Tavallinen tarina, sataan kertaan kuultu.
Harrastuksen parissa ystävystyin mieheen, ja miksipä en olisi ystävystynyt. Aviomiehelläni ja minulla on molemmilla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä jotka myös toinen tuntee.
Tämä ystävyys vain syveni ihastumiseksi ja on saanut elämäni sekaisin. En halunnut ihastua, eikä se toinenkaan - hän pitää miestäni hyvänä tyyppinä ja varattuun sekaantuminen on viimeinen asia mitä tämä mies tahtoisi.
Päätimme ihastukseni kanssa ettemme enää tapaa, ajattelin että tämän ihmisen postaminen elämästäni onnistuu pienellä yrittämisellä. Nyt on kulunut puoli vuotta siitä kun aloitin yrityksen, ja mikään ei ole muuttunut. Näemme silloin tällöin harrastuksen parissa tämän ihastukseni kanssa, mutta emme sen kummemmin juttele. Ikävä on valtava.
Mieheni epäilee että minulla on jotakin meneillään, mutta ei oikein tiedä mitä epäilisi.
Oma mies on rakastava, kultainen ihminen ja mielettömän tärkeä ystävä minulle. En tahdo loukata häntä kertomalla että tunteeni toista miestä kohtaan ovat näin voimakkaat, ja tunnen hirveää syyllisyyttä siitä että en kerro.
Olen miettinyt tekeväni niin että kerron miehelleni miltä minusta tuntuu ja pakkaan sitten kai tavarani ja lähden - enpä usko että hän haluaa olla "kolmas pyörä" omassa suhteessaan.
Tai sitten olen vain hiljaa ja odotan että tämä tunne menee ohi. Ja mitä jos se ei menekään? Annan mieheni elää harhaluulossa että hänellä on hyvä ja rakastava vaimo kun samalla haluan kuollakseni tuota toista.
Tämän toisen kanssa minulla oli syvä ystävyys, mistään hetken pinnallisesta huumasta ei ole kyse. Kamalaa sanoa, mutta hän on älykkäämpi kuin oma mieheni ja enemmän minun kaltaiseni. Tämäkin ajatus saa minut tuntemaan oloni todella pahaksi.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Pääsittekö yli edes jotenkin siitä tunteesta?
En usko että olisin tämän toisenkaan kanssa suhteessa jos päättäisin kertoa miehelleni miten asiat ovat, olisin varmasti niin rikki avioliittoni pilaamisesta että olisin aivan yksin hyvän aikaa.
Oloni on niin kammottava että jotakin on pakko tehdä pian. Yksinoloa en halua, mutta eipä näytä olevan paljon vaihtoehtoja...
entä jos se ei mene ohi?
16
3043
Vastaukset
- ajatteleva
älä missään nimessä ajattele tuollaisia! jos haluat lähteä kerro se miehellesi heti! tai muuten vain pahennat asioita. sinulla on suuri rakkaus mieheesi, joten yrittäkää pitää se koossa1 KUMMATKIN TEISTÄ RAKASTAVAT ,KUN VAAN PUHUTTE ASIOISTA!
- Pertsa_
Silloin kun suhteessa on kaikki hyvin ja molemmat haluavat todella toisensa, ei siihen väliin voi päästä ketään. Mutta jos näin ei ole asia, jompikumpi tai kummatkin osapuolet tiedostetusti tai tiedostamattaan voivat antaa mahdollisuuden ulkopuoliselle suhteelle. Voisiko olla, että halusit tuon toisen miehen ihan oikeasti jo alusta alkaen? Siitäkin huolimatta, että tapasit hänet sattumalta harrastuksesi parista.
On myönnettävä omat tunteensa itselleen, sillä ilman niitä ei voi elää. Ei mitenkään, vaikka niiden takia loukkaisikin toista osapuolta. Jos omasta elämästä tulee elämätön elämä, on tulevaisuus todella synkeä. Entisen avovaimoni isä eli kulissiavioliitossa syyllisyydentuntojen takia, mutta lopulta mielenterveys petti ja hän vaipui syvään masennustilaan sekä elämänhaluttomuuteen 40 avioliittovuoden jälkeen. Hän nimittäin olisi halunnut jo suhteen alkuvaiheissa mennä naimisiin erään toisen naisen kanssa, mutta ei voinut/pystynyt siihen.
