kaksisuuntainen mielialahäiriö, vasta dg

Olisi helpottavaa saada kuulla mielipiteitäsi ja tarinaasi.. tekee oikein pahaa, kun jotkut ovat sitä mieltä etten pysty tarjoamaan rakkautta lapselle..
[email protected]

Nimetön kirjoitti:

Olisi helpottavaa saada kuulla mielipiteitäsi ja tarinaasi.. tekee oikein pahaa, kun jotkut ovat sitä mieltä etten pysty tarjoamaan rakkautta lapselle..
[email protected]

Lue lisää

Lasta hoidettaessa ei pelkkä rakkaus riitä. Se on vain tunne. Tarvitaan myös käytännön arkipäivän hallintaa. Se lapsi ei ole nukke.

tiedän kirjoitti:

Lasta hoidettaessa ei pelkkä rakkaus riitä. Se on vain tunne. Tarvitaan myös käytännön arkipäivän hallintaa. Se lapsi ei ole nukke.

ja siksi painotankin sitä miehen/isän roolia, kun YHDESSÄ päätetään tehdä yhteinen lapsi. Näistä asioista kannattaa siis puhua etukäteen. Meillä esim. mieheni ja minun "erilaisuus" on ollut se pääasia ja vahva lenkki suhteessamme: hän on vahva "säännöllisyydessään" ja minä taas olen se "organisoija", joka mm. dysfasialapsemme kuntoutusasiat pitkälti ajanut (joka siis nyt lopettelee peruskouluaan hyvällä koulumenestyksellä). Yhdessä ollaan asiat/arki suunniteltu, vaikka mieheni sitä autoa suhaa sitten ympäri kaupunkia. Näin se kuitenkin erilaisilla häiriöilläkin arki lopulta sujuu - YHTEISPELILLÄ.

Nimetön kirjoitti:

Olisi helpottavaa saada kuulla mielipiteitäsi ja tarinaasi.. tekee oikein pahaa, kun jotkut ovat sitä mieltä etten pysty tarjoamaan rakkautta lapselle..
[email protected]

Lue lisää

olet se ap? Voin kirjoittaa Sinulle myöhemmin, kunhan saan oman tietokoneeni kuntoon. Nyt naputtelen "lainakoneella", mikä koko ajan varattu. Palaillaan mahd. joulun jälkeen, jos haluat.

bipo kirjoitti:

ja siksi painotankin sitä miehen/isän roolia, kun YHDESSÄ päätetään tehdä yhteinen lapsi. Näistä asioista kannattaa siis puhua etukäteen. Meillä esim. mieheni ja minun "erilaisuus" on ollut se pääasia ja vahva lenkki suhteessamme: hän on vahva "säännöllisyydessään" ja minä taas olen se "organisoija", joka mm. dysfasialapsemme kuntoutusasiat pitkälti ajanut (joka siis nyt lopettelee peruskouluaan hyvällä koulumenestyksellä). Yhdessä ollaan asiat/arki suunniteltu, vaikka mieheni sitä autoa suhaa sitten ympäri kaupunkia. Näin se kuitenkin erilaisilla häiriöilläkin arki lopulta sujuu - YHTEISPELILLÄ.

Lue lisää

RAKKAUS (yhdistettynä anteeksiantoon/armoon), sekä mieheen/naiseen että lapseen, on kuitenkin mielestäni se peruspilari, mikä pitää ihmiset yhdessä - niin myötä- kuin vastamäessäkin.

Siihen "suureen tunteeseen" pitää kuitenkin liittää myös AIMOANNOS perhesidonnaista ARKIjoukkuepeliä, missä vanhvempi tukee heikompaa, molemmat vuorotellen. Tämä "joukkuepeli" - valitettavasti - on mielestäni tämän päivän "itsenäisillä/itsekkäillä" ihmisillä aika kadoksissa ... mutta toivottavasti tulevaisuudessa ainakin "hakusessa". Tämän päivän mottohan on: "Nopeat syövät hitaat".

Tämän olen, "bipona", monien joukkuepelien SM-mieheltäni sairastumisvuosinani oppinut ... ja olen siitä hyvin kiitollinen.

tasoittaa mielialaa (jollei ole syntynyt esim. alkoholiongelmaa ennen sitä. Ma-de on yksi alkoholismin aiheuttajariskeistä).

Raskaus (4) projektina on ainakin minulle (lievä tapaus) ollut se tasoittava tekijä hormoneineen. Silloin olen voinut henkisesti todella hyvin ja hoitanut sekä raskauttani = syntyvä lapseni, että itseäni - elämäni onnellisinta aikaa. Pitäisi varmaan olla aina raskaan. :)

usein kirjoitti:

tasoittaa mielialaa (jollei ole syntynyt esim. alkoholiongelmaa ennen sitä. Ma-de on yksi alkoholismin aiheuttajariskeistä).

Raskaus (4) projektina on ainakin minulle (lievä tapaus) ollut se tasoittava tekijä hormoneineen. Silloin olen voinut henkisesti todella hyvin ja hoitanut sekä raskauttani = syntyvä lapseni, että itseäni - elämäni onnellisinta aikaa. Pitäisi varmaan olla aina raskaan. :)

Lue lisää

Jos syöt mielialalääkkeitä, ei lasta missään tapauksessa. Lapsesta täytyy osata huolehtia ja olla sille mallina. Jos syöt meialalääkkeitä olet pelkkä zombi, ei mitään aitoa tunnesidettä synny lapseen. Vain suurempia ongelmia katso keskustelu "mitä tehdä" Jasminah.

ei missään tapauksessa kirjoitti:

Jos syöt mielialalääkkeitä, ei lasta missään tapauksessa. Lapsesta täytyy osata huolehtia ja olla sille mallina. Jos syöt meialalääkkeitä olet pelkkä zombi, ei mitään aitoa tunnesidettä synny lapseen. Vain suurempia ongelmia katso keskustelu "mitä tehdä" Jasminah.

Lue lisää

Höpö höpö, mielialalääkkeitä syövät eivät ole mitään zombeja, varmasti voivat olla hyviä äitejä.. ei kai tunnesiteen muodostumisella nyt ole mitään tekemistä mielialalääkkeen kanssa.

Omppu kirjoitti:

Höpö höpö, mielialalääkkeitä syövät eivät ole mitään zombeja, varmasti voivat olla hyviä äitejä.. ei kai tunnesiteen muodostumisella nyt ole mitään tekemistä mielialalääkkeen kanssa.

Lue lisää

Nykyaikana ihan terveetkin vanhemmat väsyvät ja eivät jaksa kasvattaa lapsiaan, miten siis mielisairas siihen kykenisi. Myös mielensairaudet ovat usein periytyviä, ainakin taipumus siihen. Ajattele lasta, se ei ole nukke. Ota vaikka koiranpentu ensin ja kokeile sen kasvatusta kolme vuotta ja mieti sitten uudelleen.

Mutta sinä olet niin sairas että ettet ymmärrä kuinka tärkeätä ja vaikeaa lapsen hoito, kasvatus, ja vastuu on. Jos minä olisin sinun asemassasi ottaisin toki selvää ja pyytäisin ammattilaisten puolueetonta vanhemmuuden arviointia jo etukäteen. Lasten huostaanottokeskuksissa niitä tehdään sitten kun lapsi on jo syntynyt ja et kykene sitä hoitamaan ja/tai kasvattamaan.

Onneksi nykyaikaisissa päiväkodeissa jo osataan kiinnittää huomio epäilyttäviin tapauksiin ja sinne pyydetään konsultaatio apua ensin ja seuraavaksi sosiaalitoimiston ja neuvolan arvioiat

Millä muuten elättäisit lapsen jos et edes itseäsi kykene elättämään. Määräaikaisella eläkkeellä ja työkeskuksen maksamalla suojatyörahallako? Ja siihen mieheen ei kannata tuudittautua, se on kanssasi vain niinkauan kun olet senverran sairas että olet toisia naisia auliimpi seksiin. Sekin sitten tasaantuu vauvan myötä ja mieti, mitä muuta sulla sille sitten annettavaa, kun se ei enää riitä.

omin silmin nähty kirjoitti:

Nykyaikana ihan terveetkin vanhemmat väsyvät ja eivät jaksa kasvattaa lapsiaan, miten siis mielisairas siihen kykenisi. Myös mielensairaudet ovat usein periytyviä, ainakin taipumus siihen. Ajattele lasta, se ei ole nukke. Ota vaikka koiranpentu ensin ja kokeile sen kasvatusta kolme vuotta ja mieti sitten uudelleen.

Mutta sinä olet niin sairas että ettet ymmärrä kuinka tärkeätä ja vaikeaa lapsen hoito, kasvatus, ja vastuu on. Jos minä olisin sinun asemassasi ottaisin toki selvää ja pyytäisin ammattilaisten puolueetonta vanhemmuuden arviointia jo etukäteen. Lasten huostaanottokeskuksissa niitä tehdään sitten kun lapsi on jo syntynyt ja et kykene sitä hoitamaan ja/tai kasvattamaan.

Onneksi nykyaikaisissa päiväkodeissa jo osataan kiinnittää huomio epäilyttäviin tapauksiin ja sinne pyydetään konsultaatio apua ensin ja seuraavaksi sosiaalitoimiston ja neuvolan arvioiat

Millä muuten elättäisit lapsen jos et edes itseäsi kykene elättämään. Määräaikaisella eläkkeellä ja työkeskuksen maksamalla suojatyörahallako? Ja siihen mieheen ei kannata tuudittautua, se on kanssasi vain niinkauan kun olet senverran sairas että olet toisia naisia auliimpi seksiin. Sekin sitten tasaantuu vauvan myötä ja mieti, mitä muuta sulla sille sitten annettavaa, kun se ei enää riitä.

Lue lisää

Kylläpä oli osaltaan oikeaa "herättävää" vaan toisaalta rajua "v...ittuilevaa" tekstiä ... varsinkin, jos kyseinen henkilö ei itse kanna kyseistä häiriötä.

Todellakin sinun ap kannattaa nyt tutustua itseesi ja oireistoosi ja sen hallintaan lääkkeillä. Siellähän on myös välissä niitä oirettomia, terveitä jaksoja (seuraa, kuinka pitkiä ne ovat).

Jos olet eläinystävällinen, niin se koiran hankkiminen ei olisi yhtään hassumpi ajatus tai vaikka hamsteri, joka elää vaan pari vuotta. Jos ei sinulla ole ollut eläintä, niin näin voit katsoa, miten säännöllinen "toisen hoitaminen" sujuu sinulta.

Tämäkin asia oli minusta varteenotettava "omin silmin nähnyt" nimimerkin kirjoituksessa, että "me bipot" olemme usein stressiherkkiä ihmisiä. Näin tämä työn ja lapsen yhteensovittaminen on suunniteltava tarkkaan ja se, kuinka mahdollisissa sairausaikoina toimitaan eli myös lapsen isän on oltava ajantasalla asioista ja kykenevä/tahtova hoitaa lasta myös välillä ehkä yksin. Siis hyvin sitoutunutta kumppanuutta vaaditaan parilta, niin toisiensa kuin lapsenkin suhteen, jotka haluavat "häiriöstä" huolimaatta yhteisen lapsen.

