikkovat lapsensa vapautta päättää itse omista asioistaan, ja myös lapsen vapautta olla uskomatta mihinkään. Koska muussa tapauksessa vanhemmat ovat niitä, jotka liittävät alaikäisen uskontokuntaan. Näin siis oman logiikkasi perusteella.

Lue lisää

<< Vanhemmat joka tapauksessa joutuvat aivopesemään lastaan yhteiskunnan arvomaailmaan eikä lapsiparka saa sitä itse valita, ynnä pakkosyöttämään hänet osaksi vanhempia ja perhettä ympäröivää yhteisöä, kuten sukua ja ystäväpiiriä, heidän keskinäistä kunnioitustaan yms. mitä ikinä aatemaailmaa siihen kuuluukaan. Lapsirukka ei saa itse valita taaskaan sitä ympäristöä, jossa hänet kasvatetaan ja indoktrinoidaan sen osaksi. Hänet on pakotettu olemaan osa sitä kasvupiiriä, jossa hän elää, eikä tuo pieni viaton herkkä ihminen saa itse päättää. >>

Juu, näinhän se on, että vanhemmat saavat kasvattaa jälkikasvuaan vaikka pesunkestävän kommunistin lähtökohdasta. Se pitää hyväksyä (vaikken sitäkään kovin rationaalisena pidä), mutta eivät he sentään saa liittää jälkikasvuaan kommunistiseen puolueeseen vaikka he kuinka uskoisivat, että se olisi pelkästään hyvästä tuolle lapselle. Juuri se neutralius on se kysymys: lapsen pitäisi itse saada päättää, haluaako hän liittyä - ja mihin haluaisi liittyä. Se ei saa olla vanhempien pakottama. Edelleen voit saarnata jeesuskristusperkelettäsi jälkikasvullesi, mutta jätä nyt hihhuli hyvä hänelle vapaus valita oma katsantokantansa.

<< Vanhemmat siis tekevät väärin silloin, kun he liittävät lapsen uskontokuntaan, mutta oikein siinä tapauksessa, kun eivät tee sitä ja antavat lapsensa itse päättää. >>

Jep.

<< Eli lapsen liittäminen uskontokuntaan alaikäisen kohdalla kestää 18 vuoden ajan. Loogista on tällöin, että kun lapsi itse on oikeustoimikelpoinen, niin vanhemmat eivät suostu alaikäisen osallistumiseen rippikouluun tai liittymiseen kirkkoon. Se on oltava lapsen oma valinta ja päätös, eikä kiinni vanhempien suostumuksesta. Koska antaessaan luvan rippikouluun osallistumiseen, vanhemmat toimivat silloin väärin ja rikkovat lapsensa vapautta päättää itse omista asioistaan, ja myös lapsen vapautta olla uskomatta mihinkään. Koska muussa tapauksessa vanhemmat ovat niitä, jotka liittävät alaikäisen uskontokuntaan. Näin siis oman logiikkasi perusteella. >>

Tulee mieleen sanonta "what the actual fuck I just read". Ymmärrän kyllä, että haluat herjata itseäsi älykkäämpiä (mitä tuolla ylempänä jo teit) kun alat tajuta olevasi heikoilla tässä keskustelussa, mutta teet nyt itsestäsi totaalisen pellen yrittämällä vääristellä minun väittävän, että vanhempien pitäisi nimenomaan estää lapsen liittyminen yhteisöön, johon hän haluaa liittyä. Ei vittu, miten vitun pihalla tuollainen hihhuli oikein voi olla, ei saatana. Ja sitten hihhuli ihmettelee huuli pyöreänä, kuola suusta valuen, miksi tuollaisia ihmisiä pidetään idiootteina.

Jep, avainsanat "vanhemmat eivät suostu" eli pakottavat lapsen olemaan liittymättä. Ja kun minä nimenomaan sanoin, että vanhempien pitäisi toimia juuri mahdollistaakseen lapsen tahdon toteutuminen maailmankatsomuksellisissa asioissa (eikä pakottaa omaa näkemystään).

