Jos näin on, niin haluaisin kuulla, milloin menit, kauanko olet ollut, kumpi kosi ja kosinnan puitteet, miten kauan olitte kihloissa ennen häitä, missä menitte naimisiin, mikä musiikki soi kirkossa, paljonko oli porukkaa häissä, minkälaiset jatkot piditte, menittekö häämatkalle ja minne ja kuinka kauan jälkeen häiden.
Tämä kaikki ihan vain minun kyltymättömästä kiinnostuksestani aiheeseen! Haaveena kun on päästä kävelemään isin käsipuolessa alttarille vielä jonakin päivänä...
Tämä kaikki ihan vain minun kyltymättömästä kiinnostuksestani aiheeseen! Haaveena kun on päästä kävelemään isin käsipuolessa alttarille vielä jonakin päivänä...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Haaveena häät? Eikö ihmisen haaveena "pitäsi" olla tasapainoinen ja onnellinen ihmissuhde eikä mikään prinsessaleikki?
Miksi pitäisi tietää mitä muut tekivät? Eivätkö häät kuitenkin ole kahden ihmisen juttu? Mitäpä sinä PiuPau tekisit, jos tuleva miehesi ei kuuluisikaan kirkkoon, eikä tahtoisi suuria häitä ollenkaan? Tai ei tahtoisi naimisiin? Jättäisitkö hänet ihan vain siksi ettet saakaan leikkiä?
Minä ja avioimieheni olimme olleet naimisiin mennessämme kihloissa puoli vuotta. Emme menneet kirkossa naimisiin, eikä meillä ollut suuria häitä. Mutta mikä tärkeintä (ainakin minusta siis...) on se, että olemme edelleen onnellisia.
Jahas. Taisinpa kuitenkin kirjoittaa, että haaveenani on astella alttarille isin käsipuolessa. Lukekaapa siis oikein, mitä kirjoitettu on. Ja ne prinsessaleikit taitavat olla noissa kyynisissä pikku pöksyissänne.
Vaikkakaan minulla mitään syytä ei itseäni olekaan selittää, niin teen sen kuitenkin. Ymmärtänette sitten Tekin vähän enemmän. Typerää kysyä, "miksi pitäisi tietää, mitä muut tekivät". Miksi Teidän pitää tietää, miksi minua mikäkin asia kiinnostaa? Häät ovat toki kahden ihmisen juttu, mutta kuka niistä salaisen on tehnyt? Vieraatkin jo ovat olleet paikan päällä todistamassa iloista tapahtumaa, joten kuka estää kertomasta aiheesta vielä muille myöhemminkin? Kaikki viestien kirjoittajat täällä kai naputtelevat juttujaan ihan vapaaehtoisesti.
Paha, paha, JOS Teidän unelmanne kirkkohäistä ovat jääneet toteutumatta. Pahoillani olen. Minun rinnallani ei sellaista miestä seiso (eikä tule seisomaankaan), joka ei kirkkoon kuulu tai halua siellä naimisiin mennä. Fakta. Eipä siis ole minun päänvaivani. Itse onneksi tiedän, mitä se kumppanini elämältä minun kanssani haluaa. En siis tule kokemaan ikäviä yllätyksiä. Kiitos huolenpidostanne kuitenkin.
Suurista häistä en tietääkseni ole mitään maininnut. Teille naimisiin meno saattaa olla leikkiä (valitettavaa, jos näin on), mutta minulle se on VAIN kerran elämässä (mahdollisesti) tapahtuva "asia" eikä siihen rynnätä suinpäin. Vakavamminkin asian voisivat ihmiset nykyisin ottaa.
Uskaltaisin nyt (viestinne luettuani) väittää, että Te ette ole uskossa. Te ette varmaankaan syy ja seuraus - suhdetta tässä kontekstissa ymmärrä, mutta uskoisin Teidän ainakin jollain tasolla ymmärtävän, että avioliitossa ei olla yksin eikä kaksinkaan. Turhauttavaa Teidän puoleltanne siis on väittää minun vain leikkivän kivalla ajatuksella avioliitosta ja prinsessahäistä. Naimisiin mentäessä liitto siunataan Jumalan silmien alla (eikä sitä, minkä Jumala on yhteen liittänyt, pidä ihmisen eroittaman). Enempää ei liene tarpeen selittää. Kommenttinne on siis jätetty omaan arvoonsa. Jos ette tätä asiayhteyttä vieläkään ymmärtäneet, saanen antaa neuvon: antakaa suosiolla olla.
