Läheinen uhkaa itsemurhalla

Avun löytyminen on niin paljon kiinni tapauksesta.
Onko kysymyksessä nuori tai sairas, vanha ihminen tai alkoholisti, tai rahavaikeuksissa oleva.
Mistä ne kärsimykset johtuvat? Ehkä siihen voisi löytyä apua. Tai tilata aika mt-toimistoon ja viedä hänet sinne. Itsellekin voisi olla hyvä käydä ammatti-ihmisten puheilla, sieltä saisi jonkinlaista perspektiiviä asiaan.

mistä on kysymys. Onko hän jo hoidon piirissä jne. Ellei ole, pitäisi kyllä mennä hoitoon. Ja itsemurhauhkailujen kuunteleminen ei minun mielestäni kuulu läheiselle vaan ammattilaiselle. Se on läheiselle liian tuskallista. Älä vaan ala vahtimaan ja "paapomaan" häntä. Olen itse yrittänyt itsemurhaa eikä sitä kukaan olisi voinut millään estää, paitsi ehkä jos hoitajani mielenterveystoimistossa olisi passittanut minut psykiatrini juttusille ja sairaalaan (kerroin konkreettisesta suunnitelmasta hoitajalle). Onneksi olen hengissä. Paras apu olisi saada tehokkaan hoidon piiriin ajoissa.

Se, että ihminen uhkailee itsemurhalla tai puhuu suunnitelmistaan usein osoittaa ihmisen olevan jollain tavalla hädässä. Hän saa ehkä siitä jo jotain apua, että pystyy puhumaan jollekin. Tietysti toisen ihmisen hätä siinä kohtaa voi vain tehdä tilanteen vaikeammaksi.

Itsemurha-aikeissa oleva pitäisi jollain tavalla saada rohkaistua puhumaan asiasta, ajatustensa taustoista ammattilaiselle. Sen lisäksi, että on ammattilaisia, on myös ns. kriisipuhelimia, joihin voi soittaa nimettömänä, kertoa asiansa ja vastapäässä joku koulutuksen saanut kuuntelee ja pyrkii ohjaamaan toisenlaisiin ajatus- ja toimintakaavoihin.

Lisäksi ihan pelkkä lääkärikäynti voi auttaa, jos vain toinen uskaltaa kertoa tunteistaan - eikä se niin helppoa aina ole. Depressiosta itsemurhaa harkitseva kärsii ja siihen on olemassa monenlaista lääkitystä, jota saattaa saada ihan lääkärin kirjoittamana, ilman erillistä käyntiä psykiatrilla tms. Tässä on kyllä se ongelma, että jos ihminen käyttää alkoholia, se on itsessään ja masennusta aiheuttava aine. Silloin lääkkeiden kanssa tuo kierre saattaa vain syvetä.

Omaisten ja läheisten, jotka joutuvat olemaan depressiosta kärsivien läheisyydessä pitäisi myös muistaa pitää huolta itsestään. Saattaa nimittäin olla niin, että se alakuloisuus ja tuska siirtyy eteenpäin. Aina se auttaa, jos pystyy jakamaan osan 'taakastaan' toisen ihmisen kanssa.

Viimeksi vielä tulee mieleen sellainen asia, että on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka puhuvat itsemurhasta ja niitä, jotka vain toimivat. Sen lisäksi aika usein ihmiset päätyvät ns. helpompiin ratkaisuihin. Joitain vuosia sitten kuulin tämän heiton isäni vanhempien kodissa (jossa on paljon alkoholisteja): "alkoholisti on ihminen, joka ei uskalla tappaa itseään oman käden kautta."

Itsemurhauhkailut tulee ilmoittaa viranomaisille. Tietysti monesti suutuspäissään, tai muuten tolkuttomassa tilassa me kaikki toimimme tyhmästi. Silti itsemurhan, tai muun väkivallanteon uhka on poliisin asia. Nojatuolipsykologia vain pahentaa tilannetta.

Sano hänelle että hän ei paranna tilannettaan märisemällä itsemurhasta, kerro myös että hyväksyt teon jos se on hänen mielestään se oikea reitti ulos ja hän ei kestä elämäänsä - mutta et halua enää kuulla jauhamista asiasta.

Tiedän itsemurhaamista päässään pyörittelevän ihmisen sielunelämästä melkoisen paljon, lähinnä siksi että itse olen sellainen. Osa näistä ihmisistä hakee huomiota pahalle ololleen ja itsemurha on se käsite jolla ei uhata vaan viestitetään omaa sisäistä oloa. Väittäisin että ei-tiedostavat itsemurhaajaksi assosioituvat alitajuisesti hakevat huomiota, kyseessä ei ole uhkaus jolla pyritään taivuttamaan toisia - vaan rääkäisy jolla ihminen viestii huonoa oloaan, saatu huomio parantaa oloa hetkeksi, mutta tuo kierre jatkuu jos syy huonolle ololle ei poistu. (Omasta näkökulmastani itsemurha on viimeinen keino poistaa se huono olo, siksi itsemurhasta kertominen on huomiohakuiselle validi keino - ei uhkaus - vaan realiteetti.).