Näitä asioita kannattaa tarkkaan yhdessä suunnitella mutta en silti pois sulkisi lapsen hankkimista - onhan meillä iso liuta muitakin periytyviä sairaus-/häiriöominaisuuksia, eikä lapsen teko tarvitse olla vain ns. terveiden (joilla kuitenkin mahdollisia piileviä sairauksia) oikeus. Jos näin olisi ei maailmassa olisi varmaan yhtään lasta, koska jokainen kantaa geeniperimässään jotakin "mörköä"!



"Omin silmin nähnyt" kirjoitti lisäksi...

" Millä muuten elättäisit lapsen jos et edes itseäsi kykene elättämään. Määräaikaisella eläkkeellä ja työkeskuksen maksamalla suojatyörahallako? Ja siihen mieheen ei kannata tuudittautua, se on kanssasi vain niinkauan kun olet senverran sairas että olet toisia naisia auliimpi seksiin. Sekin sitten tasaantuu vauvan myötä ja mieti, mitä muuta sulla sille sitten annettavaa, kun se ei enää riitä."


Tämä oli mielestäni kirjoituksen huono osuus: totta on, että jokainen, joka tekee lapsen/lapsia pitää ajatella myös sitä, että joutuu jossain vaiheessa ehkä hoitamaan lastaan yksin (näin voi käydä myös miehelle eli lapsen isälle). Tähän auttaa se etukäteissuunnittelu, että miten silloin pärjäät.

Asia oli siis oikea vaan tekstin sävy mielestäni vähättelevä, halventava ja leimaava: esim. tämä seksuaalisuuteen viittaava virke ... kukaan ei voi tietää teidän suhteen pohjaa ja tämä oli mielestäni juuri sitä PERHEEN (mies ja nainen) YHTEISEN VASTUUN VÄHÄTTELELYÄ niin myötä- kuin vastamäessäkin. Myös miehesi voi sairastua johonkin sairauteen, etkä sinäkään kai häntä sen tähden hylkää?

Asioita kuitenkin kannattaa miettiä tarkkaa ja opiskella häiriötä ja miettiä erilaisia tilanteita, mihin ehkä voisi lapsen kanssa joutua ja kuinka niistä sitten mahdollisesti yksin selviää (onko esim. suku hoitoapuna ympärillä ym.). Päätös lapsesta kannattaa kuitenkin tehdä yhdessä miehen kanssa, joka todella haluaa lapsen myös.

Itselläni on neljä lasta (nyt varhaisteini-ikäisiä) ja yhdessä miehen kansssa ollaan oltu yli 20 vuotta eikä erota - häiriöistä (esim. luki-)huolimatta, joita lapsillakin on. Kovasti kuitenkin joutuu tekemään työtä esim. itse lasten kuntoutuksessa kuin myös hankkimaan kaikki mahdollinen ammattiapu.

Tässä asiassa olemme mielestäni mieheni kanssa selviytyneet paremmin kuin hyvin mutta siihen on vaadittu sitkeää (20 V) yhteispeliä, jossa heikompaa lenkkiä ei jätetä ... vastamäessäkään. Jokainen lapsistamme pärjää koulussa hyvin mutta olemmekin tehneet jokaisen lapsen opettajan kanssa päiväkoti-iästä alkaen todella läheistä/säännöllistä yhteistyötä ja ajaneet heidän etujaan.

Hyvää jatkoa sinulle elämässä!
t. toinen "lievä" bipo

ps olen saanut oman "lievän" diagnoosini 4 vuotta sitten ja olen nyt yli nelikymppinen, joten minkään lääkkeiden kanssa en ole joutunut pelaamaan raskausaikoina, jolloin voin todella mainiosti henkisesti

omin silmin nähty kirjoitti:

Nykyaikana ihan terveetkin vanhemmat väsyvät ja eivät jaksa kasvattaa lapsiaan, miten siis mielisairas siihen kykenisi. Myös mielensairaudet ovat usein periytyviä, ainakin taipumus siihen. Ajattele lasta, se ei ole nukke. Ota vaikka koiranpentu ensin ja kokeile sen kasvatusta kolme vuotta ja mieti sitten uudelleen.

Mutta sinä olet niin sairas että ettet ymmärrä kuinka tärkeätä ja vaikeaa lapsen hoito, kasvatus, ja vastuu on. Jos minä olisin sinun asemassasi ottaisin toki selvää ja pyytäisin ammattilaisten puolueetonta vanhemmuuden arviointia jo etukäteen. Lasten huostaanottokeskuksissa niitä tehdään sitten kun lapsi on jo syntynyt ja et kykene sitä hoitamaan ja/tai kasvattamaan.

Onneksi nykyaikaisissa päiväkodeissa jo osataan kiinnittää huomio epäilyttäviin tapauksiin ja sinne pyydetään konsultaatio apua ensin ja seuraavaksi sosiaalitoimiston ja neuvolan arvioiat

Millä muuten elättäisit lapsen jos et edes itseäsi kykene elättämään. Määräaikaisella eläkkeellä ja työkeskuksen maksamalla suojatyörahallako? Ja siihen mieheen ei kannata tuudittautua, se on kanssasi vain niinkauan kun olet senverran sairas että olet toisia naisia auliimpi seksiin. Sekin sitten tasaantuu vauvan myötä ja mieti, mitä muuta sulla sille sitten annettavaa, kun se ei enää riitä.

Lue lisää

"vanhana bipona"&(4 lapsen äitinä) ymmärrän, mitä "omin silmin nähty" haluat viestittää ap:lle. Se ei vaan mene tuolla viestilläsi hänelle perille vaan:

Ap, jos teet lapsen YHDESSÄ miehesi kanssa, niin miehesi tarvitsee ymmärtää sinun HEIKKOUKSIASI ja haluata/OSATA olla VAHVA niissä asioissa (mitkä sinussa on ihmisenä/vanhempana heikkoa).

SILLOIN AINOASTAAN voitte yhdessä turvata RAKKAUSlapsellenne hyvän tulevaisuuden, jossa sekä isä että äiti ottaa omien kykyjensä (= heikkoudet/vahvuudet) mukaan VASTUUN lapsesta.

Näinkö "omin silmin nähty" tarkoitit vistittää? Ap - mieti siis itseäsi, nykyistä suhdettasi ja tulevaa lastanne = täyttääkö "vastuun" ehdot? :)

bipo kirjoitti:

"vanhana bipona"&(4 lapsen äitinä) ymmärrän, mitä "omin silmin nähty" haluat viestittää ap:lle. Se ei vaan mene tuolla viestilläsi hänelle perille vaan:

Ap, jos teet lapsen YHDESSÄ miehesi kanssa, niin miehesi tarvitsee ymmärtää sinun HEIKKOUKSIASI ja haluata/OSATA olla VAHVA niissä asioissa (mitkä sinussa on ihmisenä/vanhempana heikkoa).

SILLOIN AINOASTAAN voitte yhdessä turvata RAKKAUSlapsellenne hyvän tulevaisuuden, jossa sekä isä että äiti ottaa omien kykyjensä (= heikkoudet/vahvuudet) mukaan VASTUUN lapsesta.

Näinkö "omin silmin nähty" tarkoitit vistittää? Ap - mieti siis itseäsi, nykyistä suhdettasi ja tulevaa lastanne = täyttääkö "vastuun" ehdot? :)

Lue lisää

Lisäksi miehesi on otettava taloudellinen PÄÄVASTUU tulevasta perheestänne ja sen elatuksesta, JOS ESIM. SINUN SAIRAUTESI JA LAPSENNE HOITO ESTÄÄ SINUA TYÖSKENTELEMÄSTÄ KODIN ULKOPUOLELLA.

Varaudu siis siihen, että luovut työstä ja olet valmis edelliseen ... mahdollisesti ilman omia tuloja. Tuon kaiken pitää "avioliitto" kestää.

omin silmin nähty kirjoitti:

Nykyaikana ihan terveetkin vanhemmat väsyvät ja eivät jaksa kasvattaa lapsiaan, miten siis mielisairas siihen kykenisi. Myös mielensairaudet ovat usein periytyviä, ainakin taipumus siihen. Ajattele lasta, se ei ole nukke. Ota vaikka koiranpentu ensin ja kokeile sen kasvatusta kolme vuotta ja mieti sitten uudelleen.

Mutta sinä olet niin sairas että ettet ymmärrä kuinka tärkeätä ja vaikeaa lapsen hoito, kasvatus, ja vastuu on. Jos minä olisin sinun asemassasi ottaisin toki selvää ja pyytäisin ammattilaisten puolueetonta vanhemmuuden arviointia jo etukäteen. Lasten huostaanottokeskuksissa niitä tehdään sitten kun lapsi on jo syntynyt ja et kykene sitä hoitamaan ja/tai kasvattamaan.

Onneksi nykyaikaisissa päiväkodeissa jo osataan kiinnittää huomio epäilyttäviin tapauksiin ja sinne pyydetään konsultaatio apua ensin ja seuraavaksi sosiaalitoimiston ja neuvolan arvioiat

Millä muuten elättäisit lapsen jos et edes itseäsi kykene elättämään. Määräaikaisella eläkkeellä ja työkeskuksen maksamalla suojatyörahallako? Ja siihen mieheen ei kannata tuudittautua, se on kanssasi vain niinkauan kun olet senverran sairas että olet toisia naisia auliimpi seksiin. Sekin sitten tasaantuu vauvan myötä ja mieti, mitä muuta sulla sille sitten annettavaa, kun se ei enää riitä.

Lue lisää

sinä olet? Mielenterveysongelmat syntyvät juuri sinunkaltaisiesi ihmisten aiheuttamina. Olet siis itse syyllinen! Katso peiliin natsi ja hyppää hirteen. Teet kaikille palveluksen!

omin silmin nähty kirjoitti:

Nykyaikana ihan terveetkin vanhemmat väsyvät ja eivät jaksa kasvattaa lapsiaan, miten siis mielisairas siihen kykenisi. Myös mielensairaudet ovat usein periytyviä, ainakin taipumus siihen. Ajattele lasta, se ei ole nukke. Ota vaikka koiranpentu ensin ja kokeile sen kasvatusta kolme vuotta ja mieti sitten uudelleen.

Mutta sinä olet niin sairas että ettet ymmärrä kuinka tärkeätä ja vaikeaa lapsen hoito, kasvatus, ja vastuu on. Jos minä olisin sinun asemassasi ottaisin toki selvää ja pyytäisin ammattilaisten puolueetonta vanhemmuuden arviointia jo etukäteen. Lasten huostaanottokeskuksissa niitä tehdään sitten kun lapsi on jo syntynyt ja et kykene sitä hoitamaan ja/tai kasvattamaan.

Onneksi nykyaikaisissa päiväkodeissa jo osataan kiinnittää huomio epäilyttäviin tapauksiin ja sinne pyydetään konsultaatio apua ensin ja seuraavaksi sosiaalitoimiston ja neuvolan arvioiat

Millä muuten elättäisit lapsen jos et edes itseäsi kykene elättämään. Määräaikaisella eläkkeellä ja työkeskuksen maksamalla suojatyörahallako? Ja siihen mieheen ei kannata tuudittautua, se on kanssasi vain niinkauan kun olet senverran sairas että olet toisia naisia auliimpi seksiin. Sekin sitten tasaantuu vauvan myötä ja mieti, mitä muuta sulla sille sitten annettavaa, kun se ei enää riitä.

