Kenellä on se oikea tieto ?

maa-tiainen

Täällä tuntuu olevan vahva vääntö siitä, onko muutamilla ufouskiksella tai parilla skeptikolla vain se oikea tieto ?

18

1724

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • on vääntö

      kun esille tuodaan huhun tasoisia tapauksia maailman ääristä. Esim. Pudasjärven ufot (~1970) olisi mielenkiintoisempi aihe. Aikanaan nämä jäivät kunnon selitystä vaille, ja ilmiö oli selvästi todellinen. Jos jollain on tietoa Pudasjärven tutkimusten myöhemmistä vaiheista, olisi mukava tietää.

      • epis

        Lauantaina elokuun 29. päivänä vuonna 1964 kuopiolainen Raimo Blomqvist matkasi vanhempiensa mukana viettämään viikonloppua perheen kesämökille, pieneen Kallaveden saareen 13 kilometrin päässä Kuopiosta. Sää oli tyyni ja vuodenaikaan nähden suhteellisen lämmin, mutta tunnelmaa häiritsi hieman taivaalla roikkuva yhtenäinen pilviverho ja ilmassa leijuva sateen uhka.

        Kun tavanomaiset tuloaskareet oli hoidettu, Raimo Blomqvist päätti poiketa pienelle kävelyretkelle ja suuntasi askeleensa saaren toisella puolla kohoavalle rantakalliolle. Aikansa kalliolla istuskeltuaan hän havaitsi - joskus kello 19 paikkeilla - koillisen suunnalla suuren tähden kaltaisen valon, jonka kirkkaus kasvoi nopeasti. Ensimmäiseksi hänen mieleensä juolahti meteoriitti ja hän ryhtyi uteliaana seuraamaan kohdetta.

        Pian Blomqvist totesi valon olevan liikkeessä suoraan kohti saarta. Valo liikkui hyvin matalalla ja tuntui olevan loivassa laskussa. Alussa hän arvioi etäisyyden viideksi kilometriksi, mutta jo muutaman sekunnin kuluessa valo oli ehtinyt aivan saaren tuntumaan. Sitten sen vauhti hidastui, se liukui äänettömästi suunnilleen kymmenen metrin päähän rannasta ja pysähtyi muutaman metrin korkeuteen vesirajasta.

        Jostakin syystä Blomqvist suhtautui edessään leijuvaan kapistukseen hyvin rauhallisesti: hän ei ollut lainkaan pelästynyt, ehkä jotenkin varautunut ja hieman jännittynyt. Hänestä tuntui kuin hän olisi jonkinlaisessa voimakentässä ja katsoi sen tähden viisaimmaksi olla liikkumatta mihinkään. Valo sai nyt uusia yksityiskohtia, se väreili monivärisenä ja harsomaisen valokehän sisältä piirtyi himmeästi esiin soikea lautasmainen esine, "kuin pullea kalakukko".

        Esine oli halkaisijaltaan vain ehkä neljä metriä ja korkeudeltaan pari metriä. Sen toinen reuna vaikutti kummallisesti ylöspäin vääntyneeltä, aivan kuin se olisi törmännyt johonkin. Vaikka esineestä säteilevä valo olikin suhteellisen kirkas, se ei heijastunut mainittavasti veden pinnasta. Sen sijaan vedessä lautasen alla näkyi väreilyä, aivan kuin siihen olisi käynyt heikko tuulenvire. Esineen hahmo oli niin sumea, ettei mitään ikkunoita tai muita yksityiskohtia erottunut.

        Noin kahdenkymmenen sekunnin havainnoinnin jälkeen lautasen alta tipahti jotakin ja putosi sihahtaen veteen aivan rannan tuntumaan. Irtautuva möhkäle näytti tulikuumalta ja hehkui kirkkaana, jokseenkin sinertävän hitsausliekin värisenä. Blomqvistista tuntui kuin oito "muniminen" olisikin ollut esineen vierailun varsinaisena tarkoituksena, sillä heti sen jälkeen lautasen toiminnassa ilmeni poislähtöön viittaavia merkkejä. Esineen kyljessä erottuivat keltaiset, vihreät ja oranssiset raidat alkoivat hehkua voimakkaasti, valo tiheni ja väreili - ja sitten lautanen ponnahti taivalle niin nopeasti, ettei Blomqvist ehtinyt oikein kunnolla sitä tajuta. Tuskin sekuntiakaan oli kulunut, kun esine oli jo ampaissut 300 metrin korkeudella olevan pilvikerroksen lävitse.

        Hetken ällisteltyään Blomqvist kapusi vedenrajaan etsimään pudonnutta kappaletta. Se löytyi helposti vaaleasta hiekkapohjasta ja osoittautui levymäiseksi, tummahkoksi, epäsäännöllisen muotoiseksi ja hieman rosoreunaiseksi möhkäleeksi, jolla oli pituutta noin neljä senttiä. Hän sujautti kappaleen taskuunsa ja palasi mökille, mutta päätti olla mainitsematta tapauksestaan vanhemmilleen epäillen ettei hänen kertomaansa kuitenkaan uskottaisi. Yli kymmenen vuoden ajan kappale lojui pöytälaatikossa, kunnes se vuonna 1975 saatiin tutkittavaksi Blomqvistin kerrottua siitä ufotutkijoille.

