Onko muita sellaisia ihmisiä jotka on kyllästyny odottamaan sen oikean miehen löytämistä ja ajattelee hankkivansa tai on hankkinut lapsen ilman miestä? Eli ruvennut tietoisesti yksinhuoltajaksi? Olisi kiva kuulla kokemuksista ja ehkä vaihtaa ajatuksia sähköpostitsekkin :)
Itselläni on suunnitelmissa vauvan hankkiminen jos vain tärppää :) Enkä ole naruttamassa ketään miestä tai hankkimassa lasta yhden illan jutun kanssa! Tilanteeni on siinämielessä hyvä, että ystäväni on valmis saamaan lapsen kanssani ja olemaan lapseen yhteydessä...eli vaikkei vanhemmat yhdessä ole, niin lapsi on toivottu ja rakastettu jos vain maailmaan päättää tulla.
Olisi mukava jos jollakin olisi samankaltaisesta tilanteesta kokemusta ja neuvoja :)
Itselläni on suunnitelmissa vauvan hankkiminen jos vain tärppää :) Enkä ole naruttamassa ketään miestä tai hankkimassa lasta yhden illan jutun kanssa! Tilanteeni on siinämielessä hyvä, että ystäväni on valmis saamaan lapsen kanssani ja olemaan lapseen yhteydessä...eli vaikkei vanhemmat yhdessä ole, niin lapsi on toivottu ja rakastettu jos vain maailmaan päättää tulla.
Olisi mukava jos jollakin olisi samankaltaisesta tilanteesta kokemusta ja neuvoja :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kun Elina halusi lapsen yksin, niin pyysi Ossia, kaveriaan, lapsen isäksi, ilman vaateita?? Heh... hepposet on sinunkin ajatuksen, mitä lapseen tulee.
Ei lapsi ole esine, joka halutaan, mieti ensin sitä.
Ei lapsi ole rahastuskone, jolla elintasoa parannetaan.
Muista aina ensin lapsen oikeudet, vasta sitten omat.
"hepposet on sinunkin ajatuksen, mitä lapseen tulee. Ei lapsi ole esine, joka halutaan, mieti ensin sitä.
Ei lapsi ole rahastuskone, jolla elintasoa parannetaan.
Muista aina ensin lapsen oikeudet, vasta sitten omat."
Siis ihan ihme "tuomitsemista" jos nainen haluaa yksin lapsen.
Alkuperäisellä kuitenkin on siinä mielessä hyvät lähtökohdat tässä asias, et tuleva isä myös haluaa olla lapsen elämässä.
Eipä nykyään muutenkaan ydinperheitä paljon jälellä ole. (?)
No en todellakaan!! Asiaa on mietitty jo vuosia! Ja eikös kaikki lapset hankita itsekkäistä syistä!! Ja mitä tulee elintason parantamiseen ja rahastukseen, niin onko itselläsi lapsia? Ei lapsilla kyllä rahasteta, menot on moninkertaiset tuloihin nähden. Ja kuka sanoi etten isältä mitään vaadi?
Ihan samasta syystä sitä lasta haluan kuin muutkin ihmiset!
Kyllä minulla on neljä kappaletta, joista kolme aikuisia ja yksi vielä peruskoulussa. Siksi ihmettelinkin ajatustasi, sillä kyllä lpsiin saa paljon upoamaan rahaa, ja olet kiinni heissä kauan, jos ei vielä isä ole läsnä jokapäivä yötä myöten. Mutta eihän sitä voi tietysti titää ennekuin kokee.
En silti vaihtaisi lapsiani mihinkään, ovat niin rakkaita että ikäviä ylvalvomisia parisen vuotta peräjälkeen ei enää muista kuin hymysuin.
Jokainen tyylillään.
Juup, viesti vain kuulosti sellaiselta jonka olisi kirjoittanut ihminen joka ei tiedä miten paljon rahaa lapsiin menee. Mutta hyvä ettei näin ollut.
Tiedän kyllä millaista lapsiperheen elämä on, ja tiedän sen olevan vielä kymmenen kertaa rankempaa kun mitä sitä osaa kuvitellakkaan! Mutta tiedän myös, että minulla on ystäviä, siskoja, vanhemmat siskojen lapset jotka tarvittaessa auttavat tiukan paikan tullen, ettei täysin uuvu.
en todellakaan lasta halua rahan tai muun vastaavan takia!
Naisellehan tuo on helppo homma ja nyt vielä suunnitellaan tasa-arvoisuuden nimissä hoitoja että se onnistuisi vaikkei kovin helposti tärppäisikään.
Vaan miten mies voisi saada lapsen ottamatta akkaa riesakseen?
No näinpä juuri! Ei kyseessä ole vain minun halu saada lasta, vaan myös kaverini. Molemmat olemme vuosia lasta halunnu, muttei oikeaa kumppania ole löytynyt, niin alettiin miettiä tällaista ratkaisua!
Mieskin saa suvunjatkajan eikä tarvitse ottaa muijaa riesaksi. Ja kyllä se mies tässä helpommalla pääsee kun minä :)
Minulla on vähän sama tilanne. Yrtitystä jo takana 2 vuotta, mutta kun ei tunnu tärppäävän. Nyt kuitenkin taas toiveet korkealla.
