Hämminkiä

Alpo Ahola

Missä asemassa Pyhän Kolminaisuuden Veljesyhteisö on Ortodoksisessa kirkossa?

53

11562

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vain omasta

      puolestani, mutta minulle ainakin se on jäänyt hyvin etäiseksi, eikä sen olemassaoloa ole aina edes muistanut.

      Mutta lienee porukkaa, joka siellä on käynyt, visiitillä ja talkoolaisena.

      Mutta olisi kiva tietää tarkemmin mitä tarkoitat "missä asemassa"?

      • hemminki

        tulipa tässä mieleen, että jos tuollainen surullinen skandaali olisi tapahtunut lut. tai katolisessa kirkossa, täällä suomessa, niin voi sitä vahingoniloisen tuomitsemisen yms. määrää, mistä tämäkin palsta KAI pullistelisi..


      • Alpo Ahola

        Lähinnä tulee kysymykseen kuka on asettanut munkit tehtäviinsä ja kuinka luostari kuuluu osana Ortodoksista kirkkoa? Vai onko toiminta Ortodoksisen kirkon liepeillä tapahtuvaa toimintaa?

        Rehellisyyden nimessä sanon, että minä kuulun luterilaiseen kirkkoon ja toimin sen yhteydessä toimivassa järjestössä maallikkosaarnaajana ja toimin joskus avustajana myös jumalanpalveluksissa.


      • Alpo Ahola
        hemminki kirjoitti:

        tulipa tässä mieleen, että jos tuollainen surullinen skandaali olisi tapahtunut lut. tai katolisessa kirkossa, täällä suomessa, niin voi sitä vahingoniloisen tuomitsemisen yms. määrää, mistä tämäkin palsta KAI pullistelisi..

        Kun kysyin asiaa, niin en missään tapauksessa ole vahingoniloinen, vaan surullinen.

        Esiinnyn omalla nimelläni rehellisyyden ja avoimmuuden nimissä ja en tahdo tehdä mitään sellaista sanan ja pilkan nälvitää, jota helposti tehdään. Irtisanoudun sellaisesta asian käsittekystä. Minua on siis aloituseni mukaisesti askarruttanut kyseisen yhteisön asema Ortodoksiseen kirkkoon.


      • Johannes
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Lähinnä tulee kysymykseen kuka on asettanut munkit tehtäviinsä ja kuinka luostari kuuluu osana Ortodoksista kirkkoa? Vai onko toiminta Ortodoksisen kirkon liepeillä tapahtuvaa toimintaa?

        Rehellisyyden nimessä sanon, että minä kuulun luterilaiseen kirkkoon ja toimin sen yhteydessä toimivassa järjestössä maallikkosaarnaajana ja toimin joskus avustajana myös jumalanpalveluksissa.

        Kuten jo toisaalla ehdin vastata, mainitulla yhteisöllä ei ole virallisen luostariseurakunnan statusta. Kukaan sen veljesyhteisön jäsenistä ei ole pappi. Yhteisö on omalla paikkakunnallaan toiminut matkailuyrityksen tavoin ja toiminut epävirallisena luostarintapaisena yhteisönä. Toisin sanoen: toiminta on ortodoksisen kirkon liepeillä tapahtuvaa toimintaa, jota on usein luonnehdittu luonteeltaan myös ekumeeniseksi.

        En ole koskaan käynyt mainitussa yhteisössä, mutta olen tavannut kaksi sen jäsentä. Minun tietojeni mukaan kaksi jäsenistä, toinen yhteisön perustaja, on saanut munkkivihkimyksen, vihkijänä kummassakin tapauksessa piispa. Tässä tapauksessa vihkimykseen ei ole liittynyt erityistä tehtävään asettamista, sillä tehtävät ovat määräytyneet yhteisön toiminnan perusteella ja yhteisöstä itsestään käsin.


      • ei aseteta
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Lähinnä tulee kysymykseen kuka on asettanut munkit tehtäviinsä ja kuinka luostari kuuluu osana Ortodoksista kirkkoa? Vai onko toiminta Ortodoksisen kirkon liepeillä tapahtuvaa toimintaa?

        Rehellisyyden nimessä sanon, että minä kuulun luterilaiseen kirkkoon ja toimin sen yhteydessä toimivassa järjestössä maallikkosaarnaajana ja toimin joskus avustajana myös jumalanpalveluksissa.

        mihinkään. Luostariin mennään kilvoittelemaan omasta vapaasta tahdosta, luostarikutsumuksesta. Kilvoittelussa sitten voimien mukaan joko edetään tai lähdetään pois luostarista. Munkiksi vihkiminen merkitsee jo varsin pitkälle edennyttä kilvoittelua. Munkiksi vihkimisen toimittaa kyseisen alueen piispa.

        Osaan kysymyksistä Johannes jo vastasikin.


      • Alpo Ahola
        Johannes kirjoitti:

        Kuten jo toisaalla ehdin vastata, mainitulla yhteisöllä ei ole virallisen luostariseurakunnan statusta. Kukaan sen veljesyhteisön jäsenistä ei ole pappi. Yhteisö on omalla paikkakunnallaan toiminut matkailuyrityksen tavoin ja toiminut epävirallisena luostarintapaisena yhteisönä. Toisin sanoen: toiminta on ortodoksisen kirkon liepeillä tapahtuvaa toimintaa, jota on usein luonnehdittu luonteeltaan myös ekumeeniseksi.

        En ole koskaan käynyt mainitussa yhteisössä, mutta olen tavannut kaksi sen jäsentä. Minun tietojeni mukaan kaksi jäsenistä, toinen yhteisön perustaja, on saanut munkkivihkimyksen, vihkijänä kummassakin tapauksessa piispa. Tässä tapauksessa vihkimykseen ei ole liittynyt erityistä tehtävään asettamista, sillä tehtävät ovat määräytyneet yhteisön toiminnan perusteella ja yhteisöstä itsestään käsin.

        Onko niin, ettei munkiksi vihkimenen merkitse samaa kuin Luterilaisessa kirkossa vokaatio (virkaan kutsuminen) ja ordinaatio (papiksi vihkiminen)?
        Siis onko munkkius lupaus työtehtävän hoidosta, joka voi olla enempi maallinen kuin hengellinen tehtävä. Eikös kuitenkin munkit myös pidä hengellisiä puheita, vai onko olemassa erilaisia munkkeja?


      • tyhmyri
        ei aseteta kirjoitti:

        mihinkään. Luostariin mennään kilvoittelemaan omasta vapaasta tahdosta, luostarikutsumuksesta. Kilvoittelussa sitten voimien mukaan joko edetään tai lähdetään pois luostarista. Munkiksi vihkiminen merkitsee jo varsin pitkälle edennyttä kilvoittelua. Munkiksi vihkimisen toimittaa kyseisen alueen piispa.

        Osaan kysymyksistä Johannes jo vastasikin.

        ..ARVOSTELUKYKY on eräs suurimmista armolahjoista. (olen jostain lukenut.)


      • Johannes
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Onko niin, ettei munkiksi vihkimenen merkitse samaa kuin Luterilaisessa kirkossa vokaatio (virkaan kutsuminen) ja ordinaatio (papiksi vihkiminen)?
        Siis onko munkkius lupaus työtehtävän hoidosta, joka voi olla enempi maallinen kuin hengellinen tehtävä. Eikös kuitenkin munkit myös pidä hengellisiä puheita, vai onko olemassa erilaisia munkkeja?

        Elämme maallistuneessa yhteiskunnassa, jossa munkkilaisuus ja luostarielämä edelleen ovat outoja asioita, vaikka ne ovat kuuluneet kristillisen kirkon elämään vasta 1800 vuotta.

        Munkki EI ole välttämättä pappi. Munkkipapisto on oma lukunsa ja pappeuteen luostarissakin vihitään eri vihkimyksin. Luostarissa ei eritellä hengellisiä ja maallisia tehtäviä, vaan kaikki tekevät omaa kuuliaisuustehtäväänsä Jumalan kunniaksi, toimittivatpa sitten liturgiaa tai kaivoivat ojaa. Mitä tulisi sellaisen yhteisön elämästä, jossa pelkästään rukoiltaisiin? Jonkun on joka tapauksessa laitettava ruokaa, siivottava, hoidettava raha-asiat, rakennettava, viljeltävä puutarhaa jne.