        Tässä tapauksessa tutkijoita kiinnosti erityisesti juuri ufosta pudonnut möhkäle, olihan se ensimmäinen laatuaan suomalaisen ufotutkimuksen historiassa. Sitä tutkittiin ainakin kahdessa yliopistossa ja neljässä metallurgian laboratoriossa Pohjanlahden molemmin puolin. Kappaleesta löytyi kaikkiaan 25 alkuainetta, suuremmassa määrin kahtatoista. Se ei ollut epätavallisen radioaktiivinen, sen sähkönjohtavuus oli yhtä huono kuin eristeillä, mutta se oli selvästä magneettinen.

        Ensimmäiseksi oletettiin, että kyseessä olisi "luonnollinen" geologinen tuote. Tämän olettamuksen kumosi professori Edelman Åbo Akademin geologiselta laitokselta kuultuaan, mistä kappale oli löydetty. Mutta olisiko kysymyksessä meteoriitti? Tämän mahdollisuuden puolestaan torjui esitetyn alkuaineanalyysin perusteella Turun yliopiston meteoriittiasiantuntija professori Papunen. Nyt voitiin olla täysin varmoja siitä, että kysymyksessä oli ns. tekninen kappale eli teollisen valmisteen osa. Jatkotutkimukset paljastivat, ettei se voinut olla avaruusromua eikä normaalia käyttömetallia. Loppujen lopuksi tutkimuksissa ei ilmennyt mitään, mikä olisi ollut ristiriidassa havainnontekijän esittämien tietojen kanssa. Kappaleen alkuperällle ei siten löydetty mitään tavanomaista selitystä.

        Raimo Blomqvistin havaintokertomuksessa on yksi erityisen kiinnostava yksityiskohta, joka antaa hänen kokemukselleen lisää uskottavuutta ikäänkuin mutkan kautta. Ensi kuulemalta havainto lautasen reunan vääntyneisyydestä vaikuttaa aivan pähkähullulta, mutta havainto on oikeastaan verraten tavallinen. Vastaavanlaisia piirteitä on nähtävissä esimerkiksi eräissä kuvissa, joita kiistelty George Adamski otti muutaman kymmenen metrin etäisyydeltä Marylandissa Yhdysvalloissa puoli vuotta myöhemmin. Ilmiön aiheuttajaksi on arveltu esineen ympärillä olevaa voimakasta sähkömagneettista kenttää, joka toimii linssin tavoin ja varsinkin lähietäisyydellä vääristää esineestä syntyvää näkövaikutelmaa. Raimo Blomqvistin maininta voimakentässä olemisesta sopii hyvin tähän kuvaan.

        Miksi vieras alus kävi tipauttamassa metallinmakuisia terveisiään Kallaveden yksinäisen saaren rantaan? Kappaleen säännöttömän muodon perusteella on vaikea kuvitella, että se olisi jokin huolto- tai korjausoperaatiossa korvattu kulunut tai rikkoutunut osa.

        LÄHTEET

        Mikko Toivola: Tämä putosi ufosta? Ultra 12/77, s. 4-5


      • on se
        epis kirjoitti:

        Lauantaina elokuun 29. päivänä vuonna 1964 kuopiolainen Raimo Blomqvist matkasi vanhempiensa mukana viettämään viikonloppua perheen kesämökille, pieneen Kallaveden saareen 13 kilometrin päässä Kuopiosta. Sää oli tyyni ja vuodenaikaan nähden suhteellisen lämmin, mutta tunnelmaa häiritsi hieman taivaalla roikkuva yhtenäinen pilviverho ja ilmassa leijuva sateen uhka.

        Kun tavanomaiset tuloaskareet oli hoidettu, Raimo Blomqvist päätti poiketa pienelle kävelyretkelle ja suuntasi askeleensa saaren toisella puolla kohoavalle rantakalliolle. Aikansa kalliolla istuskeltuaan hän havaitsi - joskus kello 19 paikkeilla - koillisen suunnalla suuren tähden kaltaisen valon, jonka kirkkaus kasvoi nopeasti. Ensimmäiseksi hänen mieleensä juolahti meteoriitti ja hän ryhtyi uteliaana seuraamaan kohdetta.

        Pian Blomqvist totesi valon olevan liikkeessä suoraan kohti saarta. Valo liikkui hyvin matalalla ja tuntui olevan loivassa laskussa. Alussa hän arvioi etäisyyden viideksi kilometriksi, mutta jo muutaman sekunnin kuluessa valo oli ehtinyt aivan saaren tuntumaan. Sitten sen vauhti hidastui, se liukui äänettömästi suunnilleen kymmenen metrin päähän rannasta ja pysähtyi muutaman metrin korkeuteen vesirajasta.

        Jostakin syystä Blomqvist suhtautui edessään leijuvaan kapistukseen hyvin rauhallisesti: hän ei ollut lainkaan pelästynyt, ehkä jotenkin varautunut ja hieman jännittynyt. Hänestä tuntui kuin hän olisi jonkinlaisessa voimakentässä ja katsoi sen tähden viisaimmaksi olla liikkumatta mihinkään. Valo sai nyt uusia yksityiskohtia, se väreili monivärisenä ja harsomaisen valokehän sisältä piirtyi himmeästi esiin soikea lautasmainen esine, "kuin pullea kalakukko".

        Esine oli halkaisijaltaan vain ehkä neljä metriä ja korkeudeltaan pari metriä. Sen toinen reuna vaikutti kummallisesti ylöspäin vääntyneeltä, aivan kuin se olisi törmännyt johonkin. Vaikka esineestä säteilevä valo olikin suhteellisen kirkas, se ei heijastunut mainittavasti veden pinnasta. Sen sijaan vedessä lautasen alla näkyi väreilyä, aivan kuin siihen olisi käynyt heikko tuulenvire. Esineen hahmo oli niin sumea, ettei mitään ikkunoita tai muita yksityiskohtia erottunut.