Itse jätin exäni viisi vuotta sitten vastaavien syiden takia. Nyt sekä minulla että myös entisellä avovaimollani on kummallakin toimiva suhde, me molemmat saimme sellaisen puolison, kuin halusimmekin. Olemme hyviä ystäviä edelleen, kumpienkin elämä kääntyi hyväksi. Eron kautta, mikä oli vaikeaa. Mutta vähän ajan päästä kaikki oli hyvin, kummallakin. Ajattele myös, että miehesi joutuu nyt odottamaan turhaan sinua, joka et ole sitoutunut häneen. Nykyisellä tavalla tuhlaatte kummatkin omaa elämäänne.- xxxxxxxvvv
Ai että jokaisen pitäisi tässä heti lähteä litomaan uuden perään kun vaan ihastuu. Loputon suo jos sille tielle lähtee ja kun tulee ikää lisää niin siinähän ihmettelet viiskybäsenä kun edelleen juokset vieraan hameen/miehen perässä....
Tuttuja tilanteita, en mä sillä, mutta en itse näkisi asiaa noin että tästä lähtisin heti jonkun vieraan naikkosen perään! Arki se kun tulee sielläkin vastaan. - Pertsa_
xxxxxxxvvv kirjoitti:
Ai että jokaisen pitäisi tässä heti lähteä litomaan uuden perään kun vaan ihastuu. Loputon suo jos sille tielle lähtee ja kun tulee ikää lisää niin siinähän ihmettelet viiskybäsenä kun edelleen juokset vieraan hameen/miehen perässä....
Tuttuja tilanteita, en mä sillä, mutta en itse näkisi asiaa noin että tästä lähtisin heti jonkun vieraan naikkosen perään! Arki se kun tulee sielläkin vastaan.>Ai että jokaisen pitäisi tässä heti lähteä litomaan uuden perään kun vaan ihastuu.>
Sanoinko minä muka todella noin? Mielestäni kerroin aivan toisenlaisen tarinan, jossa ero oli perusteltua ja lopputulos hyvä kaikkien kannalta. Jospa lukisit alkuperäisen kirjoitukseni uudestaan, ajatuksella ja ajan kanssa.
Erosin entisestä avovaimostani, koska meillä oli ristiriitoja joita ei voinut ratkaista. Vai kertoisitko sinä, miten ratkaistaan esim. seuraavat ongelmat:
- Asuimme Helsingissä kaupunkiympäristössä. Exäni kertoi yllättäen, että hän ei koskaan tule olemaan onnellinen kaupungissa, vaan haluaa asumaan muualle Suomeen pienelle paikkakunnalle. Itse taas syntyperäisenä kaupunkilaisena ahdistun pelkästä ajatuksesta asua jossakin muualla kuin Helsingissä. Minun mielenterveyteni järkkyy, jos joudun jonnekin pikkupaikkakunnalle, exälläni taas oli mielenterveysongelmia, jotka johtuivat siitä että hän oli kuin luotu asumaan luonnon lähelle pikkukaupunkiin. Mitä siis mielestäsi tässä olisi pitänyt tehdä? Jatkaa neuvosi mukaan yhdessä, kun uuden kanssa tulee "se arki kuitenkin vastaan".
- Exäni oli luontoihminen, minä taas kaupunki- ja kulttuuri-ihminen. Kärsimme molemmat siitä, että meillä ei oikeasti ollut juurikaan mitään yhteistä. Yhdessä emme käyneet juuri missään, eikä ollut yhteisiä puheenaiheita. Nyt meillä on kummallakin uudet puolisot: hän asuu maalla luotoihmisen kanssa ja on todella onnellinen. Minäkin asun yhdessä taidetta ja kulttuuria harrastavan puolisoni kanssa, joka haluaa kaupunkiasumista niinkuin minäkin eikä yhteisistä asioista ole enää kenelläkään nyt puutetta. Exäni on nyt onnellinen. Minä myös. Olemme myös onnellisia, sillä meistä neljästä on tullut hyviä ystäviä kaiken tämän jälkeen.
Sitäpaitsi eromme jälkeen kului kummallakin viisi vuotta, ennenkuin kumpikaan aloitti uuden suhteen. Joten mistään pikaisesta uudesta ihastumisesta ei todellakaan tässä ollut kyse. Arki se tuli meillä molemmilla uusissa suhteissa tietenkin vastaan, mutta nykyiset arjen pienet ristiriidat eivät suhdetta kaada, kun suuret perusasiat ovat kunnossa.