Lue lisää

Kuinka monen lapsen äiti on työtön, eikä pysty rahallisesti kaikkea lapselle tarjoamaan? Minä olen kasvanut yksinhuoltaja äitini kanssa, välillä tuli aikoja jolloin piti syödä vain kaurapuuroa, mutta rakkautta olen saanut.
Kaksisuuntaistamielialahäiriötä epäillään sairastavan 3% maamme väestöstä, kuitebkin 1,5 on varmasti sairastavia.
Äidilläni oli myös 2-suuntainen.

Jokaisella äidillä on väsymystä ja uupumusta.
Hyvällä lääkehoidolla tämä sairaus voidaan saada täysin oireettomaksi.

Tiedätkö kuinka sattuu lukea tuollaista tekstiä mitä kirjoitat?!

Se, että minulla on 2-suuntainen ei tekisi minusta huonoa äitiä, ei todellakaan.

Nimetön kirjoitti:

Kuinka monen lapsen äiti on työtön, eikä pysty rahallisesti kaikkea lapselle tarjoamaan? Minä olen kasvanut yksinhuoltaja äitini kanssa, välillä tuli aikoja jolloin piti syödä vain kaurapuuroa, mutta rakkautta olen saanut.
Kaksisuuntaistamielialahäiriötä epäillään sairastavan 3% maamme väestöstä, kuitebkin 1,5 on varmasti sairastavia.
Äidilläni oli myös 2-suuntainen.

Jokaisella äidillä on väsymystä ja uupumusta.
Hyvällä lääkehoidolla tämä sairaus voidaan saada täysin oireettomaksi.

Tiedätkö kuinka sattuu lukea tuollaista tekstiä mitä kirjoitat?!

Se, että minulla on 2-suuntainen ei tekisi minusta huonoa äitiä, ei todellakaan.

Lue lisää

Valitan, totuus sattuu. Huostaanottojen syynä ei ole se että äiti ei rakasta lastaan. Vaan äiti ei kykene, osaa tai ei jaksa hoitaa/kasvattaa lastaan. Itse on kyettävä hoitamaan itsensä, vasta sitten pystyy hoitamaan muita, avutonta lasta.

Emme elä enää yhteiskunnassa jossa sukulaiset ja tuttavat auttavat lapsen käytännön hoidossa ja kasvatuksessa sekä antavat rahaa. Silloin kun vauva on pieni moni haluaisi sitä hoitaa hetken, mutta kun tulee vähän isommaksi ei kukaan hoida toisen häiriintynyttä lasta. Joudut hankkimaan hoitajan ja maksamaan hoidosta hoitajalle joka tulee Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Se on totuus.

Yksinhuoltajat pärjää kyllä rahallisesti hyvin. Henkisesti vain vahvat yksinhuoltajat jaksaa nykyään tässä yhteiskunnassa. En tarkoita onko työssä vai työtön, ei työnteolla pärjää rahallisesti sen paremmin kuin työttömänä yksinhuoltajanakaan. Ja haloo, erittäin harva mies huolehtii lapsiensa hoitamisesta, eikä kukaan mies hoida lapsiansa ja myös samalla mielisairasta vaimoaan. Ymmärrätkö edes mitä vaippapussi maksaa? Haloo vaan.

totuus sattuu kirjoitti:

Valitan, totuus sattuu. Huostaanottojen syynä ei ole se että äiti ei rakasta lastaan. Vaan äiti ei kykene, osaa tai ei jaksa hoitaa/kasvattaa lastaan. Itse on kyettävä hoitamaan itsensä, vasta sitten pystyy hoitamaan muita, avutonta lasta.

Emme elä enää yhteiskunnassa jossa sukulaiset ja tuttavat auttavat lapsen käytännön hoidossa ja kasvatuksessa sekä antavat rahaa. Silloin kun vauva on pieni moni haluaisi sitä hoitaa hetken, mutta kun tulee vähän isommaksi ei kukaan hoida toisen häiriintynyttä lasta. Joudut hankkimaan hoitajan ja maksamaan hoidosta hoitajalle joka tulee Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Se on totuus.

Yksinhuoltajat pärjää kyllä rahallisesti hyvin. Henkisesti vain vahvat yksinhuoltajat jaksaa nykyään tässä yhteiskunnassa. En tarkoita onko työssä vai työtön, ei työnteolla pärjää rahallisesti sen paremmin kuin työttömänä yksinhuoltajanakaan. Ja haloo, erittäin harva mies huolehtii lapsiensa hoitamisesta, eikä kukaan mies hoida lapsiansa ja myös samalla mielisairasta vaimoaan. Ymmärrätkö edes mitä vaippapussi maksaa? Haloo vaan.

Lue lisää

Ymmärräthän varmaan, että juuri tällainen asennoituminen estää mielenterveysongelmaisia toipumasta? Toisaalta, olet nähtävästi sitä mieltä, etteivät he voi toipua, hehän ovat mielisairaita. Olet todennäköisesti psykiatrinen sairaanhoitaja, olen tavannut kaltaisiasi umpimielisiä hurskastelevia tampioita aiemminkin. Kaltaisesi tehtailivat muutama vuosikymmen sitten lobotomioita tässäkin maassa.

mestarinäyte! kirjoitti:

Ymmärräthän varmaan, että juuri tällainen asennoituminen estää mielenterveysongelmaisia toipumasta? Toisaalta, olet nähtävästi sitä mieltä, etteivät he voi toipua, hehän ovat mielisairaita. Olet todennäköisesti psykiatrinen sairaanhoitaja, olen tavannut kaltaisiasi umpimielisiä hurskastelevia tampioita aiemminkin. Kaltaisesi tehtailivat muutama vuosikymmen sitten lobotomioita tässäkin maassa.

Lue lisää

En ole tehnyt mitään pahaa kenellekkään. Turhaan minulle kiukuttelet. Minä en ole yhteiskunta, ja minä en ole tehnyt lobotomioita kenellekkään.

sama uudelleen kirjoitti:

En ole tehnyt mitään pahaa kenellekkään. Turhaan minulle kiukuttelet. Minä en ole yhteiskunta, ja minä en ole tehnyt lobotomioita kenellekkään.

natsi-saksan rotuoppikirjasta. Tuolloin "mielisairaat", jota termiä käytät, kuljetettiin keskitysleireille ja tapettiin, jotteivät heidän geeninsä saastuttaisi yhteiskuntaa. Et varmaan koskaan kuuntele Finlandiaa, sehän on mielisairaan Sibeliuksen harhaista luomusta. Kirjoituksestasi voi päätellä, ettet tunne minkäänlaista sympatiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka yhteiskunta on murtanut, vaan uskot rotuoppiin, jonka mukaan heidän epäpuhtaat geeninsä ovat kaiken pahan alku ja juuri. Miltä luulet ihmisestä (niin, mielisairaatkin ovat ihmisiä) tuntuvan, kun ympäristö kutsuu heitä mielisairaiksi, ja vaatii heille lapsentekokieltoa! Ajattelisit joskus!

kuin kirjoitti:

natsi-saksan rotuoppikirjasta. Tuolloin "mielisairaat", jota termiä käytät, kuljetettiin keskitysleireille ja tapettiin, jotteivät heidän geeninsä saastuttaisi yhteiskuntaa. Et varmaan koskaan kuuntele Finlandiaa, sehän on mielisairaan Sibeliuksen harhaista luomusta. Kirjoituksestasi voi päätellä, ettet tunne minkäänlaista sympatiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka yhteiskunta on murtanut, vaan uskot rotuoppiin, jonka mukaan heidän epäpuhtaat geeninsä ovat kaiken pahan alku ja juuri. Miltä luulet ihmisestä (niin, mielisairaatkin ovat ihmisiä) tuntuvan, kun ympäristö kutsuu heitä mielisairaiksi, ja vaatii heille lapsentekokieltoa! Ajattelisit joskus!

Lue lisää

Olen kirjoittanut sitä mitä yleinen käytäntö on nykyyhteiskunnassa. Omaa mielipidettäni en ole kertonut. Minun tunteeni ja mielipiteeni eivät ole näissä keskusteluissa mukana kun kirjoitan. Et ole ajatusteni lukija, olen kirjoittanut vain yleisiä mielipiteitä. Missään kohtaa ei lue, minä olen tätä mieltä. Älä ota itseesi noin herkästi.

omin silmin nähty kirjoitti:

Nykyaikana ihan terveetkin vanhemmat väsyvät ja eivät jaksa kasvattaa lapsiaan, miten siis mielisairas siihen kykenisi. Myös mielensairaudet ovat usein periytyviä, ainakin taipumus siihen. Ajattele lasta, se ei ole nukke. Ota vaikka koiranpentu ensin ja kokeile sen kasvatusta kolme vuotta ja mieti sitten uudelleen.

Mutta sinä olet niin sairas että ettet ymmärrä kuinka tärkeätä ja vaikeaa lapsen hoito, kasvatus, ja vastuu on. Jos minä olisin sinun asemassasi ottaisin toki selvää ja pyytäisin ammattilaisten puolueetonta vanhemmuuden arviointia jo etukäteen. Lasten huostaanottokeskuksissa niitä tehdään sitten kun lapsi on jo syntynyt ja et kykene sitä hoitamaan ja/tai kasvattamaan.

Onneksi nykyaikaisissa päiväkodeissa jo osataan kiinnittää huomio epäilyttäviin tapauksiin ja sinne pyydetään konsultaatio apua ensin ja seuraavaksi sosiaalitoimiston ja neuvolan arvioiat

Millä muuten elättäisit lapsen jos et edes itseäsi kykene elättämään. Määräaikaisella eläkkeellä ja työkeskuksen maksamalla suojatyörahallako? Ja siihen mieheen ei kannata tuudittautua, se on kanssasi vain niinkauan kun olet senverran sairas että olet toisia naisia auliimpi seksiin. Sekin sitten tasaantuu vauvan myötä ja mieti, mitä muuta sulla sille sitten annettavaa, kun se ei enää riitä.

Lue lisää

Pakko kysyä, miten oikein pääsit tuollaisiin johtopäätöksiin? Oli tässä muutama muukin ihmettelyn arvoinen asia..Mutta tämä oikein pomppasi silmään:

Ja siihen mieheen ei kannata tuudittautua, se on kanssasi vain niinkauan kun olet senverran sairas että olet toisia naisia auliimpi seksiin. Sekin sitten tasaantuu vauvan myötä ja mieti, mitä muuta sulla sille sitten annettavaa, kun se ei enää riitä.

Siis että sairaat eivät saa miehiä sitoutumaan kuin jakamalla pillua? Mielisairaat eivät kykene mitään muuta kuin sairastamaan? Että parisuhde ei kellään voi onnistua, jos on mentaalipuolella vähänkin vikaa?

