Haluan kertoa teille oman tarinani. Olen paljon vieraillut tällä palstalla viimeisen kahden vuoden aikana ja välillä on tuntunut että se todellakin on ainoa paikka missä voi kohdata saman kriisin kanssa painivia.
Viimeiset kaksi vuotta olemme kuumeisesti toivonut pientä vauvaa elämäämme. Lukuisista yrityksistä huolimatta mitään ei tapahtunut ja alkoi olla todella rankkaa varsinkin minulle. Tutut paukahtivat vierellä jatkuvasti paksuksi ja niitä ilouutisia tuli kaikkialta muualta paitsi meiltä. MM. hyvä ystäväni tuli lähes "kerrasta" raskaaksi ja vaikka olinkin iloinen hänen uutisestaan, oma suruni vain suureni ja tunsin olevani täysin yksin ja niin syvällä kuilun pohjassa etten mitenkään kokenut pääseväni sieltä enää ylös. LÄhestulkoon jo varasin tuossa kesän korvilla ajan psykiatrille, koska maailma tuntui romahtavan. Kaikki ajatukset pyörivät vauva-asioissa ja itkin lähes joka ainoa päivä. Mies otti paljon kevyemmin tämän asian ja oli aina vaan sitä mieltä että "kyllä se tulee kun on tullakseen"..varmaan tuttuja miesten reaktioita?? Itse en voinut ymmärtää miten hän jaksoi ajatella niin positiivisesti. Itsellä meni viluväreet pelkästään siitä että kaikkialla tuntui näkyvän vain raskaana olevia, lehdet tuntuivat tarjoavan pelkkiä vauva-asioita (tietenkään en siinä mielentilassa vaan nähnyt elämässä enää muuta) ja olin kertakaikkiaan täydellisesti murskaantunut sen tosiaasian alle etten kenties koskaan saisi lasta.
Suuri helpotus oli kun elokuussa menimme lapsettomuushoitoihin. Meistä kummastakaan ei löytynyt mitään varsinaista vikaa. Silti yritettiin omaa hormonitoimintaani vielä vahvistaa ja aloitin clomifen kuurin sekä pregnylpistoksen varmistaakseni ovulaation. Ensimmäisellä kerralla yritettiin kotikonstein, se ei tuottanut tulosta ja pettymys oli tietysti suuri, vaikkei oikein uskaltanutkaan onnistumista odottaa. Toisessa kierrossa samat lääkkeet ja inseminaatio. Olin VARMA ettei tärppää tälläkään kertaa ja suunnittelinkin mielessäni jo seuraavan kierron hoitoja..Perjantaina 2.12. (Unelman päivä) tein vahvan positiivisen raskaustestin ja en voinut uskoa silmiäni.KAHDEN VUODEN ODOTUKSEN JÄLKEEN!!! Ei mitään oireita eikä siten minkäänlaista uskoa siihen että raskaus olisi alkanut.
Nyt siis ollaan vasta kovin alussa eikä ole varmuutta tulevasta. Enemmän kuin mitään toivomme että vauvamme näkee päivänvalon ensi elokuussa ja pitkäaikainen toiveeni äitiydestä toteutuu vihdoin!! Jo nyt tunnen olevani niin täynnä Äidin rakkautta etten tiedä mihin tai keneen sitä tunkisin ;)
Toivon kaikille kovasti voimia ja tsemppiä sillä maailma voi kääntyä yhdessä hetkessä ylösalaisin ja yllättää...vieläkin tekee silti kipeää ajatella omia tunteitaan "kriisin" aikana. Varmasti se jätti ikuiset arvet ja saa kyyneleet silmiin helposti jatkossakin mutta nyt aurinko paistaa pitkästä pitkästä aikaa ja kerrankin tunnen itseni onnelliseksi=)
Uskokaa unelmiin, ne voivat toteutua minä päivänä tahansa!!!
Älkää luovuttako!!
11
1949
Vastaukset
- minä8
kyllä mieltä piristää että joku plussaakin hoidosta. Ja onnea hirmuisesti!!!
- nasu..