Haluaisin mielelläni vaihtaa ajatuksia kanssasi, olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja neuvoja :) Itsellä tosiaankin on vasta miettimisvaihe päällä, pian se yrittäminenkin alkaa :)
Jos haluat ottaa yhteyttä, niin lähetä sähköpostia minulle osotteeseen: [email protected]
että kaikki ei käy kuin elokuvissa!
Itse tein tietoisesti yksin lapsen, joka ei sitten ollutkaan terve.
Arki oli ensimmäiset neljä vuotta TODELLA raskasta ja on sitä vieläkin, tosin olen jo hieman tottuneempi tilanteeseen.
..joku miespuolinen ilmoittautuisi rohkeasti, että "haluaa lapsen, mutta ei naista riesakseen"?
Mutta vakavasti. En hetkeäkään epäile nimimerkin 'minä vaan' kyvykkyyttä äitinä ja jo pelkästään se, että asiaa on harkittu ja punnittu, tekisi lapsen lähtökohdan siinä mielessä turvatuksi.
Meitä yh-vanhempia on paljon, mutta useimmille meistä yksinhuoltajuus ei ole tietoinen valinta, vaan olemme, kuka mistäkin syystä, ajautuneet tähän tilanteeseen, jonka mukaan on vaan pärjättävä.
Itsekäs lapsen hankkiminen ilman oikeaa vanhemmuutta, jossa lapsella olisi luontevasti molemmat vanhemmat, ei saisi olla tietoinen päämäärä. Kuten eräässä laulussa sanotaan: "Lapsi ei ole mikään lelupakkaus", vaan vanhemmuuteen sitoudutaan vähintään pariksikymmentä vuotta; vauvaikä, lapsuus, murrosikä, nuori aikuisuus - siinä on yksin jaksamista.
Jopa meillä yh-vanhemmilla useimmilla on kuitenkin se toinen vanhempi, joka tavalla tai toisella jakaa vanhemmuutta. Minä en luottaisi mihinkään 'ystävään', joka sitoutuu olemaan lapseen yhteydessä tulevat parikymmentä vuotta.
Täytyy todeta, ettei enää voisi aikuisella (???) ihmisellä olla itsekkäämpää ajattelutapaa.
Tiedätkö, miten paljon ISÄ merkitsee lapselle?
Tiedätkö, miltä tuntuu isättömästä pojasta kehittyä kohti murrosikää ja jo aiemminkin, kun kaverit kertovat, mitä kivaa taas olivat isänsä kanssa tehneet jne. jne.?
Kokemuksen syvällä rintaäänellä, yksin pian 9 vuotta poikaa ja tyttöä kasvattaneena, voin suositella hartaasti tarkistamaan näkökantaasi tuohon asiaan. Mielestäni on suorastaan sairasta ajatella vain omaa napaansa lapsen kustannuksella!! Kyllä tässä maassa meitä yksinhuoltajia riittää ilman tahallista sellaiseksi ryhtymistäkin. Lapsi tarvitsee jokapäiväiseen arkeensa molemmat vanhemmat. Et taida tietää, miten raskasta yksinhuoltajuus voi olla ja se stressi heijastuu - valitettavasti -
niihin omiin lapsiin...
Ajatelkaa lapsia, ennenkaikkea!!
Hei!
Äskeinen viestini oli tietenkin tarkoitettu alkuper. kirjoittajalle. Mutta sun kirjoituksesi luettuani olin vain niin totaalisen samaa mieltä kanssasi.... :)
Lapsen hankintaan on aina itsekkäät syyt. Siviilisäädystä riippumatta. Eiköhän se mene niin että etävanhempi ja lähivanhempi alusta asti on vähän huitsin paljon parempi ratkaisu kun moni muu lapsiin ja huoltajuuteen liittyvä asia mitä näkee nykyään tapahtuvan?
Jos kokee olevansa, ja jopa muiden mielestä on pätevä huoltaja lapselle, ja haluaa lapsen, niin miksi ihmeessä ei pitäisi toimia sen halun mukaan? Minä ainakin olisin riemuissani jos saisin saisin tilaisuuden "tehdä" lapsi jonkun naisen kanssa, jonka tiedän voivan täyttää etävanhemman paikan seuraavat parikymmentä vuotta.
Kiitos erilaisista näkökannoista! Ja olen kyllä punninnut asiaa tarkasti, vauvakuume on ollut jo monien vuosien ajan. Kaikilla meillä ei vaan ole niin onnellinen asemaa, että se mies löytyisi! Ja tiedän kyllä miten rankkaa lapsen kanssa on, ei mulla mitään ruusunpunaisia kuvitelmia olekkaan!
Ja mitä sitten jos lapsi on sairas, syntyy niitä sairaita lapsia normaaleihinki perheisiin! Oma lapseni saa olla ihan millainen on ja silti on rakastettu!