Jos Teillä ei naimisiin mennessänne ollut ollut edes pientä unelmaa siitä, miltä tuntuisi saada siunaus liitollenne rakastamanne miehen kanssa, ette voi millään ymmärtää, mitä unelmat voivat merkitä. Minulle ne tässä tapauksessa merkitsevät toteutuvaa onnellista tulevaisuutta rakkaani RINNALLA.
Taidat olla aika uskovainen.Mietin juuri että taidat olla oikeassa.Itse olen vaan ajatellut että kirkossa meno naimisiin kuuluu asiaan mutta sinnehän mennään vaan kun uskoo jumalaan ja tahtoo siltä siunauksen tulevalle suhteelle.
Olet oikeassa.
Unelma kirkkohäistä? Emme kumpikaan kuulu kirkkoon, vaan ajattelemme omilla aivoillamme. Eipä ole tuo kirkkoon kuuluminen sinustakaan kovin onnellista saatikka sitten tasapainoista tehnyt, ei ainakaan viestisi perusteella...
Siunaus mielikuvitushenkilöltä? Olisipa mielenkiintoista vaikkapa saada siunaus Nalle Puhilta :D
Toivottavasti löydät miehen joka ymmärtää tuollaista, saanen arvata että tällaiset elämänarvot on sinulle opetettu (aivopesty?) jo pienenä. Et kai muuten puhuisi niistä niin absoluuttisina totuuksina...?
Vaikka te ette (todellakaan) kirkkoon kuulukaan, moni muu kuuluu. Ja monelle muulle kirkkohäät ovat tärkeät. Pakkoko siis on olla noin sisäänpäin kääntynyt ja ahdistunut ja väittää asioita, joista ei tiedä mitään? Aivan: ei mikään pakko!
Sinä haluat olla tuollainen kuin olet ja minulle se sopii paremmin kuin hyvin. :) Jumalaa saat nimittää millä nimellä haluat, itsepä itsesi tuomitset.
Teikäläistä tuskin kiinnostaa, löydänkö minä miestä itselleni vai en. Ollapa sitten vain hiljaa ja jatkaa pyörimistä omassa lumemaailmassa. Moni voi yhtyä minun kanssani siihen, että valitettavasti sinä olet asioissa väärässä tällä kertaa. Arvata saa, mutta tälläkin kertaa arvasit väärin: tulen ei-kristillisestä/-kristitystä perheestä keskeltä viinahöyryjä. Siinä ei paljon aivopesuja ole ehditty harrastaa. Annapa siis minun pitää ihan omat arvoni. Turha alkaa alentamaan muita tai väheksymään kenenkään elämää. Teit pienen virheen, ystävä rakas, vaikka minä en se tuomitsija olekaan.
Absoluuttinen totuus: vain yhdellä oikeus tuomita ja vain yksi vielä tuomitsee. Annapa siis olla, kuten jo edellisessä viestissäni kehotin. :D *pienenpieni räkänauru*
"Aika uskovainen"...jaa, no niinpä kai. Uskon Jumalaan, sitä nyt ei voi pistää millekään asteikolle, uskoaan meinaan. Suomessa on ollut jo pitkään "tapana" kuulua kirkkoon, maksaa kirkkoveroa, käydä ripari ja käyttää muita kirkon palveluja, vaikka ei Jumalaan uskoisikaan. Tästä johtuen kai se kirkkokin häissä "kuuluu asiaan". Mutta kuten tiedät, vaihtoehtojakin on! :) Monihan niitä nykyäänkin käyttää. Eipä kirkko ainakaan vielä ole evännyt ei-uskossa olevilta sitä mahdollisuutta käyttää kirkkoa ja pappia suhteen virallistamiseen. Eikä minun mielestä mitään syytä tällaiseen nipotukseen olekaan. Kunhan vaan nämä muutamat ei-uskossa olevat antaisivat myös meille uskossa oleville tilaa hengittää lopettamalla asiaan kuulumattomat höpötykset.
Minä arvostan kirkkoa ja Jumalaa. Sitä ei kaikkien suinkaan tarvitse tehdä. Kiitos.
Vai sinä kehotat minua "antamaan olla". Ehkä et ole ymmärtänyt, tämä on "keskustelupalsta". Ainakin minun käsitykseni mukaan täällä voi keskustella.
Nyt ymmärrän vielä paremmin, miksi olet uskovainen. Perhetaustalla on hyvin vahva vaikutus, ja muutenkin sillä, miten vahva ihminen on. Ehkä oletkin huomannut, että moni alkoholisti, narkomaani tai saatananpalvoja (jotka kaikki ovat melkein aina heikkoja ihmisiä, koska ovat etsineet lohtua tai pakoa esim. viinasta) on "parantuessaan" tullut uskoon. Aina vain joku uusi keino olla ottamatta vastuuta omasta elämästään. Uskonto on (sen lisäksi että se on oopiumia kansalle) myös heikkoja varten.