Onnea aivan hirveästi!!!!! Toivotaan, että kaikki menee hyvin!!!! Voi, kun meillekin joskus tulisi samanlainen onnen päivä. En osaa kuvitellakaan sitä päivää, jos se plussa joskus ilmestyisi... mutta onnea hirmuisesti vielä kerran. Ole onnellinen !!!
- ..........
Ihan ensimmäiseksi kovasti onnea!!!!
En halua lietsoa epätoivoa enkä masentaa sinua, mutta kuitenkin haluan kertoa pienen pätkän meidän tarinaamme..
Meillä siis lapsettomuutta takana reilu pari vuotta. Tutkimuksia on tehty viimeinen vuosi ja vikakin löytyi. Vika on siittiöissä, miehelläni oli kiveskohjuja, jotka on nyt tosin siis jo poistettu... Kuukausi leikkauksen jälkeen tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin... no osaat kuvitella ja tiedät, mikä riemu siitä syntyi...MUTTA...
raskausviikolle 6 kaikki meni hyvin, olin onneni kukkuloilla, vaikka takaraivossa oli ajatus, ettei saa vielä iloita. Nyt olen reilu viikon vuotanu verta ja epätoivo on todella kova... En tiedä, pysyykö vauvan alku matkassa vai tuleeko pois... (Se selviää ultrassa loppuviikosta)En jaksa kirjoittaa...on niin paha mieli...
Toivotaan teille kuitenkin parempaa onnea, että raskaus sujuisi hyvin ja ensi vuonna teillä olisi pieni vihdoin sylissä... - sussu-77
Paljon onnea!
Kivaa kuulla täällä palstoilla jotain positiivistakin,että kuulee hoitojen auttavan. Nyt nauti raskaudestasi kaikella tavoin. Vaikka keskenmeno varmaan kummittelee takaraivossa yritä se unohtaa ja nauttia jokaisesta päivästä...
Haluan kertoa sulle mun tarinani...eli lapsettomuutta takana 7vuotta ja tutkimuksia erittäin paljon mahtuu 7 vuoteen. clomifeeneillä yritettiin puoli vuotta, sit 3 inseminaatiota ja yksi ivf. Tähän loppui meidän hoidot kunnallisella puolella eivät suostuneet yrittämään ivf:ää toista kertaa huonon hoitovasteen takia. Noin vuosi sit mentiin yksityiselle kyselemään onko meidän mahdollisuudet jo kaikki käytetty. Viimeinen ja ainut mahdollinen hoito oli meidän kohdalla enää luovutetuilla munasoluilla. Hoidot alkoi ja kaikki meni hyvin. saatiin 10 hedelmöitynyttä munasolua ja yksi siirto tehtiin ja kas kas...nyt odotan esikoistamme rv 11...=)))) Pakkasessa odottaa vielä 9 alkoita tulevaisuutta varten. Tämä olotila on uskomaton, tuntuu että tämä on vaan maailman ihaninta unta,et kohta mä herään ja kaikki on ohi...=) Ultrassakin käytiin rv 8 ja siellä se pikkuinen kasvoi ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa..uskomatonta oli nähdä. Eli nauti raskaudesta, olet saanut maailman ihanimman joululahjan ja toivotaan että kaikki menee hyvin.
hyvää joulua...=)- nauti ja nauti
No jo on lässytystä. Pikkunen ja pikkunen, ei ne teidän kaikki vauvat mitää sulosia oo. 7 vuotta lapsettomuutta takana? Mitä vittua?? Miten joku voi kakskymppisenä haluta jo PIKKUSTA?
- minä vain
nauti ja nauti kirjoitti:
No jo on lässytystä. Pikkunen ja pikkunen, ei ne teidän kaikki vauvat mitää sulosia oo. 7 vuotta lapsettomuutta takana? Mitä vittua?? Miten joku voi kakskymppisenä haluta jo PIKKUSTA?
tais pikkulapset löytää tän palstan...Toivottavasti eivät kauaa täällä roiku riesana...
Onnea sinulle!!!!!
Minulla myös raskaustesti näytti positiivista!Kahden viikon päästä ultra jossa varmistuu!!!!