Eräs ystävämme erosi myös äskettäin, koska liian suuri ristiriita suhteessa oli mahdoton ratkaista. Nainen halusi lapsen, mies ei sellaista missään tapauksessa halunnut. Mitä tässä siis olisi pitänyt tehdä? Jatkaa suhdetta, vaikka kumpikaan ei siinä voisi tulla onnelliseksi? He erosivat, ja nyt hekin ovat kaksi onnellista ihmistä. Ystävämme sai lapsia rakastavan ja haluavan miehen ja mikä tärkeintä, synnytti juuri esikoisensa. Hän on nyt niin onnellinen, ettei sanat riitä sitä kuvaamaan. Mies sai myös haluamansa elämän, sillä hän halusi elämältään muita asioita kuin lapsia. Myös hän on nyt onnellinen. Yhdessäkö heidän sinun mielestäsi olisi pitänyt vain olla, vaikka elämä oli lipumassa molemmiltä ohi suhteen takia?
Oletko edelleen todella sitä mieltä, että eroaminen todellakin on aina huono päätös?
- 1000 und 1
Vertailisitko tässä edut ja haitat molemmis äijis, kiitos.Päästä ulos..Let it FLOW!
- kovinkaan
voimakkaat tunteet sinulla tuo puolisoasi kohtaan kun voit tuosta vain ihastua toiseen. Jotain mätää on teidän suhteessa, sillä jos toisesta välittää todella (rakastaa) niin ei siihen kolmatta osapuolta mahdu väliin. Ehdotan eroa tiedän molempien parhaaksi, sillä tässähän kuluu miehesikin aika ihan hukkaan, ja saat uskoa että miehesi kyllä vaistoaa että jotain on tekeille.
- Trust me
Jos sulla on kohtuu fiksu mies niin puhumalla avoimesti saat sen ns. "puolellesi", yhteiseen taisteluun avioliittonne puolesta. Semmosen läpikäyminen ja sitä kautta syntyvä liiton vahvistuminen on kuule vähän jotain arvokkaampaa kuin hetken liihottelut...
- Mindi
Jos toinen kumppaneista on ihastunut toiseen, niin se on kyllä hänen taistelunsa avioliiton puolesta. Juuri sitä paljon puhuttua vastuunkantamista. Mikäli ihastumaton puoliso vedetään asiaan mukaan, syntyy sellainen soppa, johon tulee vähän liikaa mausteita.
- näin...
Kun olet sitoutunut henkisesti ja fyysisesti parisuhteeseesi et anna itsesi edes ihastua muihin ihmisiin.
Sillä kunnioitat puoliosoasi ja haluat ettei hän joudu millään tavoin kärsimään.
Suosittelen sinulle nyt hieman aikalisää. Mieti nyt ihan ajatuksen kanssa että mitä tahdot.
Tehtyjä asioita ei saa tekemättömäksi, mutta jostain ongelmasta käyttäytymisesi kielii...- ...
"Kun olet sitoutunut henkisesti ja fyysisesti parisuhteeseesi et anna itsesi edes ihastua muihin ihmisiin."
=Esim. "Jos päätät olla loukkaantumatta jostain, mitä joku sinulle sanoo, niin ethän sä silloin loukkannukaan..."?!?!
Haloo! Ei tunteilleen mitään voi! Ei kukaan halua parisuhteessa toiseen, ulkopuoliseen ihmiseen ihastua! Itsellä sama tilanne, jo toista vuotta. Ja tää ei vain mene pois.
Itselleni olen yrittänyt takoa, miten ihastuminen ja rakastuminen on niin tyystin kaksi eri asiaa, mut ei tahdo mennä perille. Varsinkin kun tämä on kestänyt jo niin kauan. Ja kun ei edes ole rehellisesti sanottuna mitään ongelmaa nykyisessä suhteessani. Kamalaa riutumista...niin, ja mieheni on kyllä perilllä ihastumisestani, ei vain siitä, miten voimakas se on nykyään(kin). - puhuinpahan
... kirjoitti:
"Kun olet sitoutunut henkisesti ja fyysisesti parisuhteeseesi et anna itsesi edes ihastua muihin ihmisiin."
