Minua on nyt viikon verran vaivannut todella kova ahdistus tästä meidän lapsettomuudesta. Ennemminkin on toki ahdistanut, koska lapsettomuutta on meillä takana jo 2,5 vuotta. En tiedä aiheuttaako tuleva joulu sen tunteen tai se seikka, että miehen paras ystävä sai lapsen ja lähetti meille kuvia heidän suloisesta pienestä vauvastaan. Varmaan kumpikin seikka aiheuttaa itselle tyhjyyden ja epätoivon tunteen. Itsellä on sellainen tylsä tilanne, että alkututkimukset on tehty meille kummallekkin. Sekä minussa että miehessäni on vikaa. Minulla epäillään endoa ja miehellä siittiöiden tilavuus oli alhainen ( 4,5 milj.). Nyt joudun odotella huhtikuun loppuun saakka, että pääsen laparoskopiaan ja tämä odottelu on raskasta, kun toivoisi, että tapahtuisi jotain ja asiat etenisivät. Ikääkin minulla on jo 33 vuotta ja tuntuu, että senkin takia ei malttaisi odotella. Onko teillä muilla kohtalotovereilla jotakin keinoja, millä selviätte vaikeiden aikojen yli? Anteeksi tämä vuodatus, mutta helpotti, kun sai hieman kirjoitella tuntojaan.
Ikuisesti lapsetonko?
suru
51175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ajateltavaa. Joskus omat päähänpinttymät ovat esteenä kehitykselle, tarkoitan, kaikenlaiselle kehitykselle. Koiranpennussa saisit muuta ajateltavaa. (tai kissa, kanarialintu, what ever)
Voi jessus mitä neuvoja lapsettomuudesta kärsiville.Että hankis muuta ajateltavaa...Tässä tulee esiin se vanha virsi että kun kovasti toivoo vauvaa ei sitä saa.Eli voisi vetää muka sit sellasen johtopäätöksen että ihmiset jotka eivät kaipaa tai juurikaan halua lapsia saavat niitä helposti.Jos tuon edellisen jutun kirjoittajalla on itsellä lapsia ei taida ymmärtää miten arvokaasta asiasta on kysymys.Mutta jos ei ole,en kehoita hankkimaankaan.Ota mielummin vaikka se kanarialintu.Se sopii tollaseen ajatusmaailmaan.En ole viestiketjun alottaja,vaan sivusta seuraaja.Itsekkin monivuotisen lapsettomuuden läpikäynyt ja "päähänpinttymistä" kärsinyt.
Neuvo ottaa lemmikki oli ehkä tökerösti muotoiltu, mutta älä sen vuoksi tyrmää koko neuvoa.
Ei lemmikkieläimestä lapsettomalle mitään haittaakaan ole. Minullakin on koira. Koiran kanssa tulee päivittäin lähdettyä lenkille, jaksattipa tai ei. Ja on siinä sitä muuta ajattelemisen aihettakin, koira on vähän niinkuin lapsi, se ei tosin koskaan kasva isoksi ja muuta kotoa.
Mulla oli edellisen mieheni kanssa samanlainen tilanne, siittiöt heikkoja ja lisäksi vasta-aineita, ja mulla endo. Mikroinjektio oli ainoa tapa saada lapsi. Ensin tietysti endoa pois leikkaamaan, yhteensä tämä toimenpide on tehty mulle kolme kertaa.
Ensimmäisen kerran jälkeen tulin hoidoilla raskaaksi. Raskaus päättyi kuitenki keskenmenoon. Toinen kerta antoi meille tytön (nyt 5-vuotias). Tämän jälkeen yritimme vielä kerran, ennen eroa, raskaus päättyi keskenmenoon.
Endoa multa on poistettu viimeksi tammikuussa 2004. Ja nyt olen, uuden miehen kanssa, toista kertaa raskaana, luomusti. Ensimmäinen yritys, tälläkin kertaa, päättyi keskenmenoon. Nyt pelätään/jännitetään toista yritystä, rv 5 4.
Parasta tässä on se, että mulle on alusta lähtien, n 10 vuoden ajan siis, sanottu että endon takia en voi saada lapsia luomusti. Ja nyt tosiaan jo toinen yritys menossa, ja vielä vajaan puolen vuoden sisään molemmat.
Jaksat vain yrittää, odottaa ja toivoa. Vauva on sen arvoinen! Itse hoidot, kunhan niihin asti pääsee, sujuvat nopeasti. Koko ajan on läääkärillä käyntiä yms. niin kyllä aika kuluu nopeasti. Ja onhan sulla jo tiedossa syy, hoitokeinotkin. Tämähän on jo paljon. Ajattele kuinka paljon pidemmällä olette nyt kuin esim vuosi sitten.
Kovasti onnea yritykselle! Ja jaksamista
olemme mieheni kanssa kolmekymppisiä. lapsettomuutta meillä on takana kohta 10-vuotta.
meillä samat syyt kuin teillä. alussa kävimme kahdesti inseminaatio-hoidot läpi, mutta lopetimme siihen. jotenkin kumpikaan ei ole tuntenut että mikrohedelmöitys olisi meidän "juttu". olemme jotenkin alkaneet uskoa siihen että olemme ilman lapsia perheenä. välillä on kamalan raskasta mutta välillä asia helpottuu. raskasta on aina kun joku lähipiirissä saa lapsen ja tajuaa ettei itse saa kokea samaa...