        Pappeus on ortodoksisessa kirkossa sakramentti, ja luostaripapistoon kuuluvat munkkidiakonit ja pappismunkit. Mutta aina on olemassa myös MAALLIKKOmunkkeja, joista siis on tässä esiin nostetussa tapauksessa kysymys. Munkkeuteen vihkiminen eli ns. pieni skeema ei ole ortodoksisessa kirkossa sakramentti. Ja kuten täällä jo todettiin, tie munkkeuteen on pitkä ja siihen liittyy yleensä valmistautuminen, joka kestää vuosia. Läheskään kaikki luostarien asukkaat eivät suinkaan ole munkkeja tai nunnia, vaan osa heistä harjoittelee luostarielämää kuuliaisuusveljinä tai sisarina.

        Pappeja ei P. Kolminaisuuden yhteisössä ole ollut tietääkseni missään vaiheessa asumassa.

        Munkit voivat joissakin tilanteissa pitää puheita ja toimia hengellisinä ohjaajina, vaikka eivät olisikaan pappeuteen vihittyjä.
        Ilman pappisvihkimystä he eivät kuitenkaan toimita jumalanpalveluksia ja sakramentteja. Kun on kysymys varsinaisesta luostarista, sen kaikki toiminta tapahtuu yleensä hiippakunnan piispan valvonnan alla ja luostarin johtajan siunauksesta.


      • M-LS
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Onko niin, ettei munkiksi vihkimenen merkitse samaa kuin Luterilaisessa kirkossa vokaatio (virkaan kutsuminen) ja ordinaatio (papiksi vihkiminen)?
        Siis onko munkkius lupaus työtehtävän hoidosta, joka voi olla enempi maallinen kuin hengellinen tehtävä. Eikös kuitenkin munkit myös pidä hengellisiä puheita, vai onko olemassa erilaisia munkkeja?

        Pappi hän ei ole. Tosin munkkikin voidaan vihkiä papiksi, jolloin hänestä käytetään nimitystä pappismunkki. Ortodoksisessa kirkossa seurakuntapapit ovat yleensä naimisissa olevia miehiä. Luostaripapisto taas kuuluu tietysti itsekin munkkisäätyyn.

        Tavalliset papiksivihkimättömät munkit eivät tietenkään saarnaa tai pidä mitään opetuspuheita eivätkä toimita liturgiaa (ehtoollisjumalanpalvelusta) tai muitakaan sakramentteja.

        Munkit ovat luostarissa oman henkilökohtaisen kilvoittelunsa takia. Usein heillä saattaa olla esim raskaita syntejä kaduttavanaan, ja he ovat siksi hakeutuneet luostariin, tai he ovat muuten vain tunteneet kutsumusta ja hakeutuneet maailmasta "enkelielämään".

        Pyhäjärven yhteisössä ei ole ollut ollenkaan pappeja, ainoastaan pari tavallista munkkia, ja yhteisö on ollut luonteeltaan täysin epävirallinen.


      • Alpo Ahola
        Johannes kirjoitti:

        Elämme maallistuneessa yhteiskunnassa, jossa munkkilaisuus ja luostarielämä edelleen ovat outoja asioita, vaikka ne ovat kuuluneet kristillisen kirkon elämään vasta 1800 vuotta.

        Munkki EI ole välttämättä pappi. Munkkipapisto on oma lukunsa ja pappeuteen luostarissakin vihitään eri vihkimyksin. Luostarissa ei eritellä hengellisiä ja maallisia tehtäviä, vaan kaikki tekevät omaa kuuliaisuustehtäväänsä Jumalan kunniaksi, toimittivatpa sitten liturgiaa tai kaivoivat ojaa. Mitä tulisi sellaisen yhteisön elämästä, jossa pelkästään rukoiltaisiin? Jonkun on joka tapauksessa laitettava ruokaa, siivottava, hoidettava raha-asiat, rakennettava, viljeltävä puutarhaa jne.

        Pappeus on ortodoksisessa kirkossa sakramentti, ja luostaripapistoon kuuluvat munkkidiakonit ja pappismunkit. Mutta aina on olemassa myös MAALLIKKOmunkkeja, joista siis on tässä esiin nostetussa tapauksessa kysymys. Munkkeuteen vihkiminen eli ns. pieni skeema ei ole ortodoksisessa kirkossa sakramentti. Ja kuten täällä jo todettiin, tie munkkeuteen on pitkä ja siihen liittyy yleensä valmistautuminen, joka kestää vuosia. Läheskään kaikki luostarien asukkaat eivät suinkaan ole munkkeja tai nunnia, vaan osa heistä harjoittelee luostarielämää kuuliaisuusveljinä tai sisarina.

        Pappeja ei P. Kolminaisuuden yhteisössä ole ollut tietääkseni missään vaiheessa asumassa.

        Munkit voivat joissakin tilanteissa pitää puheita ja toimia hengellisinä ohjaajina, vaikka eivät olisikaan pappeuteen vihittyjä.
        Ilman pappisvihkimystä he eivät kuitenkaan toimita jumalanpalveluksia ja sakramentteja. Kun on kysymys varsinaisesta luostarista, sen kaikki toiminta tapahtuu yleensä hiippakunnan piispan valvonnan alla ja luostarin johtajan siunauksesta.

        Kiitos selventävästä vastauksestasi kysymyksiini.


      • Alpo Ahola
        M-LS kirjoitti:

        Pappi hän ei ole. Tosin munkkikin voidaan vihkiä papiksi, jolloin hänestä käytetään nimitystä pappismunkki. Ortodoksisessa kirkossa seurakuntapapit ovat yleensä naimisissa olevia miehiä. Luostaripapisto taas kuuluu tietysti itsekin munkkisäätyyn.

        Tavalliset papiksivihkimättömät munkit eivät tietenkään saarnaa tai pidä mitään opetuspuheita eivätkä toimita liturgiaa (ehtoollisjumalanpalvelusta) tai muitakaan sakramentteja.

        Munkit ovat luostarissa oman henkilökohtaisen kilvoittelunsa takia. Usein heillä saattaa olla esim raskaita syntejä kaduttavanaan, ja he ovat siksi hakeutuneet luostariin, tai he ovat muuten vain tunteneet kutsumusta ja hakeutuneet maailmasta "enkelielämään".

        Pyhäjärven yhteisössä ei ole ollut ollenkaan pappeja, ainoastaan pari tavallista munkkia, ja yhteisö on ollut luonteeltaan täysin epävirallinen.

        Kiitos lisävalaistukseta asiassa.


      • joutsalinen
        tyhmyri kirjoitti:

        ..ARVOSTELUKYKY on eräs suurimmista armolahjoista. (olen jostain lukenut.)

        Kysyisin tyhmä kysymyksen mihin aloituksena olleeseen asiaan tämä viesti liittyy? Tarvitseeko munkki arvostelukykyä? Vai yksittäinen henkilö?


      • viisas?
        joutsalinen kirjoitti:

        Kysyisin tyhmä kysymyksen mihin aloituksena olleeseen asiaan tämä viesti liittyy? Tarvitseeko munkki arvostelukykyä? Vai yksittäinen henkilö?

        minä sitä aattelin, että eikös sitä arvostelukykyä tarvita siinäkin, että kuka munkiksi yleensä vihitään?


      • Liivi
        ei aseteta kirjoitti:

        mihinkään. Luostariin mennään kilvoittelemaan omasta vapaasta tahdosta, luostarikutsumuksesta. Kilvoittelussa sitten voimien mukaan joko edetään tai lähdetään pois luostarista. Munkiksi vihkiminen merkitsee jo varsin pitkälle edennyttä kilvoittelua. Munkiksi vihkimisen toimittaa kyseisen alueen piispa.

        Osaan kysymyksistä Johannes jo vastasikin.

        Munkiksi vihkimyksen voi suorittaa myös luostarin igumeni eli johtaja. Tämä siis luostarissa, jollainen ko. yhteisö ei ollut eikä ole.

        Ehkä vielä pitäisi tähdentää, että mennessään luostariin ja ottaessaan munkkivihkimyksen (tai nunnaksi ihan samalla tavoin), henkilö lupautuu seuraaviin:
        - siveellinen puhtaus, naimattomuus (selibaatti)
        - köyhyys (ei siis omista mitään, luovuttaa omaisuutensa luostarille)
        - kuuliaisuus (kirkkoa ja luostarin johtajaa kohtaan).