        Noin kahdenkymmenen sekunnin havainnoinnin jälkeen lautasen alta tipahti jotakin ja putosi sihahtaen veteen aivan rannan tuntumaan. Irtautuva möhkäle näytti tulikuumalta ja hehkui kirkkaana, jokseenkin sinertävän hitsausliekin värisenä. Blomqvistista tuntui kuin oito "muniminen" olisikin ollut esineen vierailun varsinaisena tarkoituksena, sillä heti sen jälkeen lautasen toiminnassa ilmeni poislähtöön viittaavia merkkejä. Esineen kyljessä erottuivat keltaiset, vihreät ja oranssiset raidat alkoivat hehkua voimakkaasti, valo tiheni ja väreili - ja sitten lautanen ponnahti taivalle niin nopeasti, ettei Blomqvist ehtinyt oikein kunnolla sitä tajuta. Tuskin sekuntiakaan oli kulunut, kun esine oli jo ampaissut 300 metrin korkeudella olevan pilvikerroksen lävitse.

        Hetken ällisteltyään Blomqvist kapusi vedenrajaan etsimään pudonnutta kappaletta. Se löytyi helposti vaaleasta hiekkapohjasta ja osoittautui levymäiseksi, tummahkoksi, epäsäännöllisen muotoiseksi ja hieman rosoreunaiseksi möhkäleeksi, jolla oli pituutta noin neljä senttiä. Hän sujautti kappaleen taskuunsa ja palasi mökille, mutta päätti olla mainitsematta tapauksestaan vanhemmilleen epäillen ettei hänen kertomaansa kuitenkaan uskottaisi. Yli kymmenen vuoden ajan kappale lojui pöytälaatikossa, kunnes se vuonna 1975 saatiin tutkittavaksi Blomqvistin kerrottua siitä ufotutkijoille.

        Tässä tapauksessa tutkijoita kiinnosti erityisesti juuri ufosta pudonnut möhkäle, olihan se ensimmäinen laatuaan suomalaisen ufotutkimuksen historiassa. Sitä tutkittiin ainakin kahdessa yliopistossa ja neljässä metallurgian laboratoriossa Pohjanlahden molemmin puolin. Kappaleesta löytyi kaikkiaan 25 alkuainetta, suuremmassa määrin kahtatoista. Se ei ollut epätavallisen radioaktiivinen, sen sähkönjohtavuus oli yhtä huono kuin eristeillä, mutta se oli selvästä magneettinen.

        Ensimmäiseksi oletettiin, että kyseessä olisi "luonnollinen" geologinen tuote. Tämän olettamuksen kumosi professori Edelman Åbo Akademin geologiselta laitokselta kuultuaan, mistä kappale oli löydetty. Mutta olisiko kysymyksessä meteoriitti? Tämän mahdollisuuden puolestaan torjui esitetyn alkuaineanalyysin perusteella Turun yliopiston meteoriittiasiantuntija professori Papunen. Nyt voitiin olla täysin varmoja siitä, että kysymyksessä oli ns. tekninen kappale eli teollisen valmisteen osa. Jatkotutkimukset paljastivat, ettei se voinut olla avaruusromua eikä normaalia käyttömetallia. Loppujen lopuksi tutkimuksissa ei ilmennyt mitään, mikä olisi ollut ristiriidassa havainnontekijän esittämien tietojen kanssa. Kappaleen alkuperällle ei siten löydetty mitään tavanomaista selitystä.

        Raimo Blomqvistin havaintokertomuksessa on yksi erityisen kiinnostava yksityiskohta, joka antaa hänen kokemukselleen lisää uskottavuutta ikäänkuin mutkan kautta. Ensi kuulemalta havainto lautasen reunan vääntyneisyydestä vaikuttaa aivan pähkähullulta, mutta havainto on oikeastaan verraten tavallinen. Vastaavanlaisia piirteitä on nähtävissä esimerkiksi eräissä kuvissa, joita kiistelty George Adamski otti muutaman kymmenen metrin etäisyydeltä Marylandissa Yhdysvalloissa puoli vuotta myöhemmin. Ilmiön aiheuttajaksi on arveltu esineen ympärillä olevaa voimakasta sähkömagneettista kenttää, joka toimii linssin tavoin ja varsinkin lähietäisyydellä vääristää esineestä syntyvää näkövaikutelmaa. Raimo Blomqvistin maininta voimakentässä olemisesta sopii hyvin tähän kuvaan.

        Miksi vieras alus kävi tipauttamassa metallinmakuisia terveisiään Kallaveden yksinäisen saaren rantaan? Kappaleen säännöttömän muodon perusteella on vaikea kuvitella, että se olisi jokin huolto- tai korjausoperaatiossa korvattu kulunut tai rikkoutunut osa.

        LÄHTEET

        Mikko Toivola: Tämä putosi ufosta? Ultra 12/77, s. 4-5

        ehkä Imjärven tapauksen ohella kuuluisin suomalainen ufolegenda. Kertomuksen arvoa himmentää se, että kappaletta ei sittenkään ole ilmeisesti tutkittu niin perusteellisesti kuin esim. Koivula kirjassaan antaa ymmärtää. Kemiallinen tutkimus on selvästi tämän tutkimuksen avainjuttu. Olisiko käynyt niin että koko Kallaveden tapaus on vähin äänin vaiettu. Aikaa perusteelliseen analyysiin on ainakin ollut riittävästi, dokumentoituja tuloksia odotellaan...