Ehkä minua ei kiinnosta, löydätkö itsellesi miehen, mutta ehkä minä toivon että jokainen yksinäinen löytäisi jonkun. Ei, tällä en tarkoita että sinä olisit yksinäinen. Minusta jokainen ansaitsee onnen.
Minäkö sisäänpäin kääntynyt ja ahdistunut? Päinvastoin :) Asioita, joista en tiedä? Minä tiedän hyvinkin paljon.
Toivottavasti sinä käsität kuitenkin sen, että mitään mitä ei ole todistettu, ei voi pitää absoluuttisena totuutena. Usko ei ole sama kuin totuus... Ei edes teille kristityille.
"Anna olla" tässä tapauksessa tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, ettet jauhaisi turhaan aiheesta, josta et voi mitään tietääkään. (=uskonelämä)
Sitä, MIKSI minä olen uskovainen et sinä voi millään ymmärtää. Jätä siis suosiolla toisten analysointi ja psykologin leikkiminen jollekin, joka minut henk.koht. tuntee.
"Uskonto on oopiumia kansalle". Hyvä juttu (jeejee! :D), muttei liity tähän mitenkään! Lienemme Suomessa, emme kommunistien joukossa Venäjällä. Ja uskonto todella on heikkoja varten. Jumala ei ole hurskaita vaan heikkoja ja epäuskoisia varten. Sieltäpä sullekin löytyisi ratkaisu. Usko pois. Mitä enemmän oot jauhanu aiheesta ja tulkuttanu sitä vastaan (jos jonkinnäköstä sontaa), sitä enemmän mä oon varmistunu, että SINÄ olet epävarma! Tuskin sun olis tarvetta kapinoida sellaista aihetta vastaan (kuten nyt Nalle Puh), jonka et tunne itteäs uhkaavan.
Aiheesta taas toiseen: alkoholismista en ole mitään maininnut. Se ei mua henk.koht. kosketa. Se on kumma, että sun täytyy keksimällä keksiä asioita, joiden oletat olevan osa mun elämää, jotta saisit aiheen alentaa mut sun epäuskosen elämän alapuolelle. Turhaa, valitan. Kun et siinä voi onnistua.:)
"Asioita, joista en tiedä? Minä tiedän hyvinkin paljon." Kuvittelet siis todella tietäväsi minustakin tarpeeksi, jotta sinä voit haukkua heikoksi. Sinusta siis on loppujen lopuksi kasvanut ihminen, joka tietää, mikä minulle on totuus. Hienoa! Onnea sulle. Kerrohan sitten! Mikä on se absoluuttinen totuus MINUN elämässäni?
Sinulle totuus ilmeisesti on kaikki se, minkä voi todistaa, nähdä, koskea, aistia ylipäätään. Vai väärässäkö olen? Ja kun te nyt aviomiehesi kanssa olette sen järkiavioliiton solmineet, kuten asian minulle ystävällisesti ilmaisit, niin miksi jättää järjen käyttö tähän? Jatka sen käyttöä, niin hyvä tulee. Olet järjellä kyennyt hankkimaan vierelles miehen, miksi et silloin voisi järjellä ajatella myös Jumalan päästämistä osaksi sun elämääs? Kysynpähän vaan. "Autuas se, joka uskoo näkemättä." Ja se on sullekin absoluuttinen totuus, vaikka et haluaisi. :)
Kun et usko, et voi arvostella uskonelämää noin ankaralla kädellä. Tai voit, mutta heikoin tuloksin, kuten huomaat. En ole vieläkään luopunut uskostani. Sehän se olisi Saatanan toive: saada takaisin yksi kadonnut lähettämällä tälle panettelijan. Kun se maailmanloppu sitten tulee, mulla on paikka minne mennä. Sulla ei vielä. Kannatan kapinoinnin lopettamista. Samaa tein minäkin n. 2kk sitten.
Totuus (, jonka selvitin vasta vähän aikaa sitten) on se, ettei ole olemassa sellaista valinnan mahdollisuutta, jossa A-vaihtoehtona on Jeesus ja B-vaihtoehtona Saatana. Noup. Sä et voi valita seuraavas Saatanaa, sä oot jo menossa (ja kovaa) sen mukana. Voit valita joko jatkavas lavealla tiellä tai siirtyväs seuraamaan kapeaa polkua, jota pitkin kulkevaa odottaa joku muu kuin maailmanlopun vitsaukset, pedon merkki ja ikuinen hammasten kiristys. Sinä et sokeudessasi korvaasi lotkauta. Sanoisinko, että vahinko. Niin se Jeesus vaan iloitsee jokaisen kadonneen lampaan löytymisestä enemmän, kuin niistä lopuista, jotka Hänen luonaan jo on.