Jänskää!2 vuotta lapsettomuutta takana. - sussu-77
nauti ja nauti kirjoitti:
No jo on lässytystä. Pikkunen ja pikkunen, ei ne teidän kaikki vauvat mitää sulosia oo. 7 vuotta lapsettomuutta takana? Mitä vittua?? Miten joku voi kakskymppisenä haluta jo PIKKUSTA?
Kuules ajatteles et jotkut voi jo parikymppisenä rueta suunnittelemaan perhettä ja mennä naimisiin. En kyl ihan ymmärrä mikä sinä olet sanomaan missä iässä saa rueta haluamaan lapsia??? Jos sinä et halua pari kymppisenä lasta ei tarkoita et kaikki muutkaan ei sitä halua. Minusta tuntuu et joko sä olet keskenkasvuinen kakara jolla ei ole illalla ollut muuta tekemistä ku surffailla netissä tai sit sä olet katkera vanha piika jolla on vaikeuksia itselläänkin saada lapsia etkä pysty toteuttamaan sitä kun ei kukaan mies katselis sua...Mut hyvää jouluu sulle kuitenkin!!!
- nyt sössö-77
sussu-77 kirjoitti:
Kuules ajatteles et jotkut voi jo parikymppisenä rueta suunnittelemaan perhettä ja mennä naimisiin. En kyl ihan ymmärrä mikä sinä olet sanomaan missä iässä saa rueta haluamaan lapsia??? Jos sinä et halua pari kymppisenä lasta ei tarkoita et kaikki muutkaan ei sitä halua. Minusta tuntuu et joko sä olet keskenkasvuinen kakara jolla ei ole illalla ollut muuta tekemistä ku surffailla netissä tai sit sä olet katkera vanha piika jolla on vaikeuksia itselläänkin saada lapsia etkä pysty toteuttamaan sitä kun ei kukaan mies katselis sua...Mut hyvää jouluu sulle kuitenkin!!!
Pikkuinen ja pikkuinen..lässynlässyn..ihanaa ihanaa. Naimisiinmeno ja lastenteko pitäs kieltää kaikilta alle kolmekymppisiltä, sen verran naiiveja lässytyksinenne te olette.
- sussu-77
nyt sössö-77 kirjoitti:
Pikkuinen ja pikkuinen..lässynlässyn..ihanaa ihanaa. Naimisiinmeno ja lastenteko pitäs kieltää kaikilta alle kolmekymppisiltä, sen verran naiiveja lässytyksinenne te olette.
No nyt sä ainakin paljastit itsesi et olet katkera vanha piika joka ei pääse naimisiin tai suunnittelemaan perhettä...=) Musta kyllä tuntuu et sä olet itse aika naivi noitten juttujesi perusteella. Kaikilla ihmisillä ei ole bailaaminen ja juominen yms. asia ykkösenä elämässä. Ja miksi sitä ei voi suunnitella tulevaisuutta sellaisen ihmisen kanssa jota rakastaa ja kunnioittaa. Sulle ei näköjään ole tullut vielä sellaista vastaan eikä kyl tulekaan tollaisella mielenterveydellä.
- juulia
vai Kahden vuoden jälkeen.. kuulostaa niin pieneltä ajalta. olemme mieheni kanssa odotelleet lasta kohta KYMMENEN vuotta, mutta turhaan!
- emilia
Onneksi olkoon ketjun aloittajalle!! Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Muutama kymmenen vuotta sitten oli outoa jos ei nuorena halunnut lapsia ja perhettä. Ja KYLLÄ nykyään on myös 2-kymppisiä jotka haaveilevat omasta perheestä. Minäkin olen nyt 21-vuotias, mies saman ikäinen ja olemme kaksi vuotta yrittäneet lasta. HERRANJUMALA! olimme siis 19-vuotiaita kun aloitimme, siihen mennessä olimme seurustelleet 3-vuotta.
Joten kaikkea hyvää kaikille ja hyvää joulua!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331910- 69834
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28787Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?258717Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64698Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132669- 10653
- 26633
- 77633
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200626