      • olla hande
        epis kirjoitti:

        Lauantaina elokuun 29. päivänä vuonna 1964 kuopiolainen Raimo Blomqvist matkasi vanhempiensa mukana viettämään viikonloppua perheen kesämökille, pieneen Kallaveden saareen 13 kilometrin päässä Kuopiosta. Sää oli tyyni ja vuodenaikaan nähden suhteellisen lämmin, mutta tunnelmaa häiritsi hieman taivaalla roikkuva yhtenäinen pilviverho ja ilmassa leijuva sateen uhka.

        Kun tavanomaiset tuloaskareet oli hoidettu, Raimo Blomqvist päätti poiketa pienelle kävelyretkelle ja suuntasi askeleensa saaren toisella puolla kohoavalle rantakalliolle. Aikansa kalliolla istuskeltuaan hän havaitsi - joskus kello 19 paikkeilla - koillisen suunnalla suuren tähden kaltaisen valon, jonka kirkkaus kasvoi nopeasti. Ensimmäiseksi hänen mieleensä juolahti meteoriitti ja hän ryhtyi uteliaana seuraamaan kohdetta.

        Pian Blomqvist totesi valon olevan liikkeessä suoraan kohti saarta. Valo liikkui hyvin matalalla ja tuntui olevan loivassa laskussa. Alussa hän arvioi etäisyyden viideksi kilometriksi, mutta jo muutaman sekunnin kuluessa valo oli ehtinyt aivan saaren tuntumaan. Sitten sen vauhti hidastui, se liukui äänettömästi suunnilleen kymmenen metrin päähän rannasta ja pysähtyi muutaman metrin korkeuteen vesirajasta.

        Jostakin syystä Blomqvist suhtautui edessään leijuvaan kapistukseen hyvin rauhallisesti: hän ei ollut lainkaan pelästynyt, ehkä jotenkin varautunut ja hieman jännittynyt. Hänestä tuntui kuin hän olisi jonkinlaisessa voimakentässä ja katsoi sen tähden viisaimmaksi olla liikkumatta mihinkään. Valo sai nyt uusia yksityiskohtia, se väreili monivärisenä ja harsomaisen valokehän sisältä piirtyi himmeästi esiin soikea lautasmainen esine, "kuin pullea kalakukko".

        Esine oli halkaisijaltaan vain ehkä neljä metriä ja korkeudeltaan pari metriä. Sen toinen reuna vaikutti kummallisesti ylöspäin vääntyneeltä, aivan kuin se olisi törmännyt johonkin. Vaikka esineestä säteilevä valo olikin suhteellisen kirkas, se ei heijastunut mainittavasti veden pinnasta. Sen sijaan vedessä lautasen alla näkyi väreilyä, aivan kuin siihen olisi käynyt heikko tuulenvire. Esineen hahmo oli niin sumea, ettei mitään ikkunoita tai muita yksityiskohtia erottunut.

        Noin kahdenkymmenen sekunnin havainnoinnin jälkeen lautasen alta tipahti jotakin ja putosi sihahtaen veteen aivan rannan tuntumaan. Irtautuva möhkäle näytti tulikuumalta ja hehkui kirkkaana, jokseenkin sinertävän hitsausliekin värisenä. Blomqvistista tuntui kuin oito "muniminen" olisikin ollut esineen vierailun varsinaisena tarkoituksena, sillä heti sen jälkeen lautasen toiminnassa ilmeni poislähtöön viittaavia merkkejä. Esineen kyljessä erottuivat keltaiset, vihreät ja oranssiset raidat alkoivat hehkua voimakkaasti, valo tiheni ja väreili - ja sitten lautanen ponnahti taivalle niin nopeasti, ettei Blomqvist ehtinyt oikein kunnolla sitä tajuta. Tuskin sekuntiakaan oli kulunut, kun esine oli jo ampaissut 300 metrin korkeudella olevan pilvikerroksen lävitse.

        Hetken ällisteltyään Blomqvist kapusi vedenrajaan etsimään pudonnutta kappaletta. Se löytyi helposti vaaleasta hiekkapohjasta ja osoittautui levymäiseksi, tummahkoksi, epäsäännöllisen muotoiseksi ja hieman rosoreunaiseksi möhkäleeksi, jolla oli pituutta noin neljä senttiä. Hän sujautti kappaleen taskuunsa ja palasi mökille, mutta päätti olla mainitsematta tapauksestaan vanhemmilleen epäillen ettei hänen kertomaansa kuitenkaan uskottaisi. Yli kymmenen vuoden ajan kappale lojui pöytälaatikossa, kunnes se vuonna 1975 saatiin tutkittavaksi Blomqvistin kerrottua siitä ufotutkijoille.

        Tässä tapauksessa tutkijoita kiinnosti erityisesti juuri ufosta pudonnut möhkäle, olihan se ensimmäinen laatuaan suomalaisen ufotutkimuksen historiassa. Sitä tutkittiin ainakin kahdessa yliopistossa ja neljässä metallurgian laboratoriossa Pohjanlahden molemmin puolin. Kappaleesta löytyi kaikkiaan 25 alkuainetta, suuremmassa määrin kahtatoista. Se ei ollut epätavallisen radioaktiivinen, sen sähkönjohtavuus oli yhtä huono kuin eristeillä, mutta se oli selvästä magneettinen.