EN välillä ymmärrä miten ihmiset oikeasti kehtaavat väittää kaikenlaista näin mahdotonta puppua.

Olen pahoillani, teillä taitaa olla aika ikävä maailmankuva. Siis todella typerää ja alentuvaa tekstiä..

omin silmin nähty kirjoitti:

Nykyaikana ihan terveetkin vanhemmat väsyvät ja eivät jaksa kasvattaa lapsiaan, miten siis mielisairas siihen kykenisi. Myös mielensairaudet ovat usein periytyviä, ainakin taipumus siihen. Ajattele lasta, se ei ole nukke. Ota vaikka koiranpentu ensin ja kokeile sen kasvatusta kolme vuotta ja mieti sitten uudelleen.

Mutta sinä olet niin sairas että ettet ymmärrä kuinka tärkeätä ja vaikeaa lapsen hoito, kasvatus, ja vastuu on. Jos minä olisin sinun asemassasi ottaisin toki selvää ja pyytäisin ammattilaisten puolueetonta vanhemmuuden arviointia jo etukäteen. Lasten huostaanottokeskuksissa niitä tehdään sitten kun lapsi on jo syntynyt ja et kykene sitä hoitamaan ja/tai kasvattamaan.

Onneksi nykyaikaisissa päiväkodeissa jo osataan kiinnittää huomio epäilyttäviin tapauksiin ja sinne pyydetään konsultaatio apua ensin ja seuraavaksi sosiaalitoimiston ja neuvolan arvioiat

Millä muuten elättäisit lapsen jos et edes itseäsi kykene elättämään. Määräaikaisella eläkkeellä ja työkeskuksen maksamalla suojatyörahallako? Ja siihen mieheen ei kannata tuudittautua, se on kanssasi vain niinkauan kun olet senverran sairas että olet toisia naisia auliimpi seksiin. Sekin sitten tasaantuu vauvan myötä ja mieti, mitä muuta sulla sille sitten annettavaa, kun se ei enää riitä.

Lue lisää

Hei!

Itse olen kaksisuuntainen, ja kahden ihanan lapsen äiti. Sairauteni hoidan samaan tapaan, kuin kaiken muunkin vakavan sairauden, sitoutuneesti ja säännöllisesti. Sairaus, ei estä hyvin hoidettuna ja hallinnassa pysyessään lapsia, parisuhdetta tai työntekoa.

Itse olen hyvässä virassa, ja onnekseni työpaikassa, jossa olen voinut asiasta avoimesti esimiesten kanssa puhua.
Mieheni ei tee sairaudestani suurempaa numeroa, kuin on tarvetta. Ja lapset tietävät sen, mikä heidän tällä hetkellä on hyvä tietää.

Tosin, kaikki sairastuneet, eivät ole samassa kunnossa, mutta sen mukaisesti täytyykin ymmmärtää, ettei kaikki pipot ole edesvastuuttomassa kunnossa olevia houruja, jotka elävät itsemurhasta toiseen vain nappien voimalla. Psyykkeeseen liittyvät sairaudet, kun vain vielä nykyaikanakin herättävät voimakkaita ennakkoluuloja.

Tosin, emme ole yliolentojakaan, vaan myös meitä koskevat samat elämän vastoinkäymiset, kuin muitakin ihmisiä. Jopa omiemmekin lisäksi.

"Paljon on puhetta maanisdepressiivisyydestä ikäänkuin se olisi synnynnäinen sairaus."
-Kausaliteetti

Jos puhetta on "maanisdepressiivisyydestä", on jo se hieman harhaanjohtavaa, sillä nykyisin tavataan puhua kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja bipolaarihäiriöstä. Vanha termi on ilmeisesti laajemmassa käytössä lähinnä anglististen vaikuttimien tähden ja siksi, että se joidenkin mielestä kuulostaa paremmalta.

Jos on puhetta "maanisdepressiivisyydestä" ikäänkuin "synnynnäisenä sairautena", ollaan vielä enemmän hakoteillä - kyseessä ei ole sinänsä synnynnäinen, vaan "vain vahvasti periytyvä" sairaus. Nykyään ajatellaan, että alttius kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle on perinnöllistä, mutta olosuhteet laukaisevat sen. Laukaisevana tekijänä voi toimia vaikkapa stressi tai muu paine sekä muut vaikeat elämänkokemukset. Runsas tai kohtuuton alkoholinkäyttö voi pahentaa sairautta ja laukaista uusia sairausjaksoja.

Tuskinpa sairaille tässä tapauksessa voidaan osoittaa jotain tiettyä syytä sairauteensa. Mutta tuskinpa sairaatkaan mihinkään mantroihin tuudittautuvat. Totuus on se, että meidät on heitetty tähän maailmaan, kukin omine vikoineen ja vika-alttiuksineen. Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt.

johannes19 kirjoitti:

"Paljon on puhetta maanisdepressiivisyydestä ikäänkuin se olisi synnynnäinen sairaus."
-Kausaliteetti

Jos puhetta on "maanisdepressiivisyydestä", on jo se hieman harhaanjohtavaa, sillä nykyisin tavataan puhua kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja bipolaarihäiriöstä. Vanha termi on ilmeisesti laajemmassa käytössä lähinnä anglististen vaikuttimien tähden ja siksi, että se joidenkin mielestä kuulostaa paremmalta.

Jos on puhetta "maanisdepressiivisyydestä" ikäänkuin "synnynnäisenä sairautena", ollaan vielä enemmän hakoteillä - kyseessä ei ole sinänsä synnynnäinen, vaan "vain vahvasti periytyvä" sairaus. Nykyään ajatellaan, että alttius kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle on perinnöllistä, mutta olosuhteet laukaisevat sen. Laukaisevana tekijänä voi toimia vaikkapa stressi tai muu paine sekä muut vaikeat elämänkokemukset. Runsas tai kohtuuton alkoholinkäyttö voi pahentaa sairautta ja laukaista uusia sairausjaksoja.

Tuskinpa sairaille tässä tapauksessa voidaan osoittaa jotain tiettyä syytä sairauteensa. Mutta tuskinpa sairaatkaan mihinkään mantroihin tuudittautuvat. Totuus on se, että meidät on heitetty tähän maailmaan, kukin omine vikoineen ja vika-alttiuksineen. Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt.

Lue lisää

se tutkittu tosiasia, että henkinen perimä, toisin sanoen kasvatusmalli myös periytyy sukupolvesta toiseen. En väitä, että kaikesta voidaan syyttää vanhempia, mutta geneettistä alttiutta ei ole voitu todistaa, mitään bipolaarisen geeniä ei ole voitu löytää. Todellinen syy voi siis olla jompikumpi tai molemmat. Kasvatustiedettä (mukaanlukien koulu ja kaveripiirikokemukset) ei missään tapauksessa saisi unohtaa, mutta lääketiede on varsin suppeakatseinen, nykyään uskotaan aivokemiaan, ja siksi syitä etsitään välittäjäaineista. Stressinsietokyky ja itsetuntokin käyvät käsi kädessä, ja itsetunnon pohja luodaan lapsuudessa, kodissa ja kaveripiirissä.

entäpäs kirjoitti:

se tutkittu tosiasia, että henkinen perimä, toisin sanoen kasvatusmalli myös periytyy sukupolvesta toiseen. En väitä, että kaikesta voidaan syyttää vanhempia, mutta geneettistä alttiutta ei ole voitu todistaa, mitään bipolaarisen geeniä ei ole voitu löytää. Todellinen syy voi siis olla jompikumpi tai molemmat. Kasvatustiedettä (mukaanlukien koulu ja kaveripiirikokemukset) ei missään tapauksessa saisi unohtaa, mutta lääketiede on varsin suppeakatseinen, nykyään uskotaan aivokemiaan, ja siksi syitä etsitään välittäjäaineista. Stressinsietokyky ja itsetuntokin käyvät käsi kädessä, ja itsetunnon pohja luodaan lapsuudessa, kodissa ja kaveripiirissä.

Lue lisää

Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta; heistä viisi on kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän. Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen.

Ja milläköhän tavoin "unohdin kasvatustieteen (mukaanlukien koulu ja kaveripiirikokemukset)", kun totesin, että "laukaisevana tekijänä voi toimia vaikkapa stressi tai muu paine sekä muut vaikeat elämänkokemukset"?

Luettelemani esimerkit laukaisevista tekijöistä voivat kukin liittyä nimenomaan kouluun ja kaveripiiriin. Itse asiassa, joillakin sairastuneilla varmasti näin onkin. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että täytyisi ehdottomasti julistaa "aivokemiaan uskominen" jonkinlaiseksi saatanalliseksi harhaopiksi? Eikö voisi olla niinkin, että joillain tapauksilla - ei välttämättä kaikilla - esimerkiksi poikkeavat serotoniini- ja dopamiinitasot joitain ongelmia aiheuttaisivat?

Ja miksi piti turhaan todeta jo tiedetty asia, ettei juuri bipolaarisuuteen altistavaa geeniä ole - ainakaan toistaiseksi - paikannettu? Miksi nimimerkki "entäpäs", jonka oletan hyvin läheisesti liittyvän nimimerkkiin "Kausaliteetti", niin kiihkeästi haluaa osoittaa kaikki olettamukset perinnöllisestä alttiudesta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön vääriksi?

Vastaavasti voisin kysyä nimimerkiltä "entäpäs", onko löydetty juuri tietyt geenit, joilla selittyisi seuraava liuta muita - mahdollisesti ympäristön laukaisevia tai "ihan itsestään" ilmeneviä - erikoisia toimintamuotoja tai varsinaisia sairauksia, joihin joillain henkilöillä on "luontaista taipumusta" enemmän kuin muilla: dysleksia, aggressiivisuus, ADHD, syömishäiriöt, alkoholismi, "musikaalinen" tai muu "lahjakkuus"? Omituista kyllä, näitä "tavallaan geneettisesti olemassaolemattomia" ominaisuuksia voi hyvinkin ilmetä suoraan alenevassa polvessa, vaikka näillä ominaisuuksilla "varustellut" vanhemmat tai edes muut sukulaiset eivät olisikaan läsnä lapsen elämässä antamassa peräänkuulutettua "henkistä perimää". Miten tämä selittyy?

Paljon tuli jo kyseltyä, mutta toistaiseksi vaikein kysymykseni lienee tässä: luodaanko lapsuudessa, kodissa ja kaveripiirissä pohja myös maaniselle itseluottamukselle?

minulla ainakin oli selkeä syy-seuraus tapahtuma elämässäni, kun sairastuin. Nyt, kun olen muistakin sairauksista eläkkeellä ja saan rytmittää elämäni itse ja mm. levätä tarpeeksi (tähänhän liittyy tämä unirytmin rikkoutuminen vahvasti = aiheuttaa oireita mm. ensiksi ylikierrossuuntaan sitten alikierros suuntaan) kuten myös talous/lievä lääkitys on kunnossa, niin voin aika hyvin.

Pystyn hallitsemaan nyt paremmin elämääni ja kuuntelemaan oireiluani, kun esim. ei ole taloushuolia. Työtä ja työympäristöä kyllä kaipailen mutta kai se elämä menee näinkin.

