Oon turkulainen tyttö, jonka koko elämä rakentui koripallon ympärille viel puol vuotta sitte. Se oli kaikkeni; en polttanu enkä juonut, koulu ja kamut kärsi. Ei ollut aikaa, ku olin treeneissä, kuntosalilla, lenkillä tai heittelemässä. Tai jalkalääkärillä. Kärsin koko pelaamisen aikana helvetinmoisista jalkakivuista. Milloin penikat, milloin rasitusmurtumat, milloin askellusvirhe tai nivelsiteet. Painoin aina väkisin. En noudattanut sairaslomiani tai urheilukieltoani, en voinut valittaa kun se olisi tietänyt sitä, että valmentaja olisi ottanut minut penkille. Yritin olla näyttämättä nilkuttamista tai kipua, ja onnistuinkin aika hyvin. Kunnes jalat pettivät alta. Ensin sitä tapahtui vain reenin jälkeen, sitten se alkoi haitata kävelemistä, jopa nukkumista! Valmentajani oli huolissaan. Uskoin itse vakaasti, että peluri pelaa vaikka murtuneella jalalla, että kyl mä pystyn. Sami Laaksonen on suurin idolini valmentajani lisäksi, halusin olla samanlainen. Olen vain 159cm, mutta pystyin loistavan jalkatyöni ansiosta vartioimaan minkä mittaista tahansa. Ironista, että jalat olivat suurin apuni ja suurin murheeni.
Viimeisen pelimme jälkeen tapahtui jotain jaloissani. Ne eivät enää totelleet, kipu ja särky oli vahvempana kuin koskaan...lääkäri kertoi, että jos jatkan korista, jalat menevät alta kenties lopullisesti. En luovuttanut vieläkään, mutta sitten valmentajani kanssa keskustelun jälkeen päätin pitää parin kuukauden breikin. Haluan sanoa, että arvostan valmentajaani enemmän kuin ketään muuta maailmassa, pidin häntä isähahmona ja hän auttoi aina. Rakastin joukkuetta.
Jalat eivät tervehtyneet. Olin masentunut, yritin itsemurhaa. Niin tärkeää pelaaminen minulle oli. Aloin juoda, polttaa, löysin uusia kavereita, kiitos heille että olen vielä täällä.
Välttelin joukkueen seuraa, mutta lopulta törmäsin valmentajaani vahingossa. Yritin painaa häpeissäni ohi, mutta ei onnistunut. Juttelimme ja hän sai taas minut tuntemaan itseni peluriksi. Päätin yrittää vielä. Se ei onnistunut, vaan jalat menivät vieläkin huonompaan kuntoon. Jouduin lopettamaan pelaamisen, vaikka olin uhrannut kaiken; koulumenestyksen, ystävät ja terveyteni. Se sattui enemmän kuin mikään tulee edes sattumaan. Ehkä joku ajattelee, että se on vain peli. No minulle se oli koko elämä. Olen tällä hetkellä pallo hukassa, minulla ei ole mitään toivoa enää pelata. Vanhat kaverini olen pettänyt, samoin valmentajan. En ikinä unohda sitä pidättyväistä ilmettä, kun kerroin lopettavani ja annoin pelipaitani, nro9 pois. Hän ei koskaan nähnyt minun itkevän, mutta kun käänsin selkäni ja aloin kävellä pois, pato murtui.Kakkosvalmentajani on myös ihana ihminen, hän sanoi että olen aina tervetullut katsomaan reenejä, pelejä tai muuten vaan. Mitä pitäisi tehdä? Nytkin tuntuu uskomattoman pahalta,odotan pääsyä jalkaleikkaukseen, joka mahdollistaa kävelemisen, mutta ei koskaan pelaamista. Kun olin pelaaja, sanoin useasti, että jos joudun pyörätuoliin, tappakaa mut. Jalkani ovat hyödyttömiä, kun en voi pelata. Onhan vielä ystäväni, mutta ihmisenä olen epäonnistunut. Anteeksi joukkueelleni, jos lukevat niin tunnistavat kyllä. Onnea teille.
mun tarina
10
1234
Vastaukset
- J-Cal
No voi hitto...:( mitäs tohon nyt osais sanoo... otan osaa ja yritä kestää... Mulle ei oo ikinä mitään tollasta sattunu, mut mä kyllä tiiän miten paljon koris sulle merkkaa... Mullekkin se oli aikoinaan ihan kaikki kaikessa, mut nyt mun asiat on hieman muuttunu, mut koris on edelleen suuri osa mun elämää ja tulee olemaankin...
