Olen nyt puinut alla olevaa asiaa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, kannattaako vielä yrittää hakea valitusoikeutta korkeimpaan oikeuteen?
Tapahtuma sai alkunsa noin neljä vuotta sitten kun eräänä päivänä kävin ex yrityksessäni ja sain kuulla että minua oltiin edellisenä iltana käyty kyselemässä koska yrityksen lastauslaiturin vieressä oli kuulemma tapahtunut jonkin näköinen kolari. Minulle jäi sellainen kuva, että joku oli nähnyt minun valkoisen autoni kolhaisseen toista autoa.
Pian tämän jälkeen sainkin soiton poliisiasemalta, jossa tiedusteltiin olinko tietoinen tapauksesta. Kerroin puhelimessa poliisille että olin tietoinen koska olin siitä juuri kuullut ja ihmettelin ilmeisesti myös miksei tuo kyseinen henkilö voinut jättää käyntikorttiaan yritykseeni kun oli siellä kerran käynyt. Poliisi sanoi että kyseinen henkilö oli hänen vieressään ja sopisiko että hoidatte homman keskenänne. Sanoin että kyllä asia minulle sopii jolloin poliisi antoi puhelimen kyseisellä henkilölle, jonka kanssa sovimme tapaamisen. Itselleni tapaaminen olisi käynyt samantien, mutta vastapuoli siirsi tapaamista päivällä.
Seuraavana päivänä tapasin kyseisen herran, jonka autoa oltiin ilmeisesti kolhaistu. Käytiin katsomassa vastapuolen autoa ja ihmettelin mihin minun autoni oli voinut osua. Herra näytti pakettiauton takalokasuojaa jossa oli n.70cm mittaiset ruosteiset naarmut ja 5*2cm kokoinen ruosteinen reikä. Sanoin etteivät nuo jäljet mitään uusia ole, jolloin hän näytti minulle pienen painauman n.1*5 cm kokoisen ja 3mm syvän, jonka hän sanoi tulleen minun autostani. Painaumasta ei ollut lähtenyt maali joten en voinut sanoa oliko se vanha vai uusi jälki.
Olen tehnyt jonkin verran auton korjauksia ja kun näin tuon pienen lommon niin lupauduin korjaamaan kyseisen jäljen itse, mutta hänelle se ei sopinut, vaan hän halusi välttämättä että asia hoidetaan vahinkoyhtiön kautta. Silloin haistoin jo palaneen käryä ja sanoin herralle, että minä en ala mitään vanhoja jälkiä maksamaan ja pyysin häntä välittömästi ajamaan lähimmän vahinkotarkastajan luokse, koska en enää uskonut, että lommo olisi tullut minun autostani, sillä minun autossani ei ollut minkään näköisiä jälkiä. Hän lupasi viedä auton tarkastukseen heti kun kerkiää.
Soitin seuraavana päivänä vakuutusyhtiöön ja pyysin heitä katsomaan hänen autonsa erityisen tarkkaan, koska jäljet olivat selvästi vanhoja. Samalla kyselin miten vakuutusyhtiö toimii jos autossa on jo vanhoja jälkiä ja jos siinä on uudempi pieni lommo samassa kohdassa. Vakuutusmies kertoi minulle että, jos uusi lommo on huomattavasti mitättömämpi muihin jälkiin nähden niin en olisi ollenkaan korvausvelvollinen.
Parin viikon kuluttua kyseinen herra soitti minulle ja alkoi kysellä milloin minä teen vahinkoilmoituksen, jolloin totesin että en tee mitään ilmoituksia ennen kuin hän oli käynyt arvioimassa jäljet vahinkotarkastuskeskuksessa. Kului taas viikko ja hän soitti uudelleen ja sanoi ettei voinut viedä autovahinkotarkastukseen ennen kuin minä olin tehnyt vahinkoilmoituksen. Sama jatkui vielä kolmen puhelun verran joissa jokaisessa oli mitä kummallisempia syitä miksi hän ei voinut viedä autoaan tarkastukseen, vaan minun pitäisi tehdä ensin vahinkoilmoitus. Ja jälleen kerran kerroin hänelle, että vahinkotarkastukseen pääsee kunhan vain ajaa Sammon vahinkotarkastuskeskukseen ja että tarkistus on ilmainen.