Mutta tuohon yhteen yksinhuoltajan viestiin pitää kyllä kommentoida, että kun itse olet yh, niin onko sinun lapsesi sitten jotenkin parempia kun minun olisi, kerta ne on saatu ns. normaalilla tavalla? Ihan yhtä haluttu tämäkin lapsi olisi, molemmat sitä haluamme ja isä olisi lapseen yhteydessä ja isän vanhemmat myös! Voi jopa olla että lapsi olisi paremmissa väleissä isäänsä kuin monet muut lapset!!
Eikä kyseessä ole mikään päähänpisto, ystäväni kanssa olemme jo vuosia asiasta puhuneet.
Tietenkin on ihmisiä jotka meidät tuomitsee, mutta kuten sanotaan, lapsen etu on tärkein...siksi en minkään baaritutun kanssa lasta haluaisikaan! Niinkuin moni tekee, vaikkei siitä puhutakkaan.
Miksi tieten tahtoen tahdot riistää lapseltasi normaalin perheen ?
Nykyään naiset suuressa viisaudessaan kuvittelevat, että riittää kun pärjää lapsen kanssa taloudellisesti.
Totuus on, että siihen tarvitaan sitä henkistä jaksamista kaikista eniten. Kun asenteesi esim. siihen, että jos lapsi syntyisi vammaisena on se, että riittää kun sitä rakastaa, niin metsään menet. Vammainen lapsi tarvitsee kyllä rakkautta ja sen lisäksi äärettömän määrän henkisiä voimavaroja ja vahvaa ja toimivaa tukiverkkoa, jota yksinhuoltajalla ei aina ole.
Yksinhuoltaja joutuu luopumaan omasta vapaudestaan mennä ja tulla ihan eri tavalla kuin sellainen vanhempi jolla on puoliso kotona.
Onnelliset lapset tarvitsevat onnellisen äidin/isän. Stressaantunut yksinhuoltaja sitä harvoin on.
Jos lasta lähtee tekemään itsekkäistä syistä ajattelematta lapsen tarpeita, niin ei voi kuin ihmetellä...
Itselläni on tuolla naapurihuoneessa juuri täysi-ikäiseksi tullut poika, joka sai alkunsa vähän samaan tapaan kuin itse nyt suunnittelet. Kukaan "perhedraamamme" osapuolista ei ole kärsinyt lainkaan siitä, että isä asui eri osoitteessa kuin me. Päinvastoin: monelta arjen kärhämältä vältyttiin ja kumpikin vanhemmista sai myös ansaittuja vapaahetkiä. Poika kasvoi tietäen, että hänestä välitetään ja pidetään huolta.
Tottakai välillä oli raskasta, tottakai sitä joutui miettimään omien valintojensa järkevyyttä, ja niitä sairasteluja totisesti riitti 3 ensimmäistä vuotta. Mutta niinhän on myös kaksinhuoltajaperheissä! Olen sitä mieltä, että jos asenne on oikea (eli jos riittää yritteliäisyyttä, luovaa ongelmanratkaisukykyä ja rakkautta) teet ihan oikean ratkaisun. Turha sitä elämänsä miestä on istua odottelemassa loputtomiin.
Tosin sinun kannattaa sitä ennen kasvattaa itsellesi paksu nahka, joka kestää kaikenlaiset vihjailut ja tölväisyt. Ihmiset ovat edelleen uskomattoman tökeröitä sanoissaan silloin, kun joku päättää rohkeasti tehdä erilaisia ratkaisuja elämässään. Ja huomaa, aseena heillä on hyveellisesti aina moraali ja "lapsen paras"!
Kiitos positiivisesta kommentista! Mukava lukea niitäkin :) Kyllä olen huomannut, että paljon on kommentteja siitä miten huonoja ihmisiä yh-vanhemmat muutenkin ovat. Ja toisaalta ihmetyttää se, että kännipäissä sekoilu ja sitäkautta ns. vahinkolapsen saaminen on nykyaikana hyväksytympää kuin se, että tietoisesti hankkii lapsen vaikkei miestä ole. Ja kun kyse ei ole siitä ettei lapsella isää olisi :)
Ja juuri tämä "lapsen parasta" kommentit ovat huvittavimpia. Sekin ilmeisesti on hyväksytympää, että alkoholisti vanhemmat saavat lapsia vuoden välein, kun onhan lapsilla sentään molemmat vanhemmat!
Totta se kyllä on, että asiasta saa tulevaisuudessa paljon kuulla, mutta niinhän sitä saa monesta muustakin asiasta. Läheiseni tietävät mikä on homman nimi ja ovat asian hyväksyneet ja sehän on tärkeintä :) Lapsen elämään tulisi hyvin läheisesti kuulumaan isä, kaksi ukkia, kolme mummua, kolme tätiä ja viisi serkkua liuta ystäviämme. Että apua kyllä on tarjolla varmasti enemmän kuin edes tarvitsisin :)
Edellyttäen että pääsen lapsen tai lasten lähihuoltajaksi, ja että nainen on yhteistyökykyinen ja -haluinen (yhteishuoltajuus). Ei ole mitään järkeä hankkia lapsia, ja tavata niitä jokatoinen viikonloppu.