2kk sitten olisin oksentanut lukiessani tällaista tekstiä. Hassua, nyt kirjotan sitä itte ja oon suoraan sanoen ilonen. Niin paljon, kuin se sua päähän ottaaki. Mä iloitsen paljon siitä, kun mun rinnalla on mies, joka jakaa mun kanssa rakkauden ja jonka kanssa voin olla onnellinen. Mutta enemmän mä iloitsen siitä, että meillä on Herran siunaus molemmilla ja meiän lapset tulee elämään keskellä suurta rakkautta. Ei se Herra meiän elämää helpommaks tee, ei ne nahistelut oo historiaa, mutta siunaus on jotain, jota sä et esim. Saatanalta tuu koskaan saamaan. Karu totuus tämä. Sulla on vielä tässä vaiheessa mahollisuus, miksi et sitä käytä hyväkses? Voiko tähän kysymykseen järjellä vastata? Kerro, jos voi.
Mutta sitten, kun on liian myöhästä, et voi siitä kellekään kertoa, etkä ketään varottaa. Siksipä mä oon varottanu sua nyt. Kun Jumala sulle sitten viimesellä tuomiolla kertoo, ettet pääse Hänen luokseen, koska hylkäsit Hänen sanansa, et voi mokaa perustella. Tehty, mikä tehty.
Ensinnäkin. Tämä ei ole järkiavioliitto. En puhunut alkoholismista sinun kohdallasi. Vaan siitä, että mm. alkoholistit ovat heikkoja ihmisiä.
Et tainnutkaan tietää että "oopiumia kansalle" ei ole kenenkään venäläisen sanomaa... Väärässä olet -taas-.
Anteeksi nyt vaan, mutta en voi millään uskoa että olet noine paatoksinesi tosissasi. Minun on vain ihan pakko nauraa sinulle.
Vai että seuraan minä saatanaa. :D
Kuules, mitä luulet, seuraavatkohan kaikki vaikkapa japanilaiset saatanaa, koska he eivät ikinä ole kuulletkaan sinun jumalastasi? Vai seuraavatko kaikki hindut saatanaa? Hekään eivät varmastikaan ole kuulleet kummastakaan heppulista, saatanasta tai siitä jessestä...
Vai että pitäisi vielä heittää aivot narikkaan ja ruveta hihhuliksi. Eiköhän teitä ole jo ihan tarpeeksi..
Kukaan ei ole täydellinen. Lopetan siis ajoissa tuputtamisen ja jatkan omaa (hyvää) eloani hihhulina, kuten asian ystävällisenä sieluna ilmaisit. Mulla on nyt elämässä "lievä" kiire, eikä siis aikaa yrittää parantaa maailmaa sun kanssa.
Enpäs sanonutkaan, että "oopiumia kansalle"- lausahdua olisi venäläisen suusta putkahtanut. Luepa siis oikein. Puhuin kommunisteista Venäjällä. Mutta ehkä Marx (saksal., hahaa, kyllä tiedän!) sitten oli ennemminkin yhteiskuntakriitikko...
Siis et usko, että olen tosissani? Hassua.
Kuule, mitä minä tosissani tiedän tässä tapauksessa, on se, että KYLLÄ: mihin tahansa kansalaisryhmään kuulutkin ja et usko Jumalaan (vaikka et sitten ikinä olisi kuullutkaan Hänestä), vaan v-ehtoisesti palvot toista (epä)jumalaa tai olet mahd. ateisti, olet menossa HELVETTIIN. Kyllä: se oli tyhmä kysymys...
Enpä sanonut sitäkään, että "heitä aivot narikkaan" (alkaa turhauttaa tämä ainainen korjailu vähitellen). Kannattaa aloittaa niiden käyttö, vaikka sitten vanhoilla päiville, jos et nyt halua/jaksa. Kunhan se ei ole silloin liian myöhäistä. Hassua on se, että haluat kuolla Saatanan käsipuolessa ja vielä kehtaat yrittää alentaa niitä, jotka USKOVAT. Paremminkin asian voi ilmaista.
Jos sinä haluat elää rauhassa, kuten itse olet valinnut, tottakai sen saat tehdä. Anna siis toistenkin elää. Turha alkaa nipottamaan siitä, että joku haluaa tietää toisten ihmisten naimisiinmenosta. Jos siis ei muuta ole, kuin ryttyilyä aiheesta "uskovaiset vs. me muut", niin tack, det räcker. Jatketaan siitä, mistä alotettiinkin. HÄISTÄ.