Mut muuta mä en tosiaan sulle pysty sanomaan kun, että yritä jaksaa... -peace- - -k-
Pää pystyyn tyttö, elämä jatkuu vaikka pahalta tuntuu. Kaverit eivät katoa mihinkään, todennäköisesti odottavat ilmestymistäsi salille ja uskoisin sen antavan lisäpotkua muiden treenamiseen ja pelaamiseen. Itse olin aikoinani kauden verran sivussa kun akillesjänne katkesi ja leikkauksella sitten korjattiin, kuntosalilla pystyi tekemään muita kuin jalkaliikkeitä, treeneissä autoin valmentajaa treenien pyörittämisessä, keräsin palloja ja tsemppasin kavereita. Nyt olen lopettanut pelaamisen mutta siirtynyt valmennustouhuun ja samat kaverit ovat nyt juoksutettavina :)
- anskulih
Mullekii koris on suuri osa elämää,
oon pitäny koriksesta 3 luokasta asti.
Nyt oon kylläkii vasta 7luokalla,
ja menin vasta viime torstaina ekoihin harkkoihin.
Mut kyl mä suunnilleen osaan kuvitella,
miltä susta tuntuu,ku et voi enää pelata.
Sinuna mä menisin kattoon niitä treenejä ja pelejä,antasit ainakii niille muille enemmän itseluottamusta,ja saisit ne uskoon,et sun elämä jatkuu,tai jotain.
No mähä oon vasta 'lapsi' kertomaan tälläsiä juttuja,mut sinuna todellakii menisin sinne kattomaan..Mut jos susta tuntuu,ettet kykene,ni ota joku sun hyvä frendi mukaan..
Ite oon ollu 3 turnauksessa yhteensä(kaikki oli koulun turnauksia) ja eka turnaus me voitettiin,siitä tuli hyvä fiilis..
Vuoden päästä oli sit toinen,se oli kilpailu loppupeleihin,voitettiin kaikki: itseluottamusta tuli lisää,sit se lopullinen peli,me hävittiin yhellä vaivasella korilla,tai niinku,jos me oltas saatu kori,oltas voitettu 1 pisteellä.
Mut niin siinä vaan kävi,se niiden valmentaja rupes kiljumaan,etta 'meidän joukkue on paras,me voitettiin..' ja kun meidän 'valmentaja' ei osannu laskee sellasesta taulukosta pisteitä,meille jäi epäselväks kumpi ois oikeesti voittanu,siinä sit taas laski vähä itseluottamus.
Mut toi sun juttus on todella ikävä,toivottavasti sun jalka viel parantus,ja pääsisit viel pelaamaan,
edes kävelypelejä.
Onnea matkaan! - #9 sittenki =)
anskulih kirjoitti:
Mullekii koris on suuri osa elämää,
oon pitäny koriksesta 3 luokasta asti.
Nyt oon kylläkii vasta 7luokalla,
ja menin vasta viime torstaina ekoihin harkkoihin.
Mut kyl mä suunnilleen osaan kuvitella,
miltä susta tuntuu,ku et voi enää pelata.
Sinuna mä menisin kattoon niitä treenejä ja pelejä,antasit ainakii niille muille enemmän itseluottamusta,ja saisit ne uskoon,et sun elämä jatkuu,tai jotain.
No mähä oon vasta 'lapsi' kertomaan tälläsiä juttuja,mut sinuna todellakii menisin sinne kattomaan..Mut jos susta tuntuu,ettet kykene,ni ota joku sun hyvä frendi mukaan..
Ite oon ollu 3 turnauksessa yhteensä(kaikki oli koulun turnauksia) ja eka turnaus me voitettiin,siitä tuli hyvä fiilis..