Jep, tehdäänkö niin, että jatkossa et yritä tunkea sanoja minun suuhuni, vitun pelle. Ja tosiaan, nyt olen oikeutettu sanomaan Sinua pelleksi, koska teit noin selkeän tietoisen yrityksen valehdella minun sanomisistani - vai oletko eri mieltä ?

Hiljaista ?

Sitähän minäkin. Suoraselkäinen kristitty pyytäisi anteeksi tuollaista idiotismiaan.

No niin, onko tuohon jo pari kertaa esitettyyn kysymykseen nyt noin vaikea vastata:
Eikö vaan, että sama tilanne on tuossa yllä selitetyssä: jos lapsi haluaisi liittyä kirkkoon ja mennä rippikouluun, niin eikö olisi kohtalaisen väärin, että vanhemmat eivät suostuisi liittämään lasta kirkkoon ?

Hehhah kirjoitti:

<< Vanhemmat joka tapauksessa joutuvat aivopesemään lastaan yhteiskunnan arvomaailmaan eikä lapsiparka saa sitä itse valita, ynnä pakkosyöttämään hänet osaksi vanhempia ja perhettä ympäröivää yhteisöä, kuten sukua ja ystäväpiiriä, heidän keskinäistä kunnioitustaan yms. mitä ikinä aatemaailmaa siihen kuuluukaan. Lapsirukka ei saa itse valita taaskaan sitä ympäristöä, jossa hänet kasvatetaan ja indoktrinoidaan sen osaksi. Hänet on pakotettu olemaan osa sitä kasvupiiriä, jossa hän elää, eikä tuo pieni viaton herkkä ihminen saa itse päättää. >>

Juu, näinhän se on, että vanhemmat saavat kasvattaa jälkikasvuaan vaikka pesunkestävän kommunistin lähtökohdasta. Se pitää hyväksyä (vaikken sitäkään kovin rationaalisena pidä), mutta eivät he sentään saa liittää jälkikasvuaan kommunistiseen puolueeseen vaikka he kuinka uskoisivat, että se olisi pelkästään hyvästä tuolle lapselle. Juuri se neutralius on se kysymys: lapsen pitäisi itse saada päättää, haluaako hän liittyä - ja mihin haluaisi liittyä. Se ei saa olla vanhempien pakottama. Edelleen voit saarnata jeesuskristusperkelettäsi jälkikasvullesi, mutta jätä nyt hihhuli hyvä hänelle vapaus valita oma katsantokantansa.

<< Vanhemmat siis tekevät väärin silloin, kun he liittävät lapsen uskontokuntaan, mutta oikein siinä tapauksessa, kun eivät tee sitä ja antavat lapsensa itse päättää. >>

Jep.

<< Eli lapsen liittäminen uskontokuntaan alaikäisen kohdalla kestää 18 vuoden ajan. Loogista on tällöin, että kun lapsi itse on oikeustoimikelpoinen, niin vanhemmat eivät suostu alaikäisen osallistumiseen rippikouluun tai liittymiseen kirkkoon. Se on oltava lapsen oma valinta ja päätös, eikä kiinni vanhempien suostumuksesta. Koska antaessaan luvan rippikouluun osallistumiseen, vanhemmat toimivat silloin väärin ja rikkovat lapsensa vapautta päättää itse omista asioistaan, ja myös lapsen vapautta olla uskomatta mihinkään. Koska muussa tapauksessa vanhemmat ovat niitä, jotka liittävät alaikäisen uskontokuntaan. Näin siis oman logiikkasi perusteella. >>

Tulee mieleen sanonta "what the actual fuck I just read". Ymmärrän kyllä, että haluat herjata itseäsi älykkäämpiä (mitä tuolla ylempänä jo teit) kun alat tajuta olevasi heikoilla tässä keskustelussa, mutta teet nyt itsestäsi totaalisen pellen yrittämällä vääristellä minun väittävän, että vanhempien pitäisi nimenomaan estää lapsen liittyminen yhteisöön, johon hän haluaa liittyä. Ei vittu, miten vitun pihalla tuollainen hihhuli oikein voi olla, ei saatana. Ja sitten hihhuli ihmettelee huuli pyöreänä, kuola suusta valuen, miksi tuollaisia ihmisiä pidetään idiootteina.