        Ja vielä yksi: Munkin (ollakseen OIKEA munkki, tulee asua siinä luostarissa, johon (siis veljestöön) hänet on munkiksi (jäseneksi) otettu. TILAPÄISESTI hän voi asua lyhyen aikaa muualla tai työskennellä esim. seurakunnassa sijaisena, mutta tuolloin palkkaa ei makseta tai palkka menee luostarille. Vakituiseen virkaan tai työhön munkki ei voi mennä, mutta hänet voidaan kutsua esim. piispaksi, jolloin hän usein eroaa veljestöstä ja muuttaa pois luostarista.

        Tämä olis siis ihanne. Mitä on todellisuus - se on toinen tarina.


      • kiivi
        Liivi kirjoitti:

        Munkiksi vihkimyksen voi suorittaa myös luostarin igumeni eli johtaja. Tämä siis luostarissa, jollainen ko. yhteisö ei ollut eikä ole.

        Ehkä vielä pitäisi tähdentää, että mennessään luostariin ja ottaessaan munkkivihkimyksen (tai nunnaksi ihan samalla tavoin), henkilö lupautuu seuraaviin:
        - siveellinen puhtaus, naimattomuus (selibaatti)
        - köyhyys (ei siis omista mitään, luovuttaa omaisuutensa luostarille)
        - kuuliaisuus (kirkkoa ja luostarin johtajaa kohtaan).

        Ja vielä yksi: Munkin (ollakseen OIKEA munkki, tulee asua siinä luostarissa, johon (siis veljestöön) hänet on munkiksi (jäseneksi) otettu. TILAPÄISESTI hän voi asua lyhyen aikaa muualla tai työskennellä esim. seurakunnassa sijaisena, mutta tuolloin palkkaa ei makseta tai palkka menee luostarille. Vakituiseen virkaan tai työhön munkki ei voi mennä, mutta hänet voidaan kutsua esim. piispaksi, jolloin hän usein eroaa veljestöstä ja muuttaa pois luostarista.

        Tämä olis siis ihanne. Mitä on todellisuus - se on toinen tarina.

        voi meitä.koko sopan miettimisestä tulee paha olo . lopetan.


      • Silakkaloota
        Liivi kirjoitti:

        Munkiksi vihkimyksen voi suorittaa myös luostarin igumeni eli johtaja. Tämä siis luostarissa, jollainen ko. yhteisö ei ollut eikä ole.

        Ehkä vielä pitäisi tähdentää, että mennessään luostariin ja ottaessaan munkkivihkimyksen (tai nunnaksi ihan samalla tavoin), henkilö lupautuu seuraaviin:
        - siveellinen puhtaus, naimattomuus (selibaatti)
        - köyhyys (ei siis omista mitään, luovuttaa omaisuutensa luostarille)
        - kuuliaisuus (kirkkoa ja luostarin johtajaa kohtaan).

        Ja vielä yksi: Munkin (ollakseen OIKEA munkki, tulee asua siinä luostarissa, johon (siis veljestöön) hänet on munkiksi (jäseneksi) otettu. TILAPÄISESTI hän voi asua lyhyen aikaa muualla tai työskennellä esim. seurakunnassa sijaisena, mutta tuolloin palkkaa ei makseta tai palkka menee luostarille. Vakituiseen virkaan tai työhön munkki ei voi mennä, mutta hänet voidaan kutsua esim. piispaksi, jolloin hän usein eroaa veljestöstä ja muuttaa pois luostarista.

        Tämä olis siis ihanne. Mitä on todellisuus - se on toinen tarina.

        Tuleepa mieleen pyhä äiti Maria Pariisilainen, joka eli varsin epätavallisen nunnanelämän luostarin seinien ulkopuolella auttaen köyhiä ja kodittomia. Oletteko lukeneet hänen elämäkertansa?

        Meidän kirkon nunnien ja munkkien tehtäviin ei ilmeisesti kuulu vastaavaa sosiaalista laupeudentyötä kuin esim. katolisilla nunnilla. Ei ainakaan samassa määrin kuin heillä eikä Suomessa. Tiedän kyllä, että esim. Venäjällä nunnat tekevät paljon köyhien hyväksi ihan konkreettisesti. Meillä kai enemmän keskitytään henk.koht. luostarikilvoitteluun ja rukoukseen. Ihailen kyllä niitä katolisia nunnia (ja kaikkia maallikkoja), jotka Suomessakin käyvät mm. sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Ehkä meillä olisi tässä katolisilta sisarilta opittavaa?


      • kun saattaa
        viisas? kirjoitti:

        minä sitä aattelin, että eikös sitä arvostelukykyä tarvita siinäkin, että kuka munkiksi yleensä vihitään?

        muuttua vuosien varrella. - Toisaalta, tietysti rippi-isän velvollisuus olisi tarttua asioihin.

        Ja kuka pakottaa kertomaan kaikkea rippi-isälle? Paitsi omatunto ja kuuliaisuus Jumalaa kohtaan. Mutta jos nämä sivuuttaa niin...


    • Johannes

      Ymmärrän pointtisi ja arvaan, että kysymyksesi liittyy eiliseen uutisointiin. Olemme hiukan täällä sivunneet aihetta aikaisemmin, mutta silloin asia oli liian paljon vielä huhujen asteella. Nyt kun siihen on ottanut kantaa Oulun metropoliitta ja se on ollut myös tiedotusvälineissä, keskustella voidaan täälläkin...kunhan pysytään enemmän asialinjalla kuin mauttomuuksissa.

      Pyhän Kolminaisuuden Veljesyhteisö ei ole luostari sanan varsinaisessa mielessä, vaikka mielellään luostari-nimitystä itsestään onkin käyttänyt. Virallisesti Suomen ortodoksisella kirkolla on edelleenkin vain kaksi luostariseurakuntaa jotka ovat Valamo ja Lintula.
      Kolminaisuuden yhteisö on ortodoksinen paikka, joka on samalla hyvin ekumeeninen luonteeltaan. Mitään virallista asemaa sillä ei silti ole ollut.

      • Marjatta

        En yhtään tiedä, mitä eilen on uutisoitu, mutta kysyisin noista toimituksista. Jos munkiksi vihitty ei voi suorittaa mitään toimituksia, niin mitä hän voi tehdä. Muistaakseni olen nähnyt, että ko. munkki on pitänyt jotakin ilta- tai aamupalvelusta. Olen kyllä ihan ulkopuolinen, etten tiedä mistä palveluksista oli kysymys. Muuten tiedän paikan ja ihmiset ja joskus olen vieraillutkin.


      • Liivi
        Marjatta kirjoitti:

        En yhtään tiedä, mitä eilen on uutisoitu, mutta kysyisin noista toimituksista. Jos munkiksi vihitty ei voi suorittaa mitään toimituksia, niin mitä hän voi tehdä. Muistaakseni olen nähnyt, että ko. munkki on pitänyt jotakin ilta- tai aamupalvelusta. Olen kyllä ihan ulkopuolinen, etten tiedä mistä palveluksista oli kysymys. Muuten tiedän paikan ja ihmiset ja joskus olen vieraillutkin.

        On siis muistettava, että mikäli mukkia ei ole vihitty pappeuteen (lukija, diakoni, pappi), hän on suhteessa muihin ihmisiin ja muuhun ympäristöönsä maallikko, joka voi - siinä kuin kuka maallikko lähes tahansa - toimittaa esim. maallikkopalveluksen, joka ei ole aamu- eikä ehtoopalvelus, liturgiasta nyt puhumattakaan. Yksinkertaistettuna se on yksityinen tai yhdessä pidetty rukous tai rukoushetki.

        Munkkina häntä sitoo munkkeuden lupaukset, jotka hän on antanut luostarilleen ja tietysti Jumalalle ja itselleen. Kirkko ei ole asettanut tällaista maallikkoa mihinkään kirkolliseen virkaan tai erityiseen palvelutehtävään, hän on itse munkiksi pyrkinyt ja lupautunut. Yhtä vapaasti hän voi myös lähteä pois munkkeudestaan tai luostaristaan ja vastaa teoistaan yksin yhteiskunnalle ja Jumalalle.

        Ko. henkilö ei elänyt missään virallisessa luostarissa. Munkkeja voi olla erakkoina erämaissa ja metsissä tai melkein missä vain. Eikä kirkko voi heidän tekemisistään tai tekemättä jättämistään vastata sen enempää kuin kenenkään muunkaan maallikon teoista. Rukoilla voimme kaikki kaikkien heidän ja ko. henkilönkin ja etenkin kaikkien uhrien puolesta.


