Pelottaa ihan kaikki

Jos et kysy, et voi tietää. Haluatko mielummin jatkaa tuota marisemista ja pelkäämistä, vai haluatko ottaa riskin ja mahdollisesti olla onnellinen?

Jos hyvin osaatte jo keskustella niin voit aina ottaa asian esille ja edetä rauhallisesti ja maltillisesti.

"pakottauduin unohtamaan hänet, varmaan siksi että hän oli minua paljon lyhyempi ja koska halusin vain olla hänen ystävä."

Mitä pahaa siinä on, jos tyttö on lyhyempi?

MIkä ihme tämä "lyhyidenlyttäys"-juttu tällä palstalla oikein on?

tiiän miltä susta tuntuu. mulla on ihan sama tilanne, paitsi että oon tuntenu pojan muutaman vuoden enkä oo ennen ollu ihastunu siihen. taino joskus sata vuotta sitte. en vaa tiiä et mitä pitäis tehä. oikeesti pitäis kai kertoo, mut se on vaikeeta. koska sillon voi menettää koko ystävyyden. ja mä en oo valmis siihe. kärsin mielummin, vaikka rakastanki sitä. kaikki sanoo et kertominen on hyvä juttu. mut kukaa ei tajuu miten vaikeeta se on. mekin jutellaan ja nähään melkeen jokapäivä, mut ärsyttävintä on se et meil on just tota silmäpelii ja yleensä viel vähä muutaki.. :D sen seurassa on nii ihanaa, mut sillon ku en oo sen kans nii kaikki on huonosti. välillä oikeesti itken, se auttaa. mut se ainooot vaihtoehdot on kertominen ja sen seurauksena se että alatte seurustelemaan (muista. että seki todennäkösesti loppuu aikanaa :( kannattaa miettii et ootko valmis siihen et menetät rakastamas ihmisen.)tai se että se ei lämpee ja välit huononee eikä pysty olemaan enää nii avoin ku normaalisti, paitsi jos se on sun oikee ystävä, sen pitäis sillon ymmärtää ja antaa alottaa alusta koko ystävyys. tai sitte jätät kertomatta ja kärsit siitä ite, etkä saa koskaan tietää mitä se tuntee sua kohtaan. mut luulen että ite en pysty kertoo, liian vaikeeta vaan. :( koska jos menettäisin ton jätkän, en tiiä et mitä tekisin. ei kannata pelätä, kertominen kuitenki kannattaa.