Jep, avainsanat "vanhemmat eivät suostu" eli pakottavat lapsen olemaan liittymättä. Ja kun minä nimenomaan sanoin, että vanhempien pitäisi toimia juuri mahdollistaakseen lapsen tahdon toteutuminen maailmankatsomuksellisissa asioissa (eikä pakottaa omaa näkemystään).

Jep, tehdäänkö niin, että jatkossa et yritä tunkea sanoja minun suuhuni, vitun pelle. Ja tosiaan, nyt olen oikeutettu sanomaan Sinua pelleksi, koska teit noin selkeän tietoisen yrityksen valehdella minun sanomisistani - vai oletko eri mieltä ?

Hiljaista ?

Sitähän minäkin. Suoraselkäinen kristitty pyytäisi anteeksi tuollaista idiotismiaan.

No niin, onko tuohon jo pari kertaa esitettyyn kysymykseen nyt noin vaikea vastata:
Eikö vaan, että sama tilanne on tuossa yllä selitetyssä: jos lapsi haluaisi liittyä kirkkoon ja mennä rippikouluun, niin eikö olisi kohtalaisen väärin, että vanhemmat eivät suostuisi liittämään lasta kirkkoon ?

Lue lisää

Jeps, edellinen kommenttini oli tahallinen provokaatio. Näköjään onnistuin siinä ikävästi. Tosin erehdyt yhdessä asiassa: En laittanut asioita sinun suuhusi, vaan lause "Näin siis oman logiikkasi perusteella" tarkoittaa vain logiikkaa, ei sinun kantaasi.

Olet täsmälleen oikeassa, olen anteeksipyynnön velkaa ja sen teen. Provosointi lähti ihan siitä ärsytyksestä, että loukkasit töykeästi satojatuhansia suomalaisia kristittyjä perheitä aiemmin. Pyydän sinulta anteeksi kahta asiaa: 1) Provosointiani, ja 2) Epäonnistunutta lausevalintaa, joka johti väärään käsitykseen sinusta. En toista tätä enää.

Kyse on tuskin mistään idiotismista, vaan inhimillisestä pirullisuudesta.

Loppu on sitten sinun henkilökohtainen yksityisasiasi. Annatko anteeksi vai et, sinä teet siinä päätöksesi itse. "No my business", I say. I cannot do any more than what I just promised with this open provocation.

Sitten varsinainen asia. eli vastaus kysymykseesi.

En todellakaan allekirjoita vastakkainasettelua, jonka teet. Ensinnäkin valinnanvapaus kohdistuu tässä tilanteessa vain uskonnon valitsemiseen. Samalla linkität sen aatteelliseen toimintaan. Uskonnollisuus ei oikeastaan ole aate, esim. vaikkapa poliittinen aate, vaan katsomus, joka rakentaa vahvasti ihmisen identiteettiä, vaikuttaa hänen maailmankuvaansa ja moraaliinsa. Vakaumuksellinen kristitty voi olla aivan hyvin myös vakaumuksellinen kommunisti, jolloin uskonto ja poliittinen aate mahtuvat saman tyypin sisälle. Se klassinen natsikortti on vedettävä esille, mutta historiallinen fakta pelkästään esimerkkinä: Keskeiset natsirikolliset, jotka tuomittiin Nürnbergin ensimmäisessä oikeudenkäynnissä 1945-46, olivat pääasiassa taustaltaan joko katolisia tai luterilaisia, ja samalla myös pesunkestäviä natseja. Lisäksi Stalin itse saattoi kommarina olla piilouskovainen, sillä hänellä taisi olla oma ikoneilla koristettu kappelinsa ja oma ortodoksipappi... Tästä tuli kerran dokumentti televisiosta.

