hej...

Joo saman oon huomannu. Itelleni kävi aina just niin. Kannattaa miettiä asiaa ja yrittää etsiä syitä, mistä se johtuu. Ite pääsin siitä yli vaan ajan kanssa ja miettien mistä se vois johtuu. Luultavasti syy on siinä et on helppo ihastuu sellaseen joka ei ees viel tiiä et oot ihastunu siihen. Siinä on se uutuuden viehätys, mut sit ku se poika huomaa sut ja alkaa kiinnostuu niin sit on tavallaan saavuttanu jotain. Niinhän sitä sanotaan et kannattaa olla hiukan "vaikeasti tavoiteltava". Silloin kiinnostus pysyy yllä. Harva kuitenkaan osaa tätä temppua ja se pätee ehkä jo aluillaan olevassa suhteessa.
Sit tietty voi olla niin et ku tutustuu poikaan niin hän ei sit ookkaan sellanen mitä kuvitteli.

Kai siinä on se, että ihminen kyllä voi ihastua, mutta ei silti halua mitään sen suurempaa ihastuksen kohteen kanssa? Kyllähän avo/avioliitossa elävätkin voivat ihastua johonkuhun toiseen, mutta eivät silti voisi ikinä kuvitellakaan luopua siitä toisesta tämän ihastuksen vuoksi :)

Mulla sama juttu. Jos kiinnostun jostain, niin oon alus ihan taivaissa mut se on pelkkää hetken huumaa joka menee ohi ku alkaa tulla liikaa vastakaikuu. Mä haluun sellasen, kenes on mulle haastetta -eli ei itsestäänselvyyksiä.
Ja vinkiks voi vaan antaa, et ehkä ei kannata mennä yhteen niin nopeesti. Kannattaa rauhassa tutustua kunnes on varma, ettei kyllästy toiseen. Koska kyllä kannattaa toisenkin tunteita ajatella...Ei se tunnu kivalta jos joku jättää heti kun aletaan seurustelemaan. =)

..ensin tutustua tähän henkilöön ENNEN kun alkaa ns. seurustelemaan? Ei ihme jos kiinnostus lopahtaa kun huomaa, ettei se olekaan sitä mitä toivoi.

Ensin tutustutaan, sitten ihastutaan (jos ihastutaan). Sillo se kestää pitempään...