        Ensimmäiseksi oletettiin, että kyseessä olisi "luonnollinen" geologinen tuote. Tämän olettamuksen kumosi professori Edelman Åbo Akademin geologiselta laitokselta kuultuaan, mistä kappale oli löydetty. Mutta olisiko kysymyksessä meteoriitti? Tämän mahdollisuuden puolestaan torjui esitetyn alkuaineanalyysin perusteella Turun yliopiston meteoriittiasiantuntija professori Papunen. Nyt voitiin olla täysin varmoja siitä, että kysymyksessä oli ns. tekninen kappale eli teollisen valmisteen osa. Jatkotutkimukset paljastivat, ettei se voinut olla avaruusromua eikä normaalia käyttömetallia. Loppujen lopuksi tutkimuksissa ei ilmennyt mitään, mikä olisi ollut ristiriidassa havainnontekijän esittämien tietojen kanssa. Kappaleen alkuperällle ei siten löydetty mitään tavanomaista selitystä.

        Raimo Blomqvistin havaintokertomuksessa on yksi erityisen kiinnostava yksityiskohta, joka antaa hänen kokemukselleen lisää uskottavuutta ikäänkuin mutkan kautta. Ensi kuulemalta havainto lautasen reunan vääntyneisyydestä vaikuttaa aivan pähkähullulta, mutta havainto on oikeastaan verraten tavallinen. Vastaavanlaisia piirteitä on nähtävissä esimerkiksi eräissä kuvissa, joita kiistelty George Adamski otti muutaman kymmenen metrin etäisyydeltä Marylandissa Yhdysvalloissa puoli vuotta myöhemmin. Ilmiön aiheuttajaksi on arveltu esineen ympärillä olevaa voimakasta sähkömagneettista kenttää, joka toimii linssin tavoin ja varsinkin lähietäisyydellä vääristää esineestä syntyvää näkövaikutelmaa. Raimo Blomqvistin maininta voimakentässä olemisesta sopii hyvin tähän kuvaan.

        Miksi vieras alus kävi tipauttamassa metallinmakuisia terveisiään Kallaveden yksinäisen saaren rantaan? Kappaleen säännöttömän muodon perusteella on vaikea kuvitella, että se olisi jokin huolto- tai korjausoperaatiossa korvattu kulunut tai rikkoutunut osa.

        LÄHTEET

        Mikko Toivola: Tämä putosi ufosta? Ultra 12/77, s. 4-5

        Siis se sama joka kirjoittelee erinäisille sivuille pelkkää paskaa.Tyyli on sama ,mutta varma en tästä voi olla.Sori jos oon väärässä.


      • epis
        olla hande kirjoitti:

        Siis se sama joka kirjoittelee erinäisille sivuille pelkkää paskaa.Tyyli on sama ,mutta varma en tästä voi olla.Sori jos oon väärässä.

        olen vain keskittynyt tähän ufo-osioon. Koska täällä tuntuu olevan muutama tosi fanaattisia kaiken kieltäviä ja kaiken oikean tiedon tietäviä. Itse en kuulu siihen joukoon, mutta pyrin hakemaan laaja-alaisesti kaikkea tietoa joka liittyy ufo asiohin tai ilmiöihin. En ole niin sanottu tiedeuskovakaan.


    • .......

      Oliko hesan Santahaminan itäpuolella jokin iltasotaharjoitus helikoptereille? Jokin erittäin kirkas valo leijui taivaalla ja liikkui hiljakseen idästä länteen (noin vailla 22.00) viitisen minuuttia. Noin 15 min myöhemmin se kiisi luoteesta kaakkoon aikamoista vauhtia, näkyi koko taivaalla viitisen sekunttia. Yötaivaalla se kiisi luoteen taivaanrannasta kaakontaivaanrantaan muutamassa sekunnissa. Ei mitään ääntä tms.

      Harjoitteleeko naapurin pojan hesan taivaalla?

      • acrobat

        Otitko valokuvia? Oliko muita silminnäkijöitä?


    • Gallinago gallinago

      pitääkö paikkansa väittämä että ufoa kuvataan ja nähdään kesäisin? Hurja väite onko perää?

      • Lentäjäkapteeni

        Vaikka maailmankaikkeudessa tiedetään olevan satoja miljardeja galakseja, se ei poista sitä tosiasiaa, että välimatkat jopa tähtien välisiin matkoihin on niin valtavia, että on !erittäin! epätodennäköistä, että mahdollisesti pitkällekkin kehittynyt sivilsaatio kävisi meidän piskuisessa Maassa kesälomilla tai edes viikon talvilomalla. Eli sanoisin, että toki kuviin saadaan helposti tunnistamattomia kohteita ja silminnäkijä havaintoja samoista tunnistamattomista kohteista, mutta se että ne jää tunnistamattomiksi ei tee niistä näitä lomalaisia avaruudesta.


      • myönnätkö mahdollisuuden
        Lentäjäkapteeni kirjoitti:

        Vaikka maailmankaikkeudessa tiedetään olevan satoja miljardeja galakseja, se ei poista sitä tosiasiaa, että välimatkat jopa tähtien välisiin matkoihin on niin valtavia, että on !erittäin! epätodennäköistä, että mahdollisesti pitkällekkin kehittynyt sivilsaatio kävisi meidän piskuisessa Maassa kesälomilla tai edes viikon talvilomalla. Eli sanoisin, että toki kuviin saadaan helposti tunnistamattomia kohteita ja silminnäkijä havaintoja samoista tunnistamattomista kohteista, mutta se että ne jää tunnistamattomiksi ei tee niistä näitä lomalaisia avaruudesta.