      • M-LS
        Marjatta kirjoitti:

        En yhtään tiedä, mitä eilen on uutisoitu, mutta kysyisin noista toimituksista. Jos munkiksi vihitty ei voi suorittaa mitään toimituksia, niin mitä hän voi tehdä. Muistaakseni olen nähnyt, että ko. munkki on pitänyt jotakin ilta- tai aamupalvelusta. Olen kyllä ihan ulkopuolinen, etten tiedä mistä palveluksista oli kysymys. Muuten tiedän paikan ja ihmiset ja joskus olen vieraillutkin.

        tietysti piispan ja/tai seurakunnan esimiehen (kirkkoherran) luvalla. Ehtoo- ja aamupalvelukset ja hetket ovat jumalanpalveluksia, jotka alunperinkin ovat olleet maallikkopalveluksia. Jos aamu- tai ehtoopalvelus toimitetaan mallikkopalveluksena niistä jää ekteniat ja esim suitsuttaminen sekä papin antama siunaus pois.

        Lukijallahan on näissä palveluksissa muutenkin suurimmat osat. Lisäksi on tietysti hyvä, jos on muutamia laulajia laulamassa, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Sama ihminen voi sekä lukea että laulaa.

        Maallikot voivat lukea ja laulaa kirkossa, mutta he eivät tee mitään toimituksia kuten suitsuta, voitele öljyllä, siunaa litanialeipiä jne. Eivätkä he tietenkään jaa sakramentteja kuten kasta, ripitä tai toimita pyhää eukaristiaa.

        Luostarissa, missä ei ole pappia, munkit ja nunnat lukevat ja laulavat itse praavilansa, ja pappi vierailee vain silloin tällöin toimittamassa liturgian. Mutta tietysti olisi hyvä, jos jokaisessa luostarissa olisi oma pappi.


      • M-LS
        Liivi kirjoitti:

        On siis muistettava, että mikäli mukkia ei ole vihitty pappeuteen (lukija, diakoni, pappi), hän on suhteessa muihin ihmisiin ja muuhun ympäristöönsä maallikko, joka voi - siinä kuin kuka maallikko lähes tahansa - toimittaa esim. maallikkopalveluksen, joka ei ole aamu- eikä ehtoopalvelus, liturgiasta nyt puhumattakaan. Yksinkertaistettuna se on yksityinen tai yhdessä pidetty rukous tai rukoushetki.

        Munkkina häntä sitoo munkkeuden lupaukset, jotka hän on antanut luostarilleen ja tietysti Jumalalle ja itselleen. Kirkko ei ole asettanut tällaista maallikkoa mihinkään kirkolliseen virkaan tai erityiseen palvelutehtävään, hän on itse munkiksi pyrkinyt ja lupautunut. Yhtä vapaasti hän voi myös lähteä pois munkkeudestaan tai luostaristaan ja vastaa teoistaan yksin yhteiskunnalle ja Jumalalle.

        Ko. henkilö ei elänyt missään virallisessa luostarissa. Munkkeja voi olla erakkoina erämaissa ja metsissä tai melkein missä vain. Eikä kirkko voi heidän tekemisistään tai tekemättä jättämistään vastata sen enempää kuin kenenkään muunkaan maallikon teoista. Rukoilla voimme kaikki kaikkien heidän ja ko. henkilönkin ja etenkin kaikkien uhrien puolesta.

        toimittaa maallikkolukijakin. Silloin niistä jää vaan ekteniat, suitsuttaminen ja papin siunaus pois. Ehtoo- ja aamupalvelukset ovat alunperin luostaripalveluksia eli siis maallikkopalveluksia, joissa papeilla on hyvin pieni rooli.

        Sääntö tässä asiassa on se, että maallikko voi lukea ja laulaa kirkossa, mutta hän ei toimita mitään siunauksia, saattoja eikä suitsuta eikä tietenkään voi toimittaa pyhiä sakramentteja.


      • Ulapalla

        Uteliaisuudesta: mikä väline asiasta uutisoi?

        Voiko mp Panteleimonin kannanoton lukea jostain?


      • M-LS
        Ulapalla kirjoitti:

        Uteliaisuudesta: mikä väline asiasta uutisoi?

        Voiko mp Panteleimonin kannanoton lukea jostain?

        en tiedä siitä sen enempää. Seuraa tiedotusvälineitä, niin saat tietoa asiasta.


      • nähnyt
        Ulapalla kirjoitti:

        Uteliaisuudesta: mikä väline asiasta uutisoi?

        Voiko mp Panteleimonin kannanoton lukea jostain?

        TV1:n uutisissa. Panteleimon antoi niukan,asiallisen lausunnon.


      • Alpo Ahola

        Lähtökohta aloitukseeni tietysti lähti 9.12.05 20.30 uutisoinnista, mutta en ole ottanut asiaa sinänsä julkisesti keskusteltavaksi, vaan olen halunnut kysyä ikäänkuin taustaa. Olen saanut selvityksen siitä, ettei ollut kyse virallisesta ortodoksisesta luostarista ja myös munkin asema ortodoksisessa kirkossa on tullut selväksi. Munkin asema ortodoksisessa kirkossa on siksi mielenkiinnon kohteena, sillä itse olen maallikkosaarnaaja luterilaisessa kirkossa. Ajatustasolla vertasin omaa asemaani munkin asemaan ja nyt ajattelen, että minulla saattaa olla enempi oikeuksia sarnaajana kuin munkilla (monakhos).

        Syntien anteeksisaaminen on ihmeellinen asia. Jos katsomme lakiin, niin velka on kaikkien kohdalla aivan mahdoton. Jos taas katsomme evankeliumiin, niin saamme kuulla, että Kristus on sovittanut kaikki syntimme. Johannes 3:16 on avara. Jokaisen kohdalla on kyse synnin tunnosta ja niiden uskomisesta Kristuksen teossa anteeksi saaduksi. "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" 1.Joh.1:9. Ristin ryövärin kohdalla saamme anteeksi saamisen ihmettä opetella. Jeesus julistaa katuvalle ryövärille synnit anteeksi ristillä. Kuolematuomiokaan ei estä anteeksisaamista. Tässä tullaan niin syvälliseen asiaan, ettei järkemme voi tätä ymmärtää. Niin se on kuitenkin jokaisen meidän kohdalla, että lain mukaan olemme kuolemaan tuomitut, mutta Jeesus avaa oven ja sanoo, että tänä päivänä olet oleva kanssani paratiisissa. Ajattelen tässä myös Damaskon tien Saulusta, jolla on valtakirja taskussa ottaa kiinni Kristuksen tien kulkijoita. Jeesus kuitenkin tulee vastaan ja kääntää Sauluksen tehtävät toiseksi. Saulus saa aloittaa alusta ja saa uuden nimen. Tälläistä on syntien anteeksisaaminen Kristuksen kalliissa sovintoveressä.

        Nyt on kyse sitten siitä, että uskomme, että minunkin synnit on anteeksi. Minua on aina suuresti asiassa rohkaissut kasteessa osallisuus Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jeesus on säätänyt kaseeseen Kolmiyhteisen Jumalan nimen muiston. Luemme 2.Moos.20:24 seuraavaa: "Tee minulle alttari maasta, ja uhraa sen päällä polttouhrisi ja yhteysuhrisi, lampaasi ja raavaasi. Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua". Jeesus asetti kasteen lähetyskäskyn yhteydessä. Kasteessa olemme tulleet osalliseksi Kristuksen alttarista.


      • M-LS
        el-kirahwi kirjoitti:

        Kirjoittaja on poistanut tästä viestin

        kotisuitsuttimen käyttö on maallikkolukijalle kirkossakin sallittua, mutta ei suositeltavaa, koska seurakuntalaiset voisivat sanoa, "siellä se leikkii pappia."

        Meille sanottiin, että on parempi, että emme suitsuta ollenkaan. Kaupunkioloissa lukija joutuu harvoin toimittamaan maallikkopalveluksia yksinään. Useimmiten paikalla on toisena palveluksen toimittajana ainakin kanttori. Maaseudun tsasounissa taas tilanne voi olla toinen.

        Eniten minua surettaa se, että en voi koskaan tulla vihityksi lukijaksi, koska olen nainen, vaikka aivan teologisesti kouluttamattomiakin miehiä vihitään jatkuvasti lukijoiksi.


      • M-LS
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Lähtökohta aloitukseeni tietysti lähti 9.12.05 20.30 uutisoinnista, mutta en ole ottanut asiaa sinänsä julkisesti keskusteltavaksi, vaan olen halunnut kysyä ikäänkuin taustaa. Olen saanut selvityksen siitä, ettei ollut kyse virallisesta ortodoksisesta luostarista ja myös munkin asema ortodoksisessa kirkossa on tullut selväksi. Munkin asema ortodoksisessa kirkossa on siksi mielenkiinnon kohteena, sillä itse olen maallikkosaarnaaja luterilaisessa kirkossa. Ajatustasolla vertasin omaa asemaani munkin asemaan ja nyt ajattelen, että minulla saattaa olla enempi oikeuksia sarnaajana kuin munkilla (monakhos).

