Olisi kiva kuulla kokemuksia kastraatiosta ja sen mahdollisista vaikutuksista koiran tulevaan elämään. Meillä on uros, jonka pallit ovat nivusnahan alla eli ne eivät ole laskeutuneet. Tästä johtuen jalostuskäyttöä ei voi ajatella. Hauveli käy välillä aikalailla "ylikierroksilla" jos lenkkipolulle on sattunut juoksussa oleva narttu. Koiramme ei ole vielä täyttänyt kahta vuotta, mutta nyt on käynyt mielessä kastraatio yhtenä vaihtoehtona. Minkä ikäiselle koiralle toimenpide yleensä tehdään?
Kertokaa kokemuksianne, jos koirallenne on tämä toimenpide tehty. Onko pelkoa, että koirasta tulisi apaattinen tms. vai jatkuuko elämä kutakuinkin niin kuin ennen. Mikälainen toipuminen seuraa toimenpiteestä ja onko syytä varautua olemaan pois töistä tai koulusta? En halua, että koiramme joutuu kärsimään tai että sen iloinen ja aktiivinen olemus muuten kärsii.
Kertokaa kokemuksianne, jos koirallenne on tämä toimenpide tehty. Onko pelkoa, että koirasta tulisi apaattinen tms. vai jatkuuko elämä kutakuinkin niin kuin ennen. Mikälainen toipuminen seuraa toimenpiteestä ja onko syytä varautua olemaan pois töistä tai koulusta? En halua, että koiramme joutuu kärsimään tai että sen iloinen ja aktiivinen olemus muuten kärsii.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Leikkautin oman urokseni eläinlääkärin suosituksesta. Koiralla oli liiallinen testosteronin tuotanto, ja sillä alkoi alle 1,5-vuotiaana eturauhanen vaivaamaan. (Paha tulehdus) Lisäksi koira oli totaalinen "macho" ja hirveä energiapommi. Siihen kun lisätään vielä kunnon murkkuikä ja oman aseman korotusyritykset "laumamme sisällä" niin voit uskoa että vaikeata oli! =)
Koiruus ehkä aavistuksen rauhoittui muutenkin, mutta selkeimmin eron huomasi juuri tuossa "machoilussa". Se ei enää saa sätkyä toisia koiria nähdessään, ja kotonakin uskoo joskus puhetta.. ;) Juoksuiset nartut eivät myöskään aiheuta enää minkäänlaista reaktiota. Eli meillä ainakin yksinomaan positiivisia vaikutuksia!
Suosittelisin ottamaan päivän tai kaksikin vapaata jos vain suinkin mahdollista. Oma koirani oli yllättävänkin kipeä leikkauksen jälkeen, ja sillä olikin ensimmäiset kolme päivää joku koko ajan seurana ja antamassa tarvittaessa kipulääkettä. Aika pian parantuminen lopultakin tapahtui, mutta pari päivää voi olla teilläkin aikamoista sairastamista.
Mutta kaiken kaikkiaan suosittelisin kastraatiota, teilläkin on koira joka ei kassejaan näyttelyiden vuoksi tule tarvitsemaan..
http://www.kumikana.org/koulutus/kastrointi.htm
Jos toinen tai molemmat kivekset eivät ole laskeutuneet normaalisti, on koira syytä kastroida. Laskeutumattomiin kiveksiin tulee helposti syöpäkasvaimia, koska ne ovat liian lämpimässä ympäristössä. Kastraatio tehdään yleensä piilokivestapauksissa koiran ollessa n. vuoden ikäinen. Piilokivesten poisto on isompi operaatio kuin rutiinikastraatio, koska laskeutumattomat kivekset pitää kaivaa vatsaontelosta joskus hyvinkin pitkältä matkalta. Koiralle tulee kunnon leikkaushaava ja se saattaa olla kipeä muutaman päivän leikkauksen jälkeen, mutta vähänkään ammattitaitoinen eläinlääkäri antaa omistajalle operaation jälkeen kipulääkettä mukaan. Paljon koiranomistajien kokemuksia kastroinnin jälkeisestä elämästä löydät tuosta jo mainitusta osoitteesta www.kumikana.org/kastrointi
1-vuotislääkäritarkastuksessa eläinlääkäri totesi, ettei kivekset tule laskeutumaan, mutta hyvänä uutisena hän ilmoitti, että ne eivät ole vatsaontelon puolella vaan nivusnahan alla. Tuolloin eläinlääkäri ei pitänyt välttämättömänä kivesten leikkaamista. Olisikohan toimenpide hieman "kevyempi" meidän tapauksessamme (asiahan tietysti varmistuu kun soitan eläinlääkärille...)
Hienoa,että olen saanut neuvoa ja tukea useammalta taholta eli keskustelupalstalla on mahdollisuus ihan asialliseen kirjeenvaihtoon (joskus näkee liikaakin huuhaata ja tietämättömien mollaamista). Kiitos kaikille vastauksista ja vinkeistä!