Tiedostava itsemurhaajaksi itsensä mieltävä ihminen puolestaan ei juurikaan puhu asiasta. Tiedostan että voisin saada hetkeksi huomiota lähipiiriltäni jos kertoisin että nuo ajatukset pyörivät päässäni, mutta tajuan että hetken huomio ei myöskään korjaa mitään - en hae niinsanotusti kolmea päivää lykkäystä kerrallaan kuolemantuomiolle. Tiedostavana ymmärrän että jos tilanne äityy liian pahaksi niin itsemurha on reitti ulos - tiedän reitin pois - ja aion varmistaa että se on käytössäni. Tämän vuoksi en aio koskaan paljastaa kenellekään jos olen päättänyt lopettaa päiväni oikeasti - tiedostavana lopputulos on vain se että teen sen, enkä aseta tielle esteitä (esim. läheisiä jotka voisivat pelastaa minut).

Ongelma ei-tiedostavilla itsemurhaajiksi itsensä mieltävillä ihmisillä on se että he levittävät pahaa oloaan ympäristöönsä tehokkaasti. Tämä aiheuttaa läheisissä väsymistä ja ahdistusta - ja siten myös negatiivisen vasteen - joka puolestaan aiheuttaa sen että on yksi erittäin vahva syy mieltää itsemurha oikeaksi ratkaisuksi.

Minulla on muutama valtti läheisille: Rehellisyys ja Hyväksyminen. Rehellisyydellä tarkoitan sitä että itsemurhaajasta saa olla negatiivistä mieltä. Hänet saa kokea rasitteeksi ja ahdistavaksi ja sen saa kertoa hänelle itselleen. Rehellisyys on tärkeää koska se on _luottamuksen_ perusta. Vaikka neuvot toiselle olisivat kuinka oikeita ja hyviä eivät ne päde jos aitoa luottamusta ei ole olemassa. Rehellisyys on reitti luottamukseen.

Hyväksyminen... Tässä on varmaan kaikkein pahin juttu normaaleille ihmisille jotka kokevat että itsemurha on jotain "täysin väärää". Kun ihmisellä on todella paha olla hän tarvii ratkaisuja. Itsensä lopettaminen on täysin järkevä ratkaisu - se ei välttämättä ole positiivinen saati sitten toisten hyväksymä ratkaisu - mutta itsemurha on ratkaisu omaan pahaan oloon. Se toimii. Tällöin itsemurhan hyväksyminen yhtenä todellisena ja mahdollisena lopputuloksena on tarpeellista - sen myöntäminen että toinen voi sisällään kärsiä niin paljon että se kärsimys on saatava loppumaan - vaikka sitten oman käden kautta kuolemalla.

Hyväksymisen voimasta on esimerkki minulle läheisin ihminen, oma aviopuolisoni. Yksi meitä yhdistävä asia on ollut itsemurha-orientoituneisuus. Hänelle merkitsevä hetki suhteessamme oli kun keskustelimme asiasta ja hän tajusi että hyväksyisin sen jos hän tekisi itsemurhan - en pitäisi siitä, mutta hyväksyisin. Ihminen kun on erottamaton kokonaisuus, jolloin sekin puoli joka meistä haluaa kuolla - on todellista omaa itseä. Se on reaalinen, tosioleva, ei-harhainen, järkevä ja substanssia oleva osa omaa luonnetta jos sellainen osa on ihmiseen kehittynyt. Sen osan hyväksyminen on erittäin oleellista. Eikä siinä osassa ole mitään hävettävää, päinvastoin - minusta kyky luopua omasta elämästään on sielullisen vapauden osoitus, sen ei tarvi koskaan konktetsoitua itsemurhana - kyky riittää.

Yksi mielikuvaharjoitus on se että kuvittelet itsesi läheisesi haudalle, ja itsellesi surun ja helpotuksentunteen ja ajatuksen jossa koet että läheisesi itsemurha ratkaisi hänen sisäisen kärsimyksensä ongelman ja siksi kaikki kuitenkin tapahtui todellisesta ja hyväksyttävästä syystä. Voit myös mielikuvitella itsellesi kiitollisuutta siitä ettet ole vastaavaa tuskaa koskaan itse kokenut.

Miksi itsemurhaa hautova ei ota muuta kuin rahallista apua vastaan? Mun ex uhkasi itsemurhalla. Olen antanut rahallista apua. Kaikki olisi paremmin, jos hän suostuisi lähtemään edes yhden kerran yhdessä terapiaan. Hän on seurustellut joskus psykoterapeutin kanssa ja sanoi, ettei lähde hullujen kanssa keskustelemaan. Olen kannustanut häntä aloittamaan liikuntaharrastuksen ja patistanut syömään hyvin. Hän ei aloita liikunnallisia harrastuksia. Hän ei syö hyvin. Juo kylläkin viikonloppuisin ja käy töissä viikot.

Tämä vaikuttaa omaan mielenterveyteeni, että itsekin toivon pääseväni pois.

En ymmärrä miten itsemurhalla voi uhata? Itse toteaisin, että ole hyvä vaan. Mitä minä siinä häviäisin. Surullista toki, mutta en ymmärrä miten uhkaus toimii. Yleensä uhataan toisten henkeä. Silloin on tosi kyseessä ja, jos kokisin, että henkilö on tosissaan eikä peru uhkaustaan, toimisin ottamalla yhteyttä poliisiin. En vain ymmärrä miten itsensä vahingoittamisella voi ketään uhata. Sehän on sama, kun menisi pankkia ryöstämään, osoittaisi itseään aseella ohimoon ja sanoisi, että "rahat tänne, tai ammun."

Älä yllytä tekemään.
Jokainen saa tehdä itselleen mitä haluaa.
Anna vapaasti ratkaista, älä puhu tai puutu.

Tuollaiset uhkailijat väsyttävät läheisensä.

käy sovittamnassa ruumisarkun, koska se on hänen viimeinen asuntonsa.