Pitääkö paikaansa, että rottweiler olisi yhden miehen koira, vai onko poikkeuksia? Hoitokoirani, 1-vuotias rottwerilernarttu, pitää sekä omistajistaan, minusta ja vastaantulijoitakin haluaisi tervehtiä. Olen vain alkanut miettiä, kumpaako se pitää omistajinaan, sen oikeita omistajiaan vai minua? Olen hoitanut sitä luovutusikäisestä lähtien, aina kun se vain on ollut kotona (lähtee joskus Venäjälle). Selvästikin rakastaa minua (tarkoitukseni ei ole olla itsekäs), omistajatkin ovat sen jo sanoneet pari kertaa. Kaikki sujuu hyvin, ei ole tullut mitään ongelmia, vaikka rotikka on (sitä ennen hoidin ja ulkoilutin vähintään kaksi vuotta muita koiria). OSaa myös perustottelevaisuuden, ja minuakin tottelee aina. Muutaman kerran on käynyt myös siten, että omistaja/kaverini (omistajilla on myös westie) on ulkoiluttanut sitä, ja käskenyt sitä esim. tulemaan luokse. Mutta ei ole sitä totellut ja sitten kun minä kokeilin, tuli heti luokse. :O Onko se yhden miehen koira vai mitä? Kiinnostaisi tietää, tätä kun olen puoli vuotta miettinyt. =)
Onko rottis "yhden miehen koira"?
e_kisu
3741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..kaikkia ihmisiä.
Minä kuitenkin laumanjohtajana saan erityis palvontaa.
Rotikka ei ole kuitenkaan EHDOTTOMASTI yhden ihmisen koira.
Meillä on myöskin toista rotua olevia koiria ja ne eivät kunnioita muita kuin minua. ne ovat ehdottomasti yhden ihmisen koiria.
meidän rotikat ovat olleet nitä "monen ihmisen koiria" samoin sakut ovat olleet,kultsut ja tietysti huskyt... mutta dopperit ovat olleet meillä niitä ainuita jotka ovat olleet vain "yhden ihmisen koiria".
minun viimeinen rotikka tyttönen asui isäni luona 2vuotiaasta asti koska ite muutin suomeen. minä olin opettanut tytölle suurinpiirtein kaiken mitä se osasi, isäni sitten vain iän myötä tehosti koiran oppimia taitoja.
kerronpa pienen muiston, tyttöseni oli talon vahti, ja kytkettynä se tiesi tehtävänsä ja se oli haukkua pihalle erehtyneille...
ja muutenkin oli vieraille ihmisille epäluuloinen (koska se oli maatilalla yhden perheen koira,vieraita ei sallittu meillä ellei tullut meidän mukana) no kuitenkin olin ollut suomessa jo pari vuotta ennen kuin palasin takasin kotia, ja isäni varoitteli minua että tyttö ei ehkä muista ja että on agressiivisempi kuin mitä se oli kun lähdin (kun lähdin tyttöni ei haukkunut ihmisiä agressiivisesti vaan koska oli opetettu että haukkua pitää ja niin se teki töpöhäntä aina heiluen) no minäpä kävelin tyttöni luo jakutsuin sitä,ser upesi raivokkaasti haukkumaan,olin vielä kuitenkin n.50metrin päästä... no aloinpa lauleskeleen samaa tuutulaulua tytölleni mitä lauloin sille sillon sairastelevana ja alleluovutsikäisenä pentuna... Tyttöni heitti selälleen välittömästi ja alkoi ulista (aivan niin kuin pentuna) ja menin sitten rapsuttamaan tyttöni mahaa...
se oli viimenen kerta kun näin sen.. se kuoli syöpään viimevuonna, pariviikkoa ennen kuin kerkesin sen luokse..no olihan se taistellut urhean vuoden maksasyöpää vastaan...
asian vierestä,mutta kuitenkin...
Minulla on 4 vuotias rotikka, joka on ollut mulla pennusta asti. Koira oli pari vuotias kun muutimme mieheni kanssa yhteen. Siitä asti koira on totellut paremmin miestäni, mutta kysyy minulta luvan kaikkeen. Ja jos mieheni komentaa tai käskee koiraa tekemään jotain, koira katsoo minua "onks pakko" tyyliin. Eli pitää minua emäntänään ja johtajana mutta uskoo myös miestäni. Tässä tapauksessa siis kahden ihmisen koira, ja kun lapsemme tuosta vielä kasvaa, on kolmen ihmisen koira.