Yli puoli vuotta(7kk) myöhemmin hän taas soitti ja sanoi että nyt auto on käytetty vahinkotarkastuskeskuksessa että voisinko minä nyt mennä tekemään vahinkoilmoituksen. Ilmoitin etten aio tehdä vahinkoilmoitusta koska hän ei pyytelyistä huolimatta vienyt autoaan ajoissa näytettäväksi. Sen jälkeen soitin taas vakuutusyhtiöön ja kyselin mikä oli korjausarvio ja mitä siihen kuluu ja miten jäljet oli eritelty. Vakuutus mies kertoi arvion ja sanoi luulleensa että jäljet olivat tulleet kaikki samaan aikaan.
Pian tämän jälkeen sainkin poliisilta kutsun kuulusteluihin, jossa ilmoitin etten tietääkseni ollut törmännyt autoon ja jäljet eivät jäljet olleet sen näköisiä, että ne olisi tulleet minun autostani. Vasta täällä sain kuulla miten vastapuoli oli olettanut, että minä olisin kolaroinut hänen autoaan. Hän oli nähnyt lumessa renkaanjäljet jotka olivat menneet kohti hänen autoaan ja maassa oli ollut lampun palasia sillä kohtaa.
Vuoden ja 11 kuukauden jälkeen kaksi päivää ennen käräjäoikeutta haastemies toi minulle haasteen. Päivä oli lauantai ja kuvittelin, että minulla olisi aikaa valmistautua ennen oikeudenkäyntiä. Sunnuntaina katsoin haastetta tarkemmin ja huomasin, että oikeudenkäynti olikin jo maanantaina. Menin paikalle täysin valmistautumatta ja huomasin ettei oikeudessa käsitelty mitään muuta kuin sitä että, oliko ollut mahdollista, että minun autoni oli törmännyt hänen autoon. Vanhoista jäljistä ei oikeudessa saanut edes kysyä. Vasta oikeuden käynnin ollessa loppumaisillaan minulle näytettiin piirrosta jonka vastapuoli oli piirtänyt tapahtuneesta.piirros oli piirretty erittäin pelkistetysti mutta huomasin että piirroksessa auto oli lähtenyt aivan eri paikalta kuin missä minä olin autoani yleensä pitänyt. Mutta koska tapahtuneesta oli jo kulunut n.2 vuotta niin en voinut olla täysin varma missä autoni tuona päivänä oli parkissa. Ja epäilen että jos kysytään keneltä tahansa vain viikon kuluttua, että missä hänen autonsa on ollut parkissa työpaikalla niin hyvin harva muistaa.
Näyttö arvioitiin sillä perusteella, että vastapuoli oli tehnyt tapahtuma-aikana havaintoja, joiden luotettavuus ei oikeudenkäynnin aikana noussut epäilyksenalaiseksi. käräjäoikeuden mielestä vastapuoli oli kertonut asian täsmällisesti, yksityiskohtaisesti ja johdonmukaisesti.
Päätin viedä asian hovioikeuteen koska en saanut mielestäni oikeutta. Hovioikeudessa asia käytiin läpi huomattavasti perusteellisemmin. Vastapuoli myönsi että olin moneen otteeseen pyytänyt häntä viemään auton vahinkotarkastuskeskukseen ja kun tuomari kysyi miksei hän vienyt autoa sinne, vastapuoli vain kohautti olkapäitään ja sanoi ettei hän tiennyt että sen voi sinne viedä, vaikka olin hänelle sen jo useaan otteeseen kertonut.
Mutta kun hovioikeuden päätös tuli huomasin taas, ettei sillä ollut mitään merkitystä oliko jäljet uusia vai vanhoja. Ja hovioikeuden ratkaisu oli sama kuin käräjäoikeuden. Hovioikeuden päätös perustui siihen että minäkin olin kyseisessä kohdassa huomannut lommon kun vastapuoli oli sen minulle näyttänyt. Vaikka juuri tästä syystä halusin, että auto viedään vahinkotarkastuskeskukseen ja alan ammattilainen olisi sen tutkinut. Samalla se vetoaa poliisin tekemään rikosilmoitukseen, joka on tehty puhelinkeskustelun perusteella, jossa poliisi on kirjannut että olen myöntänyt tapauksen ja jättänyt tiedot tapahtuneesta paperilapulla auton tuulilasinpyyhkijän alle.
Hovioikeudesta tuli maksettavaksi 500 euroa vastapuolelle - entisten laskujen lisäksi. Paljonko korkeimmasta oikeudesta voi tulla lisää maksettavaa. Haluaisin periaatteessa taistella loppuun asti sillä minun oikeustajuni ei tätä ymmärrä. Jos ei saa oikeutta niin miksei myöskään kohtuutta. Kertokaa ihmeessä mitä tässä vois tehdä.
Tapahtuma sai alkunsa noin neljä vuotta sitten kun eräänä päivänä kävin ex yrityksessäni ja sain kuulla että minua oltiin edellisenä iltana käyty kyselemässä koska yrityksen lastauslaiturin vieressä oli kuulemma tapahtunut jonkin näköinen kolari. Minulle jäi sellainen kuva, että joku oli nähnyt minun valkoisen autoni kolhaisseen toista autoa.
Pian tämän jälkeen sainkin soiton poliisiasemalta, jossa tiedusteltiin olinko tietoinen tapauksesta. Kerroin puhelimessa poliisille että olin tietoinen koska olin siitä juuri kuullut ja ihmettelin ilmeisesti myös miksei tuo kyseinen henkilö voinut jättää käyntikorttiaan yritykseeni kun oli siellä kerran käynyt. Poliisi sanoi että kyseinen henkilö oli hänen vieressään ja sopisiko että hoidatte homman keskenänne. Sanoin että kyllä asia minulle sopii jolloin poliisi antoi puhelimen kyseisellä henkilölle, jonka kanssa sovimme tapaamisen. Itselleni tapaaminen olisi käynyt samantien, mutta vastapuoli siirsi tapaamista päivällä.
Seuraavana päivänä tapasin kyseisen herran, jonka autoa oltiin ilmeisesti kolhaistu. Käytiin katsomassa vastapuolen autoa ja ihmettelin mihin minun autoni oli voinut osua. Herra näytti pakettiauton takalokasuojaa jossa oli n.70cm mittaiset ruosteiset naarmut ja 5*2cm kokoinen ruosteinen reikä. Sanoin etteivät nuo jäljet mitään uusia ole, jolloin hän näytti minulle pienen painauman n.1*5 cm kokoisen ja 3mm syvän, jonka hän sanoi tulleen minun autostani. Painaumasta ei ollut lähtenyt maali joten en voinut sanoa oliko se vanha vai uusi jälki.
Olen tehnyt jonkin verran auton korjauksia ja kun näin tuon pienen lommon niin lupauduin korjaamaan kyseisen jäljen itse, mutta hänelle se ei sopinut, vaan hän halusi välttämättä että asia hoidetaan vahinkoyhtiön kautta. Silloin haistoin jo palaneen käryä ja sanoin herralle, että minä en ala mitään vanhoja jälkiä maksamaan ja pyysin häntä välittömästi ajamaan lähimmän vahinkotarkastajan luokse, koska en enää uskonut, että lommo olisi tullut minun autostani, sillä minun autossani ei ollut minkään näköisiä jälkiä. Hän lupasi viedä auton tarkastukseen heti kun kerkiää.