TÄSSÄPÄ TAAS NÄEMME SEN,MITÄ MAAILMA NYKYÄÄN TUOTTAA:AHDASMIELISIÄ JA ILKEITÄ IHMISIÄ. JÄTÄ SIIS MUNAPÄÄ MUUT RAUHAAN JA ALA RAKENTAMAAN UUTTA SINNE, MISSÄ SITÄ TARVITAAN: SUN OMAAN ELÄMÄÄS!HUNNINGOLLE KASVATETTU TYTTÖRUKKA,ALAHAN SUUNNATA ASKELEET KOHTI AIKUISUUTTA.JOHAN OLET JO NAIMISISSAKI!
BY THE WAY:MÄ EN OLE USKOSSA,JOTEN HYPPÄÄ LEMPIAIHEES YLI TÄLLÄ KERTAA.
Ei, en väittänytkään että sanoit että pitäisi heittää aivot narikkaan. Minusta sokea uskominen olemattomaan on juuri sitä. Ei tällä keskustelulla ole enää mitään tekemistä häiden kanssa, eipä ei. Mutta oletpa ainakin saanut paasata. Annatko sinä toisten elää rauhassa vai tuputatko uskoasi? Toivottavasti et niin tee. Sellainen on hyvin ahdistavaa... Siis kaikki muut kuin ne jotka uskovat juuri samaan jumalaan kuin sinä, ovat menossa helvettiin? Mielenkiintoista. Erittäin...
Vai kuolen minä saatanan käsipuolessa. Sinun juttusi tappavat minut nauruun. Häistä... Toivottavasti otat elämäsi, kuten myös jossain vaiheessa tulevat hääsi, vakavasti, ja otat myös vastuun omasta elämästäsi.
Unelmat ja haaveet ovat kauniita ja niitä meillä jokaisella on. Haaveista huolimatta uskovankin elämässä tapahtuu monia selittämättömiä asioita eikä kaikista haaveista aina tule totta. On siis hyvä olla varautunut myös haaveitten suhteen. Jumalan suunnitelmat eivät ole meidän suunnitelmiamme. Uskovana sinun on tärkeintä rukoilla itsellesi oikeata puolisoa. Nämä palstat eivät ole parhaimpia paikkoja kertoa kokemuksistaan. Raamatulla päähän -mentaliteetti ei ole oikein. Jos sinä olet uskossa, niin sinun tulisi olla Kristuksen maallina toisille.Toivottavasti löydät oikeanlaisen puolison. Häissä on kaksi ihmistä ja sillä toisellakin on unelmia, ehkä erilaisia.
Ehkä sitten en ole riittävän kärsivällinen uskovaksi. Oikeutenani pidän saada tulistua ja loukkantua sanoista ja teoista. varsinkin kun ne uskonelämääni koskevat. Mikä oikeus ihmisellä, joka minua ei tunne, on arvostella minu uskoani sen perusteella, jos kysyn aiheesta: "oletko naimisissa?"? Loukkaannun, vaikka ei paras "ratkaisu" olisikaan...
En ole ikinä ollut sitä mieltä, että jos mulla on haaveita, niiden on pakko toteutua! Rukoilen JOKA IKINEN ilta sitä, että Jumala näyttäisi mulle sen oikean tien ja sen, onko tämä poika sitä, mikä minulle on oikein ja mikä tekee minun elämästäni hyvän. Jos ei ole, myönnyn siihen.
Otsikkoosi vielä sen verran: kyllä merkitsevät. Ei kai rakastuneen pidä haaveistaan luopua, jos toisen haaveet eivät ole samanlaisia? Kompromissit on keksitty.
Pakko tuputtaa tälle kys. "keskustelukumppanille" juuri mainitsemallasi periaatteella, vaikka itsekin sitä aikoinaan inhosin. Ei kestä kantti lukea loukkauksia loukkausten perään ja yrittää saada toista muuttamaan kummallisia käsityksiään hyvällä, kun takas tulee kaikki pahalla. Anteeksi, olen kai huono ihminen, kun en kaikkea ymmärrä hyvällä tehdä. Temperamenttia AIVAN liikaa...nytkin kihisen raivosta. Tämänkin asian takia olen usein rukoillut.
Toisella todella on unelmia, mutta nyt juuri keskityn tähän yhteen ihmiseen, joka rinnallani jo on. Meidän unelmamme eivät polje toisen unelmia alleen. Tunnettu ollaan sen verran jo, että sen tiedän. Pitäisikö kuitenkin puhua niin, että varoo jatkuvati sanojaan, eikä haaveile turhia, jos vaikka tämä ei olekaan minulle se oikea?! Turhan vaikeaa seistä jatkuvasti varpaillaan ja odottaa haaveilematta lainkaan tulevasta. Ei onnistu, kun rakastaa niin mahottomasti.