Vuoden päästä oli sit toinen,se oli kilpailu loppupeleihin,voitettiin kaikki: itseluottamusta tuli lisää,sit se lopullinen peli,me hävittiin yhellä vaivasella korilla,tai niinku,jos me oltas saatu kori,oltas voitettu 1 pisteellä.
Mut niin siinä vaan kävi,se niiden valmentaja rupes kiljumaan,etta 'meidän joukkue on paras,me voitettiin..' ja kun meidän 'valmentaja' ei osannu laskee sellasesta taulukosta pisteitä,meille jäi epäselväks kumpi ois oikeesti voittanu,siinä sit taas laski vähä itseluottamus.
Mut toi sun juttus on todella ikävä,toivottavasti sun jalka viel parantus,ja pääsisit viel pelaamaan,
edes kävelypelejä.
Onnea matkaan!Moi!
Kiitos sulle ja muillekki, on ollu tosi helpottavaa lukee tollasta kannustavaa palautetta=) Ja nyt on ihan iloistakin asiaa; mut leikattiin n. kuukausi sitten, ja ennusteen mukaan MÄ PYSTYN SITTENKI PELAAMAAN! Tää lääkäri oli kallis mutta hyvä, ja ootanki taas innolla kentille pääsyy...etkä sä todellakaan mikään "lapsi" näis hommis oo, uskox? En oo ite sua montaa vuotta vanhempi, meen lukioon ensi syksynä.Mut tärkeintä on, että alan pikkuhiljaa taas innostuu elämästä! Oon kirjaimellisesti iha tulessa, parin viikon kuluttuu meen ekoihin treeneihini pitkäst aikaa ite treenaan. Ja joukkue mahtavat valmentajat on ollu upeita, snif. Välit on kunnossa, ja motivaatio on älyttömän iso. Oli iha tippa linssissä, ku luin tota sun viestiäs, Pahus, mä alan tulla herkäx! Mistäs päin sä olet? Ajattelin vaan, että olis iha kiva vaihdella koriskuulumisii silloin tällöin. Että sellasta.
Tahtoo pelata, tahtoo pelata, tahtoo pelata...Huomenna meen kattoon SM-karsintoi, jossa joukkueemme on, ja toivon mukaan pärjätään. Kaverit on hirveesti kehittynyt, että luulisin. Ja mä rääyn niille kurkku punasena kannustushuutoi!!!
Mä en voi uskoo, et voin pian pelata. =) Eiköhän nää typeryyksien tekemisetki lopu hyvin pian...
Mutta tsemppiä sulle ja sun joukkueellesi! Sä vaikutat todelliselta joukkuepelaajalta, ja usko mua, ne on ne kaikkein arvokkaimmat. Se ei oo yksilölaji, vaan aina pitää muistaa, että se on joukkue joka voittaa tai hävii. Koskaan ei saa syyttää yksittäist henkilöö, korkeintaan vähän itseään, se auttaa motivoitumaan. Mun valmentaja ei kyl aina oo samaa mieltä mun moraalista. =) Se väittää, että pelaan välil vähän liianki tappomielessä. Mutta hei, mikään ei oo parempaa ku se, että voi pelin jälkeen rehellisesti sanoo antaneensa 110 prossaa. Pidä mielessä.
Olis kiva jos vastaisit ku ehit, haluisin kuulla kuulumisiasi
-Nennu #9- - anskulih
#9 sittenki =) kirjoitti:
Moi!
Kiitos sulle ja muillekki, on ollu tosi helpottavaa lukee tollasta kannustavaa palautetta=) Ja nyt on ihan iloistakin asiaa; mut leikattiin n. kuukausi sitten, ja ennusteen mukaan MÄ PYSTYN SITTENKI PELAAMAAN! Tää lääkäri oli kallis mutta hyvä, ja ootanki taas innolla kentille pääsyy...etkä sä todellakaan mikään "lapsi" näis hommis oo, uskox? En oo ite sua montaa vuotta vanhempi, meen lukioon ensi syksynä.Mut tärkeintä on, että alan pikkuhiljaa taas innostuu elämästä! Oon kirjaimellisesti iha tulessa, parin viikon kuluttuu meen ekoihin treeneihini pitkäst aikaa ite treenaan. Ja joukkue mahtavat valmentajat on ollu upeita, snif. Välit on kunnossa, ja motivaatio on älyttömän iso. Oli iha tippa linssissä, ku luin tota sun viestiäs, Pahus, mä alan tulla herkäx! Mistäs päin sä olet? Ajattelin vaan, että olis iha kiva vaihdella koriskuulumisii silloin tällöin. Että sellasta.
