Minulla ei silmänpohjien valokuvaus onnistu. Tai toki itse kuvaus onnistuu, mutta kuvien laatu jää epätarkaksi. Syitä on ilmeisesti kaksi.
1. erittäin huonosti vahvoillakaan tipoilla laajenevat pupillit
2. molemmissa silmissä kohtuullisen paljon lasiaissamentumia (asteroid hyalosis - tai sinne päin)
Diabeetikkona silmänpohjiani pitää pystyä tutkimaan ja niinpä käyn kerran vuodessa yksityisen silmälääkärin tarkastuksessa lähinnä juuri noiden silmänpohjien tutkimisen vuoksi.
Olen kuullut kahdenlaisia mielipiteitä. Toisessa väitetään, että silmänpohjien valokuvaus olisi paras ja tarkin keino (siinähän kuitenkin silmälääkäri tutkii valokuvat ja voi esim. verrata edellisiin kuviin). Toinen ryhmä taas sanoo, että silmälääkärin tekemä tarkastus on aina parempi.
Miten on???
Itse pidän silmälääkärin tutkimusta parempana, koska siinä samalla tulee mm. silmänpaineetkin tarkastettua.
Silmäklinikalla minulla on otettu kuvat sekä värillisinä että mustavalkoisina ja siellä silmälääkäri totesi, että mustavalkoisissa näkyy paremmin noiden samentumien vuoksi (kun kuvia yhdessä päätteeltä tutkailimme ennen elämäni ensimmäistä ja ainoaa uudissuoniesiintymän laserointia). Ja ilmeisesti tuolla "diabeetikoiden massakuvauspuolella" on sitten vaan värikuvien mahdollisuus.
1. erittäin huonosti vahvoillakaan tipoilla laajenevat pupillit
2. molemmissa silmissä kohtuullisen paljon lasiaissamentumia (asteroid hyalosis - tai sinne päin)
Diabeetikkona silmänpohjiani pitää pystyä tutkimaan ja niinpä käyn kerran vuodessa yksityisen silmälääkärin tarkastuksessa lähinnä juuri noiden silmänpohjien tutkimisen vuoksi.
Olen kuullut kahdenlaisia mielipiteitä. Toisessa väitetään, että silmänpohjien valokuvaus olisi paras ja tarkin keino (siinähän kuitenkin silmälääkäri tutkii valokuvat ja voi esim. verrata edellisiin kuviin). Toinen ryhmä taas sanoo, että silmälääkärin tekemä tarkastus on aina parempi.
Miten on???
Itse pidän silmälääkärin tutkimusta parempana, koska siinä samalla tulee mm. silmänpaineetkin tarkastettua.
Silmäklinikalla minulla on otettu kuvat sekä värillisinä että mustavalkoisina ja siellä silmälääkäri totesi, että mustavalkoisissa näkyy paremmin noiden samentumien vuoksi (kun kuvia yhdessä päätteeltä tutkailimme ennen elämäni ensimmäistä ja ainoaa uudissuoniesiintymän laserointia). Ja ilmeisesti tuolla "diabeetikoiden massakuvauspuolella" on sitten vaan värikuvien mahdollisuus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huonosti laajenevat mustuaiset ja hyalosis asteroides ovat todellakin yhdistelmä, jotka saattavat tehdä valokuvaamisen hyvin hankalaksi tai mahdottomaksi. Tämä johtuu siitä, että salamavalo heijastuu lasiaissamentumista ja että hyvän kuvanlaadun saavuttamiseksi pitää mustuaisen olla määrätyn suuruinen. Eli sinun tapauksessasi varmastikin silmälääkärin tarkastus on parempi vaihtoehto.
Valokuvien pohjalta tapahtuva tarkastus on suurempaa potilasmäärää ajatellen resursseja säästävämpää, mutta silmälääkärin tarkastuksessa toki nähdään asioita, joita valokuvista ei aina kunnolla voi nähdä. Mutta jos näöntarkkuus on hyvä ja kuva näyttää siistiltä (ja kuvien laatu on hyvä), voidaan helposti karsia tutkittavien joukosta ne, joilla ei ole näköä uhkaavia silmänpohjamuutoksia ja keskittää resurssit niiden löytämiseen, jotka mahdollisesti hoitoa vaativat.
Kiitos vastauksesta.
Ilmeisesti parasta olisi saada pysyvä silmälääkärisuhde, siis että saisi käytyä aina samalla lääkärillä, jolla olisi omat vanhat merkintänsä nähtävissä tutkimuksen rinnalla...