Soitin seuraavana päivänä vakuutusyhtiöön ja pyysin heitä katsomaan hänen autonsa erityisen tarkkaan, koska jäljet olivat selvästi vanhoja. Samalla kyselin miten vakuutusyhtiö toimii jos autossa on jo vanhoja jälkiä ja jos siinä on uudempi pieni lommo samassa kohdassa. Vakuutusmies kertoi minulle että, jos uusi lommo on huomattavasti mitättömämpi muihin jälkiin nähden niin en olisi ollenkaan korvausvelvollinen.
Parin viikon kuluttua kyseinen herra soitti minulle ja alkoi kysellä milloin minä teen vahinkoilmoituksen, jolloin totesin että en tee mitään ilmoituksia ennen kuin hän oli käynyt arvioimassa jäljet vahinkotarkastuskeskuksessa. Kului taas viikko ja hän soitti uudelleen ja sanoi ettei voinut viedä autovahinkotarkastukseen ennen kuin minä olin tehnyt vahinkoilmoituksen. Sama jatkui vielä kolmen puhelun verran joissa jokaisessa oli mitä kummallisempia syitä miksi hän ei voinut viedä autoaan tarkastukseen, vaan minun pitäisi tehdä ensin vahinkoilmoitus. Ja jälleen kerran kerroin hänelle, että vahinkotarkastukseen pääsee kunhan vain ajaa Sammon vahinkotarkastuskeskukseen ja että tarkistus on ilmainen.
Yli puoli vuotta(7kk) myöhemmin hän taas soitti ja sanoi että nyt auto on käytetty vahinkotarkastuskeskuksessa että voisinko minä nyt mennä tekemään vahinkoilmoituksen. Ilmoitin etten aio tehdä vahinkoilmoitusta koska hän ei pyytelyistä huolimatta vienyt autoaan ajoissa näytettäväksi. Sen jälkeen soitin taas vakuutusyhtiöön ja kyselin mikä oli korjausarvio ja mitä siihen kuluu ja miten jäljet oli eritelty. Vakuutus mies kertoi arvion ja sanoi luulleensa että jäljet olivat tulleet kaikki samaan aikaan.
Pian tämän jälkeen sainkin poliisilta kutsun kuulusteluihin, jossa ilmoitin etten tietääkseni ollut törmännyt autoon ja jäljet eivät jäljet olleet sen näköisiä, että ne olisi tulleet minun autostani. Vasta täällä sain kuulla miten vastapuoli oli olettanut, että minä olisin kolaroinut hänen autoaan. Hän oli nähnyt lumessa renkaanjäljet jotka olivat menneet kohti hänen autoaan ja maassa oli ollut lampun palasia sillä kohtaa.
Vuoden ja 11 kuukauden jälkeen kaksi päivää ennen käräjäoikeutta haastemies toi minulle haasteen. Päivä oli lauantai ja kuvittelin, että minulla olisi aikaa valmistautua ennen oikeudenkäyntiä. Sunnuntaina katsoin haastetta tarkemmin ja huomasin, että oikeudenkäynti olikin jo maanantaina. Menin paikalle täysin valmistautumatta ja huomasin ettei oikeudessa käsitelty mitään muuta kuin sitä että, oliko ollut mahdollista, että minun autoni oli törmännyt hänen autoon. Vanhoista jäljistä ei oikeudessa saanut edes kysyä. Vasta oikeuden käynnin ollessa loppumaisillaan minulle näytettiin piirrosta jonka vastapuoli oli piirtänyt tapahtuneesta.piirros oli piirretty erittäin pelkistetysti mutta huomasin että piirroksessa auto oli lähtenyt aivan eri paikalta kuin missä minä olin autoani yleensä pitänyt. Mutta koska tapahtuneesta oli jo kulunut n.2 vuotta niin en voinut olla täysin varma missä autoni tuona päivänä oli parkissa. Ja epäilen että jos kysytään keneltä tahansa vain viikon kuluttua, että missä hänen autonsa on ollut parkissa työpaikalla niin hyvin harva muistaa.