Tahtoo pelata, tahtoo pelata, tahtoo pelata...Huomenna meen kattoon SM-karsintoi, jossa joukkueemme on, ja toivon mukaan pärjätään. Kaverit on hirveesti kehittynyt, että luulisin. Ja mä rääyn niille kurkku punasena kannustushuutoi!!!
Mä en voi uskoo, et voin pian pelata. =) Eiköhän nää typeryyksien tekemisetki lopu hyvin pian...
Mutta tsemppiä sulle ja sun joukkueellesi! Sä vaikutat todelliselta joukkuepelaajalta, ja usko mua, ne on ne kaikkein arvokkaimmat. Se ei oo yksilölaji, vaan aina pitää muistaa, että se on joukkue joka voittaa tai hävii. Koskaan ei saa syyttää yksittäist henkilöö, korkeintaan vähän itseään, se auttaa motivoitumaan. Mun valmentaja ei kyl aina oo samaa mieltä mun moraalista. =) Se väittää, että pelaan välil vähän liianki tappomielessä. Mutta hei, mikään ei oo parempaa ku se, että voi pelin jälkeen rehellisesti sanoo antaneensa 110 prossaa. Pidä mielessä.
Olis kiva jos vastaisit ku ehit, haluisin kuulla kuulumisiasi
-Nennu #9-Hyvä juttu,et voit taas pelata.
Mä oon Kuopiost
Ja se seura missä oon on Linkki.
Mmh,
no jossain mielessä mä oon vielä 'lapsi' mut jossain mielessä en.
Mä tykkään pelata korista.
Mut en varmaan yhtä paljoo,ku sä.
Hyvä,että menet kattomaan niiden pelejä,
ja vielä parempi,että pystyt vielä ite pelaamaan.
Tottakai me voidaan kertoo koriskuulumisia,ja miks ei muitakii,mailaa vaan osoon. [email protected]
Jeps,onnee sulle! - mä
#9 sittenki =) kirjoitti:
Moi!
Kiitos sulle ja muillekki, on ollu tosi helpottavaa lukee tollasta kannustavaa palautetta=) Ja nyt on ihan iloistakin asiaa; mut leikattiin n. kuukausi sitten, ja ennusteen mukaan MÄ PYSTYN SITTENKI PELAAMAAN! Tää lääkäri oli kallis mutta hyvä, ja ootanki taas innolla kentille pääsyy...etkä sä todellakaan mikään "lapsi" näis hommis oo, uskox? En oo ite sua montaa vuotta vanhempi, meen lukioon ensi syksynä.Mut tärkeintä on, että alan pikkuhiljaa taas innostuu elämästä! Oon kirjaimellisesti iha tulessa, parin viikon kuluttuu meen ekoihin treeneihini pitkäst aikaa ite treenaan. Ja joukkue mahtavat valmentajat on ollu upeita, snif. Välit on kunnossa, ja motivaatio on älyttömän iso. Oli iha tippa linssissä, ku luin tota sun viestiäs, Pahus, mä alan tulla herkäx! Mistäs päin sä olet? Ajattelin vaan, että olis iha kiva vaihdella koriskuulumisii silloin tällöin. Että sellasta.
Tahtoo pelata, tahtoo pelata, tahtoo pelata...Huomenna meen kattoon SM-karsintoi, jossa joukkueemme on, ja toivon mukaan pärjätään. Kaverit on hirveesti kehittynyt, että luulisin. Ja mä rääyn niille kurkku punasena kannustushuutoi!!!
Mä en voi uskoo, et voin pian pelata. =) Eiköhän nää typeryyksien tekemisetki lopu hyvin pian...