=Esim. "Jos päätät olla loukkaantumatta jostain, mitä joku sinulle sanoo, niin ethän sä silloin loukkannukaan..."?!?!
Haloo! Ei tunteilleen mitään voi! Ei kukaan halua parisuhteessa toiseen, ulkopuoliseen ihmiseen ihastua! Itsellä sama tilanne, jo toista vuotta. Ja tää ei vain mene pois.
Itselleni olen yrittänyt takoa, miten ihastuminen ja rakastuminen on niin tyystin kaksi eri asiaa, mut ei tahdo mennä perille. Varsinkin kun tämä on kestänyt jo niin kauan. Ja kun ei edes ole rehellisesti sanottuna mitään ongelmaa nykyisessä suhteessani. Kamalaa riutumista...niin, ja mieheni on kyllä perilllä ihastumisestani, ei vain siitä, miten voimakas se on nykyään(kin).vain omasta puolestani. Kun on tuota liittoakin jo takana yli 15v niin onhan siinä tullut nähtyä "herkullisempia" miehiä kuin oma mieheni. Ja näin voin sanoa että itsestä se lähtee kehen ihastuu ihan niinkuin sinäkin voit omasta puolestasi sanoa että ihastut kehen vain.
- niisku_
puhuinpahan kirjoitti:
vain omasta puolestani. Kun on tuota liittoakin jo takana yli 15v niin onhan siinä tullut nähtyä "herkullisempia" miehiä kuin oma mieheni. Ja näin voin sanoa että itsestä se lähtee kehen ihastuu ihan niinkuin sinäkin voit omasta puolestasi sanoa että ihastut kehen vain.
Kiitos kommenteista.
Olen miettinyt kaikkia asioita joita tuotiin esille. Olen syyttänyt itseäni, miettinyt kuinka olisin voinut estää ihastumisen.
Toisaalta, onko oma suhde enää ok jos ihastun toiseen, pitäisikö ymmärtää lähteä jos oma ei olekaan se tärkein?
Voisimme mieheni kanssa päästä tästä yhdessä yli, mutta en tiedä uskonko edes siihen enää.
Eniten epäilyttää se että näen toisen miehen joissain asioissa "parempana" kuin omani; tämä ei ehkä kerro niinkään miesten eroista kuin siitä mitä itse tunnen. Tai paremminkin siitä mitä en tunne...
Oma mies on hyvä ystävä ja arjen jakaja, toisaalta odottaa enemmän läheisyyttä ja aikaani kuin olen valmis antamaan (näin on ollut aina).
Toisen miehen kanssa olemme kiinnostuneita samoista asioista, työskentelemme samalla alalla ja koulutustaustamme on yhtenäinen.
Ehkä asia onkin niin että en edes halua myöntää että en ole tässä suhteessa onnellinen ja että todellisuudessa kaipaan suhdetta jollaisen tämä toinen pystyisi tarjoamaan? En haluaisi erota, koska avioliitto on minulle iso asia; tuntuisi liian helposti luovuttamiselta jos lähtisin.
Miehelläni tulisi olla tilaisuus valita ja tulee olemaankin. Aion kertoa hänelle että olen ihastunut toiseen, kunhan olen miettinyt vielä hetken. En kuitenkaan VOI kertoa miten totaalisen ihastunut olen tähän ystävääni, koska se olisi niin loukkaavaa. (Voisi myös miettiä onko kyse ihastumisesta vai rakastumisesta...)
Ihastukseni kohde ei tiedä mitä olen tekemässä, ja tiettävästi hän on jatkanut elämäänsä ja deittailua niinkuin nyt sinkut yleensä tekevät. En tiedä tulisko minusta mitään tämän toisen kanssa kuitenkaan, eikä se ole edes päällimmäinen kysymys. Vuosien suhteen mahdollinen kariutuminen tunteiden loppumiseen on niin rankka asia että ihastus tuntuu hyvin vähäpätöiseltä siihen verrattuna.
Sekavaa, ehkä tästä ei kukaan muu ymmärräkään mitään kuin minä... - arttu
niisku_ kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Olen miettinyt kaikkia asioita joita tuotiin esille. Olen syyttänyt itseäni, miettinyt kuinka olisin voinut estää ihastumisen.
Toisaalta, onko oma suhde enää ok jos ihastun toiseen, pitäisikö ymmärtää lähteä jos oma ei olekaan se tärkein?