Näyttö arvioitiin sillä perusteella, että vastapuoli oli tehnyt tapahtuma-aikana havaintoja, joiden luotettavuus ei oikeudenkäynnin aikana noussut epäilyksenalaiseksi. käräjäoikeuden mielestä vastapuoli oli kertonut asian täsmällisesti, yksityiskohtaisesti ja johdonmukaisesti.
Päätin viedä asian hovioikeuteen koska en saanut mielestäni oikeutta. Hovioikeudessa asia käytiin läpi huomattavasti perusteellisemmin. Vastapuoli myönsi että olin moneen otteeseen pyytänyt häntä viemään auton vahinkotarkastuskeskukseen ja kun tuomari kysyi miksei hän vienyt autoa sinne, vastapuoli vain kohautti olkapäitään ja sanoi ettei hän tiennyt että sen voi sinne viedä, vaikka olin hänelle sen jo useaan otteeseen kertonut.
Mutta kun hovioikeuden päätös tuli huomasin taas, ettei sillä ollut mitään merkitystä oliko jäljet uusia vai vanhoja. Ja hovioikeuden ratkaisu oli sama kuin käräjäoikeuden. Hovioikeuden päätös perustui siihen että minäkin olin kyseisessä kohdassa huomannut lommon kun vastapuoli oli sen minulle näyttänyt. Vaikka juuri tästä syystä halusin, että auto viedään vahinkotarkastuskeskukseen ja alan ammattilainen olisi sen tutkinut. Samalla se vetoaa poliisin tekemään rikosilmoitukseen, joka on tehty puhelinkeskustelun perusteella, jossa poliisi on kirjannut että olen myöntänyt tapauksen ja jättänyt tiedot tapahtuneesta paperilapulla auton tuulilasinpyyhkijän alle.
Hovioikeudesta tuli maksettavaksi 500 euroa vastapuolelle - entisten laskujen lisäksi. Paljonko korkeimmasta oikeudesta voi tulla lisää maksettavaa. Haluaisin periaatteessa taistella loppuun asti sillä minun oikeustajuni ei tätä ymmärrä. Jos ei saa oikeutta niin miksei myöskään kohtuutta. Kertokaa ihmeessä mitä tässä vois tehdä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sun ois kannattanut heti kiistää törmänneesi siihen autoon, kai sä tiedät itse oletko törmännyt autollasi johonkin vai et?
Vai olitko niin kännissä ettet muista?
Miksi tarjouduit korjaamaankaan jälkeä jota väität ettet ole itse aiheuttanut?
Vai törmäsitkö sittenkin siihen autoon ja yrität vaan jotenkin kieroilla itsesi irti korvausvastuusta?
En ole missää vaiheessa myöntänyt ajaneeni kolaria. Sanoin poliisille, että olin tietoinen asiasta koska olin siitä juuri kuullut. Kun kävin katsomassa vastapuolen autoa ja näin lommon tiesin ettei se ole voinut olla tullut minun autostani ja kiistin asian.
Lommo oli sen verran pieni, että sen olisin itse korjannut alle 10 minuutissa, jonka vuoksi lupauduin sen korjaamaan.
Oletko itse täysin varma ettet ole huomaamattasi hipaissut kenenkään autoa kun olet lähtenyt parkkipaikalta.
Olen erityisen huolellinen parkkipaikoilla, avaan ovetkin varoen kolhimasta viereisiä autoja ovillani koska tiedän itse mitän rumaa jälkeä tulee kun kyljet kolhitaan lommoille vain siksi että ei viitsitä varoa ovia avatessa toisten autoja.
Mun auton kyljet on täynnä niitä pikkulommoja joita tulee esim. terävistä takaovien kärjistä ja kyllä pistää rumasti silmään kun pesen ja vahaan autoni!