        Eli sanoisin, että toki kuviin saadaan helposti tunnistamattomia kohteita ja silminnäkijä havaintoja samoista tunnistamattomista kohteista,

        ..........................................

        Kuinka helposti kuvaat edellä mainittuja kohteita ?
        Miten se onnistuu, lintuja, hyönteisiä vai mitä kuvaamalla ? Miten selität silminnäkijöiden havaintoja,mitkä tukevat otettuja kuvia ?


      • mrkala
        Lentäjäkapteeni kirjoitti:

        Vaikka maailmankaikkeudessa tiedetään olevan satoja miljardeja galakseja, se ei poista sitä tosiasiaa, että välimatkat jopa tähtien välisiin matkoihin on niin valtavia, että on !erittäin! epätodennäköistä, että mahdollisesti pitkällekkin kehittynyt sivilsaatio kävisi meidän piskuisessa Maassa kesälomilla tai edes viikon talvilomalla. Eli sanoisin, että toki kuviin saadaan helposti tunnistamattomia kohteita ja silminnäkijä havaintoja samoista tunnistamattomista kohteista, mutta se että ne jää tunnistamattomiksi ei tee niistä näitä lomalaisia avaruudesta.

        Tähtienvälisiin etäisyyksiin vetoaminen ja pessimistiseen Carl-Saganilaisuuteen putoaminen ei ole mielestäni missään nimessä perusteltua eikä hedelmällistä. Ufo-keskustelussa ja -kirjallisuudessa on tunnustettu jo vuosikymmenien ajan erilaisten mahdollisuuksien olemassaolo etäisyyksien voittamiseen. Jopa tuoreessa tieteellisessä keskustelussa on tunnistettu selkeitä tapoja kiertää suurten etäisyyksien ongelma.

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001147&posting=22000000006928314#22000000006928314

        Niinpä voidaan sanoa, että meidän teknologista ja universumiin liittyvää astronomista, sekä fysiikkaan liittyvää nykytietämystämme ei missään nimessä saa käyttää mittapuuna tuomittaessa etäisyyksiä ja välimatkoja "liian suuriksi ja voittamattomiksi" ja laskettaessa äärimmäisen pieniä todennäköisyyksiä. Kun puhutaan avaruusroduista, jotka voivat olla jopa miljardeja (!) vuosia meitä edistyneempiä tai kehittyneempiä, voi heille matka maapallolle olla pelkkä lomamatka tai jopa vaivaisen kauppamatkan pituinen.


      • asian vierestä
        mrkala kirjoitti:

        Tähtienvälisiin etäisyyksiin vetoaminen ja pessimistiseen Carl-Saganilaisuuteen putoaminen ei ole mielestäni missään nimessä perusteltua eikä hedelmällistä. Ufo-keskustelussa ja -kirjallisuudessa on tunnustettu jo vuosikymmenien ajan erilaisten mahdollisuuksien olemassaolo etäisyyksien voittamiseen. Jopa tuoreessa tieteellisessä keskustelussa on tunnistettu selkeitä tapoja kiertää suurten etäisyyksien ongelma.

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001147&posting=22000000006928314#22000000006928314

        Niinpä voidaan sanoa, että meidän teknologista ja universumiin liittyvää astronomista, sekä fysiikkaan liittyvää nykytietämystämme ei missään nimessä saa käyttää mittapuuna tuomittaessa etäisyyksiä ja välimatkoja "liian suuriksi ja voittamattomiksi" ja laskettaessa äärimmäisen pieniä todennäköisyyksiä. Kun puhutaan avaruusroduista, jotka voivat olla jopa miljardeja (!) vuosia meitä edistyneempiä tai kehittyneempiä, voi heille matka maapallolle olla pelkkä lomamatka tai jopa vaivaisen kauppamatkan pituinen.

        Ehkä vähän asian vierestä.. mutta tämä kohta herätti ajatuksia.

        "Sensijaan, että avaruusolennot haluaisivat kommunikoida suoraan kanssamme, toteuttaisivat he todennäköisemmin tutkimuksellisia intressejään tarkkailemalla ulkoapäin sivilisaatiota (meitä), joka ei ole vielä "saastunut" kontakteilla ja niiden vaikutuksilla."

        Ainakin jos minä pystyisin ja saisin vierailla jollain planeetalla, jossa on älyllistä elämää, niin juuri näinhän minäkin käyttäytyisin. Keräisin tietoa, ehkä näytteitä, mutta niin ettei paikallinen sivilisaatio sitä havaitsisi, koska se voisi olla vaarallista.
        Siis jo oman turvallisuudenkin vuoksi kannattaa pitää matalaa profiilia ja pysyä piilossa ainakin useimmilta. Miettikää (yleisesti ottaen), mitä me sotahullut ihmiset tekisimme näille vierailijoille, jos näyttäytyisivät aivan julkisesti.


      • Solarman
        mrkala kirjoitti:

        Tähtienvälisiin etäisyyksiin vetoaminen ja pessimistiseen Carl-Saganilaisuuteen putoaminen ei ole mielestäni missään nimessä perusteltua eikä hedelmällistä. Ufo-keskustelussa ja -kirjallisuudessa on tunnustettu jo vuosikymmenien ajan erilaisten mahdollisuuksien olemassaolo etäisyyksien voittamiseen. Jopa tuoreessa tieteellisessä keskustelussa on tunnistettu selkeitä tapoja kiertää suurten etäisyyksien ongelma.