Pahoillani olen, jos teitä nyt ärsyttää se, että olen uskossa ja vielä väärällä tavalla. Itsepä elän elämäni sillä väärällä tavalla, sen tiedän ja minut tuomitaan vääristä sanoista, vihasta, katkeruudesta ja synnistä. Kenenkään muun ei sitä tarvitse puolestani kohdata.
Kiitos neuvoista, virheeni jo tiesin. :) Rukous auttaa minua, turha luulla, etten sen voimaan luottaisi ja uskoisi. Paras keino hillitä ylitsepääsemätöntä raivoa. Kuka minusta tällaisen muovasikaan...
naimisiin voi mennä vaikka kotona tai rannalla tai missä vaan ja se on siunattu liitto jos pappi vihkii=)
1. Maaliskuun lopussa (ja kesäkuun lopussa...)
2. 4,5 kk
3. Oikeastaan kosintaa perinteisessä mielessä ei tapahtunut, yhdessä päätimme. Mieheni halusi kuitenkin päätöksen jälkeen kosia minua, se oli hänelle tärkeää, joten: olimme makuuhuoneessa, minä olin sängyssä kyljelläni, hän laittoi aiheeseen sopivaa musiikkia soimaan ja kysyi minua vaimokseen.
4. Kihloihin menimme jo kauan ennen kuin päätimme häidemme ajankohdan. Kihlaus oli kuitenkin kummallekin lupaus avioliitosta - mutta vasta joskus tulevaisuudessa... Olimme kihloissa yli 6 vuotta ennen kuin menimme naimisiin.
5-8. Vihkiminen tapahtui hyvin vaatimattomasti maistraatissa. Emme kertoneet naimisiinmenostamme kenellekään. Otimme vihkimispäpivän töistä vapaaksi, kävimme maistraatissa. Vihkimisen jälkeen kävimme kakkukahvilla pienessä, idyllisessä kahvilassa ja lähdimme sen jälkeen risteilylle. 'Virallinen' hääkuvamme on laivaan mentäessä otettu kuva... =) Järjestimme kyllä sukulaisille sitten ihan hääjuhlan - hieman vanhempien painostaessa, mutta loppujen lopuksi kuitenkin omasta tahdostamme. Miehelleni uskonto on tärkeämpi kuin minulle, joten meillä oli kirkollinen vihkiseremonia ortodoksisessa kirkossa kaikkien ystäviemme ja sukulaistemme ollessa mukana. Vieraita oli noin 85-90. Juhlat olivat Vuosaaressa, idyllisessä pienessä hotellissa meren rannalla. Juhlissa pidettiin muutama puhe, järjestettiin pari ohjelmaa, tanssittiin bändin tahtiin alkuillasta ja loppuaika seurusteltiin. Aivan loistavaa mielestäni (toivottavasti vieraistakin...=). Jatkoille lähdimme ystäväporukkamme kanssa keskustaan ravintolaan, josta mieheni kanssa lähdimme hieman ennen puoltayötä hotelliin.
9. Häämatkalle menimme kaukoitään. Häät olivat lauantaina ja lähdimme matkalle maanantai-iltana.
=)
Huh-huh! kuvittelin, että nämä vastaukset olisivat ihmisten kuvauksia häistä ja ajatuksistaan jne, mutta tämähän onkin aivan muuta!
Ja muuten: miksi oletetaan, että uskova ihiminen olisi jotenkin kärsivällisempi, pitkämielisempi, ymmärtäväisempi jne jne kuin muut ihmiset, siis uskova ihminen ei hermostu, ei loukkaannu, ei kimpaannu vaan taivaltaa lempeän kärsivä hymy huulillaan kanssasisariaan äärettömyyksiin ymmärtäen...???
Usko ei muuta persoonaa. Eikä edes ulkonäköä. Usko - tässä tapauksessa Jeesukseen - ei ole sama kuin lobotomia!
Ei minusta ole tullut kaunista, ei temperamenttini ole tasoittunut. Taloudellinen tilanteeni ei ole kohtentunut, tunteeni eivät ole lobotomian stabiileja.
Huolimatta uskonnollisesta vakaumuksestani, huolimatta siitä, että mielestäni kihlaus on lupaus avioliitosta eikä avioliittoon mennä heppoisin perusten, huolimatta siitä että avioliitosta ei erota "minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älkööt ihminen erottako" - olen eronnut. Ei siinä paljoa tehtävissä ollut, kun mies eron laittoi vireille ja näytti ulko-ovea.