        Syntien anteeksisaaminen on ihmeellinen asia. Jos katsomme lakiin, niin velka on kaikkien kohdalla aivan mahdoton. Jos taas katsomme evankeliumiin, niin saamme kuulla, että Kristus on sovittanut kaikki syntimme. Johannes 3:16 on avara. Jokaisen kohdalla on kyse synnin tunnosta ja niiden uskomisesta Kristuksen teossa anteeksi saaduksi. "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" 1.Joh.1:9. Ristin ryövärin kohdalla saamme anteeksi saamisen ihmettä opetella. Jeesus julistaa katuvalle ryövärille synnit anteeksi ristillä. Kuolematuomiokaan ei estä anteeksisaamista. Tässä tullaan niin syvälliseen asiaan, ettei järkemme voi tätä ymmärtää. Niin se on kuitenkin jokaisen meidän kohdalla, että lain mukaan olemme kuolemaan tuomitut, mutta Jeesus avaa oven ja sanoo, että tänä päivänä olet oleva kanssani paratiisissa. Ajattelen tässä myös Damaskon tien Saulusta, jolla on valtakirja taskussa ottaa kiinni Kristuksen tien kulkijoita. Jeesus kuitenkin tulee vastaan ja kääntää Sauluksen tehtävät toiseksi. Saulus saa aloittaa alusta ja saa uuden nimen. Tälläistä on syntien anteeksisaaminen Kristuksen kalliissa sovintoveressä.

        Nyt on kyse sitten siitä, että uskomme, että minunkin synnit on anteeksi. Minua on aina suuresti asiassa rohkaissut kasteessa osallisuus Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jeesus on säätänyt kaseeseen Kolmiyhteisen Jumalan nimen muiston. Luemme 2.Moos.20:24 seuraavaa: "Tee minulle alttari maasta, ja uhraa sen päällä polttouhrisi ja yhteysuhrisi, lampaasi ja raavaasi. Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua". Jeesus asetti kasteen lähetyskäskyn yhteydessä. Kasteessa olemme tulleet osalliseksi Kristuksen alttarista.

        Se on vain ehkä ollut vastaus johonkin sopimattomaan viestiin. Moderaattorimme Johannes nimittäin poistaa täältä viestejä, jos me liiaksi innostumme täällä juoruilemaan. Yritä ymmärtää. Kirkkokuntamme on pieni, vain noin 60 000 henkeä. Johanneksen periaate on, ettei elossa olevista henkilöistä saa kirjoittaa tai heidän tekemisiään ruotia palstoilla, mutta historiallisista henkilöistä saa.


      • Alpo Ahola

        Mutta miten saataisiin aikaan sellainen ohjelmasovellus, että sopimattomat viestit tilana säilyisivät, mutta ainoastaan tekstistä tyhjättäisiin ja tällöin sensuroidun viestin perässä olevat asialliset viestit säilyisivät. Nyt tahtoo tapahtua paljon sellaista, että "lapsi heitetään pois pesuveden mukana".

        Tämän sanoisin terveisinä koko ylläpidon suunnittelijoille. Voisiko seriffi Johannes vaikka viestittää tällaisetä toivomusta eteenpäin?


      • M-LS
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Mutta miten saataisiin aikaan sellainen ohjelmasovellus, että sopimattomat viestit tilana säilyisivät, mutta ainoastaan tekstistä tyhjättäisiin ja tällöin sensuroidun viestin perässä olevat asialliset viestit säilyisivät. Nyt tahtoo tapahtua paljon sellaista, että "lapsi heitetään pois pesuveden mukana".

        Tämän sanoisin terveisinä koko ylläpidon suunnittelijoille. Voisiko seriffi Johannes vaikka viestittää tällaisetä toivomusta eteenpäin?

        ja samoin rekisteröidyt nimimerkit voivat poistaa omia viestejään, mutta samalla lähtee myös niihin tulleet vastaukset.

        Minusta sellainen sensuuri olisi parempi, että vain sopimattomat kohdat poistuisivat, mutta itse viesti jäisi. Monessa viestissähän voi olla asiallista asiaakin mukana.

        Lisäksi olisi hyvä, jos kirjoittajat itse voisivat korjata viestejään. Minua harmittavat erityisesti oikeinkirjoitusvirheet tai siis se, ettei niitä voi korjata jälkeenpäin.


      • Ulapalla
        nähnyt kirjoitti:

        TV1:n uutisissa. Panteleimon antoi niukan,asiallisen lausunnon.

        Sinänsä ikävä asia, mutta hienoa että kirkon puolelta kommentoidaan. Hiljaisuus on pahasta.


      • Johannes
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Lähtökohta aloitukseeni tietysti lähti 9.12.05 20.30 uutisoinnista, mutta en ole ottanut asiaa sinänsä julkisesti keskusteltavaksi, vaan olen halunnut kysyä ikäänkuin taustaa. Olen saanut selvityksen siitä, ettei ollut kyse virallisesta ortodoksisesta luostarista ja myös munkin asema ortodoksisessa kirkossa on tullut selväksi. Munkin asema ortodoksisessa kirkossa on siksi mielenkiinnon kohteena, sillä itse olen maallikkosaarnaaja luterilaisessa kirkossa. Ajatustasolla vertasin omaa asemaani munkin asemaan ja nyt ajattelen, että minulla saattaa olla enempi oikeuksia sarnaajana kuin munkilla (monakhos).

        Syntien anteeksisaaminen on ihmeellinen asia. Jos katsomme lakiin, niin velka on kaikkien kohdalla aivan mahdoton. Jos taas katsomme evankeliumiin, niin saamme kuulla, että Kristus on sovittanut kaikki syntimme. Johannes 3:16 on avara. Jokaisen kohdalla on kyse synnin tunnosta ja niiden uskomisesta Kristuksen teossa anteeksi saaduksi. "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" 1.Joh.1:9. Ristin ryövärin kohdalla saamme anteeksi saamisen ihmettä opetella. Jeesus julistaa katuvalle ryövärille synnit anteeksi ristillä. Kuolematuomiokaan ei estä anteeksisaamista. Tässä tullaan niin syvälliseen asiaan, ettei järkemme voi tätä ymmärtää. Niin se on kuitenkin jokaisen meidän kohdalla, että lain mukaan olemme kuolemaan tuomitut, mutta Jeesus avaa oven ja sanoo, että tänä päivänä olet oleva kanssani paratiisissa. Ajattelen tässä myös Damaskon tien Saulusta, jolla on valtakirja taskussa ottaa kiinni Kristuksen tien kulkijoita. Jeesus kuitenkin tulee vastaan ja kääntää Sauluksen tehtävät toiseksi. Saulus saa aloittaa alusta ja saa uuden nimen. Tälläistä on syntien anteeksisaaminen Kristuksen kalliissa sovintoveressä.

        Nyt on kyse sitten siitä, että uskomme, että minunkin synnit on anteeksi. Minua on aina suuresti asiassa rohkaissut kasteessa osallisuus Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jeesus on säätänyt kaseeseen Kolmiyhteisen Jumalan nimen muiston. Luemme 2.Moos.20:24 seuraavaa: "Tee minulle alttari maasta, ja uhraa sen päällä polttouhrisi ja yhteysuhrisi, lampaasi ja raavaasi. Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua". Jeesus asetti kasteen lähetyskäskyn yhteydessä. Kasteessa olemme tulleet osalliseksi Kristuksen alttarista.

        Poiston syynä oli eräs asiaton kirjoitus, johon sinä kenties vastasit. Kyseinen asiaton kirjoitus ilmestyi keskusteluun siitä huolimatta, että nimenomaan tässä aiheessa edellytetään kykyä kirjoittaa asiallisesti. On täysin tekninen seikka, että tällaisten poistojen vuoksi joudutaan ajoittain poistamaan myös täysin asiallisia kirjoituksia, jos ne ovat kommentteja asiattomiin. Kysymys on Suomi24:n tekniikasta.

        Munkki ortodoksisessa kirkossa on totaalisesti eri asia kuin maallikkosaarnaaja luterilaisessa kirkossa. Munkin työnä on rukous eikä hän kulje paikasta toiseen hartaustilaisuuksia pitämässä. Munkki ei myöskään tee aktiivisesti työtä muiden kuin oman sielunsa pelastamiseksi, vaikka toki rukoilee koko maailman puolesta.