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001147&posting=22000000006928314#22000000006928314

        Niinpä voidaan sanoa, että meidän teknologista ja universumiin liittyvää astronomista, sekä fysiikkaan liittyvää nykytietämystämme ei missään nimessä saa käyttää mittapuuna tuomittaessa etäisyyksiä ja välimatkoja "liian suuriksi ja voittamattomiksi" ja laskettaessa äärimmäisen pieniä todennäköisyyksiä. Kun puhutaan avaruusroduista, jotka voivat olla jopa miljardeja (!) vuosia meitä edistyneempiä tai kehittyneempiä, voi heille matka maapallolle olla pelkkä lomamatka tai jopa vaivaisen kauppamatkan pituinen.

        että lukisivat nuo aiemmat kirjoitukset joita alkuvuodesta on kirjoitettu tästä aiheesta.
        Toivottavasti sieltä "selviää ja pysyy" jotain korvien väliinkin.

        Aina kun kirjoitellaan avaruuden suuruudesta ja liikkumisesta siellä, suhteutetaan se nykyiseen ihmisen tietämykseen. Mitä ihmiset tiesivät tai arvasivat siitä tekniikasta joka on nyt käytössä, vaikka vain 100 vuotta sitten. Silloin vaivoin päästiin ilmaan, ilmaa raskaammilla lentolaitteilla. Silloin ei edes ollut hajuakaan Albert Eistein suhteellisuus teorioiden sovellutuksista maailmankaikkeudeta. Nyt ollaan jo kyseenalaistamassa sitä, koska se ei pysty selittämään kaikkia "lainalaisuuksia" aukottomasti...


      • mrkala
        asian vierestä kirjoitti:

        Ehkä vähän asian vierestä.. mutta tämä kohta herätti ajatuksia.

        "Sensijaan, että avaruusolennot haluaisivat kommunikoida suoraan kanssamme, toteuttaisivat he todennäköisemmin tutkimuksellisia intressejään tarkkailemalla ulkoapäin sivilisaatiota (meitä), joka ei ole vielä "saastunut" kontakteilla ja niiden vaikutuksilla."

        Ainakin jos minä pystyisin ja saisin vierailla jollain planeetalla, jossa on älyllistä elämää, niin juuri näinhän minäkin käyttäytyisin. Keräisin tietoa, ehkä näytteitä, mutta niin ettei paikallinen sivilisaatio sitä havaitsisi, koska se voisi olla vaarallista.
        Siis jo oman turvallisuudenkin vuoksi kannattaa pitää matalaa profiilia ja pysyä piilossa ainakin useimmilta. Miettikää (yleisesti ottaen), mitä me sotahullut ihmiset tekisimme näille vierailijoille, jos näyttäytyisivät aivan julkisesti.

        >>>Miettikää (yleisesti ottaen), mitä me sotahullut ihmiset tekisimme näille vierailijoille, jos näyttäytyisivät aivan julkisesti.

        Nimenomaan näin. Jo lukuisissa sci-fi -elokuvissa on esitetty loistavia esimerkkejä siitä, miten sekä pienessä, että suuressa mittakaavassa toimittaisiin näin. Pienen mittakaavan esimerkki on erään elokuvan tv-uutisen kehoitus kansalaisille "Älkää ampuko käsiaseilla yllä leijuvaa alusta". Aivan varmasti moni kaivaisi kaapista kättä pidempää ja antaisi paukkua lännen tyyliin jos avaruusalus ilmaantuisi kaupungin ylle. Suuren mittakaavan esimerkki on useiden elokuvien ja tv-sarjojen (esim. Taken) kuvaamat armeijan suorittamat ohjushyökkäykset ym. muukalaisten avaruusaluksia vastaan. Molemmissa tapauksissa "ammu ensin, kysele sitten" on vallitseva tapa.


      • mrkala
        Solarman kirjoitti:

        että lukisivat nuo aiemmat kirjoitukset joita alkuvuodesta on kirjoitettu tästä aiheesta.
        Toivottavasti sieltä "selviää ja pysyy" jotain korvien väliinkin.

        Aina kun kirjoitellaan avaruuden suuruudesta ja liikkumisesta siellä, suhteutetaan se nykyiseen ihmisen tietämykseen. Mitä ihmiset tiesivät tai arvasivat siitä tekniikasta joka on nyt käytössä, vaikka vain 100 vuotta sitten. Silloin vaivoin päästiin ilmaan, ilmaa raskaammilla lentolaitteilla. Silloin ei edes ollut hajuakaan Albert Eistein suhteellisuus teorioiden sovellutuksista maailmankaikkeudeta. Nyt ollaan jo kyseenalaistamassa sitä, koska se ei pysty selittämään kaikkia "lainalaisuuksia" aukottomasti...

        >>>Silloin ei edes ollut hajuakaan Albert Eistein suhteellisuus teorioiden sovellutuksista maailmankaikkeudeta. Nyt ollaan jo kyseenalaistamassa sitä, koska se ei pysty selittämään kaikkia "lainalaisuuksia" aukottomasti...