Kyllä mielestäni tapa reagoida stressiin on periytyvää ja esim. lukihäiriögeenihän on jo löydetty, joten kyllä se bipogeenikin joskus löydetään. Omassa perheessäni on esimerkkejä molemmistä tapauksista mutta ne on otettu huomioon jo "alkuopetuksesta" lähtien, joten tilanne seuraavalla sukupolvella paremmin hallinnassa (kuntoutusta tarjolla) kuin meillä tai edellisillä.

Tsemppiä kaikille jonkin "häiriön"omaaville ja heidän lapsilleen.

johannes19 kirjoitti:

Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta; heistä viisi on kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän. Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen.

Ja milläköhän tavoin "unohdin kasvatustieteen (mukaanlukien koulu ja kaveripiirikokemukset)", kun totesin, että "laukaisevana tekijänä voi toimia vaikkapa stressi tai muu paine sekä muut vaikeat elämänkokemukset"?

Luettelemani esimerkit laukaisevista tekijöistä voivat kukin liittyä nimenomaan kouluun ja kaveripiiriin. Itse asiassa, joillakin sairastuneilla varmasti näin onkin. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että täytyisi ehdottomasti julistaa "aivokemiaan uskominen" jonkinlaiseksi saatanalliseksi harhaopiksi? Eikö voisi olla niinkin, että joillain tapauksilla - ei välttämättä kaikilla - esimerkiksi poikkeavat serotoniini- ja dopamiinitasot joitain ongelmia aiheuttaisivat?

Ja miksi piti turhaan todeta jo tiedetty asia, ettei juuri bipolaarisuuteen altistavaa geeniä ole - ainakaan toistaiseksi - paikannettu? Miksi nimimerkki "entäpäs", jonka oletan hyvin läheisesti liittyvän nimimerkkiin "Kausaliteetti", niin kiihkeästi haluaa osoittaa kaikki olettamukset perinnöllisestä alttiudesta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön vääriksi?

Vastaavasti voisin kysyä nimimerkiltä "entäpäs", onko löydetty juuri tietyt geenit, joilla selittyisi seuraava liuta muita - mahdollisesti ympäristön laukaisevia tai "ihan itsestään" ilmeneviä - erikoisia toimintamuotoja tai varsinaisia sairauksia, joihin joillain henkilöillä on "luontaista taipumusta" enemmän kuin muilla: dysleksia, aggressiivisuus, ADHD, syömishäiriöt, alkoholismi, "musikaalinen" tai muu "lahjakkuus"? Omituista kyllä, näitä "tavallaan geneettisesti olemassaolemattomia" ominaisuuksia voi hyvinkin ilmetä suoraan alenevassa polvessa, vaikka näillä ominaisuuksilla "varustellut" vanhemmat tai edes muut sukulaiset eivät olisikaan läsnä lapsen elämässä antamassa peräänkuulutettua "henkistä perimää". Miten tämä selittyy?

Paljon tuli jo kyseltyä, mutta toistaiseksi vaikein kysymykseni lienee tässä: luodaanko lapsuudessa, kodissa ja kaveripiirissä pohja myös maaniselle itseluottamukselle?

Lue lisää

Musikaalisen lahjakkuuden periytyminen geeneissä oli hyvä pointti, enkä todellakaan kiistä, etteikö aivokemian häiriötila voisi siirtyä geeneissä, ja laukeavan olosuhteiden vaikutuksesta. Halusin vain sanoa, että kaikkien bipojen kohdalla perinnöllisestä alttiudesta puhuminen voi mennä pahasti metsään.

En ole koskaan lukenut tekstiä, jossa käsitellään yhtaikaa sekä geneettistä että henkistä perimää. Molemmat ovat tärkeitä, eikä saisi keskittyä vain aivokemiaan, ja olettaa, että on kyse aina perinnöllisestä taipumuksesta, kuten nykyään tehdään.

Molempia näkökantoja tarvitaan, ja niitä yhdistelemällä voidaan päästä asian alkulähteille, ja saada paras mahdollinen hoitotulos.

Kausaliteetti kirjoitti:

Musikaalisen lahjakkuuden periytyminen geeneissä oli hyvä pointti, enkä todellakaan kiistä, etteikö aivokemian häiriötila voisi siirtyä geeneissä, ja laukeavan olosuhteiden vaikutuksesta. Halusin vain sanoa, että kaikkien bipojen kohdalla perinnöllisestä alttiudesta puhuminen voi mennä pahasti metsään.

En ole koskaan lukenut tekstiä, jossa käsitellään yhtaikaa sekä geneettistä että henkistä perimää. Molemmat ovat tärkeitä, eikä saisi keskittyä vain aivokemiaan, ja olettaa, että on kyse aina perinnöllisestä taipumuksesta, kuten nykyään tehdään.

Molempia näkökantoja tarvitaan, ja niitä yhdistelemällä voidaan päästä asian alkulähteille, ja saada paras mahdollinen hoitotulos.

Lue lisää

"Halusin vain sanoa, että kaikkien bipojen kohdalla perinnöllisestä alttiudesta puhuminen voi mennä pahasti metsään."
-Kausaliteetti

Näin voi todellakin olla. Ei pitäisi todellakaan puhua "kaikista", jos varmuutta asiasta ei ole. "Bipojen" kohdallahan diagnoosia tehdessä otetaan huomioon sukuhistoria, joka voikin valaista asioita. Mutta toisaalta sairastujien sukuhistoriasta välttämättä mikään ei anna viitteitäkään moiseen suuntaan. Ehkäpä kyseisen kaltaisessa tapauksessa alttius on ollut erittäin piilevää - ja ehkäpä sairaus saattaa puhjeta tyystin ilman perinnöllistä alttiuttakin.

Ainakin seuraavat tekijät voivat sairausjaksoja laukaista: vaikeat elämänkokemukset, odottamattomat asiat, valvominen ja muu uni-valverytmin häiriintyminen, stressi, alkoholi- ja muut päihdeongelmat. Ehkäpä jotkut ovat "luonnostaan lahjakkaampia" sairastumaan, mutta luulisi jotain itse kullakin puhkeavan, noita laukaisevia tekijöistä tarjottaisiin oikein kunnon "cocktail".

Millaisia pidempiaikaisia oireita ilmenee esimerkiksi kyseenalaisin kuulustelumenetelmin murretuilla vangeilla? Esimerkiksi valvomaan pakottaminen on yksi viheliäimmistä keinoista ja bipoläärihäiriöön sairastumisen riskitekijä. Ja entäpä ohessa kaiken maailman uhilla stressaaminen ja myrkyillä kiusaaminen? Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenes osa kaupunkia kukistui, ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä, ja muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian. Voisin melkeinpä veikata, että vähemmän silkkihansikkaisten kuulustelijoiden käsittelyistä selviäjissä olisi huomattavasti "normaaliväestöä" enemmän häiriintyneitä, mahdollisesti myös "bipoja".

johannes19 kirjoitti:

"Halusin vain sanoa, että kaikkien bipojen kohdalla perinnöllisestä alttiudesta puhuminen voi mennä pahasti metsään."
-Kausaliteetti

Näin voi todellakin olla. Ei pitäisi todellakaan puhua "kaikista", jos varmuutta asiasta ei ole. "Bipojen" kohdallahan diagnoosia tehdessä otetaan huomioon sukuhistoria, joka voikin valaista asioita. Mutta toisaalta sairastujien sukuhistoriasta välttämättä mikään ei anna viitteitäkään moiseen suuntaan. Ehkäpä kyseisen kaltaisessa tapauksessa alttius on ollut erittäin piilevää - ja ehkäpä sairaus saattaa puhjeta tyystin ilman perinnöllistä alttiuttakin.

Ainakin seuraavat tekijät voivat sairausjaksoja laukaista: vaikeat elämänkokemukset, odottamattomat asiat, valvominen ja muu uni-valverytmin häiriintyminen, stressi, alkoholi- ja muut päihdeongelmat. Ehkäpä jotkut ovat "luonnostaan lahjakkaampia" sairastumaan, mutta luulisi jotain itse kullakin puhkeavan, noita laukaisevia tekijöistä tarjottaisiin oikein kunnon "cocktail".

Millaisia pidempiaikaisia oireita ilmenee esimerkiksi kyseenalaisin kuulustelumenetelmin murretuilla vangeilla? Esimerkiksi valvomaan pakottaminen on yksi viheliäimmistä keinoista ja bipoläärihäiriöön sairastumisen riskitekijä. Ja entäpä ohessa kaiken maailman uhilla stressaaminen ja myrkyillä kiusaaminen? Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenes osa kaupunkia kukistui, ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä, ja muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian. Voisin melkeinpä veikata, että vähemmän silkkihansikkaisten kuulustelijoiden käsittelyistä selviäjissä olisi huomattavasti "normaaliväestöä" enemmän häiriintyneitä, mahdollisesti myös "bipoja".

Lue lisää

Ei pidä paikkaansa. Osa ihmisistä on henkisesti niin vahvoja, ettei rankat kuulustelut ja kidutus voi saada mielisairaaksi. Onhan todistettu että jopa keskitysleireiltä ja sodista on palannut ihmisiä ilman mielenterveyttään menettämättä.

Ja että kuinka sellainen on ollut mahdollista. Sitä voi vain jokainen miettiä. Ne selviytymiskeinot millä vältetään tulematta böpiksi sellaisissa olosuhteissa,ovat hyvin yksinkertaisia.

Yksi keino äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa on alkaa auttamaan muita. Vain toisia auttamalla saat mahdollisuuden säilyttää mielenterveytesi. Jos sen sijaan, heittäytyy toisen autettavaksi tai itse edesauttaa toisen vaikeuksia on edessä mahdollinen mielenterveytensä menetys. Yksinkertaista.

bipo kirjoitti:

minulla ainakin oli selkeä syy-seuraus tapahtuma elämässäni, kun sairastuin. Nyt, kun olen muistakin sairauksista eläkkeellä ja saan rytmittää elämäni itse ja mm. levätä tarpeeksi (tähänhän liittyy tämä unirytmin rikkoutuminen vahvasti = aiheuttaa oireita mm. ensiksi ylikierrossuuntaan sitten alikierros suuntaan) kuten myös talous/lievä lääkitys on kunnossa, niin voin aika hyvin.

Pystyn hallitsemaan nyt paremmin elämääni ja kuuntelemaan oireiluani, kun esim. ei ole taloushuolia. Työtä ja työympäristöä kyllä kaipailen mutta kai se elämä menee näinkin.

Kyllä mielestäni tapa reagoida stressiin on periytyvää ja esim. lukihäiriögeenihän on jo löydetty, joten kyllä se bipogeenikin joskus löydetään. Omassa perheessäni on esimerkkejä molemmistä tapauksista mutta ne on otettu huomioon jo "alkuopetuksesta" lähtien, joten tilanne seuraavalla sukupolvella paremmin hallinnassa (kuntoutusta tarjolla) kuin meillä tai edellisillä.

Tsemppiä kaikille jonkin "häiriön"omaaville ja heidän lapsilleen.

Lue lisää

No, niin kauan mielisairaat saavat tehdä lapsia, niinkauan riittää töitä erityispäiväkodeissa ja erityisluokissa. Myös henkilökohtaisia avustajia ja koulunkäyntiavustajia tarvitaan koko ajan lisää.

Kiitos vaan uusista työpaikoista ja uusista ammateista jota teidän vuoksi meille terveille tämän tästä nykyään putkahtelee. Palkkakin on ihan kohtuullinen, ja kun järjästydymme kunnolla vaadimme palkkaa lisää. Kunnat ovatkin jo siinä pisteessä, että määräaikaisia ja työllistettyjä eivät saa enää käyttää.

Yksityisiä perhekoteja syntyy myös kuin sieniä sateella. Siinä myös aivan uusi työsarka ja markkinarako. On muuten vähän rahakkaampaa työtä kuin perhepäivähoitajan työ. Joten kiitos.

kokemusta kidutuksesta kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Osa ihmisistä on henkisesti niin vahvoja, ettei rankat kuulustelut ja kidutus voi saada mielisairaaksi. Onhan todistettu että jopa keskitysleireiltä ja sodista on palannut ihmisiä ilman mielenterveyttään menettämättä.

Ja että kuinka sellainen on ollut mahdollista. Sitä voi vain jokainen miettiä. Ne selviytymiskeinot millä vältetään tulematta böpiksi sellaisissa olosuhteissa,ovat hyvin yksinkertaisia.

Yksi keino äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa on alkaa auttamaan muita. Vain toisia auttamalla saat mahdollisuuden säilyttää mielenterveytesi. Jos sen sijaan, heittäytyy toisen autettavaksi tai itse edesauttaa toisen vaikeuksia on edessä mahdollinen mielenterveytensä menetys. Yksinkertaista.

Lue lisää

Parahin nimimerkki "kokemusta kidutuksesta", sinä, joka katsot aiheelliseksi oikoa minua, olenko esittänyt jonkun väitteen oiottavaksesi?

Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Oletko perillä käyttämäsi kielen tarjoamista mahdollisuuksista ilmaisulliseen rikkauteen? Tiedätkö, mitä tarkoittaa konditionaali?

Jos minä, kirjoituksessani mainitun kaltaista kidutusta kokematon, ilmaisen asioita tyyliin "luulisin puhkeavan", "voisin veikata" ja "olisi", enkö tällöin pikemminkin oleta kuin väitä? Sitäpaitsi, esimerkiksi sodissa ja vankileireillä olleilla sekä raiskatuilla ja kidutetuilla on - kuinka ollakaan - huomattu olevan muuta väestöä enemmän erilaisia häiriöitä. Puhutaan traumanjälkeisistä stressireaktioista. Se, puhkeaako mainituissa olosuhteissa moisten oireiden ohella myös esimerkiksi bipolaarihäiriötä epätavallisen paljon, on epätavallisen epäselvää.

Jätänpä asian "leijumaan" ja tuonpa vielä esille mielenkiintoisen tarinan todellisesta elämästä. J.F. Cade, henkilö, joka "keksi" litiumin käytön maanisten potilaiden rauhoittamisessa, osallistui toiseen maailmansotaan. Hän palasi Australiaan vietettyään suurimman osan sodasta japanilaisten sotavankina. Elopainoa oli tuolloin noin 40 kg. Sodan jälkeen hän teki "keksintönsä", jota kokeili ensin marsuihin, jotka kuolivat, sitten itseensä (ei tuntenut pahempia oireita) ja lopuksi potilaaseenkin. Tuskinpa sodalla mitään yhteyttä asiaan oli, mutta luulisin hänen nähneen niitä sodassa seonneitakin. Itsehän hän ei seonnut. Mutta "hulluutta" hän oli nähnyt koko pienen ikänsä, kun isänsä oli ammatiltaan psykiatri.

kiitos kirjoitti:

No, niin kauan mielisairaat saavat tehdä lapsia, niinkauan riittää töitä erityispäiväkodeissa ja erityisluokissa. Myös henkilökohtaisia avustajia ja koulunkäyntiavustajia tarvitaan koko ajan lisää.

Kiitos vaan uusista työpaikoista ja uusista ammateista jota teidän vuoksi meille terveille tämän tästä nykyään putkahtelee. Palkkakin on ihan kohtuullinen, ja kun järjästydymme kunnolla vaadimme palkkaa lisää. Kunnat ovatkin jo siinä pisteessä, että määräaikaisia ja työllistettyjä eivät saa enää käyttää.

Yksityisiä perhekoteja syntyy myös kuin sieniä sateella. Siinä myös aivan uusi työsarka ja markkinarako. On muuten vähän rahakkaampaa työtä kuin perhepäivähoitajan työ. Joten kiitos.

Lue lisää

miksiköhän niitä "mielisairaita" sitten on nykypäivänä lasten oireilujen perusteella noin sata kertaa enemmän kuin ennen? Vaikuttaisikohan ehkä NYKYMENO: saasteet, kiire, naisen ja miehen roolien sekoittuminen (esim. jos on lapsia ja äiti tekee kokopäivätyötä lastenpäivähoidossa), tietokoneet, TV, kännykät ja muut sähkövempeleet ... ja ehkä päiväkodinkin "liikavirikkeinen" päivärytmi asiaan mitenkään?? Herää useita kysymyksiä ...


Mitä mielenterveysasiantuntija tästä sanoo, kun vaan perimään viittaa ja käyttää vielä vanhahtavaa nimitystä "mielisairaat" aivohäiriöistä, joita löytyy jokaiselta ihmiseltä (myös sinulta), jos kunnolla tutkitaan? Vai mikäköhän on sinun geeniperimäsi sairaus? Et kai vaan periytä esim. verenpainetautia tai MS-geeniä tms., jolla sitten kuormitat tulevaisuudessa lastesi mukana yhteiskunnan veromarkkoja ja työllistät terveydenhoitohenkilökuntaa?

hyvä kirjoitti:

miksiköhän niitä "mielisairaita" sitten on nykypäivänä lasten oireilujen perusteella noin sata kertaa enemmän kuin ennen? Vaikuttaisikohan ehkä NYKYMENO: saasteet, kiire, naisen ja miehen roolien sekoittuminen (esim. jos on lapsia ja äiti tekee kokopäivätyötä lastenpäivähoidossa), tietokoneet, TV, kännykät ja muut sähkövempeleet ... ja ehkä päiväkodinkin "liikavirikkeinen" päivärytmi asiaan mitenkään?? Herää useita kysymyksiä ...


Mitä mielenterveysasiantuntija tästä sanoo, kun vaan perimään viittaa ja käyttää vielä vanhahtavaa nimitystä "mielisairaat" aivohäiriöistä, joita löytyy jokaiselta ihmiseltä (myös sinulta), jos kunnolla tutkitaan? Vai mikäköhän on sinun geeniperimäsi sairaus? Et kai vaan periytä esim. verenpainetautia tai MS-geeniä tms., jolla sitten kuormitat tulevaisuudessa lastesi mukana yhteiskunnan veromarkkoja ja työllistät terveydenhoitohenkilökuntaa?

Lue lisää

näihin kommentteihin/kysymyksiin lisäten, jos olet lasten päivähoitoalalla työskentelevä ihminen, niin sanon sinulle KIITOS näistä kaikista rikkaista vuosista, joiden aikana olemme tehneet yhteistyötä neljän lapsemme kanssa teidän ammattilaisten kanssa. Jatkakaa samaan tyyliin.

Yhdessä olemme suunnitelleet ja kasvaneet lastemme myötä: olemme mm. olleet monessa yliopistollisessa tutkimuksessa mukana ja näin tämän päivän erityislastentarhaopettajien ammattitaito on saanut pohjaa meidän lasten kanssa jo 90-luvun alkupuolelta lähtien.

Olen itsekin hyvin kiinnostunut psykologiasta ja näin olen ammatti-ihmisten kanssa saanut tutustua erityislasten maailmaan ja erityisopetuksen kehitykseen Suomessa. Nyt esim. silloinen (90-luvulla) dysfasialapseni on koulussa hyvin menestyvä yläasteen nuorukainen (normaalilla luokalla ka lähentelee 9).

KIITOS siis siitä kuuluu paljolti kehittyvälle erityisopetukselle: erilaisia oppijoita on tänä päivänä todella paljon. Ennen he (esim. lukihäiriöiset) joutuivat kokemaan rankkaa syrjintää ja inhimillistä kärsimystä. Itsekin "keski-ikäisinä" muistamme näitä 60-70-luvun ongelmia.

Vastuu on kuitenkin myös vanhemmilla ja kuten jo aikaisemmin tänne kirjoitin, niin olemme mielestäni mieheni kanssa siinä onnistuneet omien lapsiemme suhteen hyvin (ovat mm. kaikki luokkansa parhaita uimareita ja ihan perheen harrastuksen pohjalta - ei kilpailumielessä).

Työtä joutuu tekemään paljon (meillä siis perheessä sekä luki- että nyt minulla todettu lievä bipo) ja se on huomioitava, kun lapsen ottaa vastuulleen, niin mies kuin nainenkin. Minun diagnoosini pohjalta opettelen/opettelemme nyt häiriön "sisältöä", jotta tietäisin mahdollisimman paljon, jos sitä oppia elämässä vielä tarvitsemme esim. jonkun lapsemme suhteen ja heidän hyväkseen.

Kiitos siis kuitenkin sinullekin, jos työskentelet lasten - tulevien, Suomea pyörittävien, ammatti-ihmisten - parissa. :)

PS Useat taiteelliset ja lahjakkaat ihmiset kantavat bipo-"geeniä" ja se ei mahdollisesti koskaan puhkea varsinaiseksi häiriöksi tai sairaudeksi (kuten on useissa muissakin geeniperimässä piilevissä sairauksissa). Jos esim. toisella on bipoperimää, niin mahdollisuus on 1/7 lapsista ... ja nyt puhun geeniperimästä en sairastumisesta. Jos molemmilla vanhemmilla niin muistaakseni suhde on 1/4.

Siihen siis tarvitaan aina laukaiseva tekijä: joku suuri kriisi esim. oma muu sairastuminen, avioero, puolison/lapsen kuolema ... Sairastumiseen tarvitaan usein myös unirytmin häiriintyminen (mikä yleensä tapahtuukin juuri kriisissä).

... kirjoitti:

näihin kommentteihin/kysymyksiin lisäten, jos olet lasten päivähoitoalalla työskentelevä ihminen, niin sanon sinulle KIITOS näistä kaikista rikkaista vuosista, joiden aikana olemme tehneet yhteistyötä neljän lapsemme kanssa teidän ammattilaisten kanssa. Jatkakaa samaan tyyliin.

Yhdessä olemme suunnitelleet ja kasvaneet lastemme myötä: olemme mm. olleet monessa yliopistollisessa tutkimuksessa mukana ja näin tämän päivän erityislastentarhaopettajien ammattitaito on saanut pohjaa meidän lasten kanssa jo 90-luvun alkupuolelta lähtien.

Olen itsekin hyvin kiinnostunut psykologiasta ja näin olen ammatti-ihmisten kanssa saanut tutustua erityislasten maailmaan ja erityisopetuksen kehitykseen Suomessa. Nyt esim. silloinen (90-luvulla) dysfasialapseni on koulussa hyvin menestyvä yläasteen nuorukainen (normaalilla luokalla ka lähentelee 9).