        Minä en lähtisi muuten tällä palstalla hirveästi
        selittämään lain ja evankeliumin ristiriitaa tai "Kristuksen kalliin sovintoveren tuottamaa syntien anteeksiantamusta". Perustelu on yksinkertainen: nämä ovat täysin protestanttista tulkintaa ja tällä palstalla edelleenkin keskustelunaiheena on ORTODOKSISUUS. Valittaen totean, että näin on edelleenkin ja myös tulevaisuudessa.


      • M-LS
        el-kirahwi kirjoitti:

        Kirjoittaja on poistanut tästä viestin

        joten en tiedä minkälainen käytäntö siellä on. Olen ollut Helsingin seurakunnan järjestämillä lukijakursseilla. Me luimme sillä kurssilla joka kerta Pyhän Kolminaisuuden kirkon ehtoopalveluksissa. Pidän kuitenkin todennäköisenä, että lukijakurssilaiset joutuvat Valamossakin lukemaan kirkossa. Lukijakurssien tarkoituksena on kouluttaa lukijoita kirkkoihin.

        Olen myös suorittanut Joensuun yliopiston uskonnonopettajien liturgiset harjoitukset, jotka opettajilla ovat paljon lyhyemmät (120h) kuin kanttori- ja teologilinjalaisilla, joilla liturgisia harjoituksia on yli 600h.

        En ymmärrä miksi meitä naisia ei voitaisi vihkiä lukijoiksi ja veisaajiksi (veisuunjohtajiksi), kun me kuitenkin toimimme näissä tehtävissä kirkossa. Kirkon alkuaikoinahan oli naisdiakonejakin. Minusta jokainen vihkimys olisi nähtävä ennen kaikkea omaan tehtäväänsä johdattavana eikä hierarkkisena askelmana kohti pappeutta.


      • Johannes
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Mutta miten saataisiin aikaan sellainen ohjelmasovellus, että sopimattomat viestit tilana säilyisivät, mutta ainoastaan tekstistä tyhjättäisiin ja tällöin sensuroidun viestin perässä olevat asialliset viestit säilyisivät. Nyt tahtoo tapahtua paljon sellaista, että "lapsi heitetään pois pesuveden mukana".

        Tämän sanoisin terveisinä koko ylläpidon suunnittelijoille. Voisiko seriffi Johannes vaikka viestittää tällaisetä toivomusta eteenpäin?

        Kahden vuoden mittainen kokemus osoittaa, että mielipiteitä on yhtä paljon kuin kirjoittajia. Tämä pätee myös siihen, millä lailla tätä palvelua pitäisi kehittää. Voinhan toki viestittää toiveista ylläpidolle, mutta se tekee itsenäisesti päätökset tällaisissa asioissa, tietenkin. Ja päätökset ovat epäilemättä kiinni siitä, miten ne TEKNISESTI saadaan toimiviksi.

        Minusta on ylipäätään paljon jo se, että täällä voi kirjoittaa ja kaiken lisäksi sadoille eri keskustelupalstoille.


      • WAM
        el-kirahwi kirjoitti:

        Kirjoittaja on poistanut tästä viestin

        Huvittavaa.

        Kun minä kirjoitin, että lukija kuuluu kleerukseen, eikä naisia siksi voida vihkiä lukijoiksi, arvoisa sensori poisti kirjoitukseni.

        Henkilöön kohdistuvaa antipatiaa, joka kertoo sensorin surkean henkisen tason.

        Hyvä silti, että itse asia tuli selvitetyksi eli naisien ei pitäisi toimia lukijoina.


      • Johannes
        WAM kirjoitti:

        Huvittavaa.

        Kun minä kirjoitin, että lukija kuuluu kleerukseen, eikä naisia siksi voida vihkiä lukijoiksi, arvoisa sensori poisti kirjoitukseni.

        Henkilöön kohdistuvaa antipatiaa, joka kertoo sensorin surkean henkisen tason.

        Hyvä silti, että itse asia tuli selvitetyksi eli naisien ei pitäisi toimia lukijoina.

        Minulla on tästä kuten monesta muustakin asiasta mielipide, joka on ylitse muiden:

        Keskustelijoiden mielipidettä tärkeämpää on se, miten he esittävät asiansa. Jos muiden kirjoittajien arvostelu on kivampaa kuin itse asian esittäminen, kynnys poistoon on ylitetty. Pahoittelen surkeaa henkistä tasoani, joka kuitenkin on sisäisesti looginen.

        Hyvää paaston jatkoa,

        t. Moderaattori-rassukka


      • M-LS
        Johannes kirjoitti:

        Minulla on tästä kuten monesta muustakin asiasta mielipide, joka on ylitse muiden:

        Keskustelijoiden mielipidettä tärkeämpää on se, miten he esittävät asiansa. Jos muiden kirjoittajien arvostelu on kivampaa kuin itse asian esittäminen, kynnys poistoon on ylitetty. Pahoittelen surkeaa henkistä tasoani, joka kuitenkin on sisäisesti looginen.

        Hyvää paaston jatkoa,

        t. Moderaattori-rassukka

        Hyvää joulupaastoa ja joulunpyhiä sinulle!


    • WAM

      Ortodoksisen kirkon lipeille on syntynyt viime vuosina piispojen siunaamia yhteisöjä ja ainakin yksi kirkko, jotka eivät ole kirkkokunnan kontrollissa, vaan lähinnä yksityisiä hankkeita.
      Sellaisia ovat mainitsemasi Pyhän kolminaisuuden yhteisön lisäksi Pokrovan yhteisö Kirkkonummella, Pyhän Markuksen kirkko Karjalohjalla ja rukoushuone Espoon Siikajärvellä.
      Minusta tällaisen toiminnan hyväksyminen on epäortodoksista ja aiheuttaa, kuten nyt olemme nähneet, ennemmin tai myöhemmin vaikeuksia kirkolle. Ainakin munkkeus on jo saatettu alennustilaan, sehän näyttäisi olevan ostettavissa erilaisia vastikkeita käyttäen.

      • M-LS

        Joku yksityinen henkilö lahjoittaa maat ja rakennukset. Yksityiset ovat myös lahjoittaneet paljon kirkkoja maahamme. Yksityishenkilöt pitivät myös kolmekymmentäluvun lama-aikana kokonaisia seurakuntia pystyssä rahavaroillaan, kun pienet seurakunnat olisivat muuten menneet konkurssiin. Tällainen henkilö oli esim Haminan seurakunnan kauppaneuvos Aladin.

        Esim Lintulan luostari syntyi vuonna 1895 sen takia, että Lintulan hovin omistaja salaneuvos Feodor Neronov poti syviä tunnontuskia. Hän oli Venäjällä korkeana rautatievirkamiehenä ja oli huolimattomuudellaan aiheuttanut junaonnettomuuden, jossa kuoli paljon ihmisiä. Hän perusti sen takia omistamansa hovin maille Lintulan naisluostarin, että sen pyhät äidit ja sisaret rukoilisivat hänen puolestaan. Luostari joutui ensin toimimaan epävirallisena Pyhän Kolminaisuuden naisyhdyskuntana, kun silloinen lainsäädäntö kielsi uusien luostarien perustamisen.


      • niin että

        epämääräiset yhteisöt eivät sinänsä ole "turvallisuusriskejä" automaattisesti. Mutta ihmiset, jotka eivät osaa käyttää oikein luottamusta ovat se riski. Voihan olla, että alunperin "epämääräiset" yhteisöt kasvavat henkisesti ja lunastavat paikkansa olla olemassa. Kuka sitä pystyy toisesta ihmisestä sanomaan miten uskovainen tai hurskas hän on??? Tulee mieleen se että "heittäköön ensimmäisen kiven se joka on syytön".

        Mitä muuten mahdat tarkoittaa kun kirjoitat "Ainakin munkkeus on jo saatettu alennustilaan, sehän näyttäisi olevan ostettavissa erilaisia vastikkeita käyttäen". Olisi mukava lukea tarkennus tähän asiaan. Ihan vilpittömästi siis kysyn.


      • Johannes
        M-LS kirjoitti:

        Joku yksityinen henkilö lahjoittaa maat ja rakennukset. Yksityiset ovat myös lahjoittaneet paljon kirkkoja maahamme. Yksityishenkilöt pitivät myös kolmekymmentäluvun lama-aikana kokonaisia seurakuntia pystyssä rahavaroillaan, kun pienet seurakunnat olisivat muuten menneet konkurssiin. Tällainen henkilö oli esim Haminan seurakunnan kauppaneuvos Aladin.

