Alhaalla jalkani nääntyivät
juoksin liian lujaa
saamatta kiinni
itseäni kuitenkaan
vanha nainen
niin kaunis uurteinen
Kysyi minulta: mihin kiirehdit sinä levoton sielu?
Pysähdyin katsomaan
lasinsiruja alla paljaiden varpaitteni
olinko itse rikkonut tuon kauniin kuvan
tuon kauniin asetelman
joka oli vuosien kuluessa kasvanut
suureksi vuoreksi
en, mutta kuitenkin
Aika kun pysäyttää
mitä jäljelle jää
vanhuksen sanat niin viisaat:
- minne kiirehdit sinä ihmislapsi?
Et koskaan voi saada itseäsi kiinni
vaikka juoksisit
elämän pituisen maratoonisi
Ylhäällä vuorella
katson polkuani
niin multaan tallattua
niin auki revittyä
niin nopeasti elettyä
ja tiedän
kun pysähdyn
vasta silloin
olen läsnä - myös itselleni
juoksin liian lujaa
saamatta kiinni
itseäni kuitenkaan
vanha nainen
niin kaunis uurteinen
Kysyi minulta: mihin kiirehdit sinä levoton sielu?
Pysähdyin katsomaan
lasinsiruja alla paljaiden varpaitteni
olinko itse rikkonut tuon kauniin kuvan
tuon kauniin asetelman
joka oli vuosien kuluessa kasvanut
suureksi vuoreksi
en, mutta kuitenkin
Aika kun pysäyttää
mitä jäljelle jää
vanhuksen sanat niin viisaat:
- minne kiirehdit sinä ihmislapsi?
Et koskaan voi saada itseäsi kiinni
vaikka juoksisit
elämän pituisen maratoonisi
Ylhäällä vuorella
katson polkuani
niin multaan tallattua
niin auki revittyä
niin nopeasti elettyä
ja tiedän
kun pysähdyn
vasta silloin
olen läsnä - myös itselleni
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pidin paljon sanoistasi, runostasi. Se miten löydämme itsemme, vasta kun pysähdymme on niin kovin totta. Se miten sen kuvasit vuorena ja vanhan ihmisen viisautena, viehätti minun mieltäni. Lämpöä iltaasi Runotyttö:))
runo!