KIITOS siis siitä kuuluu paljolti kehittyvälle erityisopetukselle: erilaisia oppijoita on tänä päivänä todella paljon. Ennen he (esim. lukihäiriöiset) joutuivat kokemaan rankkaa syrjintää ja inhimillistä kärsimystä. Itsekin "keski-ikäisinä" muistamme näitä 60-70-luvun ongelmia.

Vastuu on kuitenkin myös vanhemmilla ja kuten jo aikaisemmin tänne kirjoitin, niin olemme mielestäni mieheni kanssa siinä onnistuneet omien lapsiemme suhteen hyvin (ovat mm. kaikki luokkansa parhaita uimareita ja ihan perheen harrastuksen pohjalta - ei kilpailumielessä).

Työtä joutuu tekemään paljon (meillä siis perheessä sekä luki- että nyt minulla todettu lievä bipo) ja se on huomioitava, kun lapsen ottaa vastuulleen, niin mies kuin nainenkin. Minun diagnoosini pohjalta opettelen/opettelemme nyt häiriön "sisältöä", jotta tietäisin mahdollisimman paljon, jos sitä oppia elämässä vielä tarvitsemme esim. jonkun lapsemme suhteen ja heidän hyväkseen.

Kiitos siis kuitenkin sinullekin, jos työskentelet lasten - tulevien, Suomea pyörittävien, ammatti-ihmisten - parissa. :)

PS Useat taiteelliset ja lahjakkaat ihmiset kantavat bipo-"geeniä" ja se ei mahdollisesti koskaan puhkea varsinaiseksi häiriöksi tai sairaudeksi (kuten on useissa muissakin geeniperimässä piilevissä sairauksissa). Jos esim. toisella on bipoperimää, niin mahdollisuus on 1/7 lapsista ... ja nyt puhun geeniperimästä en sairastumisesta. Jos molemmilla vanhemmilla niin muistaakseni suhde on 1/4.

Siihen siis tarvitaan aina laukaiseva tekijä: joku suuri kriisi esim. oma muu sairastuminen, avioero, puolison/lapsen kuolema ... Sairastumiseen tarvitaan usein myös unirytmin häiriintyminen (mikä yleensä tapahtuukin juuri kriisissä).

Lue lisää

... sen enempää itseäni "kehumatta", niin minua on pyydetty radioonkin puhumaan näistä asioista, joten kestän kyllä sen, jos minua kutsutaan diagnoosini perusteella mielisairaaksi ja lapsieni perimää näin myös "halvennetaan".

Tsemppiä sinulle ap!

hyvä kirjoitti:

miksiköhän niitä "mielisairaita" sitten on nykypäivänä lasten oireilujen perusteella noin sata kertaa enemmän kuin ennen? Vaikuttaisikohan ehkä NYKYMENO: saasteet, kiire, naisen ja miehen roolien sekoittuminen (esim. jos on lapsia ja äiti tekee kokopäivätyötä lastenpäivähoidossa), tietokoneet, TV, kännykät ja muut sähkövempeleet ... ja ehkä päiväkodinkin "liikavirikkeinen" päivärytmi asiaan mitenkään?? Herää useita kysymyksiä ...


Mitä mielenterveysasiantuntija tästä sanoo, kun vaan perimään viittaa ja käyttää vielä vanhahtavaa nimitystä "mielisairaat" aivohäiriöistä, joita löytyy jokaiselta ihmiseltä (myös sinulta), jos kunnolla tutkitaan? Vai mikäköhän on sinun geeniperimäsi sairaus? Et kai vaan periytä esim. verenpainetautia tai MS-geeniä tms., jolla sitten kuormitat tulevaisuudessa lastesi mukana yhteiskunnan veromarkkoja ja työllistät terveydenhoitohenkilökuntaa?

Lue lisää

siis ... kyllä on sitkeessä "vanhalla kansalla" noi markat ja pennit: siis "veroeuroja" :)

kiitos kirjoitti:

No, niin kauan mielisairaat saavat tehdä lapsia, niinkauan riittää töitä erityispäiväkodeissa ja erityisluokissa. Myös henkilökohtaisia avustajia ja koulunkäyntiavustajia tarvitaan koko ajan lisää.

Kiitos vaan uusista työpaikoista ja uusista ammateista jota teidän vuoksi meille terveille tämän tästä nykyään putkahtelee. Palkkakin on ihan kohtuullinen, ja kun järjästydymme kunnolla vaadimme palkkaa lisää. Kunnat ovatkin jo siinä pisteessä, että määräaikaisia ja työllistettyjä eivät saa enää käyttää.

Yksityisiä perhekoteja syntyy myös kuin sieniä sateella. Siinä myös aivan uusi työsarka ja markkinarako. On muuten vähän rahakkaampaa työtä kuin perhepäivähoitajan työ. Joten kiitos.

Lue lisää

....

kokemusta kidutuksesta kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Osa ihmisistä on henkisesti niin vahvoja, ettei rankat kuulustelut ja kidutus voi saada mielisairaaksi. Onhan todistettu että jopa keskitysleireiltä ja sodista on palannut ihmisiä ilman mielenterveyttään menettämättä.

Ja että kuinka sellainen on ollut mahdollista. Sitä voi vain jokainen miettiä. Ne selviytymiskeinot millä vältetään tulematta böpiksi sellaisissa olosuhteissa,ovat hyvin yksinkertaisia.

Yksi keino äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa on alkaa auttamaan muita. Vain toisia auttamalla saat mahdollisuuden säilyttää mielenterveytesi. Jos sen sijaan, heittäytyy toisen autettavaksi tai itse edesauttaa toisen vaikeuksia on edessä mahdollinen mielenterveytensä menetys. Yksinkertaista.

Lue lisää

Kirjoittaja puhuu nyt kidutuksesta täysin pehmoisia. Kukaan ihminen ei kestä kidutusta, kaikki murtuvat menetelmistä riippuen ennen pitkään.

Pistetäänpä pari esimerkkiä: Elävältä hautaaminen ja muiden fobioiden käyttö; araknofobinen laitetaan hämähäkkejä täynnä olevaan huoneeseen jne. Fyysisiä vammoja ei jää, mutta jokainen saadaan täydellä varmuudella murtumaan, keinovalikoima on yhtä laaja kuin mielikuvitus, ja kaikille löytyy jokin asia, jota he kammoavat. Kuinka pysyväksi vauriot jäävät, se riippuu vain keinoista ja kidutusajasta...Fyysinen kipu ei todellakaan ole ainoa kidutuskeino!

hyvä kirjoitti:

miksiköhän niitä "mielisairaita" sitten on nykypäivänä lasten oireilujen perusteella noin sata kertaa enemmän kuin ennen? Vaikuttaisikohan ehkä NYKYMENO: saasteet, kiire, naisen ja miehen roolien sekoittuminen (esim. jos on lapsia ja äiti tekee kokopäivätyötä lastenpäivähoidossa), tietokoneet, TV, kännykät ja muut sähkövempeleet ... ja ehkä päiväkodinkin "liikavirikkeinen" päivärytmi asiaan mitenkään?? Herää useita kysymyksiä ...


Mitä mielenterveysasiantuntija tästä sanoo, kun vaan perimään viittaa ja käyttää vielä vanhahtavaa nimitystä "mielisairaat" aivohäiriöistä, joita löytyy jokaiselta ihmiseltä (myös sinulta), jos kunnolla tutkitaan? Vai mikäköhän on sinun geeniperimäsi sairaus? Et kai vaan periytä esim. verenpainetautia tai MS-geeniä tms., jolla sitten kuormitat tulevaisuudessa lastesi mukana yhteiskunnan veromarkkoja ja työllistät terveydenhoitohenkilökuntaa?

Lue lisää

Ja löytyy vielä kaikilta? Mun opiskelut on menneet vissiin neuropsykologiassa ihan hukkaan, kun en ihan allekirjoita tuota? Mielisairaudet ja aivotoiminta kulkevat kyllä usein samassa. Mihin viittasit tuolla kommentillasi toiselle mielisairauksien ja aivohäiriöiden yhetydestä? En edes viitsinyt lukea koko ketjua, sen verran oli sontaa, eli sorry, jos selvennykset sieltä jo löytyvät. Ihan vaan tuli mieleen, että tästähän saisi oivan keskustelun.

Ihan mielenkiintoista kirjoitti:

Ja löytyy vielä kaikilta? Mun opiskelut on menneet vissiin neuropsykologiassa ihan hukkaan, kun en ihan allekirjoita tuota? Mielisairaudet ja aivotoiminta kulkevat kyllä usein samassa. Mihin viittasit tuolla kommentillasi toiselle mielisairauksien ja aivohäiriöiden yhetydestä? En edes viitsinyt lukea koko ketjua, sen verran oli sontaa, eli sorry, jos selvennykset sieltä jo löytyvät. Ihan vaan tuli mieleen, että tästähän saisi oivan keskustelun.

Lue lisää

Aivotoiminta ja mielisairaus kulkevat todellakin samassa päässä - ei siis todellakaan esim. kantapäässä :) Ja "mielisairauskin" esim. bipo-häiriö (tai esim. dysfasia/lukihäiriö/ADHD...)
voivat todellakin olla hyvinkin eriasteisia eri ihmisillä, jos häiriön "vahvuutta" mitataan esim. janalla. Lievät tapaukset, kuten minä, jäävät usein elämän aikana diagnisoimatta ja "oireisto" luetaan normaaliksi ihmisen persoonaan kuuluviksi luonneominaisuudeksi.

Näin siis on ollut esim. minulla, joka en ole syönyt lääkkeitä tähän "häiriöön" kun vasta nyt, kun jouduin tapaturman ja siitä seuranneen työkyvyn ja toimeentulonmenetyksen kautta elämän kriisiin (ja unirytmini häiriintyi). Nytkin pystyn olemaan lääkkeittä, kunhan pidän huolta säännöllisestä arkirytmistä, ruokailuista ja unentarpeestani. Stressiä siis pitää välttää säännöllisellä rytmityksellä ja elämäntavoilla.

Kyllä ns. terveeltäkin löytyy aivotoiminnanhäiriöitä elämän aikana esim. unirytminrikkoutumista ym, jotka kaikki vaikuttavat aivojemme toimintaan. Tämän päivän yhteiskunta oikein ruokkii niitä pätkätöineen ja, kuten joku täällä kirjoittikin sillä, että "laumaeläin" nimeltä ihminen yrittää pärjätä yksin ja olla itsenäinen.

Kukaan ei pärjää elämässä näin - valitettavasti. Johan sen sekä aikuisten että lasten psykiatriset jonot kertovat, että missä mennään. Puhumattakaan, että ns. terveimpään ikäluokkaan kuuluvat varusmiehet syövät enemmän lääkkeitä ja piristeitä, kuin esim. ikäisensä muut. He ovat kuitenkin läpäisseet lääkärintarkastuksen juuri "terveen papereilla" ... miksi he siis lääkitsevät itseään? Monia kysymyksiä herää ja kaikki tämäkin em. liittyy voimakkaasti aivoihin ja aivojen toimintaan/häiriöihin ... ja voi myös siis laukaista geeniperimässä olevia häiriöitä.

