Tulin juuri iltakävelyltä, Linnanmäen kallioilta.
Kaihoisat muistot palasivat viiskytluvulle, jolloin käytiin tanssimassa Alppilavalla, joka oli Linnanmäen viereesä.
Musiikki kuului jo kauaksi sinne mennessä. Miehet haki tanssimaan ja maksoivat lipusta 20 penniä.
Kaverin löydyttyä siirryttiin kalliolle istumaan, katsomaan toisten tanssia ja halailemaan.
Ei oo enää semmoista tunnelmaa Helsingissä kesäiltoina.
Kaihoisat muistot palasivat viiskytluvulle, jolloin käytiin tanssimassa Alppilavalla, joka oli Linnanmäen viereesä.
Musiikki kuului jo kauaksi sinne mennessä. Miehet haki tanssimaan ja maksoivat lipusta 20 penniä.
Kaverin löydyttyä siirryttiin kalliolle istumaan, katsomaan toisten tanssia ja halailemaan.
Ei oo enää semmoista tunnelmaa Helsingissä kesäiltoina.
Vastaukset 22
Vanhimmat
mut eihän täällä olekaan enää stadilaisii kun 40%
koko jengistä;(
on väestö mennyt koko Suomessa, sanoisin onneksi. Ympäristö muuttuu ja ihmiset, myös sinä ja minä. Vaikkakin myöntää täytyy ettei kaikki kehitys ole kehitystä parempaan. Mutta kuitenkin palatakseni siihen alkuperäiseen viestitunnelmaan, ei ole sitäkään tanssilavaa olemassa, jossa minä ensimmäisen tangon vetäsin ja poikien viinapullon kanssa vehtaamista katselin.
Joo sellaista se elämä on niinkuin laulussakin sanotaan;)Kyllähän ne suunniteli sitä lavaa uudestaan mutta ei siitä hankeesta ole nyt kuulunut sen jälkeen mitään,Mutta olihan se kultsallakin kovat tanssit kunnon sirppiliiteri ;)
Myös Kulttis, Kirja ja muut, jopa Sörkan Vennulla kävin. Pavi ja Vanha ovat viime vuosien tuttuja.
kävin minäkin Apppilavalla , ehkä kerran pari, asuinhan siinä melko lähellä ,vanha äitini vieläkin siellä asuuu, itse asun Kirkkonummella nykyään.
Appilavalla en uskaltanut enää mennä kun minua saattelemaan läksi mies ja yritti raiskata, vei väkisin puskaan, mutta onneksi tuli pelastus, oli yksi mies joka oli koiraa ulkoiluttamassa, ja hänelle kiitos vieläkin vuosikymmenien jälkeen, vaikka silloin olin niin hädissäni ja peloissani, että juoksin niin kovaa kuin kintuista lähti. Kävin Kultiksella ja Kirjallakin juu ja Sörkan Vennullakin tuli käytyä, Nykyään vanholla päivin käyn lavoilla Pavi on suosittu, sinne löysin vasta kun jäin yksin mieheni kuoltua, niin ja Vanhan kellarissa joskus tosi harvoin käyn, sitävastoin Maestrossa tulee käytä, tosin en näin kesällä kuin harvoin. Talvella suunnilleeen kerran viikossa. Ei sitä koskaan tiedä, vaikk´ oltais Ruuneperin kanssa tanssittukin, tiedä häntä.
terveisin Anna-Maija
Olisipa mukavaa nähdä ja muistella vanhoja aikoja.
Voisit kirjoittaa seriffille, osoite on tämän palstan otsikossa.
Lueppas tuosta mitä Ruuneperille vastasin, huomasin sinunkin samoja paikkoja käyneen, ei sitä koskaan tiedä , vaikka mekin oltais tanssittu.
Ei varmaankaan enää nittä tunnelmia takaisin saa, mutta onhan kuitenkin muistot tallella, terveisin Anna-Maija
Pois purettu on se tanssilava, jossa ensimmäisiä tanssi-iltoja tuli koetuksi joskus 70-luvun loppupuolella. Valssia osasin ja humppaa ja kävelemällä hitaita.
Olin 17-kesäinen ujo tyttönen ja ensi myös suukottelut eräällä saattoreissulla koin. Pojalla oli keltainen Fiat-850 jolla hän toi minut lähelle kotitienhaaraa, mutta kuitenkin niin kauas, ettei talon ikkunoista tielle näkynyt.
Tuosta on jo 25 vuotta, mutta hyvin kirkkaina sen illan tapahtumat ovat mielessäni.