Parkkipaikoilla peruuttaminen on erittäin tarkkaa puuhaa kun pitää pyöritellä päätä moneen suuntaan varmistaakseen ettei peruuta kenenkään päälle ja samalla katsottava ettei keula käänny kiinni naapuriautoihin. Nykyään huolellisuus ja toisen omaisuuden kunnioitus on aika vähäistä, kohta ollaan samanlaista hälläväliä kansaa kuin entisessä neukkulassa!
Olet saattanut joutua väärän tuomion kohteeksi. Todisteet ovat puhuneet vastapuolen puolesta. Toisaalta olet päässyt aika vähällä maksamisella, mikäli hovistakin tuli maksettavaa vain 500 euroa (oletan että vastapuolen oikeudenkäyntikulut ja oikeudenkäyntimaksu). Käräjäoikeuden tuomiossahan jo jouduit maksumieheksi.
Epäselväksi jäi, teitkö vakuutusyhtiöllesi koskaan vahinkoilmoitusta. Ilmeisesti et, jolloin olet joutunut itse maksamaan vahingon. Tällaisissa tapauksissa vahingon korvaamista sinulta vaaditaan vasta toissijaisesti. Ensisijainen korvausvelvollinen on vakuutusyhtiösi. Jos vakuutusyhtiö on kieltäytynyt vahingon korvaamisesta, vasta sitten voidaan sinulta vaatia. Mutta tässä tapauksessa kai kävi niin, ettei vakuutusyhtiösi ollut milloinkaan edes kieltäytynyt vahingon korvaamisesta. Oletan, että käsitin asian oikein selostuksestasi.
Jos valitat KKO:een, käytä lakimiesapua. Oikeusturvavakuutus voi olla asiamiehesi palkkiosi maksaja, koska et luultavasti ole niin köyhä, että pääset valtion oikeusavun piiriin (päättelen niin). Ota huomioon, että tähän viimeiseen valitusinstanssiin täytyy ensin saada valituslupa. Vain murto-osa tapauksista pääsee varsinaiseen prosessiin. Mutta jos oikeustajusi ei tapausta sulata, valita vaan. Ainakin olet yrittänyt. Todennäköistä kuitenkin lienee, että hovin tuomiota on vaikea kumota. Jos todisteet on arvioitu silmiinpistävän väärällä tavalla, saattaisit onnistuakin.
Pohdin, arvoisa kollega, antamaasi vastausta ja jäin ihmettelemään erästä seikkaa. Kirjoitat, että "...kai kävi niin, ettei vakuutusyhtiösi ollut milloinkaan edes kieltäytynyt vahingon korvaamisesta".
Tämä ei voine pitää paikkaansa, sillä liikennevakuutuslain 12:2:ssa säädetään, että
"Tässä pykälässä mainittua korvausvaatimusta älköön otettako tutkittavaksi, ellei näytetä, että vakuutusyhtiö, joka on vastuussa vahingosta, on kieltäytynyt suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta. Kieltäytymisestään vakuutusyhtiön on annettava kirjallinen todistus."
Näin ollen käräjäoikeus ei ole voinut ottaa juttua tutkittavaksi ilman, että sillä on ollut käytettävissään vakuutusyhtiön antama kieltäytymistodistus.
Toisin sanoen jutun alkuperäinen kirjoittaja on kieltänyt aiheuttaneensa nyt kyseessä olevan vahingon, jonka jälkeen myös vakuutusyhtiö on vahingon korvaamisesta kieltäytynyt.
Mikäli alkuperäinen kirjoittaja olisi myöntänyt aiheuttaneensa vahingon, vakuutusyhtiö olisi luultavasti maksanut korvauksen liikennevakuutuksen ja -lain perusteella.
Summa summarum: vakuutusyhtiön on täytynyt kieltäytyä korvaamasta vahinkoa - muuten juttua ei olisi voitu ottaa tutkittavaksi.
Aivan. Luultavaa on, että vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt vaikka kirjoittaja ei sitä maininnut. Jos asia on niin, että tapaus otettiin tuomioistuimessa tutkittavaksi vaikka ei ollut kieltäytymistodistusta, voisi tässä olla hyvä peruste saada valituslupa korkeimmalta oikeudelta.