        Esim Lintulan luostari syntyi vuonna 1895 sen takia, että Lintulan hovin omistaja salaneuvos Feodor Neronov poti syviä tunnontuskia. Hän oli Venäjällä korkeana rautatievirkamiehenä ja oli huolimattomuudellaan aiheuttanut junaonnettomuuden, jossa kuoli paljon ihmisiä. Hän perusti sen takia omistamansa hovin maille Lintulan naisluostarin, että sen pyhät äidit ja sisaret rukoilisivat hänen puolestaan. Luostari joutui ensin toimimaan epävirallisena Pyhän Kolminaisuuden naisyhdyskuntana, kun silloinen lainsäädäntö kielsi uusien luostarien perustamisen.

        Kirkon historian valossa yleisin luostarin syntymistapa on seuraava: Hengellisesti kypsä munkki, kilvoiteltuaan ensin VUOSIEN AJAN jossain luostarissa, menee tämän luostarin johtajan tai piispan siunauksesta kilvoittelemaan yksinäiseen paikkaan. Hän saa oppilaita ja seuraajia, ja näin syntynyt luostariyhteisö saa kirkollisen siunauksen toiminnalleen. Omaisuuden määrä on tässä asiassa täysin sivuseikka, vaikka aineelliset puitteet voivat parhaimmillaan edistää luostarikilvoitusta, kuten tiedämme esimerkiksi Laatokan Valamon historiasta.

        Mitä Lintulaan tulee, se syntyi kiintoisalla, mutta poikkeuksellisella tavalla. Salaneuvos Neronov vaikutti keskeisesti sen syntyyn, mutta hän ei koskaan toiminut suinkaan luostarin johtajana eikä ollut munkki. Keskeisesti Lintulan luostarin syntyyn vaikutti toki myös kirkollinen esivalta, joka piti tarpeellisena luostarin perustamista, kun salaneuvos Neronov oli antanut hankkeelle ensin taloudellisia mahdollisuuksia.

        Eivät yksityishenkilöt normaalioloissa perusta luostareita, puhumattakaan että he omistaisivat niiden rakennukset ja kirkot. Tällaiset hankkeet ovat suuria aineellisia ja hengellisiä riskejä. Aikaansaannoksina ne toki voivat olla hatunnoston arvoisia silloin kun asiat sujuvat suotuisasti. Ongelmatilanteissa ne koituvat perustajilleen taakaksi, joka pahimmillaan voi merkitä koko toiminnan loppumista. Jos luostarilla on kirkollisen esivallan valvonta ja siunaus ja virallinen status, taloudellinen riski ei ole yksittäisten munkkien vaan kirkon harteilla. Eikä yhteisön jatkuvuus ole kiinni yhden tai kahdenkaan kilvoittelijan poistumisesta.


      • M-LS
        Johannes kirjoitti:

        Kirkon historian valossa yleisin luostarin syntymistapa on seuraava: Hengellisesti kypsä munkki, kilvoiteltuaan ensin VUOSIEN AJAN jossain luostarissa, menee tämän luostarin johtajan tai piispan siunauksesta kilvoittelemaan yksinäiseen paikkaan. Hän saa oppilaita ja seuraajia, ja näin syntynyt luostariyhteisö saa kirkollisen siunauksen toiminnalleen. Omaisuuden määrä on tässä asiassa täysin sivuseikka, vaikka aineelliset puitteet voivat parhaimmillaan edistää luostarikilvoitusta, kuten tiedämme esimerkiksi Laatokan Valamon historiasta.

        Mitä Lintulaan tulee, se syntyi kiintoisalla, mutta poikkeuksellisella tavalla. Salaneuvos Neronov vaikutti keskeisesti sen syntyyn, mutta hän ei koskaan toiminut suinkaan luostarin johtajana eikä ollut munkki. Keskeisesti Lintulan luostarin syntyyn vaikutti toki myös kirkollinen esivalta, joka piti tarpeellisena luostarin perustamista, kun salaneuvos Neronov oli antanut hankkeelle ensin taloudellisia mahdollisuuksia.

        Eivät yksityishenkilöt normaalioloissa perusta luostareita, puhumattakaan että he omistaisivat niiden rakennukset ja kirkot. Tällaiset hankkeet ovat suuria aineellisia ja hengellisiä riskejä. Aikaansaannoksina ne toki voivat olla hatunnoston arvoisia silloin kun asiat sujuvat suotuisasti. Ongelmatilanteissa ne koituvat perustajilleen taakaksi, joka pahimmillaan voi merkitä koko toiminnan loppumista. Jos luostarilla on kirkollisen esivallan valvonta ja siunaus ja virallinen status, taloudellinen riski ei ole yksittäisten munkkien vaan kirkon harteilla. Eikä yhteisön jatkuvuus ole kiinni yhden tai kahdenkaan kilvoittelijan poistumisesta.

        että Neronov olisi itse ollut munkki, Lintulahan on naisluostari. Salaneuvos lahjoitti ainoastaan maat luostarille. Uusi Suomen hiippakunta perusti sitten luostarin, johon ensimmäiset nunnat tulivat toisesta luostarista Venäjältä.

        Venäjän kirkkohistoria todistaa, että luostarit useinkin syntyivät yksityisten lahjoitusten turvin. Mutta en käy siitä kinaamaan kanssasi.

        Minusta yksityisten lahjoittajien pitäisi jo yhteisöä perustaessaan lahjoittaa luostarin maat ja rakennukset kirkolle eikä perustamalleen säätiölle tai yhdistykselle. Yksityisluostari, jossa omistaja on igumenina, on hassu tilanne, munkkhan ei saa omistaa yksityisomaisuutta, vaan hänen pitää luopua kaikesta: omaisuudesta, vallasta. Tärkeätä olisi myös, että piispa voisi valvoa hiippakuntansa luostareita, ja että jokaisessa luostarissa olisi piispan nimittämä pappismunkki rippi-isänä.


      • xyz
        M-LS kirjoitti:

        että Neronov olisi itse ollut munkki, Lintulahan on naisluostari. Salaneuvos lahjoitti ainoastaan maat luostarille. Uusi Suomen hiippakunta perusti sitten luostarin, johon ensimmäiset nunnat tulivat toisesta luostarista Venäjältä.

        Venäjän kirkkohistoria todistaa, että luostarit useinkin syntyivät yksityisten lahjoitusten turvin. Mutta en käy siitä kinaamaan kanssasi.

        Minusta yksityisten lahjoittajien pitäisi jo yhteisöä perustaessaan lahjoittaa luostarin maat ja rakennukset kirkolle eikä perustamalleen säätiölle tai yhdistykselle. Yksityisluostari, jossa omistaja on igumenina, on hassu tilanne, munkkhan ei saa omistaa yksityisomaisuutta, vaan hänen pitää luopua kaikesta: omaisuudesta, vallasta. Tärkeätä olisi myös, että piispa voisi valvoa hiippakuntansa luostareita, ja että jokaisessa luostarissa olisi piispan nimittämä pappismunkki rippi-isänä.

        >>>Tärkeätä olisi myös, että piispa voisi valvoa hiippakuntansa luostareita, ja että jokaisessa luostarissa olisi piispan nimittämä pappismunkki rippi-isänä.>Minusta yksityisten lahjoittajien pitäisi jo yhteisöä perustaessaan lahjoittaa luostarin maat ja rakennukset kirkolle eikä perustamalleen säätiölle tai yhdistykselle.


      • M-LS
        xyz kirjoitti:

        >>>Tärkeätä olisi myös, että piispa voisi valvoa hiippakuntansa luostareita, ja että jokaisessa luostarissa olisi piispan nimittämä pappismunkki rippi-isänä.>Minusta yksityisten lahjoittajien pitäisi jo yhteisöä perustaessaan lahjoittaa luostarin maat ja rakennukset kirkolle eikä perustamalleen säätiölle tai yhdistykselle.

        laitoksia. Niin kauan kuin luostari on yksityisten


      • M-LS
        M-LS kirjoitti:

        laitoksia. Niin kauan kuin luostari on yksityisten

        Tarkoitin sanoa, että niin kauan kuin luostari on jonkun yksityisen ihmisen omistama joko suoraan tai jonkin säätiön kautta, se pysyykin yksityisyrityksenä, ja vasta perustajan/omistajan kuoleman jälkeen siitä tulee varsinaisesti kirkon oma.