        Loistava esimerkki juuri tälläisestä Einsteinin suhteellisuusteoriaa uhkaavasta ilmiöstä on Tekniikan Maailman numerossa 17/2005, s. 61-66 oleva artikkeli "Varjo painovoiman yllä". Artikkeli käsittelee puolen vuosisadan aikana useampaan otteeseen tehtyä löydöstä, jossa heilureiden on havaittu auringonpimennyksen aikana menevän sekaisin, eli tapahtuvan ilmiön, jota ei fysiikan lakien mukaan pitäisi olla olemassa. Maurice Allais -niminen tutkija, joka on saanut mm. taloustieteiden Nobel-palkinnon, yrittää nyt palauttaa vanhaa kunnon eetteriteoriaa selittämään tätä erikoista ilmiötä. En itse kyllä ymmärrä, miksi sitä pitäisi selittää nimenomaan eetterin avulla, mutta toisaalta pointti tässä jutussa on joka tapauksessa se, että havaitun ilmiön vuoksi nyky-ymmärtämyksemme maailmankaikkeudesta ja fysiikan laeista saattavat joutua kokemaan vielä mittavia muutoksia.


      • Solarman
        mrkala kirjoitti:

        >>>Silloin ei edes ollut hajuakaan Albert Eistein suhteellisuus teorioiden sovellutuksista maailmankaikkeudeta. Nyt ollaan jo kyseenalaistamassa sitä, koska se ei pysty selittämään kaikkia "lainalaisuuksia" aukottomasti...

        Loistava esimerkki juuri tälläisestä Einsteinin suhteellisuusteoriaa uhkaavasta ilmiöstä on Tekniikan Maailman numerossa 17/2005, s. 61-66 oleva artikkeli "Varjo painovoiman yllä". Artikkeli käsittelee puolen vuosisadan aikana useampaan otteeseen tehtyä löydöstä, jossa heilureiden on havaittu auringonpimennyksen aikana menevän sekaisin, eli tapahtuvan ilmiön, jota ei fysiikan lakien mukaan pitäisi olla olemassa. Maurice Allais -niminen tutkija, joka on saanut mm. taloustieteiden Nobel-palkinnon, yrittää nyt palauttaa vanhaa kunnon eetteriteoriaa selittämään tätä erikoista ilmiötä. En itse kyllä ymmärrä, miksi sitä pitäisi selittää nimenomaan eetterin avulla, mutta toisaalta pointti tässä jutussa on joka tapauksessa se, että havaitun ilmiön vuoksi nyky-ymmärtämyksemme maailmankaikkeudesta ja fysiikan laeista saattavat joutua kokemaan vielä mittavia muutoksia.

        Albert Einstein manasi eetterin pois fysiikasta, koska "Eetterin rakenteen ratkaisemiseen liittyvät vaikeudet ovat kuitenkin niin suuria, että meidän täytyy luopua koko yrityksestä ja näin ollen koko mekaanisesta ajatustavasta." Kuitenkin D-teorian eetterimalli on yhteensopiva Maxwellin yhtälöiden, Lorentzin muunnosyhtälöiden ja Michelson-Morleyn kokeen tuloksen kanssa, kuten teoriassa matemaattisesti osoitetaan. Pyörteiset ja lähteettömät “pseudokentät”, kuten magneettikenttä ja sähkömotorinen voima, osoittautuvat 4.D:n suuntaisen vuovektorin projektioiksi nelikantaisen hyperoktaedrin 3D-pinnalla.

        Nämä teoriat ovat niin "lennokasta" ettei aivan maalikko niitä edes tajua... mutta yrittää voi.


      • Ufoja on
        mrkala kirjoitti:

        >>>Miettikää (yleisesti ottaen), mitä me sotahullut ihmiset tekisimme näille vierailijoille, jos näyttäytyisivät aivan julkisesti.

        Nimenomaan näin. Jo lukuisissa sci-fi -elokuvissa on esitetty loistavia esimerkkejä siitä, miten sekä pienessä, että suuressa mittakaavassa toimittaisiin näin. Pienen mittakaavan esimerkki on erään elokuvan tv-uutisen kehoitus kansalaisille "Älkää ampuko käsiaseilla yllä leijuvaa alusta". Aivan varmasti moni kaivaisi kaapista kättä pidempää ja antaisi paukkua lännen tyyliin jos avaruusalus ilmaantuisi kaupungin ylle. Suuren mittakaavan esimerkki on useiden elokuvien ja tv-sarjojen (esim. Taken) kuvaamat armeijan suorittamat ohjushyökkäykset ym. muukalaisten avaruusaluksia vastaan. Molemmissa tapauksissa "ammu ensin, kysele sitten" on vallitseva tapa.

        on usein kirjoituksia, kuinka muutamat ampuisivat ufot alas. Sama kohtalo tulisi et-porukalle. Valitettavan monet suhtautuvat näihin asioihin näin kielteisesti. Kaikki tuntematon koetaan uhkaavaksi, joten hyökkäys on paras puolustus. Näissä asioissa se ei vain toimi, kaikkien onneksi.


      • vastausta
        myönnätkö mahdollisuuden kirjoitti:

        Eli sanoisin, että toki kuviin saadaan helposti tunnistamattomia kohteita ja silminnäkijä havaintoja samoista tunnistamattomista kohteista,

        ..........................................

        Kuinka helposti kuvaat edellä mainittuja kohteita ?
        Miten se onnistuu, lintuja, hyönteisiä vai mitä kuvaamalla ? Miten selität silminnäkijöiden havaintoja,mitkä tukevat otettuja kuvia ?

        ei tule, liian hankalat kysymykset.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1925
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      842
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      812
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      724
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      703
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      670
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      664
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      639
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      637
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      627
    Aihe