No, kesähäät olivat aikoinaan pienet,vain muutamia ystäviä paikalla ja viikon häämatka heti seuraavana päivänä ja onnellisia oltiin. Mutta niinpä erottiin silti.
Nyt on uusi suhde, kaverilla samanlainen ajutusmaailma mitä avioliittoon ja kihlautumiseen tulee, kuten myös monesta muustakin asiasta. Mutta olen hänelle hänen oman eronsa jälkeen ensimmäinen "tapaus" joten luulen, että olen vain ylimenokauden ihminen... itse olisin valmis sitoutumaan.. mutta jos mies ei tiedä, MIKSI on rakastunut minuun - ei osaa määritellä, eritellä, mikä minussa on sellaista, mitä hän rakastaa minussa - niin eikö se ole aika huolestuttavaa?
Eli uskostani huolimatta painiskelen samanlaisten kysymysten parissa kuin kaikki muutkin ihmiset. En ole yhtään erilaisempi. Minä vain uskon Jumalaan, hänen poikaansa Jeesukseen ja Pyhään Henkeen - tähän Pyhään Kolminaisuuteen joka on ev.lut. uskon perusta.
Rukoilen, että Hän näyttäisi minulle mikä on oikea tie, että minä minä ymmärtäisin nähdä sen, mikä on minulle tarkoitettu. jne.
Ja muuten: Jeesus oli todellakin olemassa, hän on todellinen historiallinen henkilö siinä kuin Napoleon esim.,Hänen olemassaoloa ei mikään usko kiistä: muslmit tunnustavat Jeesuksen olleen olemassa. Siitä on ehkä enemmänkin kiistaa, oliko Hän Jumalan poika... ei siitä, onko Jeesus ollut olemassa joskus...
Keskustelu jatkuu, oletan.
Uskomatonta (!!!), miten paljon huojentaa tieto siitä, etten ole sittenkään niin kamalan omituinen. :) Puhut kuin minun suullani (tai sitten vain olen niin iloinen siitä, ettei Jumala odota minulta totaalista täydellisyyttä). Tuosta avioliitosta sen verran, että jotenkin itse käsitän asian niin, että siunattuun liittoon ei saa kolmas persoona mennä lusikallaan sotkemaan. Tämä on varmaan ainakin toinen puoli totuutta. Enkä usko, että sinulta tai keneltäkään muulta odotetaan sitä, että väkisin roikutaan kerran solmitussa liitossa. Onnettomaksi asti ei kai tarvitse taistella, vaikka (minulle ainakin) taistelu rakkauden puolesta on tärkeää!
Asiasta toiseen, pakko ilmaista nyt tähän väliin tietämättömyyteni: enpä ole tosiaan tätä kys. muslimi hommaa ennen tiennytkään. Kyllähän sitä joka päivä ihminen viisastuu...
Tutkimattomat todella ovat Herran tiet, sen olen huomannut! Virheitä saa ja melkeinpä PITÄÄKIN tehdä, ei kai sitä muuten välttämättä näe sitä oikeaa tietä, vaikka Herra sen sormella ihan osoittaisi. Joskus sitä on sokea paitsi rakkaudessa, myös Herran tien tuntemisessa. Valitettavasti...
Kiitos nyt vielä kerran sinulle. Helpotuksen huokaus...
Siis Jeesuksen olemassaolon eli sen, että Jeesus on joskus aikoinaan todellakin ollut olemassa - se on siis historiallinen tosiasia - ja sen tunnustaa kaikki tahot. Muslimit, mutta myös muut uskot. Ja nekin, jotka eivät tunnusta mitään uskotokuntaa, mutta tietävät historiaa.
Voithan vedota tähän, jos joskus tulee kiistaa aiheesta :) eli sanot, että usko tai ole uskomatta Häneen, mutta Jeesus on aikoinaan ihan oikeasti ollut olemassa. Onhan ne paikatkin, joita Raamatussa mainitaan, olleet olemassa!! Ei Raamattu mikään satukirja ole, enemmänkin oman aikakautensa ja kulttuurinsa kuvaus, eli jos vanhaa versiota Raamatusta lukee, pitää muistaa tämä.. Jehovantodistajathan tutkivat Raamattua sanatarkasti. Ev.lut. esim. ei. Oletan, että helluntaiseurakuntalaisetkaan eivät Jehovien tapaan sanatarkan kirjaimellisesti Raamattua tutki, vaan jättävät siihen juuri sen tulkinnan varan - kirjahan on paitsi vertauskuvallinen, myös todellakin oman aikakautensa ja kulttuurinsa tulos loppujen lopuksi. Siksi sitä "nykyaikaistetaan" - tosin jotkut tekstiosat eivät kuulosta uudessa versiossa niin jykeviltä kuin vanhassa.. :)
Olen ollut naimisissa vuodesta 1990 yhteisestä kotona tehdystä päätöksestä - eli siis kumpikaan ei kosinut! Aika epäromanttista, eikö?