Lapsi ei saa valita paljoa yhtään mitään. Ei ole olemassa neutraalia kasvatusta mitenkään ja lapsi on aina vanhempiensa ajatusmaailman hapattama. Eli se, että valinnanvapaus koskisi vain maailmankatsomusta/vakaumusta, on todella rajallinen. Lapsiparkaan iskostetaan väkipakolla joko perheen ja lähipiirin ihmisten toimesta, tai viimeistään koulun taholta, paljon käyttäytymissääntöjä, moraalia, eettisiä periaatteita, maailmankuvaa yms. asioita, jotka liittyvät vakaumukseen. Lapsi ei valitse näitä.

Kodin kasvatuksen perusolettamus on yleensä ollut se, että vanhemmat tarjoavat lapsilleen hyvää ja sitä mikä on totta. Tämän kohdalla juuri uskonto on yksi sitä "mikä on hyvää ja totta". Vanhemmille uskonto on tosi, ja Jumala/jumalat (riippuen uskonnosta) on/ovat todellisia. Uskontokuntaan kuuluvat vanhemmat luonnollisesti tarjoavat silloin sen, mikä on totta, omille lapsilleen. Se, jolla on toinen vakaumus, hänen on minusta röyhkeätä ryhtyä syyllistämään omista lähtökohdistaan ja syyttämään vanhempia väärintekijöiksi.

Yhteenvetona: Se, että lapsi liitetään pienenä uskontokuntaan, ei ole minusta väärin, vaan osoitus siitä, että vanhemmat haluavat hyvää lapsilleen ja sitä, mikä on totta. Mutta siinä vaiheessa kun lapsi kasvaa sen ikäiseksi, että hän osoittaa jo riittävää kypsyyttä ja itsenäisyyttä, siinä vaiheessa minusta on väärin, että vanhempi kieltäisi hänen kiinnostuksensa uskontoon, rippikouluun tai liittymisen uskontokunnan jäseneksi. Jälkimmäisestä asiasta olen samaa mieltä kanssasi, ensimmäisestä en lainkaan. Ne eivät ole minusta tasaveroisesti vertailtavissa ja vertailu sisältää ennakko-olemattomuksen, josta olen eri mieltä.

Eikö tollanen uskova homo pidä päänsä sitä saa hakata ja potkii ja siittä huolimatta sen mieli ei muutu
Tollasta ATEISTI homoo ei tarvi kuin pari kertaa tuuppasta ja se on valmis pistään juutalaisia uuniin jos siltä sitä pyydetään?

Ei kirkon työntekijät tue seurakuntalaisia. Puhuvat pahaa, juoruavat.

<< Hengellisin yhteisön, joka voi tukea ihmistä hänen uskossaan. Sen hän menettää.
Mutta jos ei sitoudu yhteisön uskoon, ei ole syytäkään olla sen jäsen. >>

Näinhän se on: jos ei usko taivaallisiin taikajimeihin tai muutenkaan halua viettää aikaa joulupukkiuskoisten yhteisössä, niin mitäpä sitä maksamaankaan tuollaisella uskovaisten yhteisölle.

Kummallista tässä on vaan se, että tuosta yhteisöstä pitää erikseen erota vaikkei koskaan ole itse siihen liittynytkään. Ehdoton valtaosa maksajista ei ole alunperinkään millään muotoa ilmaissut haluavansa tuollaiseen yhteisöön.

Jopas vajakkia vihastuttaa, kun kirkossa on taas tämänkin vuoden jälkeen 50 000 jäsentä vähemmän.