Sairaalabakteeri

Alpo oli sairaalassa, koska hänen kätensä oli haljennut keskeltä kahtia. Nyt se oli onnistuneesti kursittu kokoon ja Alpo-poika olikin onnensa kukkuloilla. Hänen kätensä säästyi, joten hän saattoi edelleen pelata pesäpalloa. Kun hän sitten eräänä aamuna aukaisi silmänsä ja vilkaisi kättään, hän karjaisi kauhusta. Alpon käsi oli muuttunut punaiseksi ja siitä tihkui visvaa ja kudosnesteitä.

Alpo soitti kelloa ja lääkäri riensi paikalle. Lääkärin nimi oli Ilpo. Ilpo kiljaisi kuin tautinen nähdessään Alpon käden. Käsi oli kuin mädäntynyt banaani, mustanpuhuva ja sieltä täältä punainen ja visvainen. Lääkärin mielestä oli hyvin tärkeää saattaa Alpo parhaan mahdollisen hoidon piiriin niin pikaisesti kuin suinkin mahdollista. Alpo luovutettiin professori Pasi Kantosen osaaviin käsiin.

Pasi tiesi heti, että kyseessä oli vaikea sairaalabasilli. -Tämä lajike on erityisen vaarallinen. Pasi kertoi. -Se kovertaa lihakset ontoiksi ja syö sitten luut. Jos olet ylihuomenna elossa, saat kiittää luojajumalaasi. Pasi varoitteli.

Alpon käsi paheni pahenemistaan. Siihen pesiytyi eräs harvinainen hyönteislaji, joka muni alpon avonaiseen käteen. Lopulta bakteeri levisi kaikkialle Alpon kehoon ja hänen silmänsäkin mätänivät. Lopulta suuri loinen asettui hänen vatsalaukkuunsa ja kasvettuaan riittävän suureksi, murtautui ihon läpi kuin alien john hurtin masusta. Alpo ei enää hengittänyt. Bakteeri levisi leviämistään ja lopulta kaikki sairastivat sitä. Ihmiskuna lakkasi olemasta.