Kihloissa olimme vajaa vuoden ennen häitä, mutta olimme seurustelleet jo vuodesta 1984.
Vihkiminen tapahtui kappelissa pienen seurakunnan läsnäollessa Mendelssonin ja Prinsessa Ruususen häämarssin soidessa. Sitten laulettiin Suvivirsi. Isäni ei saattanut minua alttarille vaan kävelimme mieheni kanssa yhdessä!
Hääjuhla pidettiin merellä. Siihen osallistui enemmän häävieraita kuin mitä oli kappelissa vihkimistä seuraamassa.
Häämatkalle lähdimme Etelä-Amerikkaan päin noin kaksi viikkoa häiden jälkeen.
Uskomatonta uskon puolesta jauhamista....
Mie olen JOUTUNUT olemaan paljon tekemisissä uskovaisten ihmisten kanssa, ja ällöttää joka ikinen uskovainen...kaikki uskovaiset ihmiset on AIVAN HELVETINMOISIA KUSIPÄITÄ JA NIIDEN LAPSET JATKAA SAMAA LINJAA!!!Kuulostaa yleistykseltä ja sitähän se oikeastaan onkin, mutta tämäpä onkin tällä kertaa aivan tosi asia.
Ainakin näin ovat osoittaneet minun kohdalle "osuneet" lestarit...hyi vittu!!
Ei maailmassa kusipäisempiä ja vittumaisempia ihmisiä olekaan, kuin uskovaiset.
Jos ihminen haluaa uskoa tähän jumalaan jne. niin siitä vaan, ei mulla sitä vastaan ole mitään, mutta kun KAIKKI uskovat on niin vittumaisia, niin siksi vastustan ihmisiä, jotka uskovat jumalaan.
Joku voisi nyt tähän todeta, että ehkäpä kohdallesi sattuneet uskovaiset ovat vain olleet epämiellyttäviä, mutta ei, olen keskustellut tästä asiasta muidenkin ihmisten kanssa, ja kokemukset heillä uskovaisista ovat olleet juuri samanlaisia.
Uskovaiset vain rukoilevat ja kaikki pahat teot on anteeksi annettu.
Näin se menee, ja siksi ne saavatkin tehhä juuri kaikkea pahaakin, ja jumala kyllä antaa anteeksi muutamalla rukouksella.
SÄÄLITTÄVÄÄ.
Onneksi pääsin pois paikkakunnalta, jossa asui uskovaisia ihan helkkarin paljon...pthyi!!!!
Olen huomannut sellaisen seikan, että uskovaisten lapsetkin opetetaan jotenkin oikeen ilkeiksi sellaisille, jotka eivät usko samaan kuin he.
Aivan kuin kaikilla pitäisi olla samanlaisia, ja uskoa jumalaan, no thanks!!!
Tässäpäs taas PiuPaulle ja muille uskovaisille purtavaa...
PiuPau pääsee taas purkamaan paineita vastatessaan tähän, hahahahahah!!Vai uskaltaneenko edes vastata..!!
PiuPau, toivon todella todella paljon, ettet koskaan löytäisi miestä itsellesi.
Ja jos tällainen ikävä onnettomuus pääsisi tapahtumaan, niin älkää ruvetko naimaan missään tilanteessa, tollaset pahat vittumaiset uskovaiset ei saa päästä sikiämään...eikä lisääntymään, kun nimittäin se lisääntymis ruljanssi alkaa, niin sitten niitä pentuja pukkaa tulemaan niin kauan, että synnytävä paskiainen kuolee.Ja ukko myös.
Sitten lapset jatkavat iskän ja äidin jäljessä...äkkiä mies, kihloihin ja sen jälkeen nopeaa naimisiin ja lapsia tekemään ja kansoittamaan maailma pelkillä vittumaisilla uskovaisilla.
Haistakaa paska lestarit!!!!
Niinpä niin.Toivottavasti sydän keveni eikä oo paha mieli enää.:)
isin käsipuolessa alttarille vielä jonakin päivänä... ON MUUTEN SAKSALAINEN TAPA, JOKA ON JOSTAIN KUMMAN SYYSTÄ PESIYTYNYT SUOMEEN.