        Kirkossamme seurakunnat omistavat kirkkorakennukset yms, eivät hiippakunnat, niin kuin joissain muissa ortodoksisissa kirkoissa on tapana. Virallinen luostari on hiippakuntahallinnon alainen luostariseurakunta, joka tietysti omistaa itse omat rakennuksensa ym. Epävirallinen luostari ei kuitenkaan voi olla seurakunta, koska se on yksityinen laitos.


      • yxz
        M-LS kirjoitti:

        Tarkoitin sanoa, että niin kauan kuin luostari on jonkun yksityisen ihmisen omistama joko suoraan tai jonkin säätiön kautta, se pysyykin yksityisyrityksenä, ja vasta perustajan/omistajan kuoleman jälkeen siitä tulee varsinaisesti kirkon oma.

        Kirkossamme seurakunnat omistavat kirkkorakennukset yms, eivät hiippakunnat, niin kuin joissain muissa ortodoksisissa kirkoissa on tapana. Virallinen luostari on hiippakuntahallinnon alainen luostariseurakunta, joka tietysti omistaa itse omat rakennuksensa ym. Epävirallinen luostari ei kuitenkaan voi olla seurakunta, koska se on yksityinen laitos.

        >

        MLS ! Taitaa oman seurakuntasikin alueella olla muun kuin oman seurakunnan omistama kirkko ! Useitakin, jos mukaan otetaan myös toisten jurisdiktioiden alaiset kirkot. Mutta kun on koto-suomalainenkin, omaan supisuomalaiseen Kirkkoomme kuuluva.

        Olisiko syytä opiskella lisää oman seurakunnan historiaa ja nykyisyyttä ?!


      • M-LS
        yxz kirjoitti:

        >

        MLS ! Taitaa oman seurakuntasikin alueella olla muun kuin oman seurakunnan omistama kirkko ! Useitakin, jos mukaan otetaan myös toisten jurisdiktioiden alaiset kirkot. Mutta kun on koto-suomalainenkin, omaan supisuomalaiseen Kirkkoomme kuuluva.

        Olisiko syytä opiskella lisää oman seurakunnan historiaa ja nykyisyyttä ?!

        Sen tiedät itsekin vallan hyvin. Kysymys oli siitä, että meillä hiippakunnat eivät omista kirkkoja, niin kuin jossain muualla. Menet aina pikku yksityiskohtiin ja kuvittelet, että muut eivät muka niitä tiedä, mutta et itse erota olennaisia asioita epäolennaisista.


      • utelija
        M-LS kirjoitti:

        Tarkoitin sanoa, että niin kauan kuin luostari on jonkun yksityisen ihmisen omistama joko suoraan tai jonkin säätiön kautta, se pysyykin yksityisyrityksenä, ja vasta perustajan/omistajan kuoleman jälkeen siitä tulee varsinaisesti kirkon oma.

        Kirkossamme seurakunnat omistavat kirkkorakennukset yms, eivät hiippakunnat, niin kuin joissain muissa ortodoksisissa kirkoissa on tapana. Virallinen luostari on hiippakuntahallinnon alainen luostariseurakunta, joka tietysti omistaa itse omat rakennuksensa ym. Epävirallinen luostari ei kuitenkaan voi olla seurakunta, koska se on yksityinen laitos.

        omistaa esimerkiksi "ekumeenisen keskuksen" (tai jonkun muun vastaavan, joista täällä on ollut puhetta) ja miten tällainen saa alkunsa? tarkoitan, että voiko kuka tahansa ilmoittaa ortodoksiselle kirkolle, että "haluan perustaa ekumeenisen keskuksen" ja mitä se ekumeeninen tarkoittaa? Onko tällaisen paikan tarkoitus olla vain kilvoittelua varten asianomaisille henkilöille vai ovatko ne alunperin matkailua tai ortodoksiasta tiedottamista varten?


      • M-LS
        utelija kirjoitti:

        omistaa esimerkiksi "ekumeenisen keskuksen" (tai jonkun muun vastaavan, joista täällä on ollut puhetta) ja miten tällainen saa alkunsa? tarkoitan, että voiko kuka tahansa ilmoittaa ortodoksiselle kirkolle, että "haluan perustaa ekumeenisen keskuksen" ja mitä se ekumeeninen tarkoittaa? Onko tällaisen paikan tarkoitus olla vain kilvoittelua varten asianomaisille henkilöille vai ovatko ne alunperin matkailua tai ortodoksiasta tiedottamista varten?

        yhteiskristillistä. Tällaiset keskukset ovat yleensä jonkun yhdistyksen omistuksessa ja niiden asukkaat kuuluvat eri kirkkokuntiin. Kun tällainen yhteisö on kirkkokuntiin sitoutumaton, kirkko ei voi valvoa sitä.

        Ortodoksisella kirkolla ei siis ole tällaisten keskusten kanssa muuta tekemistä, kuin että niissä asuvat ortodoksit tietysti yrittävät elää ortodoksista kilvoitteluelämää.

        Nämä paikat ovat yksityishenkilöitten perustamia omaa kilvoitteluaan varten. Matkailu on ollut niissä vain elinkeinona. Voihan kuka hyvänsä perustaa majoitusliikkeen tai vuokrata kokoustilaa sitä tarvitseville.

        Mistään kirkon tiedotustyöstä ei ole ollut kysymys. Ei tietenkään, koska nämä yhteisöt ovat olleet täysin epävirallisia ja kirkkoon sitoutumattomia.


      • utelija
        M-LS kirjoitti:

        yhteiskristillistä. Tällaiset keskukset ovat yleensä jonkun yhdistyksen omistuksessa ja niiden asukkaat kuuluvat eri kirkkokuntiin. Kun tällainen yhteisö on kirkkokuntiin sitoutumaton, kirkko ei voi valvoa sitä.

        Ortodoksisella kirkolla ei siis ole tällaisten keskusten kanssa muuta tekemistä, kuin että niissä asuvat ortodoksit tietysti yrittävät elää ortodoksista kilvoitteluelämää.

        Nämä paikat ovat yksityishenkilöitten perustamia omaa kilvoitteluaan varten. Matkailu on ollut niissä vain elinkeinona. Voihan kuka hyvänsä perustaa majoitusliikkeen tai vuokrata kokoustilaa sitä tarvitseville.

        Mistään kirkon tiedotustyöstä ei ole ollut kysymys. Ei tietenkään, koska nämä yhteisöt ovat olleet täysin epävirallisia ja kirkkoon sitoutumattomia.

        kiitos vastauksestasi, nyt selvisi tuokin asia!


      • vadelma
        niin että kirjoitti:

        epämääräiset yhteisöt eivät sinänsä ole "turvallisuusriskejä" automaattisesti. Mutta ihmiset, jotka eivät osaa käyttää oikein luottamusta ovat se riski. Voihan olla, että alunperin "epämääräiset" yhteisöt kasvavat henkisesti ja lunastavat paikkansa olla olemassa. Kuka sitä pystyy toisesta ihmisestä sanomaan miten uskovainen tai hurskas hän on??? Tulee mieleen se että "heittäköön ensimmäisen kiven se joka on syytön".

        Mitä muuten mahdat tarkoittaa kun kirjoitat "Ainakin munkkeus on jo saatettu alennustilaan, sehän näyttäisi olevan ostettavissa erilaisia vastikkeita käyttäen". Olisi mukava lukea tarkennus tähän asiaan. Ihan vilpittömästi siis kysyn.

        oikeastaan oikea munkki on sellainen, jonka munkkeudesta tietää vain Jumala, sillä "ei se ole munkki joka on sitä vain ulkoisesti, vaan se joka on sitä sydämessään".


      • xyz
        M-LS kirjoitti:

        Sen tiedät itsekin vallan hyvin. Kysymys oli siitä, että meillä hiippakunnat eivät omista kirkkoja, niin kuin jossain muualla. Menet aina pikku yksityiskohtiin ja kuvittelet, että muut eivät muka niitä tiedä, mutta et itse erota olennaisia asioita epäolennaisista.

        >>>Kysymys oli siitä, että meillä hiippakunnat eivät omista kirkkoja, niin kuin jossain muualla.>Menet aina pikku yksityiskohtiin ja kuvittelet, että muut eivät muka niitä tiedä, mutta et itse erota olennaisia asioita epäolennaisista.


    Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1910
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      834
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      787
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      258
      717
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      698
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      669
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      653
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      633
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      633
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      626
    Aihe