Mutta tsemppiä sulle ja sun joukkueellesi! Sä vaikutat todelliselta joukkuepelaajalta, ja usko mua, ne on ne kaikkein arvokkaimmat. Se ei oo yksilölaji, vaan aina pitää muistaa, että se on joukkue joka voittaa tai hävii. Koskaan ei saa syyttää yksittäist henkilöö, korkeintaan vähän itseään, se auttaa motivoitumaan. Mun valmentaja ei kyl aina oo samaa mieltä mun moraalista. =) Se väittää, että pelaan välil vähän liianki tappomielessä. Mutta hei, mikään ei oo parempaa ku se, että voi pelin jälkeen rehellisesti sanoo antaneensa 110 prossaa. Pidä mielessä.
Olis kiva jos vastaisit ku ehit, haluisin kuulla kuulumisiasi
-Nennu #9-Mä tiedän, mitä koris voi parhaimmillaan ja pahimmillaan olla. Mä kans rakastan koripalloa yli kaiken, voi jopa olla, että ollaan joskus pelattu vastakkain. Nyt joudun pitämään yli vuoden taukoa=(=(=( Ei johdu kyllä mistään loukkaantumisesta. En pääse edes viheltämään=( Minulla on kanssa mennyt monen monta kertaa jalat; nivelsiteitä, akillesjänteitä yms. Oikeastaan halusin vain kysyä tämän sinut leikanneen lääkärin nimen? Jos muistat, viitsisitkö sen minulle paljastaa?
- #9
mä kirjoitti:
Mä tiedän, mitä koris voi parhaimmillaan ja pahimmillaan olla. Mä kans rakastan koripalloa yli kaiken, voi jopa olla, että ollaan joskus pelattu vastakkain. Nyt joudun pitämään yli vuoden taukoa=(=(=( Ei johdu kyllä mistään loukkaantumisesta. En pääse edes viheltämään=( Minulla on kanssa mennyt monen monta kertaa jalat; nivelsiteitä, akillesjänteitä yms. Oikeastaan halusin vain kysyä tämän sinut leikanneen lääkärin nimen? Jos muistat, viitsisitkö sen minulle paljastaa?
MOI!
Joo, Sakari Orava on se lääkäri, kuka mut leikkas. Loistava onkin. Se osaa nää kaikki jutut mitä hoitoihin tulee, oon sille ikuisesti kiitollinen. Ja muutenkin se oli mukava mies.
Vai että mahollisesti vastakkain ollaan pelattu? Hmm...Mistäs päin olet?
Pärjäilethän?
-Nennu- - mä
#9 kirjoitti:
MOI!
Joo, Sakari Orava on se lääkäri, kuka mut leikkas. Loistava onkin. Se osaa nää kaikki jutut mitä hoitoihin tulee, oon sille ikuisesti kiitollinen. Ja muutenkin se oli mukava mies.
Vai että mahollisesti vastakkain ollaan pelattu? Hmm...Mistäs päin olet?
Pärjäilethän?
-Nennu-Mie oon jyväskylän suunnalta... pärjäilehän sinäkin ja kovasti paljon menestystä koripallon parissa=)
- -#7-
Tsemppiä sulle!Tuleviin koitoksiin!
Ja muista nyt sitten huilata tarpeeksi, ettei jalat mene paskaksi uudelleen!
Olet muuten hyvän idolin valinnut!Sami on loistava pelaaja!
jos haluat vaihtaa ajatuksia niin laita sähköposti osoitteesi!
-#7-- #9
No terve! Oishan se hienoa vaihtaa ajatuksia sun kanssa. Tunnenko mä sut jostain? Kirjotat ihan kuin joku tuttu =)
Joo, eli se maili on [email protected]
ja toi vammanen merkki on sit miukumauku. Kuten varmaanki tiiät. Ja anti tulla mailii sitte nopeesti...kiire=) Kerropas sitte vähä ittestäs? mailaa...mailaa...mailaa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten3053559Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?2042981Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en712544Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.2382020Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"161445Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?421371Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41337Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat
Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi1701324Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on241318Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu511277