Yhden pari vuotta vanhemman pojan kanssa on ollut jotain säpinää jo pidemmän aikaa, melkein vuoden itse asiassa...Nyt se on toivonut että tehtäs jotain ratkaisuja tämän jutun suhteen, että ollanko yhdessä vai jatketaanko tätä juupas-eipäs -juttua.
Ku mie vaan en oo ihan varma. Tää poika tykkää miusta ihan älyttömästi, antaisi kaikkensa, on juuri sellainen unelma kun olla voi. Mie tykkään siitä kaverista, ihan kauheesti, mutta välillä tulee aina semmonen olo että en kyllä haluakaan mitään. Onko jollekkin tuttua? Silti tekisi pahaa ajatella että tää olisi jonkun muun kanssa...Ja uskon että tästä vois todella tulla jotain.
Suostunko siihen että aletaan seurustelemaan kunnolla vai vieläkö mie hidastelen asioita ja ihmettelen ku oon vähän epävarma?
Asioista pittää tehä niin kauheen vaikeita :) Oon itse lukion kakkosella ja en ole ihan varsinaisesti seurustellut vielä. Mitä mie nyt teen, se vielä hermostuu minuun ku oon jo aikaillut niin pitkään...Onko parempi olla vain kavereita vai totutella varovasti olemaan yhdessä? Kyllä mie tiiän että päätös on minun mutta kyselin vaan mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia :)
Ku mie vaan en oo ihan varma. Tää poika tykkää miusta ihan älyttömästi, antaisi kaikkensa, on juuri sellainen unelma kun olla voi. Mie tykkään siitä kaverista, ihan kauheesti, mutta välillä tulee aina semmonen olo että en kyllä haluakaan mitään. Onko jollekkin tuttua? Silti tekisi pahaa ajatella että tää olisi jonkun muun kanssa...Ja uskon että tästä vois todella tulla jotain.
Suostunko siihen että aletaan seurustelemaan kunnolla vai vieläkö mie hidastelen asioita ja ihmettelen ku oon vähän epävarma?
Asioista pittää tehä niin kauheen vaikeita :) Oon itse lukion kakkosella ja en ole ihan varsinaisesti seurustellut vielä. Mitä mie nyt teen, se vielä hermostuu minuun ku oon jo aikaillut niin pitkään...Onko parempi olla vain kavereita vai totutella varovasti olemaan yhdessä? Kyllä mie tiiän että päätös on minun mutta kyselin vaan mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mieti hetki. Tärkeintä on että itse pidät hänestä oikeasti, et vain siksi, että hän pitää susta. Puhuminenkin auttaa varmasti.
Jos todella tyykkäät siitä pojasta ja hän susta, niin mikä teitä estää. Molemmille kumminki varmaan kurja jos kokoajan pitää arvuutella.
Tsemppiä!!!
Toi sun elämtilanne on samanlainen ku mun paitsi et mä haluaisin kunnon suhteen mut tästä pojasta taas en tiedä. Mä tykkään täst pojasta välillä kans hirveesti ja välillä vois ol kivempi et oltais pelkkii kavereita. Meki ollaa jo reilu vuos oltu juupas-eipäs juttuu.. mut sit ku oltii yhes vaihees noin puolt vuot eros ja liikuttii vaa kavereina ja ku joku sano sil et son hyvännäköne tj. ni mä olin mustasukkane vaikkei mulla olis ollu oikeutta.
Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa että kannattaa kokeilla suhdetta, näkeehän sen sitte toimiiko vai ei. Jos toimii ni teistä voi tulla tosi onnellisia ja jos ei toimi niin oli hyvä et se tulee sit ilmi. Elämä on liian lyhyt juupas-eipäs-juttuihin, jokainen päivä pitää elää niin ku se ois viiminen.. älkää tuhlatko aikaanne.. ONNEA TULEVAISUUTEEN!!
ei mikään hieno tilanne, se on ihan totta. :/
Nyt vain päätät pidätkö hänestä niin paljon, että olet valmis alkamaan suhteeseen.
Älä aikaile liikaa, ei ole mukavaa varmaan olla tuon pojankaan asemassa ja turhautuneena vain odottaa.. ja odottaa..
No mutta mikäs siinä. ainahan voi yrittää ja mikäli homma vain ei suju, niin aina voitte yrittää olla myöskin vain kavereita (: