Vansonin perheen elämää 2

-Mummi! Mummi, mitä sinulle on tapahtunut? Melinda huudahti ja meni herättämään Samuelia.-Ai niin, Samuel ei ole kotona! Hän on Carolyn luona! Voi persmertti! Mitä minä nyt teen? Melinda vaikeroi.-Ai niin! Voinhan minä herättää Hannahin! Melinda keksi ja säntäsi herättämään Hannahia. Hannah oli unikeko, eikä häntä saisi hevillä eroamaan parhaasta ystävästään, sängystä.-Hannah! Hannah herää! Voi pumpulipuikko ja vielä mitä! Melinda huudahti.-Mieti nyt, Melinda. Mitä tekisit tällaisessa tilanteessa? Melinda ajatteli.-Pitäisi kai soittaa ambulanssi.. Mutta entä jos he ajattelevat, että olen kutsunut heidät turhaan? No ihan sama! Siinä lapussa, joka me koulussa saatiin, luki ettei kannata epäillä itseään, vaan soittaa. Minä soitan! Melinda huudahti ja näppäili puhelimeen hätänumeron. Hänen sydämensä jyskytti aivan kuin se olisi kohta lähtenyt ulos rinnasta.-Hei. Täällä hätänumero, miten voin auttaa? Kysyi ystävällinen ääni langan toisesta päästä.-Lu-Lu-Luulen että mummini on kuollut, Melinda vastasi ja nyt hän vasta tajusi, että hänen mumminsa todella saattoi olla kuollut ja hän vaan oli miettinyt mitä tekisi. Häntä puistatti ajatus, että mummi olisi juuri nyt kuollut.-Voi. Lähetän täältä ambulanssin sanomaasi osoitteeseen. Melinda saneli kaikki tiedot järkyttyneenä virkailijalle ja oli vähällä pyörtyä. Siinä samassa hänen uninen siskonsa tuli tyttöjen huoneesta. Melinda sulki puhelimen. Hannah näytti hämmentyneeltä.-Voi ihana, kun sinä tulit! Melinda huudahti ja ryntäsi siskonsa kaulaan. -Mitäh? Hannah kysyi.-Tule, ambulanssi tulee aivan kohta, Melinda sanoi vieläkin järkyttyneenä ja meni istumaan pöydän ääreen. -Mitä? Ambulanssi? Oletko sekaisin? Hannah kysyi yhä vieläkin äimistyneenä.-En ole. Mummi.. Mummi.. Mummi kuoli. Luultavasti, Melinda sanoi ja purskahti itkuun.-Voi mitä ihmettä! Voi ei! Soititko edes ambulanssin? Hannah huudahti.-No tietenkin! Johan minä sen sinulle sanoin: SE TULEE KOHTA!Juuri silloin tuli ambulanssi ja vei mummin sairaalaan.-Tulkaa mukaan sairaalaan, jos haluatte. Kiitos oikeista toiminnoistanne. Tulkaa, tulkaa ettei teidän tarvitse yksin täällä kyhjöttää.-Ei me taideta. Me soitetaan meidän isoveljelle, että tulee kotiin, Hannah sanoi.-No hyvä on sitten. Ymmärrän, että tämä on kova pala teille, ambulanssimies sanoi ja nousi ambulanssiin. Kumpikin tytöistä istui keittiön pöydän ääressä ja itki.-Pi-pitäisikö meidän soittaa Samuelille? Melinda kysyi.-En tiedä. En päivällä aavistanut, että tämä yö koituu vielä kauhujen yöksi, Hannah vastasi. Melinda otti puhelimen ja soitti sillä pimeässä keittiössä Samuelille.-Samuel. Mitä te näin myöhään soitatte? Samuel vastasi.-Moi täällä minä, Melinda. Mummi vietiin sairaalaan. Hän luultavasti. Ku..oli, Melinda selitti.-Herranjestas! Minä tulen heti sinne! Samuel huudahti.-Odottakaa pieni hetki. Ei ole mitään hätää, Samuel sanoi puhelimessa nyyhkyttävälle Melindalle.

Oli aamu, kamala sellainen. Kukaan ei ollut nukkunut viime yönä pätkääkään, itkeä tihrustanut vain.-Otatteko te paahtoleipiä? Samuel kysyi unisena. -Ei kiitos, tytöt vastasivat yhdestä suusta. -Ei tee mieli, Melinda jatkoi. -Onko sieltä sairaalasta kuulunut mitään? Hannah kysäisi.-Eipä ole kuulunut, Samuel vastasi. Juuri silloin puhelin soi. Samuel meni vastaamaan.-Samuel Vanson puhelimessa. Hei. A-aijaa, kerron tytöille, Samuel sanoi ja laittoi puhelimen paikoilleen.- Mummi makaa sairaalassa. Hänen olotilansa on hyvin heikko. Hän ei ehkä selviä, Samuel sanoi surullisena. Tytöt tuijottivat yhteen paikkaan.-Tämä kaikki on minun syytäni. En tiennyt mitä tekisin, kun näin mummin makaavan hengittämättä sängyllä. Sitten vasta tajusin, että voisin soittaa ehkäpä kenties ambulanssin. Mummi olisi varmaan selvinnyt, jos olisin jo heti soittanut ambulanssin. Ja muutenkin olisin voinut mennä aikaisemminkin valittamaan mahakipuani, Melinda nyyhkytti.-Äh, ei ole! Ei tässä kukaan ole syyllinen. Ja turhaa tässä olisi muutenkaan syyllistä etsiä, Samuel lohdutti. Pian sairaalasta soitettiin, että mummi oli kuollut.

Sosiaalityöntekijä tuli hakemaan tytöt adoptoitavaksi.-Ei! En haluaa! Hannah kiljui.-En minäkääään! Melinda kiljui. -Samuel! Älä jätä meitä! Pelasta meidät! tytöt huusivat.-En minä voi. Olen jo lain mukaan pätevä huolehtimaan itsestäni, mutta en teistä, Samuel sanoi surullisena.

Miten jatkuu tyttöjen elämä, kun perhe eroaa? Entä Samuelin`? Sen näette, jos haluatte, että jatkan! Mielipiteitä, Kiitos! :)