Tästä saisi todellakin oivan keskustelun vaan minun tänne kirjoittamani tarkoitus on kuitenkin pääasiallisesti vastata Ap:n kirjoitukseen ja tukea/antaa pohjaa hänen mahdollisia tulevaisuuden päätöksiään oman eletyn elämän kautta ja opeilla ... ja tietysti muidenkin, jotka mietiskelevät elämäänsä vasta saadun bipo-diagnoosin kautta.

bipo kirjoitti:

Aivotoiminta ja mielisairaus kulkevat todellakin samassa päässä - ei siis todellakaan esim. kantapäässä :) Ja "mielisairauskin" esim. bipo-häiriö (tai esim. dysfasia/lukihäiriö/ADHD...)
voivat todellakin olla hyvinkin eriasteisia eri ihmisillä, jos häiriön "vahvuutta" mitataan esim. janalla. Lievät tapaukset, kuten minä, jäävät usein elämän aikana diagnisoimatta ja "oireisto" luetaan normaaliksi ihmisen persoonaan kuuluviksi luonneominaisuudeksi.

Näin siis on ollut esim. minulla, joka en ole syönyt lääkkeitä tähän "häiriöön" kun vasta nyt, kun jouduin tapaturman ja siitä seuranneen työkyvyn ja toimeentulonmenetyksen kautta elämän kriisiin (ja unirytmini häiriintyi). Nytkin pystyn olemaan lääkkeittä, kunhan pidän huolta säännöllisestä arkirytmistä, ruokailuista ja unentarpeestani. Stressiä siis pitää välttää säännöllisellä rytmityksellä ja elämäntavoilla.

Kyllä ns. terveeltäkin löytyy aivotoiminnanhäiriöitä elämän aikana esim. unirytminrikkoutumista ym, jotka kaikki vaikuttavat aivojemme toimintaan. Tämän päivän yhteiskunta oikein ruokkii niitä pätkätöineen ja, kuten joku täällä kirjoittikin sillä, että "laumaeläin" nimeltä ihminen yrittää pärjätä yksin ja olla itsenäinen.

Kukaan ei pärjää elämässä näin - valitettavasti. Johan sen sekä aikuisten että lasten psykiatriset jonot kertovat, että missä mennään. Puhumattakaan, että ns. terveimpään ikäluokkaan kuuluvat varusmiehet syövät enemmän lääkkeitä ja piristeitä, kuin esim. ikäisensä muut. He ovat kuitenkin läpäisseet lääkärintarkastuksen juuri "terveen papereilla" ... miksi he siis lääkitsevät itseään? Monia kysymyksiä herää ja kaikki tämäkin em. liittyy voimakkaasti aivoihin ja aivojen toimintaan/häiriöihin ... ja voi myös siis laukaista geeniperimässä olevia häiriöitä.

Tästä saisi todellakin oivan keskustelun vaan minun tänne kirjoittamani tarkoitus on kuitenkin pääasiallisesti vastata Ap:n kirjoitukseen ja tukea/antaa pohjaa hänen mahdollisia tulevaisuuden päätöksiään oman eletyn elämän kautta ja opeilla ... ja tietysti muidenkin, jotka mietiskelevät elämäänsä vasta saadun bipo-diagnoosin kautta.

Lue lisää

selitys sieltä! Tarkoitat siis aivotoiminnanhäiriö. Viittasin nimenomaan kysymykselläni, tarkennusta halusin siis tähän: "Mitä mielenterveysasiantuntija tästä sanoo, kun vaan perimään viittaa ja käyttää vielä vanhahtavaa nimitystä "mielisairaat" aivohäiriöistä, joita löytyy jokaiselta ihmiseltä (myös sinulta), jos kunnolla tutkitaan?" Nyt sitten puhut osin päinvastoin.

On hyvä, että vastailet alkuperäiseen pääasiassa, mutta hän nyt ei kyllä kauhean montaa asiallista vastausta saanut, joten ajattelin jatkaa hiukan sivupolulle. Mutta ihan kuinka vaan.

aivohäiriön kirjoitti:

selitys sieltä! Tarkoitat siis aivotoiminnanhäiriö. Viittasin nimenomaan kysymykselläni, tarkennusta halusin siis tähän: "Mitä mielenterveysasiantuntija tästä sanoo, kun vaan perimään viittaa ja käyttää vielä vanhahtavaa nimitystä "mielisairaat" aivohäiriöistä, joita löytyy jokaiselta ihmiseltä (myös sinulta), jos kunnolla tutkitaan?" Nyt sitten puhut osin päinvastoin.

On hyvä, että vastailet alkuperäiseen pääasiassa, mutta hän nyt ei kyllä kauhean montaa asiallista vastausta saanut, joten ajattelin jatkaa hiukan sivupolulle. Mutta ihan kuinka vaan.

Lue lisää

on niin paljon häiriökäyttäytymistä tänä päivänä (kera psyykelääkkeiden käytön), että usein ns "mielisairaat" eivät enää paljon erotu ns. terveistä. Myös ns. terveet esittävät usein hyvin ahdasmielisiä "kirjatieto"kommentteja ja näyttävät näin tietämättömyytensä todellisesta elämästä. :)

AP: olen nyt siis kirjoittanut tänne monta kommenttia ja olen siis se, joka kysyi alussa sähköpostiosoitetasi. Siis käytän nyt nimimerkkiä "bipo".

KALAÖLJY juttu, mistä sinäkin "edellinen" hienosti kirjoitit, on todella tärkeä osa aivohäiriökuntoutumista - syöt sitten lääkkeitä tai et.

Esim. me haimme jo 90-luvulla Ruotsista (huomattavasti halvempia siellä silloin) kalakapseleita dysfasiapojallemme ja nyt myös muut lapsemme ovat syöneet niitä ... esim. vilkas, ehkä lahjakkaan, taiteellisen "bipo geenin" minulta perinyt poikani - ja ne todella mielestäni auttaa :)

Itse olen myös alkanut bipo-diagnoosin jälkeen syömään niitä ja tuntuvat hyviltä.

Jos vielä kertoisin, että nämä häiriöt eivät ole meille mitään "peikkoja", koska olemme ne geeniperimässämme tiedostaneet jo iät ja ajat. Eli siis "vitsaukset", kuten myös lahjakkuudet, periytyvät sukupolvelta toiselta. Monet bipot ovat olleet maailmassa suuria taiteilijoita, tiedemiehiä, poliitikkoja ... joten sen kanssa kulkee siis myös lahjakkuus käsikädessä. Siksi on minusta "tietämättömyyttä" sanoa, että nämä "suurmiehet/-naiset" eivät saisi periyttää geenejään, koska ovat "ongelma = mielisairaita" yhteiskunnalle.

Esim. mieheni suvussa menevä lukihäiriögeeni (mikä nyt siis viime vuonna pystytty löytämään) ei ole estänyt heitä menestymästä elämässä. Esim. mieheni on SM-urheilija monessa lajissa ja muutenkin työelämässä menestyvä. Samoin kuin minä olen ollut sekä liikunta- että työelämässä menestyvä ennen työtapaturmaa, josta myöskin bipo-häiriö sitten lopulta puhkesi.

Sen taki sanon, että tsempatkaa "häiriönne" kanssa, eläkää elämäänne mahdollisimman normaalisti ... ja SYÖKÄÄ KALAÖLJYJÄ ... itsekin uskon niihin! :)

4 lapsen äiti/BIPO itse kirjoitti:

AP: olen nyt siis kirjoittanut tänne monta kommenttia ja olen siis se, joka kysyi alussa sähköpostiosoitetasi. Siis käytän nyt nimimerkkiä "bipo".

KALAÖLJY juttu, mistä sinäkin "edellinen" hienosti kirjoitit, on todella tärkeä osa aivohäiriökuntoutumista - syöt sitten lääkkeitä tai et.

Esim. me haimme jo 90-luvulla Ruotsista (huomattavasti halvempia siellä silloin) kalakapseleita dysfasiapojallemme ja nyt myös muut lapsemme ovat syöneet niitä ... esim. vilkas, ehkä lahjakkaan, taiteellisen "bipo geenin" minulta perinyt poikani - ja ne todella mielestäni auttaa :)

Itse olen myös alkanut bipo-diagnoosin jälkeen syömään niitä ja tuntuvat hyviltä.

Jos vielä kertoisin, että nämä häiriöt eivät ole meille mitään "peikkoja", koska olemme ne geeniperimässämme tiedostaneet jo iät ja ajat. Eli siis "vitsaukset", kuten myös lahjakkuudet, periytyvät sukupolvelta toiselta. Monet bipot ovat olleet maailmassa suuria taiteilijoita, tiedemiehiä, poliitikkoja ... joten sen kanssa kulkee siis myös lahjakkuus käsikädessä. Siksi on minusta "tietämättömyyttä" sanoa, että nämä "suurmiehet/-naiset" eivät saisi periyttää geenejään, koska ovat "ongelma = mielisairaita" yhteiskunnalle.

Esim. mieheni suvussa menevä lukihäiriögeeni (mikä nyt siis viime vuonna pystytty löytämään) ei ole estänyt heitä menestymästä elämässä. Esim. mieheni on SM-urheilija monessa lajissa ja muutenkin työelämässä menestyvä. Samoin kuin minä olen ollut sekä liikunta- että työelämässä menestyvä ennen työtapaturmaa, josta myöskin bipo-häiriö sitten lopulta puhkesi.

Sen taki sanon, että tsempatkaa "häiriönne" kanssa, eläkää elämäänne mahdollisimman normaalisti ... ja SYÖKÄÄ KALAÖLJYJÄ ... itsekin uskon niihin! :)

Lue lisää

"unihäiriö" lääkärini, joka TV:ssä usein näistä uniasioista puhuu, suositteli ensitapaamisellamme minulle E-EPAA 3 v. sitten. Joten "johtavat" Suomenkin huippulääkärit niitä suosittelevat. Hän lisäsi minulle siihen päälle myös rautakuurin (ehkä, kun olin nainen?).

bipo kirjoitti:

"unihäiriö" lääkärini, joka TV:ssä usein näistä uniasioista puhuu, suositteli ensitapaamisellamme minulle E-EPAA 3 v. sitten. Joten "johtavat" Suomenkin huippulääkärit niitä suosittelevat. Hän lisäsi minulle siihen päälle myös rautakuurin (ehkä, kun olin nainen?).

Lue lisää

No, nyt kun olet popsinut niitä kolme vuotta parannuitko?

epäilyttävää kirjoitti:

No, nyt kun olet popsinut niitä kolme vuotta parannuitko?

kysymästä mutta bipo:stahan ei varsinaisesti parannuta. Esim. unirytmini olen taas kuitenkin saanut takaisin. En tiedä, mitkä kaikki asiat siihen ovat vaikuttaneet: varmasti myös se, että ongelmavyyhtini/elämänkriisini on auennut ja ratkaistu. Olen myös taas muutenkin alkanut hoitaa itseäni paremmin.