1-vuotiaan harratukset?

Hei!

Itselläni ei ole lapsia ja olen mies, mutta mielipiteeni on, että 1-vuotiaalle ei tarvitse väkisin keksiä harrastuksia. Sen ikäinen osaa nauttia elämästä leikkimällä ja olemalla vanhempiensa seurassa. No stress!

älä viitti!

Meillä reilu 1v. tyttö, joka kanssa opettelee kävelemään. Me harrastetaan seuraavaa: rakennellaan duploja, luetaan kirjoja, luetaan loruja, lauletaan, leikitään "piilosta", huudellaan talouspaperirullaan töttörööröö, keinutaan, kutitellaan toisiamme, "painitaan", käydään kävelylenkeillä,luetaan ja revitään sanomalehtiä,siinä sivussa syödään ja nukutaan. Levitetään lelut ympäri taloa ja välillä siivotaan. Ja koko rumba taas alusta. Ja kerran viikossa käydään MLL.n perhekahvilassa.

No jo on!

Me olemme neljän hengen perhe, lapset 4v ja 6v. Pyrimme pitämään heidät vielä suht' harrastusvapaana ainakin ennen koulun alkamista! Mielestäni lasten tulee saada elää lapsuutensa rauhassa ilman mitään turhia hössötyksiä ja vouhotuksia ympäriinsä. Ajattele kuinka levoton lapsestasi tulee jos jo vuoden ikäisenä meinaat häntä juoksuttaa ympäriinsä!

Kun meidän rakkauden hedelmät sitten oikean koulunsa aloittelevat, saavat itsekin osallistua päätökseen mitä alkavat harrastaa. Mikä tuntuu lapsenkin mielestä hyvältä ja kiinnostaa oikeasti.

Isäntä ja minä kyllä harrastellaan suhteellisen paljon liikunnan merkeissä.

Rauhoita tahtia äläkä vielä mieti harrastuksia.. Vietä kiireetöntä aikaa lapsesi kanssa kun siihen on vielä mahdollisuus!

Jatkakaa samaan tapaan eli harrastakaa muiden vauvaperheiden tapaamisia. Se riittää 1-vuotiaalle ja saattaa riittää äidillekin.

Etsin sinun tapaasi aikoinaan harrastusta vauvalleni, mutta kyllä kai kyse oli siitä, että hain tekemistä ja vaihtelua omaan arkeeni. En ollut mitenkään kyllästynyt kotona oloon, mutta saahan sitä ihminen nyt tehdä mielenvirkeydeksi enemmänkin kuin yhtä asiaa tai yhdessä paikassa.

Tavanomainen arki on 1-vuotiaallesi oikein hyvä harrastus. Retket ja äitilapsikerhot kuin myös vanhojen tuttujen tapaaminen ovat niinikään sosiaalisia harrastuksia. Mitään muuta ei ainakaan tarvita, ellei sitten muuten vain halua.

Seurakuntien avoimissa kerhoissa kävimme myös pitkäänkin. Muut yhteisöt näitä kerhoja eivät oikein järjestäkään, mutta hyviä olivat nuo päiväkerhot. Siellä tapasi muita äitejä ja muita vauvoja ja lisäksi sai laulaa ja leikkiä ja syödä eväitä. Niitä kerhopäiviä on vieläkin ikävä, mutta lapset ovat jo kasvaneet kouluikäisiksi. Oli mukavaa, kun oli yksi päivä viikossa ihan oikeata menoa kodin ulkopuolelle. Niinä kaikkina muina päivinä vain yksinkertaisesti nautin siitä, ettei tarvinnut lähteä minnekään.

Voisitte myös keksiä toisten äitien kanssa teemapäiviä ja tavata säännöllisestikin. Mikä estää harrastamasta ystäviä?

Tästä ei nyt ehkä apua ollut, mutta totuus lienee, ettei niitä harrastuksia nyt niin paljon 1-vuotiaille vielä ole. Eikä niitä ole juuri siksi, ettei niitä tarvitse olla.

Meillä 11 kuukautinen harrastaa päivittäin hiekkalaatikkoa (vaikka se onkin jo melko jäässä), keinumista ja luonnon tutkimista. Kun nyt tulisi lunta, niin pääsisi taas pulkkailemaan.

Sisällä taaseen "lueskelee" kuvakirjoja, kolisuttelee palikoita, huutaa purkkeihin ja harjoittelee seisomista ja pöydänreunojen taputtelua.

Itse en oikein sisällä jaksa leikkiä, mutta ulkona on kiva puuhastella. Sisäleikit jäävät lähinnä palikkatornien rakentelun ja kirjaluvun tasolle. Ja kaipaa se lapsi omaakin aikaa, että saa rauhassa tehdä asioita joista on kiinnostunut.

Tunnin aktiivisen ulkoilun jälkeen ruokakin maistuu paremmin ja uni tulee helpommin. Nyt kun saisi vielä naapurien taaperot ulos päivällä, niin olisi paljon hauskempaa. Jostain syystä niiden äidit ovat vain niin mukavuudenhaluisia(?), että eivät päivällä pistä nenäänsä ulos ovesta.

Siellä saa lapsi kts ja touhuta ympärilleen. Ja muitten vanhempien kanssa on kiva siinä samalla jutella ja vaihtaa kuulumisia.

Itselläni on jo 8 ja 10 v. lapset, mutta lähimuistissa on vielä 1-vuotiaan kanssa eläminen. Lapsi ei tuossa iässä harrastuksia tarvitse, kuten jo monessa viestissä on tullut esille.Äiti kaipaa usein seuraa itselleen, itse ainakin kaipasin.Kuitenkin "tavallinen" koti-elämä riittää noin pienelle lapselle.Itse kävin lasteni puistossa, seurakunnan äiti-lapsi kerhossa, äiti-lapsi jumpassa ja ulkoilimme naapurien äitien ja lasten kanssa.
LApsesi ennättää vielä harrastaa. Nauti kiireettömästä yhdessäolosta lapsesi kanssa!

ja kannattaa suhtautua tosissaan lajiin heti alusta alkaen !

Ymmärränkö nyt oikein : että yksivuotiaan kohdalla puhutaan HARRASTUKSISTA ?
Voi hyvä luoja .....