Voisimme mieheni kanssa päästä tästä yhdessä yli, mutta en tiedä uskonko edes siihen enää.
Eniten epäilyttää se että näen toisen miehen joissain asioissa "parempana" kuin omani; tämä ei ehkä kerro niinkään miesten eroista kuin siitä mitä itse tunnen. Tai paremminkin siitä mitä en tunne...
Oma mies on hyvä ystävä ja arjen jakaja, toisaalta odottaa enemmän läheisyyttä ja aikaani kuin olen valmis antamaan (näin on ollut aina).
Toisen miehen kanssa olemme kiinnostuneita samoista asioista, työskentelemme samalla alalla ja koulutustaustamme on yhtenäinen.
Ehkä asia onkin niin että en edes halua myöntää että en ole tässä suhteessa onnellinen ja että todellisuudessa kaipaan suhdetta jollaisen tämä toinen pystyisi tarjoamaan? En haluaisi erota, koska avioliitto on minulle iso asia; tuntuisi liian helposti luovuttamiselta jos lähtisin.
Miehelläni tulisi olla tilaisuus valita ja tulee olemaankin. Aion kertoa hänelle että olen ihastunut toiseen, kunhan olen miettinyt vielä hetken. En kuitenkaan VOI kertoa miten totaalisen ihastunut olen tähän ystävääni, koska se olisi niin loukkaavaa. (Voisi myös miettiä onko kyse ihastumisesta vai rakastumisesta...)
Ihastukseni kohde ei tiedä mitä olen tekemässä, ja tiettävästi hän on jatkanut elämäänsä ja deittailua niinkuin nyt sinkut yleensä tekevät. En tiedä tulisko minusta mitään tämän toisen kanssa kuitenkaan, eikä se ole edes päällimmäinen kysymys. Vuosien suhteen mahdollinen kariutuminen tunteiden loppumiseen on niin rankka asia että ihastus tuntuu hyvin vähäpätöiseltä siihen verrattuna.
Sekavaa, ehkä tästä ei kukaan muu ymmärräkään mitään kuin minä...Jos on sekavaa niin anna ajan kulua että selkeytyy. En tiedä minkä ikäinen olet mutta voin kertoa että parisuhteessa elämisessä ja ihastumisessa on selkeä ero.
Jos suhde on ihastumisen varassa niin tuskin on kovin pitkäikäinen suhde...
toivotan hyviä valintoja niin sinulle kuin kumppanillesikin.
p.s onnettomana parisuhteessa kertoo enemmän sinusta kuin kumppanistasi - normaalia
niisku_ kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Olen miettinyt kaikkia asioita joita tuotiin esille. Olen syyttänyt itseäni, miettinyt kuinka olisin voinut estää ihastumisen.
Toisaalta, onko oma suhde enää ok jos ihastun toiseen, pitäisikö ymmärtää lähteä jos oma ei olekaan se tärkein?
Voisimme mieheni kanssa päästä tästä yhdessä yli, mutta en tiedä uskonko edes siihen enää.
Eniten epäilyttää se että näen toisen miehen joissain asioissa "parempana" kuin omani; tämä ei ehkä kerro niinkään miesten eroista kuin siitä mitä itse tunnen. Tai paremminkin siitä mitä en tunne...
Oma mies on hyvä ystävä ja arjen jakaja, toisaalta odottaa enemmän läheisyyttä ja aikaani kuin olen valmis antamaan (näin on ollut aina).
Toisen miehen kanssa olemme kiinnostuneita samoista asioista, työskentelemme samalla alalla ja koulutustaustamme on yhtenäinen.
Ehkä asia onkin niin että en edes halua myöntää että en ole tässä suhteessa onnellinen ja että todellisuudessa kaipaan suhdetta jollaisen tämä toinen pystyisi tarjoamaan? En haluaisi erota, koska avioliitto on minulle iso asia; tuntuisi liian helposti luovuttamiselta jos lähtisin.
Miehelläni tulisi olla tilaisuus valita ja tulee olemaankin. Aion kertoa hänelle että olen ihastunut toiseen, kunhan olen miettinyt vielä hetken. En kuitenkaan VOI kertoa miten totaalisen ihastunut olen tähän ystävääni, koska se olisi niin loukkaavaa. (Voisi myös miettiä onko kyse ihastumisesta vai rakastumisesta...)
