Olen ajatellut josko kokeilisin kotikoulua. Ajatus on kiertänyt aivoissani jo pari, kolme vuotta, nyt alan kypsyä ajatukseen, kun sain työni kotoakäsin sujuvaksi.
Tällä hetkellä lapseni ovat normaalikoulussa ensimmäisellä ja kolmannella luokalla.
Totuus vain on ikävästi seuraavanlainen, pienen kylän kaikki sivukoulut suljetaan, keskuskoulu kasvaa, luokat ovat suuria, opettajia ei köyhään kuntaan palkata lisää vaikka ongelmia on ja ne ovat tiedossa.
Matematiikan englannin ja äidinkielen tunneilla opettaja lähinnä tarkastaa tehtävät ja antaa vinon pinon läksyjä, joita tehdessä opetan lapsille asian, joka olisi ainakin joltain osin pitänyt tunnilla harppoa läpi.
Koulupäivät ovat kolmannella 4-6 tuntisia, joiden jälkeen teemme 2-3 tuntia läksyjä?? Mielestäni tilanne on lapselle kohtuuton.
Kotikoulu ajatus lähti kasvamaan miettiessäni miten lapseni tietä helpottaisin.
Jos koulu osuuden jättäisi suosiolla sivuun, keskittyisin opettamaan 4 tuntia päivässä kotona, aamuisin lapsen ollessa pirteä, luulen että päästäisiin mukaviin tuloksiin omin nokkinemmekin.
Lapseni ovat keskiverto-oppijoita, josta syystä en purnaa etteivät älykköni saa riittävää huomiota, sitä tuskin suurissa luokissa saa kukaan muu, kuin se äänekkäin poikakaksikko, pari luokkaan laitettua adhd-tapausta joita ei kunnan köyhyyden vuoksi toiseen kaupunkiin kyyditä.
Sosiaalisia suhteita lapselle kertyy muutoinkin kun koulussa, eivätkä nykyiset kaverit minnekkään katoaisi vaikka koulunkäynti siirtyisi kotiin. Sitä vilkas on asuinalueemme lapsikanta.
Onko muita aatteen vuoksi koulusta lapsensa pois ottaneita? Nykyinen koulujärjestelmä kun tuntuu olevan tasa-arvoisen huono kaikille.
En moiti opettajia, he taatusti tekevät kolmanneksen työstään jo ilman korvauksia, päättäjissä vika on ja kiristyneessä taloudessa.
Kauhulla odotan opettajien lomautuksia. Paria 30 oppilaan luokkaa laitetaan valvomaan juuri opettajantyönsä aloittanut noviisi, tulos on taatusti muuta kuin rauhallinen ja oppimisympäristön kannalta otollinen.
Lähinnä laitan lapseni kouluun kuin eläintarhaan toivotuksella "Tule elävänä takaisin"
Nyt kysyn onko suomessa monta äitiä/isää joka opettaa lastaan, onko jossain vireää keskustelua asian tiimoilta.
Miten on uskaltautuisinko viimein tekemään radikaalin siirron? Syksyyn suunnittelin aloitusta, puolenvuoden harkinta-ajan luulen kaikkien osapuolten tarvitsevan, jottei päätös ole pikaistuksissa tehty.
Tällä hetkellä lapseni ovat normaalikoulussa ensimmäisellä ja kolmannella luokalla.
Totuus vain on ikävästi seuraavanlainen, pienen kylän kaikki sivukoulut suljetaan, keskuskoulu kasvaa, luokat ovat suuria, opettajia ei köyhään kuntaan palkata lisää vaikka ongelmia on ja ne ovat tiedossa.
Matematiikan englannin ja äidinkielen tunneilla opettaja lähinnä tarkastaa tehtävät ja antaa vinon pinon läksyjä, joita tehdessä opetan lapsille asian, joka olisi ainakin joltain osin pitänyt tunnilla harppoa läpi.
Koulupäivät ovat kolmannella 4-6 tuntisia, joiden jälkeen teemme 2-3 tuntia läksyjä?? Mielestäni tilanne on lapselle kohtuuton.
Kotikoulu ajatus lähti kasvamaan miettiessäni miten lapseni tietä helpottaisin.
Jos koulu osuuden jättäisi suosiolla sivuun, keskittyisin opettamaan 4 tuntia päivässä kotona, aamuisin lapsen ollessa pirteä, luulen että päästäisiin mukaviin tuloksiin omin nokkinemmekin.
Lapseni ovat keskiverto-oppijoita, josta syystä en purnaa etteivät älykköni saa riittävää huomiota, sitä tuskin suurissa luokissa saa kukaan muu, kuin se äänekkäin poikakaksikko, pari luokkaan laitettua adhd-tapausta joita ei kunnan köyhyyden vuoksi toiseen kaupunkiin kyyditä.
Sosiaalisia suhteita lapselle kertyy muutoinkin kun koulussa, eivätkä nykyiset kaverit minnekkään katoaisi vaikka koulunkäynti siirtyisi kotiin. Sitä vilkas on asuinalueemme lapsikanta.
Onko muita aatteen vuoksi koulusta lapsensa pois ottaneita? Nykyinen koulujärjestelmä kun tuntuu olevan tasa-arvoisen huono kaikille.
En moiti opettajia, he taatusti tekevät kolmanneksen työstään jo ilman korvauksia, päättäjissä vika on ja kiristyneessä taloudessa.
Kauhulla odotan opettajien lomautuksia. Paria 30 oppilaan luokkaa laitetaan valvomaan juuri opettajantyönsä aloittanut noviisi, tulos on taatusti muuta kuin rauhallinen ja oppimisympäristön kannalta otollinen.
Lähinnä laitan lapseni kouluun kuin eläintarhaan toivotuksella "Tule elävänä takaisin"
Nyt kysyn onko suomessa monta äitiä/isää joka opettaa lastaan, onko jossain vireää keskustelua asian tiimoilta.
Miten on uskaltautuisinko viimein tekemään radikaalin siirron? Syksyyn suunnittelin aloitusta, puolenvuoden harkinta-ajan luulen kaikkien osapuolten tarvitsevan, jottei päätös ole pikaistuksissa tehty.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ehkä aikaisemminkin Sinulle vastannut kyseisestä aiheesta?
Olen ollut hiukan skeptinen asian suhteen. Nyt kuitenkin, kun taas aloitin opetuksen 30 oppilaan luokassa, niin kummasti mieli tulee joustavammaksi... Itse asiassa sehän helpottaisi sekä opettajaa että lapsiasi ja lisäksi Sinuakin.
Jos Sinulla on mahdollisuus, intoa ja kohtuullisesti tietoa ja taitoa (kekseliäisyyttä ja rohkeutta tuskin puuttuu) sanoisin, että siitä vaan toteuttamaan.
Kysy vaikka vinkkejä täältä, jos on puhti poissa ;D