Sellainen olo, että pitää johonkin purkaa ajatuksiaan... Ehkä tää on väärä palsta, mutta tuntuu että yh-palstalla saa vaan paljon enemmän paheksuvia ja ilkeitä kommentteja :(
Siis oon 9v pojan yh-äiti, eronnut v. 2000 alussa, enkä sen jälkeen seurustellut, vuosia meni etten edes halunnut, kun oli niin mukavaa lapsen kanssa kaksin, aika kului ja elämä hymyili :) Nyt poika on jo iso, reipas koululainen, ja äidille palaa mieleen ne nuoruuden unelmat suurperheestä ja kotiäitiydestä, se saavuttamaton unelma, joka nyt vaan itkettää... Tiedän että lapsettomuus parisuhteessa on kurja juttu, ja se vauvakuumeilu, kun yrittää ja yrittää eikä onnistu, mutta tällä hetkellä olen katkera ja kateellinen kaikille, joilla on mahdollisuus edes yrittää. Viime aikoina tuttavapiiristä on kuulunut paljon vauva- ja raskausuutisia, ja oma biologinen kello hakkaa kuin pajavasara. Tuntuu pahalta, kun ei voi millään hyväksyä sitä tilannetta, että itsellä ei ole enää mahdollisuutta tulla raskaaksi ja saada vauvaa vain siksi, että parisuhdetta ei ole eikä tule.
Tällaisia itkuisia tunnelmia yhdeltä kroonisesti vauvakuumeiselta :)
Siis oon 9v pojan yh-äiti, eronnut v. 2000 alussa, enkä sen jälkeen seurustellut, vuosia meni etten edes halunnut, kun oli niin mukavaa lapsen kanssa kaksin, aika kului ja elämä hymyili :) Nyt poika on jo iso, reipas koululainen, ja äidille palaa mieleen ne nuoruuden unelmat suurperheestä ja kotiäitiydestä, se saavuttamaton unelma, joka nyt vaan itkettää... Tiedän että lapsettomuus parisuhteessa on kurja juttu, ja se vauvakuumeilu, kun yrittää ja yrittää eikä onnistu, mutta tällä hetkellä olen katkera ja kateellinen kaikille, joilla on mahdollisuus edes yrittää. Viime aikoina tuttavapiiristä on kuulunut paljon vauva- ja raskausuutisia, ja oma biologinen kello hakkaa kuin pajavasara. Tuntuu pahalta, kun ei voi millään hyväksyä sitä tilannetta, että itsellä ei ole enää mahdollisuutta tulla raskaaksi ja saada vauvaa vain siksi, että parisuhdetta ei ole eikä tule.
Tällaisia itkuisia tunnelmia yhdeltä kroonisesti vauvakuumeiselta :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
itse olen 7 vuotiaan pojan yh ja minullakin oli asiat niin ettei kukaan kelvannut. Nyt sitten syksyllä ilman mitään ennakko varoitusta tapasin miehen ja ihastuin heti. Olemme nyt seurustelleet 3 kk ja minulle on alkanut tulemaan kuumeilua. Pitää vaan jaksaa odottaa että tunnemme paremmin. Toivottavasti löydät sielunkumppanisi. Ja nykyäänhän naiset voivat mennä myös hedelmöityshoitoon vaikka olisivat sinkkuja.
Kiitos viestistä, lohdullista lukea että joillain ainakin kumppanin löytäminen onnistuu :) Pitäis aina jaksaa muistaa, että ei tässä vielä niin ikäloppuja olla, vauva-asiat voi olla ajankohtaisia vaikka vielä 10 vuoden päästä. Hedelmöityshoitoja en edes harkitse, koska ei mun mielestä ole ihannetilanne lapselle, että on vain yksi vanhempi...siis lapsen edun pitää mennä itsekkäiden "lisääntymistarpeiden" ohi. En kuitenkaan tuomitse, jos/kun joku sitä harkitsee; itse haluaisin kuitenkin perinteisen "uusydinperheen" jossa olisi isä, äiti, isoveli ja pikkusisaruksia :)