Nyt taittuu jo lähes tanssi kuin tanssi ja kesälavoilla tulee käytyä täällä asuinseudulla, suukotteluakaan unohtamatta.
nousee mieleen 50-luvun tanssilavojen kulta-ajalta. Lapsuuteni ja nuoruuteni tanssilava sijaitsi joen rannalla niemessä. Tanssit olivat neljä kertaa viikossa (su-ke-pe-la). Vilkkaimmat tanssit olivat aina lauantaisin. Omia autoja oli vähemmän. Bussikuljetukset pelasivat hyvin lähipaikkakunnilta ylimääräisinä lavakuljetuksina mennen tullen. Orkesterit olivat "eläviä": Onni Gideonin hawaijiyhtye, Metrotytöt, Olavi Virta, Jörgen Petersen, Teijo Joutsela, Vieno Kekkonen, Ossi Runne, Laila Kinnunen ja kaikki kotimaamme huiput esiintyivät lavalla. Tuohon aikaan oli maalla kirjoittamattomana sääntönä, että tytöt saivat aloittaa lavalla käynnin vasta rippikoulun käytyään. Innokkaimmat menivät jo saman iltana tanssahtelemaan, kun ripille pääsivät. Sitä sitten vanhat kauhistelivat. Itse istuskelin joen toisella rannalla "omalla rantakivelläni" jo 12-vuotiaana naapurin Liisan kanssa äidiltä salaa. Kyllä oli tytöt koreita pönkkähameineen, piikkareineen ja kampauksineen. Ja Olavi Virta oli suosikkini: upea ääni kantautui pitkin joen pintaa...
tämä uusi tangokuningas on "uusi Olavi Virta" äänensä puolesta, ehkä uusi suosikkisi. Oletko tanssimisen vallan unohtanut?
eikä tanssitaitokaan ole unohtunut - vähän ruosteessa taitaa vain olla harjoituksen puutteesta. Mukavia tanssihetkiä - eikös tänään olekin Ruuneperin "retonkiin nojauspäivä"?
ja hyvällä tuloksella. Koskahan saan nojata Sinun kretonkiisi?
Minkähänlainen kretonki olisi Ruuneperin mieleen? Kretonkia kun on niin montaa plaatua. Ja hmmm... hyvä tulos, mitähän se on selkokielellä? Pitäisiköhän tässä iässä puvun olla riittävän tiukka ilmaisemaan, että on nainen ja toisaalta riittävän väljä, että on hieno nainen? Tai...?
Vaikka täällä Helsingin mestat on tapeetilla, niin muuallakin oli tunnelmaa :) Karkkilan Vattola ja Ojalan lato, Tammelan Ryskeen ja Runkomäen lavat, Punkalaitumen Särkkä, Jokioisten Leimukallio, Somerniemen Ämyri ja monet muut tuli nuoruudessa kulutettua melkein puhkilattiaisiksi :) Silloin luontui humpat, valssit, tangot, ym. , ja tietysti twist! Nyt onkin hiljaisempaa, kun iän myötä on ikäänkuin kinttu kiinnittynyt nurinpäin peffaan, ja polvikin voi lipsahtaa milloin tahansa vinksalleen, ja mahalasku uhkaa ;) Onneksi vielä semmonen hidas "korvasuussa"-tyyppinen onnistuu ;)Piristyneenä kivoista muistoista tällaisia höpisi mummo :)
... vielä kauemmaksi: Ristiinan Metsälinna!
Oli tunnelmaa.
Kymenlaaksoon Kymijoen rannalle. Sanottiin suosituimmaksi 50-luvulla Kymenlaaksossa. Ja porukkaa riitti...
Sen ajan neitoset olivat niin viehättäviä.
Ovat tainneet muuten pysyäkin sellaisina.
olivat niin salskeita ja komeita. Ovat nyt harmaantuneina entistäkin parempia tanssijoina.
oli rasvalettinen lättähattuinen,kapeat housut ,teräväkärkiset kengät ja jos viellä oli nahkarotsi ja prätkä oli joka tyttö lääpällään.
Jep, prätkä!! Istuttiin 60-luvun alussa poikittain hame päällä, hiusten "tötterötupeeraus" suojattuna huivilla, joka oli sidottu naskan takaa, ei missään tapauksessa leuan alle :) Silloin oli ihan uutta yhtenäinen pitkä satula, ei enää erillistä satulaa, eikä kauhukahvaa siinä välissä :) Tanssireissut kuljettiin näin, pelkkä ajelu oli eri juttu, silloin oli pitkäthousut ja istuttiin kunnolla.
käy vaikka vilkaisemassa, on ne hyvin säilyneitä vielä monet, johtuuko iloisesta mielestä ja tanssin harrastuksesta , kun tasas uusi "nuoruus" koittanut
Asuin Vaasankatu 27, viisikymmentä luvulla. Satutko tuntemaan?