Ihastukseni kohde ei tiedä mitä olen tekemässä, ja tiettävästi hän on jatkanut elämäänsä ja deittailua niinkuin nyt sinkut yleensä tekevät. En tiedä tulisko minusta mitään tämän toisen kanssa kuitenkaan, eikä se ole edes päällimmäinen kysymys. Vuosien suhteen mahdollinen kariutuminen tunteiden loppumiseen on niin rankka asia että ihastus tuntuu hyvin vähäpätöiseltä siihen verrattuna.
Sekavaa, ehkä tästä ei kukaan muu ymmärräkään mitään kuin minä...nimittäin se, että toisella on enemmän tarpeita ajan tai läheisyyden suhteen. Se vain nyt on niin, että kenenkään kanssa ei tarpeet mene 100% yksiin. Ja jos menisi, ei sekään tekisi onnelliseksi. Oletkohan miettinyt muita syitä kriisillesi? Esim. kolmen- tai neljänkympin kriisi tai jotkut muut selvittämättömät asiat elämässäsi tai yleinen tyytymättömyys? Eihän kukaan ihminen voi tarpeitasi täyttää aina ja ei mikään suhde ole aina tunteita, se on myös tahtomista. Tämä on nyt se vastamäki, jonka lupasit aikoinaan "tahtoa"..Sitä paitsi ei niitä hyviä miehiä joka oksalla kasva, varsinkaan sellaista joka sinut hyväksyy kuten nykyisesi. Teillä on varmasti mukavia muistoja menneiltä ajoilta, olisi sääli jos ne heittäisi hukkaan..Ehkä jos piristäisitte suhdettanne jollain uusilla asioilla tai tutustumalla uudella tavalla toisiinne? Kirjastosta löytyy kaikenlaisia parisuhdekirjoja, joista voi saada vinkkiä siihen, miten toimia.
Mitä tulee toisen miehen samanlaisuuteen, niin sekin voi pidemmän päälle olla vähän hankalaa. Esimerkiksi sama työelämätausta voi aiheuttaa kilpailua tai muita ongelmia, joita ei ihastuneena osaa ajatella (kummallakin paineita töissä samaan aikaan eikä jaksa tukea toista). Ja entäs se, että hän varmasti on nyt deittaillessaan harrastanut seksiä muiden kanssa eikä ole välttämättä ollenkaan toivottoman rakastunut sinuun tai kaipaa sinua kuten ehkä kuvittelet salaa mielessäsi..Kuten itsekin sanoit, niin et välttämättä usko tuon ihastumisen kuitenkaan kantavan pidempään suhteeseen. Näin hyvin saattaakin olla, koska usein menee vähintään vuosi eron jälkeen haavoja nuollessa ja ihastus vain lykkää tunteiden todellista käsittelyä. Samoin kuin ne mielikuvat, jotka olet ajan saatossa tästä miehestä päähäsi kehittänyt..
Toivottavasti saat selvitettyä pääsi ja mahdollisimman vähin pysyvin vaurioin..
- Mindi
Koeta vain saada itsesi kuriin ja järjestykseen. Vaikka ikävä on valtava pitkän aikaa, unettomia öitä yms. niin joskus alkaa silti loppu häämöttää. Itselläni kesti yli kaksi vuotta...
- biologiaa
eikös sitä niin sanota, että ihastuminen ja rakastuminen kestää yleensä noin pari vuotta..Eli ne voimakkaammat tunteet. Toki senkin jälkeen on tunteita ja tuntemuksia, mutta siinä mielessä keskustelun aloittajan puoli vuotta on vielä suht lyhyt aika. Eli on normaalia, että voimakkaasta ihastumisesta/rakastumisesta toipumiseen menee aikaa. Varsinkin jos mielessään ruokkii ajatusta, että toinen on fiksumpi ja parempi. Kun eihän sitä loppujen lopuksi tiedä, olisiko arki hänen kanssaan sen parempaa. Ainakaan ei samoja muistoja voisi tulla, mitä nykyisen kanssa vietetyistä vuosista..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti40330728Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi
Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J4764141Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?972714Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1321879Teille, Venäjällä pelottelijat
Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?5901654- 861584
Kakista se ulos nainen vihdoin viimein
Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.751561Ujostuttaa eräs aikuinen mies...
Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit591488Jos me käytäs nainen
Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?721238