"Summa summarum: vakuutusyhtiön on täytynyt kieltäytyä korvaamasta vahinkoa - muuten juttua ei olisi voitu ottaa tutkittavaksi."
Tuota täsmentäisin vielä lisäyksellä: korvausvaatimuksen osalta. Muilta osinhan juttu kyllä voidaan tutkia vaikka kieltäytymistodistusta ei olisikaan. ;o)
Hae oikeuttasi, joka sinulle kuuluu ja käytä tosiaan omaa oikeusturvavakuutustasi. Hae sinä tai yhtiösi lisäksi tuomiota kyseiselle tyypille vakuutuspetoksesta. Tällaiset tyypit ovat meidän kaikkien riesana jatkuvasti.
Tämän laatuinen tapauksesi on kyllä hyvin yleinen nykypäivän oikeuskäytännössä. Juttujen alkuvaiheessa osapuolien lakimiehet ovat keskenään jopa lähes tulkoon sopimassa tuomioista. Mutta kuinka ollakaan istuva käräjätuomari on kuin onkin "unohtanut" koko asian ytimen ja tuomion julistamisen jälkeen se onkin yllätys molemmille osapuolille ja niin se jatkuu ylempiin oikeusistuimiin muuttumattomana. Eihän se nyt sovi, että korppi korpin silmää nokkisi.
Itsellänikin on tämän kesän osalta vastaavanlainen kokemus tuomarien käyttäytymisestä ja jos tarpeeksi pitkälle vien asiani, he saattavat kyselläkin kunniansa perään, mutta en pelkää, hehän sen väärän tuomion ovat antaneet ja ovat velvollisia korjaamaankin.
Kyllä meille asianosaisille ja uhreillekin joskus täytyy alkaa oikeus ja kohtuus tapahtua, eikä jatkuva rikosten suosiminen tuomarikunnassa voi jatkua loputtomiin. He joutuvat vähitellen itsekin rikollisten nurkkaanahdistamiksi. Sitä ennen he kuitenkin ovat yrittäneet rakentaa suojakseen vahvan norsunluutornin.
Tarkistin että minulla on tuo oikeusturvavakuutus kunossa, vain pätevä asianajaja enää puuttuu. Tietääkö kukaan mistä saa pätevän asianajajan, joka on hoitanut vastaavanlaisia tapauksia?
Sinulla on hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien 60 päivää aikaa hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Tarkistapa kuitenkin ennen kattaako vakuutuksesi valitusluvan hakemisen. Usein korkein oikeus on vakuutusehdoissa rajattu pois korvauksen piiristä.
Toinen asia on se, että korkein oikeus ei ota käsitltäväkseen juttua, jossa on kysymys asiassa esitetyn näytön arvioinnista. Korkein oikeus myöntää valitusluvan vain jos juttu lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää tärkeää saattaa korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Valitusluvan myöntämisen perusteena voi olla myös mm. oikeudenkäyntivirhe tai muu painava syy.
Tässähän on nimenomaan kysymys siitä, onko näytetty, että sinä olet lommon aiheuttanut vaiko et, onko kyseessä uusi vai vanha jälki, toisin sanoen tyypillinen näyttökysymys.
Kun asia on jo heti alussa lähtenyt väärille urille, on sitä tässä vaiheessa enää joksenkin mahtotonta korjata. On hyvin todennäköistä, että et tule saamaan valituslupaa, ja asiasta aiheutuu vain lissää kustannuksia.
Tarinan opetus onkin se, että hyvän asianajajan puoleen sinun olisi pitänyt kääntyä jo silloin, kun sait kutsun poliisikuulusteluun. Parempi liian aikaisin kuin liian myöhään.
Jos periaatten vuoksi haluat katsoa asian loppuun saakka, voit etsiä asianajajaa vaikkapa Suomen Asianajajaliiton nettisivuilta www.asianajajat.fi